Tässä TPS:n play off pelejä odotellessa täytyy nostaa tällainen ketju ylös ja muistella vanoja ikimuistoisia hetkiä, ennen kuin ”toivon mukaan” saadaan uusia aikaiseksi tänä keväänä.
Paljon on tullut nähtyä ja koettua sen jälkeen, kun marraskuussa 1975 ensimmäisen TPS-Ilves pelin Kupittaan seisomakatsomossa
livenä näin.
Muistan TPS:n ensimmäisen liigamestaruuden keväältä 1976 kun Seppo Repo ratkaisi Kanada majan Turkuun Tapparaa vastaan, muistaaksen 31 sekuntia ennen kolmannen erän loppua. Tätä ottelua en 13 vuotiaana pikkupoikana ollut livenä katsomassa, mutta sen sijaan kuuntelin sitä radiosta Höyry Häyrisen selostamana. Sääli ettei tietääkseni tästä maalista ole minkään näköistä videotallennetta olemassa. Sen sijaan minulla on vanha urheilulehti, jossa näkyy valokuvaajan ottama noin 5-6 valokuvan kuvasarja siitä miten Seppo Revon tekemä maali syntyy.
Tämän mestaruusvuoden jälkeen tuli katkera 80 luku, (poikkeuksena 80 lukuun tietysti 1989) jolloin monena monena vuotena voitettiin runkosarja, mutta loppuotteluun ei päästy kuin kaksi kertaa ja niissäkin tuli takkiin.
1982 jolloin finaaleissa hävittiin Tapparalle ja sitten 1985 jolloin finaalisarjaa johdettiin jo 2-0 mutta niin vaan Ilves vei nekin karkelot. Tästä tappiosta löytyy videomateriaalia You Tubesta, joten siitä ei sen enempää. Tippa linssissä tuli silloin Kupittaalla katsottua, kun nuori Raipe Helminen nosti Kanada maljaa kohti hallin kattoa. Oli se katkeraa katsottavaa silloin kun TPS:llä oli jo edellisessä pelissä Hakametsässä niin ikään 2-0 johto ja mahdollisuus tuoda kannu kotiin.
Sitten vihdoin vuonna 89 tuli hunajaa, vaikka siinäkin ensin näytti että Tappara vie tuttuun tapaan karkin TPS:ltä, johtaen semifinaaleja jo otteluvoitoin 2-0. Sitten tuli sarjan kolmas matsi jonka TPS voitti Kupittaalla 3-1. Tämän jälkeen pelattiin Hakametsässä neljäs ottelu ja jossa kaikki odottivat, että Tappara katkaisee ottelusarjan.
Tämä neljäs ottelu on yksi niistä ikimuistoisemmista otteluista mitä olen ollut paikan päällä katsomassa. TPS johti ensimmäisen erän jälkeen 1-0 ja lopulta punnersi vierasottelusta voiton 2-5 ja tasoitti samalla ottelusarjan 2-2. Minulla on vieläkin nauhalla JP Jalon selostus ottelusta, jossa JiiPee hehkuttaa muistaakseni Harry Jaakkolan tekemän maalin jälkeen että ”nyt näyttää, nyt näyttää, nyt näyttää siltä että Nääsville nöyrtyyyyyyyyy”. Kyllä oli mahtavat fiilikset kotimatkalla fanibussissa. No kyllä oli mahtavat fiilikset silloinkin, kun TPS vihdoin Kanadamaljan Kupittaalla 1989 kuittasi itselleen. Vieläkin on videonauha tallella ko. matsista kuten myös JP Jalon hehkutukset ottelusta ja ottelun jälkeen. Oi niitä aikoja…
Seuraava ikimuistoinen hetki oli heti seuraavan vuonna eli 1990 keväällä, kun TPS pelasi historiansa viimeisen play off pelin Kupittaalla.
TPS:n ja Ilveksen loppuottelusarja oli tasan 2-2 kun Ilves meni viidennen pelin toisessa erässä jo 3-0 johtoon. Silloin allekirjoittanut oli lähdössä elämäni ensimmäisen kerran kesken pelin hallista pois. Mutta onneksi maltoin mieleni, sillä TPS sai ylivoiman jonka seurauksena Ari Vuori kavensi ottelun 1-3 lukemiin. Sen jälkeen seuraavassa vaihdossa, kun Ari Vuori tuli kentälle hän kavensi ottelun jo 2-3 tilanteeseen. Kolmannen erän alussa Jukka Vilander pääsi läpi, mutta kilautti kiekon ylärimaan. TPS painosti ja kauaa ei mennyt kun Lätty Hirsimäki tasoitti ottelun 3-3 numeroihin. Pian tämän jälkeen Mal Davis veti ranteella oikeaan ylänurkkaan 4-3 ja silloin viimeistään Kupittaa repesi. Tunnelma oli katossa varsinkin kun suomen historian ensimmäinen yleisö aalto alkoi kiertämään Kupittaalla. Lätty Hirsimäki kaunisteli lukemat vielä ennen loppua 5-3 numeroihin. Täytyy sanoa että olipa hieno tunnelma lähteä matsista pois. Seuraavassa ottelussa TPS sitten Hakametsässä kävi noutamassa kannun kotiin mutta kyllä ottelusarjan hienoin hetki oli silti tuo viides peli Kupittaalla.
Katkera hetki oli vuonna 1994 kun Rauman lahja Suomen jääkiekkoilulle Seppo Mäkelä meni hyväksymään Janeckyn korkealla mailalla tekemän maalin ja jolla Jokerit sitten voitti mestaruuden.
Onneksi kuitti tähän saatiin seuravana vuotena, kun TPS Saku Koivun johdolla vei kannun ylimielisiltä Helsinkiläisiltä. Tätä ratkaisevaa peliä en ole nähnyt kuin nauhalta, koska olin sen vuoden työkomennuksella USA:ssa, mutta sain toki livenä tiedon Louisianaan heti kun TPS oli pelin ratkaissut itselleen. Vaikka Suomen MM95 oli tietysti mieluinen tapahtuma, niin täytyy sanoa että silloin ja vielä nytkin tuo TPS:n 95 mestaruus tuntuu paljon paljon mukavammalta.