Kun valhetta tarpeeksi toistaa, siitä tulee totta!
IFK:n näköistä kiekkoa = Tuloksella ei väliä, kunhan ollaan fyysisiä ja tapellaan.
Ketjussa puhutaan kaudesta 2005-06 ja siitä onko kausi “floppien floppi”. Siihen en ota kantaa, onko tämä kausi floppien floppi. Vaikea kausi tästä on varmasti tulossa. (vaikka vain kaksi peliä on pelattu) Miten tähän on tultu?
Minusta tässä ketjussa tarkastellaan ilmiötä ”IFK” liian lyhyellä aikavälillä. Nykyisen joukkueen tarina alkaa jo sinä surullisena iltana, jolloin ilmoitettiin että tuleva toimitusjohtaja on Pentti Matikainen.
Matikaisen puolustukseksi on sanottava, että hän ”peri” seuran joka oli täysin tuuliajolla. Kekäläisen ”valtakauden” jälkeen Moberg oli sekoillut pari vuotta. Joukkue oli kallis, pelasi huonosti ja valmentajalla ei ollut mitään hajua. Lopputulos on kaikkien tiedossa. Matikainen otti valmennusvastuun ja Ilves lähetti IFK:n kesälomalle. Oli muutoksen aika.
Kesällä Matikainen suoritti suursiivouksen. Lähes kaikki ”vanhukset” heitettiin pihalle ja A-junioreita nostettiin avaukseen. Olin tässä vaiheessa vielä täysin Matikaisen linjoilla. Ulkomaalaishankinnat olivat surkeita ja suomalaiset ”maakuntahankinnat” eivät olleet tarpeeksi hyviä. ”Matikainen ykkönen” oli huono jääkiekkojoukkue. Sijoitus taisi olla kymmenes. Paras pelaaja oli Marek Zidlicky, Kekäläisen hankinta. Myönnettäköön että moni juniori sai tilaisuuden.
Matikaisen toinen yritys oli parempi. Runko oli käytännössä sama, ulkomaalaiset olivat tietenkin floppeja (Paitsi Kekäläisen löytämä Zidlicky). Pärssinen-Ruutu-Kuhta näki päivänvalon, tämä ketju piti IFK:n ylemmässä keskikastissa, kunnes Ruutu loukkaantui. Kuhta ei missään nimessä ole Matikaisen löytö, Ruudun hankkimisesta Matikaiselle hieman kunniaa. Söderholm oli loistava hankinta, sopii tietenkin kysyä kuinka suuren osan tämän hankinnan kunniasta Matikainen voi itselleen ottaa. Pärssisen hankinta oli loistava veto, ja kallis. Se ei poista sitä tosiasiaa, että kyseessä on Matikaisen huippuhetki IFK:n toimitusjohtajana. Joukkue ei ollut missään nimessä lähelläkään mestaruutta. IFK:n standardien mukaan minusta kyseessä oli juuri ja juuri hyväksyttävä kausi. Parempi menestys kaatui taas kerran surkeisiin ulkomaalaishankintoihin. Yhtään tulevaa runkopelaajaa ei onnistuttu hankkimaan maakunnista. Pasi Saarinen tosin hankittiin Jokereista.
”Matikainen kolmonen” oli maalin päässä finaalista. Tai sanotaanko sentterin tai maalivahdin päässä mestaruudesta. Kotimaisia hankintoja ei tietenkään tehty. Stathokselle pahvia kouraan ja kauteen lähdettiin ilman kakkossentteriä. En jaksa alkaa etsimään mitä pelaajia tuona kesänä liikkui, mutta on täysin perusteltua kysyä miksi Matikainen ei hankkinut kakkossentteriä. Varsinkin kun voidaan aivan perustellusti todeta, että Harkins oli parempi kun edes uskallettiin toivoa. Vopat tietenkin jatkoi ja viimeinen ulkomaalasipaikka annettiin surkealle Spanhelille. Myöhemmin hänet korvattiin Hurtajilla (?), joka ei mahtunut edes kokoonpanoon. Yhtään kotimaista runkopelaajaa ei tietenkään hankittu.(ellei Kultanen tullut tänä vuonna, ex-ifk tottakai) Santala pyöri kesällä joukkueen mukana. Santalalla on selitelty yhtä sun toista. On kuitenkin syytä muistaa, että Santalan lähtö(tai Ruudun) ei missään nimessä ollut mikään suuri yllätys. Lähtöön olisi pitänyt pystyä varautumaan paremmin.
Matikaisen seuraava työnäyte jää minun silmissäni historiaan täydellisenä vitsinä. Kesällä ei hankittu taaskaan yhtään pelaajaa. Maalivahtitilanne on kaikkien tiedossa. Ei reagoitu. Syksyllä oltiin aivan samassa tilanteessa kun edellisenä keväänä. ”NHL-lockoutti” pelasti Matikaisen. Hänellä oli rahaa käytettävissä, pelaajaliikenne alkoi. Hankinnat olivat nimekkäitä, mutta en oikein jaksa uskoa siihen että hankinnat olivat Matikaisen ammattitaidon tulosta. Pelaajia vain oli paljon vapaana. Mukavaahan se oli nähdä ”omia poikia” kotona. Järkevyydestä voi olla montaa mieltä.
Olisin valmis hyväksymään ”Matikainen nelosen”, JOS siihen ei olisi sisältynyt sitä taloudellista riskiä jonka Matikainen otti. Lopputulos oli kuudes sija ja taloudellinen jättitappio. Yhtään kotimaista runkopelaaja Matikainen ei taaskaan hankkinut. Vitsin tästä joukkueesta tekee Matikaisen säälittävä pelastusyritys ja naurettava joukkotappelu, josta ”kaikkien aikojen joukkue” jatkossa muistetaan. Peli oli sitä paitsi huonoa koko kauden. (Tiedän se oli tietenkin Aran vika)
Lockoutin jälkeinen aika onkin sitten ollut yhtä tuskaa. Kun yhtäkkiä kaikki tähdet lähtivätkin muualle, ollaan taas samassa tilanteessa kun vuonna 1995 tai 2001. Joukkueen runko koostuu keskenkertaisista ex-junioreista ja parista iki-IFK:sta. Viiden vuoden aikana on hankittu kaksi runkopelaajaa maakunnista (Saarinen, Hauhtonen). Ex-junnuilla on suojatyöpaikka ja ulkomaalaiset eivät ole vielä edes täällä. Jokainen piste jonka IFK tällä nykyisellä rosterilla ottaa on IFK:n junioritoiminnan ansiota. IFK:n junioritoiminta toimii käytännössä IFK:n urheilutoimenjohtajana. Matikainen hankkii kakun koristeeksi neljä ulkomaalaista (ja Hauhtosen).
Sopiikin kysyä, onko mitenkään perusteltavissa että Matikainen saa jatkaa tätä säälittävää toimintaansa? En ole tässä kirjoituksessa ottanut kantaa taloudelliseen puoleen. Talouden kehityksestä voi olla montaa mieltä ja sen arvioiminen tapahtukoon jossain muualla. Matikaisen toiminta joukkueen kokoajana on kuitenkin täydellisesti epäonnistunut.
En enää tiedä onko tappio tänään Saipalle hyvä vai huono asia. Tappiossa olisi se muutoksen mahdollisuus.
Tämä ”avautuminen” johtuu taas siitä, että en voi sietää Jatkoajan Matikainen hehkutusta. ÄTPOMK ,Pena hoitaa, Se kouluttaa niitä, Pääasia että viihdyn pelissä, Brändi, IFK:n näköistä kiekkoa. Jos teistä on ”IFK:n näköistä” hävitä kotona surkeille Ässille, en voi kun pudistella päätäni. Onko valhe todellakin muuttunut totuudeksi?
IFK:n näköistä kiekkoa = Taisteleva, taklaava, taitava, ylpeä ja VOITTAVA stadilainen jääkiekkojoukkue.
