Niin, voisin ulkopuolisena muutaman sanasen kirjoitella näin liigan alkaessa ja HIFK:n meininkiä seuraillessa.
Suomen kovinta ja fyysisintä joukkuetta on tukala kannattaa - vai onko? Ainakin vuoden sisään on tullut lunta tupaan enemmän kuin pukilla on lahjoja, kun ensiksi erotettiin valmentaja Hannu Aravirta, tiputtiin Lukolle puolivälierissä, tappelusyyte, taloudelliset tappiot ja sitä kautta mediassakin huudetut välivuosi ja tähtistatuksen omaavien pelaajien mahdottomuus pelaajarekrytoinnissa. Unohtuiko jotakin? Miksi tähän tultiin? NHL-pelaajat epäonnistuivat, johtamiskyky kaikilta osin oli tipotiessään vai oliko pelilliset umpisolmut niinkin pahoja, ettei niitä saatu - tai haluttu - enää aukaista, vaan pistettiin kaikki ranttaliksi viimeisen Lukko-pelin lopussa kun mitään ei kuitenkaan saatu? Avoimia kysymyksiä on monia, mutta vastauksia varmastikin niin vähän. Esimerkkinä se, ettei taloudellisesti tappiollista kautta 2004-2005 ole vieläkään julkaistu.
Jotain silti hyvääkin; Suomen uskottavin brändi kukoistaa entistä kirkkaimpana Doug Sheddenin tultu peräsimeen, vieraspaikkakunnilla yleisömassat lienevät liigan kovimpia HIFK:n pelatessa, kun HIFK joukkueena kerää suuria tunteita niin puolesta kuin vastaankin. Periaatteessa omat rakastavat ja muut vihaavat... HIFK on monella tapaa sponsorikiinnostava joukkue, joka on varmasti Helsingin alueen ykkösjoukkue tällä rintamalla. Rahan tuloa ei voi estää, sitä tukee esimerkkinä edullinen hallisopimus.
Se siitä. Mitkä ovat sitten HIFK pelilliset kyvyt Sheddenin aikakaudella? Sen varmasti moni arvaakin; paluu vanhaan eli Carl Brewerin aikaan 1960-luvulle. Pärjätäänkö sillä, vai onko pääasia se, että 60 minuuttia kestävässä ottelussa tapellaan 1-2 kertaa, tehdään muutama maali ja muutenkin taklataan kaikkea liikkuvaa? Tämä siis kärjistetysti esitetty kuvaus siitä, mikä on joukkueen voittamisen hinta. HIFK:ssa on tajuttu, että fyysinen pelitapa myy tuotetta nimeltä jääkiekko - ja henkilökohtaisesti minä pidänkin tästä - mutta voittamisen kanssa sillä on erittäin vähän tekemistä. Ehkä Stadissa halutaankin näin. Eikö? Kuitenkin väitän, että helvetin uskollisella fanijoukkiolla on jotain sanavaltaa siitä, mitä kaukalossa tapahtuu. Tämmöinen stradegia on vanha kanadalaiskulttuuri, jota Sheddeninkin nimitys hyvin komppaa. Teidät halutaan pitää tyytyväisenä, joten olkaa siitä mielissänne. Toisin sanoen liiketoiminta menee voittamisesta edelle ja se on tärkeämpi arvo johtoportaalle - mitä en kyllä ymmärrä. Miksi vitussa?
Loppuun vielä yksi - aika tärkeä - kysymys, joka on itseäni häirinnyt jo jonkun aikaa ja johon toivon saavani edes tyydyttävän vastauksen. Oletteko Te, HIFK:n fanit valmiita tämmöiseen periaatteelliseen ja IFK:n johtoportaan silmiähivelevään stradegiaan, että ilmoilla oleva IFK:n brändi eli liiketoiminnan pystyssä pitäminen on se ykkösseikka koko HIFK:n jääkiekkobisneksessä vai pistäisittekö hanttiin jos HIFK loisi voittavan brändin? Ei ehkä niin fyysisen, mutta voittavan... Kylmä faktahan on, että otteluja voittava brändi peittoaa sekunnissa alleen sen, mitä helsinkiläisjoukkue tekee - eli tappelee ja häviää.
Edelleen kummastelen, miksi HIFK:lla ei ole UTJ:ta, joka rekrytoisi pelaajamarkkinoita kokoajan. Matikaisen purkat käyvät pikkuhiljaa vähiin..
Semmoista.