Muistoja on niin paljon. Ensimmäiset on seit´kyt luvun puolenvälin aikoihin kun isä Kupittaalle vei, silloin oli vielä matsin kohokohta kun sai heittää Citymarketin oransseja istuinsuojia voittopelin jälkeen kentälle. Vuosikymmenten vaihtuessa käytiin usein katsomassa myös harjoituksia ja keräiltiin kiekkoja katsomojen alta. Vieläkin tuoksuu nokassa se Kupittaan tuoksu mikä siellä silloin oli.
Yhtenä päivänä käytiin soittamassa Martti Jarkon ovikelloa ja sieltähän tuo iloinen mies oven avasi ja kuunteli pikkupoikia.. Jarkko pyysi illalla tulee uudestaan kun sillä hetkellä ei ollut mailoja kotona.. äiti ei päästänyt enää ulos joten jäi mailat saamatta. Vieläkin harmittaa.
Nämä vanhat muistot on ne rakkaimmat, ylivoimaisesti. Ysäriltä muistuu mieleen varsinkin nuo kohtaamiset Jokereita vastaan ja varsinkin se kun lippuja hommattiin. TPS-Shop taisi aueta kympiltä ja jo runkosarjamatsin lippujen tullessa myyntiin, oli jono jo kahdeksan aikaan aamulla sen parisen sataa metriä.
Nykyään sitä suhtautuu niin eri tavalla jääkiekkoon, TPS on edelleen helvetin rakas ja niin kauan kuin henki pihisee, joukkuetta tulee kannatettua ja seurattua, enää ei vaan tule pelaajat niin lähelle sydäntä mitä ne tuli ennen, lista olisi todella pitkä jos kaikki sankarit pitäisi nyt kertoa joten jätän sen muille.
Mutta iso kiitos TPS, on ollut ilo kulkea tätä, välillä hyvin epävakaatakin matkaa mutta kyllä sitä on saanut niin paljon iloa myös Seuran kautta.
