Hienoimmat mustavalkoiset muistosi

[Via Dolorosa]

Voiko ei TPS-kannattaja osallistua arvontaan?

Ne kultalehväät TPS-logon ympärillä. Olivat niin hävyttömän ylimieliset, mutta samalla aivan saakelin tyylikkäät ja kyllähän ne myös oikeasta syystä siinä olivat.

Ne ovat varmaan se ensimmäinen ja legendaarisen asia mikä Palloseurasta tulee mieleen.

 

[HC Hetu]

Muistoja on niin paljon. Ensimmäiset on seit´kyt luvun puolenvälin aikoihin kun isä Kupittaalle vei, silloin oli vielä matsin kohokohta kun sai heittää Citymarketin oransseja istuinsuojia voittopelin jälkeen kentälle. Vuosikymmenten vaihtuessa käytiin usein katsomassa myös harjoituksia ja keräiltiin kiekkoja katsomojen alta. Vieläkin tuoksuu nokassa se Kupittaan tuoksu mikä siellä silloin oli.
Yhtenä päivänä käytiin soittamassa Martti Jarkon ovikelloa ja sieltähän tuo iloinen mies oven avasi ja kuunteli pikkupoikia.. Jarkko pyysi illalla tulee uudestaan kun sillä hetkellä ei ollut mailoja kotona.. äiti ei päästänyt enää ulos joten jäi mailat saamatta. Vieläkin harmittaa.
Nämä vanhat muistot on ne rakkaimmat, ylivoimaisesti. Ysäriltä muistuu mieleen varsinkin nuo kohtaamiset Jokereita vastaan ja varsinkin se kun lippuja hommattiin. TPS-Shop taisi aueta kympiltä ja jo runkosarjamatsin lippujen tullessa myyntiin, oli jono jo kahdeksan aikaan aamulla sen parisen sataa metriä.
Nykyään sitä suhtautuu niin eri tavalla jääkiekkoon, TPS on edelleen helvetin rakas ja niin kauan kuin henki pihisee, joukkuetta tulee kannatettua ja seurattua, enää ei vaan tule pelaajat niin lähelle sydäntä mitä ne tuli ennen, lista olisi todella pitkä jos kaikki sankarit pitäisi nyt kertoa joten jätän sen muille.

Mutta iso kiitos TPS, on ollut ilo kulkea tätä, välillä hyvin epävakaatakin matkaa mutta kyllä sitä on saanut niin paljon iloa myös Seuran kautta.

 

[Ewald]

Muistoja on niin paljon. Ensimmäiset on seit´kyt luvun puolenvälin aikoihin kun isä Kupittaalle vei, silloin oli vielä matsin kohokohta kun sai heittää Citymarketin oransseja istuinsuojia voittopelin jälkeen kentälle. Vuosikymmenten vaihtuessa käytiin usein katsomassa myös harjoituksia ja keräiltiin kiekkoja katsomojen alta. Vieläkin tuoksuu nokassa se Kupittaan tuoksu mikä siellä silloin oli.
Yhtenä päivänä käytiin soittamassa Martti Jarkon ovikelloa ja sieltähän tuo iloinen mies oven avasi ja kuunteli pikkupoikia.. Jarkko pyysi illalla tulee uudestaan kun sillä hetkellä ei ollut mailoja kotona.. äiti ei päästänyt enää ulos joten jäi mailat saamatta. Vieläkin harmittaa.
Nämä vanhat muistot on ne rakkaimmat, ylivoimaisesti. Ysäriltä muistuu mieleen varsinkin nuo kohtaamiset Jokereita vastaan ja varsinkin se kun lippuja hommattiin. TPS-Shop taisi aueta kympiltä ja jo runkosarjamatsin lippujen tullessa myyntiin, oli jono jo kahdeksan aikaan aamulla sen parisen sataa metriä.
Nykyään sitä suhtautuu niin eri tavalla jääkiekkoon, TPS on edelleen helvetin rakas ja niin kauan kuin henki pihisee, joukkuetta tulee kannatettua ja seurattua, enää ei vaan tule pelaajat niin lähelle sydäntä mitä ne tuli ennen, lista olisi todella pitkä jos kaikki sankarit pitäisi nyt kertoa joten jätän sen muille.

Mutta iso kiitos TPS, on ollut ilo kulkea tätä, välillä hyvin epävakaatakin matkaa mutta kyllä sitä on saanut niin paljon iloa myös Seuran kautta.

Toi on taivahan tosi, että se lippujen hommaaminen oli oma riesansa. Sata-Shelliltä ja mistä milloinkin niitä sai. Kuka hakee ja sitten soitot perään illalla ja tiedustelemaan, että saiko liput ja miltä paikoilta. Kysyntää taisi olla vähän enemmän kuin nykyisin.

 

[Lihapiirakka]

Olen viime aikoina varsin nostalgisesti fiilistellyt omaa nuoruuttani ja lapsuuttani. Vuosi 2003-2004 on aina ollut minulle erityinen, silloin lapsenuskolla tosissaan fanitin TPS-sankareita, mutta myöhemminkin olen tuntenut oudon syvää sympatiaa tuohon aikakauteen. Nyt kokoonpanoa katsomalla tajusin erään asian: siinä on modernin seurahistorian tepsiläisin hyökkäyskalusto!

Nurminen - Aalto - Eloranta
Vahalahti - Koivu - Alatalo
Mikkola - Lius - Suoraniemi
Tuokko - Rautee - Kiviharju

Ei yhtään ulkomaalaista, ei yhtään vierailevaa tähteä, vaan vain ja ainoastaan kotimaisia pitkäaikaisia TPS-pelaajia. Jokaikinen pelaaja joko alunalkujaankin tepsiläinen tai vuosien saatossa täysin tepsiläistynyt, kuten Alatalo tai Lius.

Ihan uskomaton kontrasti tähän päivään ja aika tavattoman uskomaton kokoonpano kun nyt sitä katsoo. Tänään meidän kokoonpanon "tepsiläiset" ovat lähes poikkeuksetta nuoria poikia, jotka vain odottavat seuraavaa steppiä urallaan ja Tepsistä poistumista.

Paljon ovat SM-liiga ja TPS muuttuneet, eivätkä mielestäni hyvään suuntaan!

 

[Leipuri]

Aalto ja Rauteekin menee enemmänkin tuohon Tepsiläistyneisiin. Tuolla kaudella Sykkö ja Metsäranta pelas lähes täyden runkosarjan siinä kaksi Tepsiläistä lisää.

 

[Holstedt]

Jos nyt muistella pitää niin -95 oli varsin kovaa aikaa: hesalainen jokereita kannattava tyttöystävä ja 2 työnantajan kustantamaa kausikorttia molempiin halleihin kohtuullisen hyviltä paikoilta. Pelitkin meni tuolloin aika jees.

 

[Marleau]

Jos nyt muistella pitää niin -95 oli varsin kovaa aikaa: hesalainen jokereita kannattava tyttöystävä ja 2 työnantajan kustantamaa kausikorttia molempiin halleihin kohtuullisen hyviltä paikoilta. Pelitkin meni tuolloin aika jees.

Muistan erittäin hyvin ton kevään 1995, jolloin Tepsi voitti finaalisarjan narreja vastaan voitoin 3-2 ja noustuaan tossa finaalisarjassa tasoihin ja lopulta onneksi ohitse. Oli se aika makeaa, kun narrit jäi lopulta nuolemaan näppejään, kun Jokerit oli tuolloin kuitenkin jonkinlainen ennakkosuosikki finaalisarjaan lähdettäessä.

 

[Kanada-malja]

Muistan erittäin hyvin ton kevään 1995, jolloin Tepsi voitti finaalisarjan narreja vastaan voitoin 3-2 ja noustuaan tossa finaalisarjassa tasoihin ja lopulta onneksi ohitse. Oli se aika makeaa, kun narrit jäi lopulta nuolemaan näppejään, kun Jokerit oli tuolloin kuitenkin jonkinlainen ennakkosuosikki finaalisarjaan lähdettäessä.

Jokerit ei ollut "jonkinlainen ennakkosuosikki", vaan täydellinen ennakkosuosikki. TPS:lla ei pitänyt olla mitään palaa.

 

[Marleau]

Jokerit ei ollut "jonkinlainen ennakkosuosikki", vaan täydellinen ennakkosuosikki. TPS:lla ei pitänyt olla mitään palaa.

No niin itsekin kyllä muistelin, mutta en vaan ihan kehdannut sitä sanoa suoraan, kun ajattelin että Tepsi-fanit eivät tykkää hyvää, jos joku IFK-fani tulee täällä palstan ulkopuolisena teilaamaan heidän mestaruusjoukkueensa ja lähtee sitä aliarvioimaan.

Toki joukkueenne oli kyllä silloin kova, kun olihan siellä Saku Koivun lisäksi myös mm. Raimo Summanen, Kipru, Jere Lehtinen ja ketä kaikkia siellä muita tuolloin olikaan.

 

[raisionjoki]

Muistan erittäin hyvin ton kevään 1995, jolloin Tepsi voitti finaalisarjan narreja vastaan voitoin 3-2 ja noustuaan tossa finaalisarjassa tasoihin ja lopulta onneksi ohitse. Oli se aika makeaa, kun narrit jäi lopulta nuolemaan näppejään, kun Jokerit oli tuolloin kuitenkin jonkinlainen ennakkosuosikki finaalisarjaan lähdettäessä.

Good times. Ratkaisevan matsin about 5-0 maalin aikoihin vedettiin Frisco-päissään niin lujasti humppaa lapsuudenkaverin porukoiden ruokailuryhmän ympäri, että joku astia tai maljakko lensi tonttiin ja kaverin mutsin langettama 5+20 ei ollut kaukana. Ajattelin käyttäytyä samalla arvokkuudella heti 29 vuotta myöhemminkin, jos tilaisuus sen sallii.