Viestin lähetti bozik
Hei, teidän kannattaa etsiä uusi liiga.
Meillä on jo oma liiga Pelicansin kanssa, ns. nollapisteryhmä.
Ja tsori että meni Mäkelät ja Mäntylät sekaisin, sitä isoa körmyä (HIFK-taustainen tietääkseni) HPK:sta tarkoitin yllättäen. Ja dänks myös muille, jotka kuulivat Jalosen sanat oikein; fyysisintä jengiä vastaan sille sopivalla taktiikalla. Joka nimenomaan on fiksu vieraskiekko. Ja jos Jalonen(kin) sanoo HIFKiä fyysiseksi, kuten Jortikkakin, ovatkohan hekin jossain hämärässä salajuonikomppaniassa horisemassa legendaa?
Otanpa tähän aikani kuluksi yleisiä pointteja fyysisestä pelistä / taklauksista / kahvauksesta koskien oikeastaan koko lajia, ei siis pelkkää eilistä ottelua:
-taklaaminen yksin ei ole fyysistä peliä ja pommitaklaukset yksin eivät ole taklauksia. Tavallisimmin valmentajat sun muut mittaavat fyysisyyttä pelitapana; kuinka paljon prässätään ja tullaan kiinni jo omalla hyökkäysalueella vastustajaan (karvataanko ja jos niin yhdellä vai kahdella jne) ja kuinka paljon haastetaan 1/1 tilanteisiin ja millä prosentilla niitä voitetaan. Näistä ja monista muista yksityiskohdista muodostuu aika lahjomattoman selkeä ottelukuva, joka on näiden Sihvosten, Summasten, Pietilöiden ja Aravirtojen silmissä yhtä helppolukuinen kuin Anssi Kukkosen kauppalista on Teppo Töppöselle: paahtoleipä ja viinaa. Tästä on hyvää läppää nimenomaan Sihvoselta tasaisen tappavasti Urheilulehdessä ja Sihvonen mm. pitää HIFKiä erityisesti kotikentällään itsepäisen vanhanaikaisena joukkueena, kun se pelaa näin kuluttavalla pelitavalla. Ei ole sattuma, että HIFKin pelaajat loukkaantuvat varmaan keskimäärin enemmän kuin muiden, sillä tuo pelitapa tietää antamista / ottamista. Tämä on juuri sitä omaa juttua, jonka oivaltaminen edellyttää muitakin valmiuksia kuin yksittäisten tapausten tarkastelua. Olen nähnyt esimerkiksi Mälkiän ja Lehkosen aikaan ultraepäfyysisen ja laiskan HIFKin, joka on silti ottanut pirusti jäähyjä, mikä ei ole edes Kanadassa, kiekon kotimaassa, mikään kovuuden mittari. Worldcupeissa kun pelataan ilman viihde-elementtiä, Kanada ja USA ottavat vain muutaman kakkosen/matsi pelaten silti pirun fyysisesti. Nyt HIFK hakee tätä tyyliä, pohjoisamerikkalaista kiekkoa, mikä on sinänsä hienoa, mutta SM-liigan yleinen pelitapa ei suosi tätä. Meillä kahvaus on sallittua ja HIFK kahvaa tarpeen mukaan vierasmatseissaan ainakin siinä missä muutkin. Silloin kun ottelu ei ole erityisen sytyttävä näin tehdään ilman muutakin, mitäs sitä mustelmia koko ajan ottamaan. Satunnaisesti kovaa pommittava yksittäinen pelaaja (Hulkkonen esimerkiksi) nostaa yleensä koko joukkueen fyysisyysstatusta näennäisesti, mutta tilastoiksi purettu ottelu paljastaa usein totuuden; muita taklaajia ei ollut, lisäksi yksi-kaksi joukkueen taklaajaa pommittivat aina samoissa tilanteissa ja vieläpä usein saman neliömetrin sisällä. Ottelun eli vastustajan tahtiin siis, ei omana aktiivisena tapanaan. Fyysinen pelitapa tavoittelee laajakirjoista "tapahtumakarttaa" ja vastuun jakautumista useillekin pelaajille näistä kohtaamisista.
-se, paljonko otteluissa on jaettu jäähyjä ja millä perusteilla, on SM-liigassa isohko vitsi. Täällä pyritään saamaan jäähyjä suunnilleen yhtä paljon molemmille joukkueille, mitä ihmettelevät erityisesti Pohjois-Amerikasta tulevat pelaajat
-sekin on pirun harvinaista, lähes mahdotonta, että molemmat joukkueet kahvaavat yhtä paljon. Tämä edellyttää 50/50 hallintaa ja melkeinpä identtisiä pelitapoja molemmilta jengeiltä. Eilen kun HIFK piti kiekkoa about 75% ajasta, se ei tokikaan voinut edes teoriassa kahvata niin paljon kuin HPK. Tai sitten se kahvasi kiekon kera. Samoin taklauksia tehdään lukumääräisesti vähemmän silloin, kun pidetään kiekkoa enemmän. Ne ovat tuolloin enimmäkseen niitä haastamisia eli aktiivikontakteja, joissa vaikkapa Luttinen on hyvä, samoin HPK:n Mäkelä / Mäntylä ja luonnollisesti Hahl.
-mikään joukkue ei voi yksin pitää ottelun (mieli)kuvaa kokonaisfyysisenä, jos toinen joukkue pelaa vastakkaisella taktiikalla, kuten HPK eilen. Vastaiskuja odottaen ja ne hienosti käyttäen. On about 110% varmaa, että pisteitä kaipaava HIFK lähtee juuri tällä taktiikalla Tapparaa vastaan Tampereella, joten sieltä on todellakin turha odottaa viestejä fyysisestä ja värikkäästä HIFKistä. Luultavasti HIFK lyö Tapparalle avaimet käteen ja spinnaa ärsyttävää ympyrää keskialueella toivoen Palopostin ja kumppaneiden ranteiden notkeutuneen. Pitkässä juoksussa fyysisyys / pelitapa yleensäkin palkitaan aina, kun siitä jaksaa pitää kiinni. Tämän tietää myös ajokoirakiekkospesialisti Summanen, jolla ei ole mitään hätää liigaolosuhteissa, jos joukkue häviää 6 kertaa peräkkäin, mikäli joukkue (valmennus) samalla ajattelee jo isoa kuvaa. Samasta syystä Aravirta ei ole ultrapaniikissa juuri nyt. Mutta Pena sen sijaan haluaa pisteitä nopeammin, etteivät sponssit rupea vittuilemaan. Siksi homma menee mitä todennäköisimmin vierashiihtelyksi ja kotiviihteeksi
-punaviiva takaisin, niin taklaukset ja haastaminen lisääntyvät automaattisesti!