Hienoimmat mustavalkoiset muistosi

[Leipuri]

Yksittäisistä maaleista muistini syövereistä puskee väkisin pintaan pari osumaa mestaruuskaudelta; Sittemmin pätkätyöläiseksi jäänyt Mike Radja, joka narreja vastaan iski läpiajosta ja toinen, oliko peräti samassa ottelussa(?) Aatu Hämäläisen tekemä maali.

Omituinen valikoiva muistini tässä yhteydessä selittyy yleisön huumaavalla pauhulla jonka ansiosta nämä osumat jääneet lähtemättömästi mieleen.. Tietysti paljon muistissa sitä ennenkin aina vuodesta -95 mutta silloin meni oikeastaan "liian" hyvin että niitä pystyisi erittelemään.

Jännä miten tuo Radjan maali on itsellekin jäänyt mieleen. Taas ainut maali minkä Hämäläiseltä muistan on jyppiä vastaan välierissä, oliko jopa siinä katkaisupelissä?

 

[Expendable]

Jännä miten tuo Radjan maali on itsellekin jäänyt mieleen. Taas ainut maali minkä Hämäläiseltä muistan on jyppiä vastaan välierissä, oliko jopa siinä katkaisupelissä?

Olikos se Radja joka otti kiekon ilmasta haltuun, karkasi läpiajoon ja teki maalin?

 

[Rosvosektori]

Tässä linkki tuohon upeaan peliin, joka päättyi meidän 4-1 voittoon.

Plihal laittoi alivoiman päätteeksi vyötärönkorkuisen läpisyötön - > Radjalta jäätävä haltuunotto ja vähintään yhtä upea maali.

Tuo oli upea suoritus, jotenkin itselläkin jäänyt mieleen tämä peli.

Linkki: https://youtu.be/0GUcfHwiWbw

 

[mikkelson]

Olikos se Radja joka otti kiekon ilmasta haltuun, karkasi läpiajoon ja teki maalin?

Kyllä. Itse en ollut paikalla mutta radiosta kuuntelin ja muista hyvin tuon hetken kun pikkupoikana tuulettelin Radjan tekemää 2-0 maalia. Ja kyllä tuota muuten koosteista kelattiin. Plihal syötti omasta päästä sellaisen polvenkorkuisen lätyn joka oli kovuudeltaan lähempänä laukausta.

Yksittäisistä maaleista muistini syövereistä puskee väkisin pintaan pari osumaa mestaruuskaudelta; Sittemmin pätkätyöläiseksi jäänyt Mike Radja, joka narreja vastaan iski läpiajosta ja toinen, oliko peräti samassa ottelussa(?) Aatu Hämäläisen tekemä maali.

Eikös Hämäläinen siirtynyt Tepsiin vasta Radjan lähdettyä joskus joulun tienoilla? Radjan maali oli muistaakseni kauden toinen peli ja ensimmäinen kotona. Hämäläiseltä muistan kyllä yhden maalin Jokereita vastaan. Olisiko ollut kevätpuolella tyyliin 3-2 voittomaali päätöserässä. Paremmin siitä pelistä on kuitenkin jäänyt mieleen Jokerien 5-3 alivoimamaali muutama sekunti ennen toisen erän loppua. Olisko ollut Hentunen joka karkasi läpiajoon ja painoi ihan kammolämärin kilpiyläkulmaan.

Tottakai Hämäläiseltä muistan myös välierien kutospelissä 5-1 maalin. Juomapullo sai kyytiä.

 

[Ewald]

Mieleen on jäänyt yleisesti, ei yksittäisiä tapauksia, taikurien Martti Jarkko, Jari Hirsimäki, Esa Keskinen ja Kari Jalonen henkilökohtaiset taidot, pelinrakentelu ja syötöt. Olivat sellaisia pelimanneja, joita ei nykyaikaisessa jääkiekossa enää liiemmalti löydy. Peli oli silloin erilaista.

 

[Hantta#23]

Mieleen on jäänyt yleisesti, ei yksittäisiä tapauksia, taikurien Martti Jarkko, Jari Hirsimäki, Esa Keskinen ja Kari Jalonen henkilökohtaiset taidot, pelinrakentelu ja syötöt. Olivat sellaisia pelimanneja, joita ei nykyaikaisessa jääkiekossa enää liiemmalti löydy. Peli oli silloin erilaista.

Tuolloin -80 ja vielä -90 luvullakin oli todellisia persoonia ja taitavia yksilöitä joiden vuoksi yleisö jo pelkästään tuli paikan päälle katsomaan kiekko viihdettä.
Mainitsemasi neljä pelaajaa olivat mm. juuri tälläisiä viihdyttäviä ja taitavia pelaajia ja ajoittain he suorastaan pitivät vastustajia pilkkanaan kun taitavasti kynäilivät kiekon kanssa imien välillä useammankin vastustajan itseensä kiinni ja sitten lähti vapauttava syöttö joukkuekaverilleen joka sai laittaa kiekon maaliin.
Pelaaminen on muuttunut ja nopeutunut noista ajoista todella paljon ja tuollaisia erityylisiä persoonia ja luovia, kiekon kanssa ajoittain mitä vaan tekemään pystyviä ei juurikaan enää ole. Yksi syy tähän on että jo pikku junnuista asti toitotetaan että ei saa mennä yksin, kikkailla vaan laitettava kiekkoa tai jalkapallossa palloa liikkeelle. Lisäksi pelaajat pelkäävät virheitä eivätkä näin uskalla junnuina tehdä kentällä sitä mikä oikeasti olisi kivaa eli pitää pelivälinettä ja harhautella vastustajia ja kikkailla. Junnu valmentajien voiton tahto on syönyt lajeista sen että tuollaisia rohkeita, luovia ja erittäin taitavia pelaajia kasvaa junnuista enää nykyään todella harvoin.
Pahoittelut siitä että loppu meni hieman ohi aiheen.
Tähän ketjuun olisi paljonkin erittäin hienoja muistoja eri vuosikymmeniltä kirjoitettavaksi mutta nyt ei niitä ehdi kirjoittamaan mutta ehkäpä toinen kerta.

 

[Ewald]

Tuolloin -80 ja vielä -90 luvullakin oli todellisia persoonia ja taitavia yksilöitä joiden vuoksi yleisö jo pelkästään tuli paikan päälle katsomaan kiekko viihdettä.
Mainitsemasi neljä pelaajaa olivat mm. juuri tälläisiä viihdyttäviä ja taitavia pelaajia ja ajoittain he suorastaan pitivät vastustajia pilkkanaan kun taitavasti kynäilivät kiekon kanssa imien välillä useammankin vastustajan itseensä kiinni ja sitten lähti vapauttava syöttö joukkuekaverilleen joka sai laittaa kiekon maaliin.
Pelaaminen on muuttunut ja nopeutunut noista ajoista todella paljon ja tuollaisia erityylisiä persoonia ja luovia, kiekon kanssa ajoittain mitä vaan tekemään pystyviä ei juurikaan enää ole. Yksi syy tähän on että jo pikku junnuista asti toitotetaan että ei saa mennä yksin, kikkailla vaan laitettava kiekkoa tai jalkapallossa palloa liikkeelle. Lisäksi pelaajat pelkäävät virheitä eivätkä näin uskalla junnuina tehdä kentällä sitä mikä oikeasti olisi kivaa eli pitää pelivälinettä ja harhautella vastustajia ja kikkailla. Junnu valmentajien voiton tahto on syönyt lajeista sen että tuollaisia rohkeita, luovia ja erittäin taitavia pelaajia kasvaa junnuista enää nykyään todella harvoin.
Pahoittelut siitä että loppu meni hieman ohi aiheen.
Tähän ketjuun olisi paljonkin erittäin hienoja muistoja eri vuosikymmeniltä kirjoitettavaksi mutta nyt ei niitä ehdi kirjoittamaan mutta ehkäpä toinen kerta.

Pelin luonne on valitettavasti muuttunut noista ajoista niin, ettei heidän kaltaisille taikureille ole enää käyttöä. Mutta oli se vaan nautinnollista seurata heidän peliään. Se taito ja peliäly oli Tammisen sanoin poikkeuksellista. Se miten ruokkivat laitahyökkääjiään ja verkot pöllysivät. Vilanteri-Keskinen-Vuori tai Vilanteri-Jalonen-Javanainen olivat melkoisia ketjuja. Kallio-Rintanen-Nurminen -ketjua en päässyt seuraamaan, kun en asunut Suomessa tuolloin. Pyyhtiä-Pärssinen-Nurmi oli lähellä ja olisi varmaan voinut kehittyä samanlaiseksi, jos olisivat saanee jatkaa vielä tämän kauden.

 

[Mas@]

Eikös Hämäläinen siirtynyt Tepsiin vasta Radjan lähdettyä joskus joulun tienoilla? Radjan maali oli muistaakseni kauden toinen peli ja ensimmäinen kotona. Hämäläiseltä muistan kyllä yhden maalin Jokereita vastaan. Olisiko ollut kevätpuolella tyyliin 3-2 voittomaali päätöserässä. Paremmin siitä pelistä on kuitenkin jäänyt mieleen Jokerien 5-3 alivoimamaali muutama sekunti ennen toisen erän loppua. Olisko ollut Hentunen joka karkasi läpiajoon ja painoi ihan kammolämärin kilpiyläkulmaan.

Tottakai Hämäläiseltä muistan myös välierien kutospelissä 5-1 maalin. Juomapullo sai kyytiä.

Kyllä vain, muistit huomattavasti paremmin em. tapahtumat!

Ensinnäkin Aatun mieleenpainuva osuma syntyi, toki Jokereita vastaan, mutta myöhemmin eri ajankohtana 3-2- kotivoitossa.

Kuvaavaa mestaruuskaudelta on, miten täydellisesti tämäkin _Töppöslöppönen_ istui joukkueeseen ja onnistui hienosti pätkäpestillään. Veikkaanpa että Hämäläinen noteeraa tuon jakson uransa huippuhetkeksi absolut.

Edit. Krriääähh.. Niin tuota köh. Kyllähän se uran ainoa mestaruus mennee aika monella tähtihetkien Top1:een.

 

[Mas@]

Plihal laittoi alivoiman päätteeksi vyötärönkorkuisen läpisyötön - > Radjalta jäätävä haltuunotto ja vähintään yhtä upea maali.

Tuo oli upea suoritus, jotenkin itselläkin jäänyt mieleen tämä peli.

Tässä maalissa korostuu yleisön ja sen mökän vaikutus mieleenpainuvuuteen, vaikka upea suoritus olikin kyseiseltä duolta.

Kaiuttimet särähtää jo siinä kohtaa kun Radja liimaa läpisyötön ilmasta, sitten sekunniksi mökä vaimenee kunnes lötö menee pussiin jolloin yleisö suorastaan räjähtää pauhuun joka nostaa AINA kaikki kaksi ihokarvaani pystyyn.

Tuolloin oli muistaakseni yli 10000 katsojaa silloisella HK-Areenalla.

 

[Lert]

Eikös Hämäläinen siirtynyt Tepsiin vasta Radjan lähdettyä joskus joulun tienoilla? Radjan maali oli muistaakseni kauden toinen peli ja ensimmäinen kotona. Hämäläiseltä muistan kyllä yhden maalin Jokereita vastaan. Olisiko ollut kevätpuolella tyyliin 3-2 voittomaali päätöserässä. Paremmin siitä pelistä on kuitenkin jäänyt mieleen Jokerien 5-3 alivoimamaali muutama sekunti ennen toisen erän loppua. Olisko ollut Hentunen joka karkasi läpiajoon ja painoi ihan kammolämärin kilpiyläkulmaan.

Tämä 3-2 ottelu oli Michael Nylanderin ensimmäinen peli Jokerit-paidassa. Muistan kuinka Jokerileirissä huudeltiin, että Nylanderin tulon myötä he ovat voittamattomia. Siksi tässä ottelussa oli todella paljon latausta.

Lopulta Jokerivalmentaja Jortikan mukaan ilmeisemmin Jokerit hävisikin nimenomaan uusien vahvistuksien takia:
- Pelillinen intensiteetti oli aivan hirvittävä. Mutta annettakoon se anteeksi tällä kertaa - sen verran kahden uuden sentterin tuleminen joukkueeseen sekoitti pakkaa, päävalmentaja Hannu Jortikka sanoi ottelun jälkeen.

Iltasanomilla oli oma seurantakin Nylanderin vaihdoista:

Nyt tulee Nylander - IS tehoseurasi narritähteä!

Michael Nylander, Helsingin Jokerit. Huippuvahvistus vai vanhoilla meriiteillä surffaava has been? IS otti taiturin tehoseurantaan illan kierroksella.

www.is.fi

Tässä ottelun maalikooste:

Linkki: https://www.youtube.com/watch?v=kLf-z2Yg0VY

 

[Maplehill]

Kyllä vain, muistit huomattavasti paremmin em. tapahtumat!

Ensinnäkin Aatun mieleenpainuva osuma syntyi, toki Jokereita vastaan, mutta myöhemmin eri ajankohtana 3-2- kotivoitossa.

Kuvaavaa mestaruuskaudelta on, miten täydellisesti tämäkin _Töppöslöppönen_ istui joukkueeseen ja onnistui hienosti pätkäpestillään. Veikkaanpa että Hämäläinen noteeraa tuon jakson uransa huippuhetkeksi absolut.

Edit. Krriääähh.. Niin tuota köh. Kyllähän se uran ainoa mestaruus mennee aika monella tähtihetkien Top1:een.

Tuolla Suikkasen mestaruuskaudella kaikki kesken kauden tulleet pelaajat sopivat melko hyvin sapluunaan, vaikka ei mitään nimimiehiä olleetkaan: Lee Sweatt, Marko Virtala, Marko Mäkinen ja Aatu Hämäläinen. Oliko vielä muita?

Oma ensimmäinen muisto on kaudelta 93-94, kun faija vei ensimmäiseen lätkämatsiin Turkuun. Se oli rakkautta ensisilmäyksellä ja Saku Koivu jäi pelaajista mieleen. Vaikka Sakun ura TPS-paidassa on melko vähäinen verrattuna (pelimäärällisesti) moneen muuhun TPS-legendaan, niin jostain syystä Saku on itselleni niitä kovimpia TPS-pelaajia koskaan.

Tuon kauden jälkeen luksusta oli, kun pääsi joskus tekemään reissun Turkuun ja TPS:n matsiin. Muistan kuitenkin kuinka kotona tuli omassa huoneessa radiosta kuunneltua lähes joka peli ja Hockey Nightin kautta katsottiin telkkarista kaikki TPS:n pelit. Radion kautta pelejä kuunnellessa Turkka Talonen, Iku Viitanen ja Juha Järvenpää ovat jääneet mieleen, Talonen ikonisimpana selostajana.

Maaleista ensimmäisenä tulevat mieleen Mika Alatalon Helsingissä siniviivan takaa tekemä mestaruuden sinetöinyt maali keväällä 1999 HIFK:ta vastaan.
Jortikan toisen tulemisen toisella kaudella (99-00) Kai Nurmisen dominointi oli ihailtavaa. Toki joukkue oli tuolloin muutenkin ihan huippuluokkaa.
Kaudella 00-01 mieleen on jäänyt Sahlstedtin tekemä mestaruuden ratkaissut jatkoaikamaali Tampereella.
Suikkasen mestaruuskaudella on mieleen jäänyt päälimmäisenä kaksi maalia: Ilari Filppulan finaaleissa tekemä jatkoaikamaali ja Marko Mäkisen Turussa JYP:ä vastaan tekemä maali. Läissy p-pisteen kaarelta ja kiekko lipui hiljalleen maaliin. Mäkisen tuuletus oli kovaa luokkaa.

Monia ikimuistoisia hetkiä, ilon ja surun tunteita, mutta aina on ollut vain Tepsi ja tulee aina olemaan.

 

[Kampitus]

Tässä linkki tuohon upeaan peliin, joka päättyi meidän 4-1 voittoon.

Plihal laittoi alivoiman päätteeksi vyötärönkorkuisen läpisyötön - > Radjalta jäätävä haltuunotto ja vähintään yhtä upea maali.

Tuo oli upea suoritus, jotenkin itselläkin jäänyt mieleen tämä peli.

Linkki: https://youtu.be/0GUcfHwiWbw

Kyllä tämä itsellenikin on yksi niistä peleistä joka on jäänyt mieleen. Edellinen kausi antoi toivoa, mutta se nähtiin kuitenkin pääosin suonenvetona. Vuoden ensimmäinen peli oli tietysti lähdettävä katsomaan, olihan vastassa Jokerit. TPS on tosiaan edellisellä kaudella ylisuorittanut, mutta mitään takeita tason säilymisestä ei ollut. Menetyksiä oli tullut ja uusista hankinnoista ei voinut mennä ihan takuuseen. Jokerit taas oli jälleen törkeän kovalla nipulla matkassa. Peli oli kuitenkin yhtä ilotulitusta. Saatiin ensimmäiset maistiaiset hyvästä maalivahtipelistä ja Birner-Uusikartano-Suominen kentästä, joka käytännössä yksin pelasi meidät kuuden parhaan joukkoon syyskaudella. Keväällähän tuo hiipui ja oli toiset kaverit tahtipuikkojen varressa. Mike Radja ei muuten saanut tuon yhden maalin jälkeen mitään aikaan, mutta tämän maalin johdosta lämpimät muistot jäi toki silti.

 

[Ewald]

Tuolla Suikkasen mestaruuskaudella kaikki kesken kauden tulleet pelaajat sopivat melko hyvin sapluunaan, vaikka ei mitään nimimiehiä olleetkaan: Lee Sweatt, Marko Virtala, Marko Mäkinen ja Aatu Hämäläinen. Oliko vielä muita?

Oma ensimmäinen muisto on kaudelta 93-94, kun faija vei ensimmäiseen lätkämatsiin Turkuun. Se oli rakkautta ensisilmäyksellä ja Saku Koivu jäi pelaajista mieleen. Vaikka Sakun ura TPS-paidassa on melko vähäinen verrattuna (pelimäärällisesti) moneen muuhun TPS-legendaan, niin jostain syystä Saku on itselleni niitä kovimpia TPS-pelaajia koskaan.

Tuon kauden jälkeen luksusta oli, kun pääsi joskus tekemään reissun Turkuun ja TPS:n matsiin. Muistan kuitenkin kuinka kotona tuli omassa huoneessa radiosta kuunneltua lähes joka peli ja Hockey Nightin kautta katsottiin telkkarista kaikki TPS:n pelit. Radion kautta pelejä kuunnellessa Turkka Talonen, Iku Viitanen ja Juha Järvenpää ovat jääneet mieleen, Talonen ikonisimpana selostajana.

Maaleista ensimmäisenä tulevat mieleen Mika Alatalon Helsingissä siniviivan takaa tekemä mestaruuden sinetöinyt maali keväällä 1999 HIFK:ta vastaan.
Jortikan toisen tulemisen toisella kaudella (99-00) Kai Nurmisen dominointi oli ihailtavaa. Toki joukkue oli tuolloin muutenkin ihan huippuluokkaa.
Kaudella 00-01 mieleen on jäänyt Sahlstedtin tekemä mestaruuden ratkaissut jatkoaikamaali Tampereella.
Suikkasen mestaruuskaudella on mieleen jäänyt päälimmäisenä kaksi maalia: Ilari Filppulan finaaleissa tekemä jatkoaikamaali ja Marko Mäkisen Turussa JYP:ä vastaan tekemä maali. Läissy p-pisteen kaarelta ja kiekko lipui hiljalleen maaliin. Mäkisen tuuletus oli kovaa luokkaa.

Monia ikimuistoisia hetkiä, ilon ja surun tunteita, mutta aina on ollut vain Tepsi ja tulee aina olemaan.

Kun tuli esille radioselostukset ja kenttäkuulutukset niin ei voi olla unhettamatta kahta kultakurkkua. J-P.Jalon radioselostukset olivat herkkua. Niiden selostuksien verbaaliakrobatiaa kelpasi kuunnella tyyliin; "Tirkkonen teki kauden neljännen play-offs maalinsa. Mies, joka hiiltyy vasta krematoriossa"!
Ja Aulis Virtasen samettiääniset kuulutukset ovat vieläkin muistissa. Ei ollut Liigan sanelemia robottikuulutuksia vaan Auliksen omat loistavat kuulutukset.

 

[Kanada-malja]

Tuolla Suikkasen mestaruuskaudella kaikki kesken kauden tulleet pelaajat sopivat melko hyvin sapluunaan, vaikka ei mitään nimimiehiä olleetkaan: Lee Sweatt, Marko Virtala, Marko Mäkinen ja Aatu Hämäläinen. Oliko vielä muita?

Oma ensimmäinen muisto on kaudelta 93-94, kun faija vei ensimmäiseen lätkämatsiin Turkuun. Se oli rakkautta ensisilmäyksellä ja Saku Koivu jäi pelaajista mieleen. Vaikka Sakun ura TPS-paidassa on melko vähäinen verrattuna (pelimäärällisesti) moneen muuhun TPS-legendaan, niin jostain syystä Saku on itselleni niitä kovimpia TPS-pelaajia koskaan.

Tuon kauden jälkeen luksusta oli, kun pääsi joskus tekemään reissun Turkuun ja TPS:n matsiin. Muistan kuitenkin kuinka kotona tuli omassa huoneessa radiosta kuunneltua lähes joka peli ja Hockey Nightin kautta katsottiin telkkarista kaikki TPS:n pelit. Radion kautta pelejä kuunnellessa Turkka Talonen, Iku Viitanen ja Juha Järvenpää ovat jääneet mieleen, Talonen ikonisimpana selostajana.

Maaleista ensimmäisenä tulevat mieleen Mika Alatalon Helsingissä siniviivan takaa tekemä mestaruuden sinetöinyt maali keväällä 1999 HIFK:ta vastaan.
Jortikan toisen tulemisen toisella kaudella (99-00) Kai Nurmisen dominointi oli ihailtavaa. Toki joukkue oli tuolloin muutenkin ihan huippuluokkaa.
Kaudella 00-01 mieleen on jäänyt Sahlstedtin tekemä mestaruuden ratkaissut jatkoaikamaali Tampereella.
Suikkasen mestaruuskaudella on mieleen jäänyt päälimmäisenä kaksi maalia: Ilari Filppulan finaaleissa tekemä jatkoaikamaali ja Marko Mäkisen Turussa JYP:ä vastaan tekemä maali. Läissy p-pisteen kaarelta ja kiekko lipui hiljalleen maaliin. Mäkisen tuuletus oli kovaa luokkaa.

Monia ikimuistoisia hetkiä, ilon ja surun tunteita, mutta aina on ollut vain Tepsi ja tulee aina olemaan.

Mielestäni Talonen oli kyllä ehkä huonoin Auran Aaltojen kiekkoselostaja.

 

[Maplehill]

Kun tuli esille radioselostukset ja kenttäkuulutukset niin ei voi olla unhettamatta kahta kultakurkkua. J-P.Jalon radioselostukset olivat herkkua. Niiden selostuksien verbaaliakrobatiaa kelpasi kuunnella tyyliin; "Tirkkonen teki kauden neljännen play-offs maalinsa. Mies, joka hiiltyy vasta krematoriossa"!
Ja Aulis Virtasen samettiääniset kuulutukset ovat vieläkin muistissa. Ei ollut Liigan sanelemia robottikuulutuksia vaan Auliksen omat loistavat kuulutukset.

Varmasti, itse en ole vain hänen selostuksiaan kuunnellut. Ainakaan ei muistu mieleen.

Mielestäni Talonen oli kyllä ehkä huonoin Auran Aaltojen kiekkoselostaja.

Voi olla. Ehkä Talonen on silloin 90-luvulla ollut nuorelle pojalle vähän samanlainen selostaja kuin Mertaranta. Jäänyt mieleen sillä melkoisella "mesomisella" ja sitä kautta tunnelman luonnilla. Nykyään Mertaranta on varsin rasittavaa kuunneltavaa, kun itse on oppinut ymmärtämään paremmin jääkiekkoa.

 

[Kampitus]

Kun tuli esille radioselostukset ja kenttäkuulutukset niin ei voi olla unhettamatta kahta kultakurkkua. J-P.Jalon radioselostukset olivat herkkua. Niiden selostuksien verbaaliakrobatiaa kelpasi kuunnella tyyliin; "Tirkkonen teki kauden neljännen play-offs maalinsa. Mies, joka hiiltyy vasta krematoriossa"!
Ja Aulis Virtasen samettiääniset kuulutukset ovat vieläkin muistissa. Ei ollut Liigan sanelemia robottikuulutuksia vaan Auliksen omat loistavat kuulutukset.

"Jokerien puolustus on kuin reikäjuusto"
"Sulander on kuin orpo piru Jokerien maalilla"
"Rintsi laittaa viisi nolla viisi nolla viisi nolla"

JP Jalo on eittämättä kaikkein aikojen selostaja. Mies myös antoi itsensä vanhentua melko arvokkaasti, eikä lähtenyt enää vanhemmalla iällä paljoa selostelemaan kaikkiin höntsiin. Urho tv:llä taisi vielä kiekon puolella olla ja sen jälkeenkin. Jalkapalloahan JP selosti myös paljon noiden tepsin kultavuosien jälkeen. Silvennoisen Markussa on jotain samaa kuin Jalossa. Verbaliikkaa löytyy luonnostaan, eikä jutut ole väkisin väännettyjä.

Edit. Nyt kun aloin oikein miettimään niin nuo lainaukset saattavat sittenkin olla Turkka Talosen käsialaa.

 

[Kanada-malja]

"Jokerien puolustus on kuin reikäjuusto"
"Sulander on kuin orpo piru Jokerien maalilla"
"Rintsi laittaa viisi nolla viisi nolla viisi nolla"

JP Jalo on eittämättä kaikkein aikojen selostaja. Mies myös antoi itsensä vanhentua melko arvokkaasti, eikä lähtenyt enää vanhemmalla iällä paljoa selostelemaan kaikkiin höntsiin. Urho tv:llä taisi vielä kiekon puolella olla ja sen jälkeenkin. Jalkapalloahan JP selosti myös paljon noiden tepsin kultavuosien jälkeen. Silvennoisen Markussa on jotain samaa kuin Jalossa. Verbaliikkaa löytyy luonnostaan, eikä jutut ole väkisin väännettyjä.

Edit. Nyt kun aloin oikein miettimään niin nuo lainaukset saattavat sittenkin olla Turkka Talosen käsialaa.

Nuo sitaatit ovat kyllä Talosen selostuksesta vuoden 1995 viimeisestä finaalista Jokereita vastaan. Eivät Jalon lausumia. Asia on yhtä varma kuin Janeckyn korkea maila vuoden 94 finaaleissa.

 

[Mas@]

Linkki: https://youtu.be/WB8EcQRRQYc

Tämä on pakko selvittää. Nyt heti! =)

Kuka on tuo onneton toimittaja joka murjaisi kyseisen TPS-HIFK- finaalisarjan avauspelin jälkeen että "mutta miten käy huomenna Helsingissä, kun toisin kuin Turussa, IFK:lla on tukenaan kannustava kotiyleisö"...

Mitä h-vettiä? =^D

 

[Ewald]

Varmasti, itse en ole vain hänen selostuksiaan kuunnellut. Ainakaan ei muistu mieleen.



Voi olla. Ehkä Talonen on silloin 90-luvulla ollut nuorelle pojalle vähän samanlainen selostaja kuin Mertaranta. Jäänyt mieleen sillä melkoisella "mesomisella" ja sitä kautta tunnelman luonnilla. Nykyään Mertaranta on varsin rasittavaa kuunneltavaa, kun itse on oppinut ymmärtämään paremmin jääkiekkoa.

Juutuubistakaan ei löydy kovasti näyteitä, mutta tämäkin on ihan sitä ehtaa Jaloa. Oli unhettumatoin peli. Hallissa väkeä niin, ettei Jalon tavoin sanottuna kaatumaan päässyt. Jossain portailla istuen mekin tämä peli katsottiin. Sittemmin turvasäännökset otettiin vähän tarkemmin eikä ihan yhtä paljoa ihmisiä otettu joukkoon.

Linkki: https://www.youtube.com/watch?v=Hu3A00Qgzr0&ab_channel=jukka871

 

[Kampitus]

Nuo sitaatit ovat kyllä Talosen selostuksesta vuoden 1995 viimeisestä finaalista Jokereita vastaan. Eivät Jalon lausumia. Asia on yhtä varma kuin Janeckyn korkea maila vuoden 94 finaaleissa.

Juu, ehdeinkin jo itsekin alkaa epäillä jorinoitani.

 

[Kanada-malja]

Linkki: https://youtu.be/WB8EcQRRQYc

Tämä on pakko selvittää. Nyt heti! =)

Kuka on tuo onneton toimittaja joka murjaisi kyseisen TPS-HIFK- finaalisarjan avauspelin jälkeen että "mutta miten käy huomenna Helsingissä, kun toisin kuin Turussa, IFK:lla on tukenaan kannustava kotiyleisö"...

Mitä h-vettiä? =^D

Mikko Grönman, Tuomaksen veli. Kyllä hän ihan Palloseuran puolta oli.

 

[Expendable]

Muistan JP Jalon siitä että hän oli jotenkin tosi negatiivisen oloinen aina Tepsiä vastaan tvstä tulleissa peleissä. En nyt muista oliko urho tv vai ruudun aikaa.

Voi toki olla että oli liian vahvat värilasit päässä, mutta siltä se kuulosti.

 

[Hantta#23]

Yksi lukuisista muistoista on Kupittaan ajoilta kun Mauri "Mave" Eivola höynäytti muutaman kerran päätuomari Seppo Mäkelää ennenkuin hän huomasi tämän ja ajoi Maven pukukopin puolelle.
Maven saatuaan jäähyn hän päätti vähän viihdyttää yleisöä nousemalla jäähyaitiossa seisomaan ja nostamalla kädet ylös matkimalla tuulettamista. Yleisö reagoi tähän taputtaen ja Mäkelän katsoessa aitioon päin Mave istui alas. Tämä toistui muutaman kerran ennenkuin Mäkelä näki Maven touhut ja päätti heittää hänet pukukopin puolelle.
Tälläisiä Maven kaltaisia persoonia kaivattaisiin nykykiekossakin.
Yksi toinenkin muisto Kupittaan ajoilta yleisöaalto lähti kiertämään ensimmäistä kertaa Suomessa vuonna 1990 finaaleissa TPS-Ilves. Aloituksessa oli muistaakseni Tepsin puolelta Pekka Tirkkonen ja pelaajat olivat kumartuneena valmiita aloittamaan. Tuolloin lähti aalto kiertämään ja pelaajat sekä tuomarit alkoivat seuraamaan mitä täällä oikein tapahtuu.
Saman vuoden finaaleissa hienoa oli myös miten valtava määrä TPS kannattajia Auran Aaltojen Kuuluux Klaanin johdolla lähti valloittamaan Hakametsän hallia viimeisessä finaalissa ja miten viimeiset kymmenen minuuttia hallissa raikui pelkästään Tepsin kannattajien laulut ja huudot ennenkuin Hannu Virta pääsi nostamaan Kanadamaljan ylös mestaruuden kunniaksi.
Vuonna 1991 Tepsin voittaessa kolmannen mestaruuden putkeen KalPaa vastaan TPS ja Auran Aallot järjesti junamatkan ja se fiilis kun yli 500 turkulaista marssi Kuopion juna-asemalta hallille ja takaisin.
Kyseisissä finaaleissa toinen Kuopion matka mentiin busseilla pysähtyen matkalla Tampereella jonka joukkueet olivat jo pudonneet kesälomille. Melkoinen näky kun Tepsin liput liehuivat TPS huutojen säestämänä Tampereen keskustassa.
Tässä oli jälleen muutama muisto vuosien takaa.

 

[Mas@]

Muistan JP Jalon siitä että hän oli jotenkin tosi negatiivisen oloinen aina Tepsiä vastaan tvstä tulleissa peleissä. En nyt muista oliko urho tv vai ruudun aikaa.

Voi toki olla että oli liian vahvat värilasit päässä, mutta siltä se kuulosti.

No niinhän myö (muutkin) kannattajat ollaan?
;-)

 

[WestCoast110]

Muistan JP Jalon siitä että hän oli jotenkin tosi negatiivisen oloinen aina Tepsiä vastaan tvstä tulleissa peleissä. En nyt muista oliko urho tv vai ruudun aikaa.

Voi toki olla että oli liian vahvat värilasit päässä, mutta siltä se kuulosti.

Näinhän sen pitää olla ;)