Hienoimmat mustavalkoiset muistosi

[stouni]

Tallenteet ovat kenties olemassa mutta tekijänoikeudet ovat eri juttu. Ne ovat MTV3:lla ja YLEllä. Se maksaa sitten jo oman summansa.

Eikös joka joukkueelle tule pelin jälkeen video ottelusta, vai mahtaakohan tälläiset nauhat enään olla ruissalon-arkistossa? Ihmettelen suuresti jollei ole, kuitenkin hienoja muistoja jokainen mestaruus.

-Stouni-

 

[Jaakko]

Eikös joka joukkueelle tule pelin jälkeen video ottelusta, vai mahtaakohan tälläiset nauhat enään olla ruissalon-arkistossa? Ihmettelen suuresti jollei ole, kuitenkin hienoja muistoja jokainen mestaruus.

Ymmärtääkseni TV-oikeudet kattaa nämäkin nauhat. UndergroundDVD-paja lienee paras ja realistisin tapa välittää kulttuuria jälkipolville.

 

[Kummeli]

Se, kun tuomari ratkaisi tilanteen Lukolle kaksi sekuntia ennen loppua antamalla rankkarin aivan mitättömästä tilanteesta. No ei.

Hienoin muisto on se, kun TPS jollain kaudella voitti mestaruuden. En millään muista, koska se oli, mutta muistaakseni jossain 2000 tai 2001. Silloin kuitenkin jollain (Tuokko) oli punaiset tai pinkit hiukset. Se oli varmaankin ensimmäinen mestaruus minkä näin Tepsifanina. Sitä ennen en niin aktiivisesti seurannut jääkiekkoa.

 

[Pavlikovsky]

Nostellaan vähän ketjua ylös, kun palstalla ovat nimimerkitkin vaihtuneet.

Olisihan näitä, mutta pikaisella listauksella:

-99,-00,-01 ja -10 mestaruudet, mutta 2010 tuo kylmät väreet aina, kun miettii miten päätyyn asti tie raivattiin.
-Em. kevään Lukko-sarja.
-Tunnelma Turkuhallissa, kun kansa on ollut kuudes kenttäpelaaja.
-Vaikka kevät 2011 oli kuin painajaista, niin viimeisen Blues-pelin helpotus kauden loppumisesta on oikeasti hieno muisto.
-Sakun paluupeli 04-05 lockout-kaudella
-Mikon paluupeli 12-13 lockout-kaudella (ei se itse peli).
-Työsulkupelaajat Tepsissä.
-Mutkan tifot, kannatus, yhteisöllisyyden osoitus pelaajistolle.
-Ristolaisen, Rantasen, Ortion ja kumppaneiden kehityksen seuraaminen ja näkeminen kohti isompia valoja.
-Suikkasen ajan kasvojen pesu 2008.
-Kallion ja Tallenin paluu Tepsiin tuoreempina juttuina.
-Aivan tuorein seikka viime maaliskuussa Jyväskylässä 5-1 tappioasemasta 5-6 voittoon jatkoilla.

 

[Sienihattu]

90-luvun lopun ja 2000-luvun alun hallin tunnelma kokonaisuudessaan se vahvin muistikuva. Hunajatan soidessa "Kultaranne" tuntui olevan jokaisessa maalissa mukana. Lopuksi hallilta lähtö dirlandaan soidessa korvissa. Mustat Kobrat lumosivat ja aarne kärpänen hyppäsi katosta. Voi niitä aikoja...

 

[Daenboudian]

• TPS - Kärpät finaalisarja keväällä 2004
• Kai Nurminen ja rannelaukaukset B-pisteeltä
• Ensimmäiset vierasreissut (Nordenskiöldinkatu ja junalla Ouluun)
• RD pahvikypäräkohu ja Immosen itkut, kevät 2010
• Lee Sweatt
• HPK - TPS 26.4.2010 & yöbileet areenalla
• F2:n paluu TPS - Kärpät -otteluun 1.12.2011
• Mutkan avauskausi 2012 - 2013
• Brian Willsie - suhtautuminen kannattajiin & tifot (jäähyväiset ja paluu)
• Mustavalkoinen maihinnousu Raumalle (Lukko - TPS) 16.2.2013
• TPS - Kärpät kotiavaus ja täysi B-pääty 12.9.2014
• Kannattajamatka F-junioreiden peliin Naantaliin (VG-61 - TPS) 6.2.2015
• A-nuorten finaali TPS - HPK 24.3.2015

 

[Pavlikovsky]

• TPS - Kärpät finaalisarja keväällä 2004
• Kai Nurminen ja rannelaukaukset B-pisteeltä
• Ensimmäiset vierasreissut (Nordenskiöldinkatu ja junalla Ouluun)
• RD pahvikypäräkohu ja Immosen itkut, kevät 2010
• A-nuorten finaali TPS - HPK 24.3.2015

Nämä ovat olleet myös hienoja hetkiä, kerta kaikkiaan. Kaikkea ei meinaa edes muistaa, kun harmiksi nuo viime vuotiset mahalaskut ovat välillä edelleen päällimäisenä mielessä, mutta nämä lämmittävät.

Yksi mikä myös unohtui mainita omasta listasta on vuoden 1997 "Euroopan mestaruus" eli silloisen EHL:n voitto. Paha sanoa, että aiheuttaisiko nykyisen hieman muovisen CHL:n voitto samanlaisia tuntemuksia, tuskin, vaikka toki tuolloinenkin EHL oli hieman keinotekoinen, kun melkoisia pilipali-joukkueitta Britteinsaarilta ja Saksasta oli mukana sikailemassa. Tuolloin kovat pelit olivat todella kovia pelejä ja kärki oli hurjan kova, mutta taso ei kokonaisuudessaan niin kova. TPS oli muutenkin erilaisessa asemassa tuolloin pääsarjassamme ja muutenkin liiga oli hyvin erilainen yhteiskunnasta ja jääkiekon asemasta nyt puhumattakaan. Iso nippu kovia pelaajia pelasi Tepsissä eikä mistään kasvattajasarjasta puhuttu muutenkaan liigan yhteydessä. Tuota EHL:n voittoa harvemmin enää tunnutaan missään muistelevan, mutta mulle Jani Hurmeen voittotuuletus hyppäämällä on piirtynyt ikuisesti mieleen Typhoonissa. Komea saavutus ja vuonna 2000 oltiin myös lähellä, mutta silloin pudottiin katkerasti Metallurg Magnitogorskille 3-0 johdossa välierissä, mutta pronssit napattiin komeasti Luganolta. Eri ketjujen läpinää tuo kuitenkin jo.

 

[kopo]

Hajanaisia havaintoja:
- ensimmäinen paikan päällä koettu matsi Kupittaan puupenkeillä 70-luvun lopulla Ässiä vastaan (matsi päättyi 6-1)
- Kupittaan makkarankäryt ja sinappi, istuinpehmusteet ja pelin jälkeen soitettu "Ankkurit nostakaa"
- Kupittaalla seisomakatsomoon joskus kuulutettu "tiivistäkää, siellä on vielä satoja ihmisiä tulossa paikalle"
- Puolimatkan pelaajan valinnat ja monet tuon ajan oivaltavat mainokset (mm. Kaerlan Kumi) Kupittaalla
- 1989 Tapparan pudottaminen välierissä ja mestaruuskiima
- 1995 kaksi viimeistä finaalimatsia
- mestaruuden ratkaissut Kallen tekemä voittomaali jatkoajalla 2001
- Aulis Virtasen kuuluttajatyyli
- kaikki mestaruudet, kukin omalla tavallaan
- Turkuhallissa koetut aallot silloin tällöin
- Malcolm Davisin ja Kai Nurmisen ranne
- Saku ja Jere
- Känä, Lätty, Essi, Kojo, Java, Vilu jne. uskomattomat pelaajapersoonat
- Numpan ja Petun pelaaminen pakkiparina KalPaa vastaan -93
- Jursin koulu ja mies itse
- Suikkasen läpät lehdistötilaisuuksissa

Onhan näitä, nuo tulivat ekana mieleen. Sen verran vielä voi mainita että eipä Turkuhallinkaan (tai millä nimellä sitten onkaan) alkuaikoina tarvinnut miettä että yläkatsomo pidettäisiin kiinni (kuten esim. tänään).

 

[Centre Bell]

Tässä TPS:n play off pelejä odotellessa täytyy nostaa tällainen ketju ylös ja muistella vanoja ikimuistoisia hetkiä, ennen kuin ”toivon mukaan” saadaan uusia aikaiseksi tänä keväänä.
Paljon on tullut nähtyä ja koettua sen jälkeen, kun marraskuussa 1975 ensimmäisen TPS-Ilves pelin Kupittaan seisomakatsomossa
livenä näin.
Muistan TPS:n ensimmäisen liigamestaruuden keväältä 1976 kun Seppo Repo ratkaisi Kanada majan Turkuun Tapparaa vastaan, muistaaksen 31 sekuntia ennen kolmannen erän loppua. Tätä ottelua en 13 vuotiaana pikkupoikana ollut livenä katsomassa, mutta sen sijaan kuuntelin sitä radiosta Höyry Häyrisen selostamana. Sääli ettei tietääkseni tästä maalista ole minkään näköistä videotallennetta olemassa. Sen sijaan minulla on vanha urheilulehti, jossa näkyy valokuvaajan ottama noin 5-6 valokuvan kuvasarja siitä miten Seppo Revon tekemä maali syntyy.
Tämän mestaruusvuoden jälkeen tuli katkera 80 luku, (poikkeuksena 80 lukuun tietysti 1989) jolloin monena monena vuotena voitettiin runkosarja, mutta loppuotteluun ei päästy kuin kaksi kertaa ja niissäkin tuli takkiin.
1982 jolloin finaaleissa hävittiin Tapparalle ja sitten 1985 jolloin finaalisarjaa johdettiin jo 2-0 mutta niin vaan Ilves vei nekin karkelot. Tästä tappiosta löytyy videomateriaalia You Tubesta, joten siitä ei sen enempää. Tippa linssissä tuli silloin Kupittaalla katsottua, kun nuori Raipe Helminen nosti Kanada maljaa kohti hallin kattoa. Oli se katkeraa katsottavaa silloin kun TPS:llä oli jo edellisessä pelissä Hakametsässä niin ikään 2-0 johto ja mahdollisuus tuoda kannu kotiin.
Sitten vihdoin vuonna 89 tuli hunajaa, vaikka siinäkin ensin näytti että Tappara vie tuttuun tapaan karkin TPS:ltä, johtaen semifinaaleja jo otteluvoitoin 2-0. Sitten tuli sarjan kolmas matsi jonka TPS voitti Kupittaalla 3-1. Tämän jälkeen pelattiin Hakametsässä neljäs ottelu ja jossa kaikki odottivat, että Tappara katkaisee ottelusarjan.
Tämä neljäs ottelu on yksi niistä ikimuistoisemmista otteluista mitä olen ollut paikan päällä katsomassa. TPS johti ensimmäisen erän jälkeen 1-0 ja lopulta punnersi vierasottelusta voiton 2-5 ja tasoitti samalla ottelusarjan 2-2. Minulla on vieläkin nauhalla JP Jalon selostus ottelusta, jossa JiiPee hehkuttaa muistaakseni Harry Jaakkolan tekemän maalin jälkeen että ”nyt näyttää, nyt näyttää, nyt näyttää siltä että Nääsville nöyrtyyyyyyyyy”. Kyllä oli mahtavat fiilikset kotimatkalla fanibussissa. No kyllä oli mahtavat fiilikset silloinkin, kun TPS vihdoin Kanadamaljan Kupittaalla 1989 kuittasi itselleen. Vieläkin on videonauha tallella ko. matsista kuten myös JP Jalon hehkutukset ottelusta ja ottelun jälkeen. Oi niitä aikoja…
Seuraava ikimuistoinen hetki oli heti seuraavan vuonna eli 1990 keväällä, kun TPS pelasi historiansa viimeisen play off pelin Kupittaalla.
TPS:n ja Ilveksen loppuottelusarja oli tasan 2-2 kun Ilves meni viidennen pelin toisessa erässä jo 3-0 johtoon. Silloin allekirjoittanut oli lähdössä elämäni ensimmäisen kerran kesken pelin hallista pois. Mutta onneksi maltoin mieleni, sillä TPS sai ylivoiman jonka seurauksena Ari Vuori kavensi ottelun 1-3 lukemiin. Sen jälkeen seuraavassa vaihdossa, kun Ari Vuori tuli kentälle hän kavensi ottelun jo 2-3 tilanteeseen. Kolmannen erän alussa Jukka Vilander pääsi läpi, mutta kilautti kiekon ylärimaan. TPS painosti ja kauaa ei mennyt kun Lätty Hirsimäki tasoitti ottelun 3-3 numeroihin. Pian tämän jälkeen Mal Davis veti ranteella oikeaan ylänurkkaan 4-3 ja silloin viimeistään Kupittaa repesi. Tunnelma oli katossa varsinkin kun suomen historian ensimmäinen yleisö aalto alkoi kiertämään Kupittaalla. Lätty Hirsimäki kaunisteli lukemat vielä ennen loppua 5-3 numeroihin. Täytyy sanoa että olipa hieno tunnelma lähteä matsista pois. Seuraavassa ottelussa TPS sitten Hakametsässä kävi noutamassa kannun kotiin mutta kyllä ottelusarjan hienoin hetki oli silti tuo viides peli Kupittaalla.
Katkera hetki oli vuonna 1994 kun Rauman lahja Suomen jääkiekkoilulle Seppo Mäkelä meni hyväksymään Janeckyn korkealla mailalla tekemän maalin ja jolla Jokerit sitten voitti mestaruuden.
Onneksi kuitti tähän saatiin seuravana vuotena, kun TPS Saku Koivun johdolla vei kannun ylimielisiltä Helsinkiläisiltä. Tätä ratkaisevaa peliä en ole nähnyt kuin nauhalta, koska olin sen vuoden työkomennuksella USA:ssa, mutta sain toki livenä tiedon Louisianaan heti kun TPS oli pelin ratkaissut itselleen. Vaikka Suomen MM95 oli tietysti mieluinen tapahtuma, niin täytyy sanoa että silloin ja vielä nytkin tuo TPS:n 95 mestaruus tuntuu paljon paljon mukavammalta.

 

[Hantta#23]

Centre Bellin kirjoitus sai myös itsenikin muistelemaan näin Play Offsien kynnyksellä menestyksen huumaa mutta toki myös tappion karvasta kalkkia.
Vuonna 1976 olen ollut vielä senverran nuori etten ole kiekkomatseihin päässyt mutta toki sen vuoden mestaruudesta olen saanut kuulla ja nähdä juuri lehtileikkeitä jne. Pakko korjata edellisen kirjoittajan tekstiä senverran että Seppo Revon voittomaali taisi syntyä 21 sekuntia ennen ottelun loppua. Pilkunviilausta toki.
Olisiko ollut vuonna -81 kun pääsin ensimmäisen kerran katsomaan Tepsin peliä Kupittaan jäälatoon. Siitä asti on tullut seurattua lähes kaikki kotimatsit ja vuosien -89 ja -95 välillä myöskin vieraspelejä melkoinen määrä. Nykyäänkin toki tulee jokunen vieraspelikin käytyä katsomassa kauden aikana.
Vuoden -85 katkera finaalisarja on edelleenkin liian hyvin muistissa. Muistissa on myös sekin kun kesken Tampereella käydyn finaaliottelun ihmisiä kehoitettiin poistumaan hallista ulos pommiuhan vuoksi.
Vuodesta -89 meinasi tosiaan ja tulla vuoden -85 kaltainen. Tepsi hävisi ensimmäisen ottelun kotonaan ja toisen heti perään Tampereella lukemin 5-4. Mutta väitän että tuon kyseisen vierasottelun kolmas erä oli se joka ratkaisi tuon ottelusarjan Tepsille. Tepsi oli 5-0 häviöllä mutta nousi sieltä aina 5-4. Tuon jälkeen Tepsiä ei enää pidätellyt mikään. Kotivoiton jälkeenkin moni uskoi että Tappara voittaa kotonaan mutta toisin kävi. Olin seuraamassa ottelua paikanpäällä yläparvella ja vieläkin tulee kylmiä väreitä kun muistaa ottelun ratkaisu hetket. Davis veti ensin siniseltä aivan takaylänurkkaan ohi Halmeen ja heti aloituksesta pääsi Jaakkola läpi ja taululle 0-3 Tepsille. Noiden maalien välissä taisi olla 8 tai 9 sekuntia.
Ihme oli että Kupittaan halli kesti -89 sen kun mestaruus ratkesi sillä meteli ja fiilis oli jotain sanoin kuvaamatonta.
Centre Bell kuvasi hienosti -90 finaalisarjan ja mestaruuden ja jotka muistaa myös kuin eilisen päivän.
-91 Tepsi siirtyi Kupittaalta Artukaisiin ja tuona vuonna mestaruutta saatiin juhlia uudessa kotihallissa kun KalPa kaatui finaaleissa.
Ikimuistoisia hetkiä olivat myös matkat Kuopioon. Ensimmäinen reissu bussilla ja toinen junalla. Nämäkin matkat ovat hienoina muistoina muistin syövereissä. Väitänkin että nykyään ei enää tälläisiä reissuja saataisi järjestettyä mitä silloin aikanaan saatiin Auran Aaltojen ja Tepsin järjestämillä matkoilla kokea.
Noiden jälkeenkin on tullut paljon menestystä, mestaruuksia mutta toki myös paljon katkeria tappioita jne.
Toivotaan että tänä vuonna joukkue jälleen menestyisi ja palaisi jopa mestaruus kantaan mutta ennenkaikkea että mitalit ratkaistaisiin urheilullisin keinoin. Nähtäisiin huikeat play offsit, tuomarit eivät antaisi edellisten vuosien tapaan antaa valmentajien vaikuttaa pelin lopputulokseen ja vaikka pelissä isot panokset niin silti pelaajat muistaisivat kunnioittaa kentällä ollessaan toisiaan.

 

[Stabiil]

@Centre Bell & @Hantta#23 Hyviä tarinoita, kiitos kun jaoitte. Itselläni ensimmäiset muistikuvat ovat vasta 1990-luvun alkuvuosilta ja eräs mieleenpainuvimmista on yleisötapahtuma, joka tapahtui mielestäni Paraisten jäähallilta ehkä vuonna 1993 tai 1994. Joku jos muistaa tätä kyseistä tapahtumaa voisi vahvistaa päivämäärän? -Kuitenkin, tapahtumassa oli Saku Koivu, Jukka Koivu, Jursi, Timo & Petteri Nummelin ampumassa kiekkoja keskialueelta maaliin jonkintyyppisen kisan muodossa. Voittaja ei mielestäni ollut Petu tai Saku vaan veikkaisin jopa Jukkaa tai Timoa. Tilaisuuden jälkeen kaikilta herroilta nimmarit Tepsin lippuun, joka tietysti on tallessa tänäkin päivänä (hieman) väreiltään jo kulahtaneena. Oli pikkupojalle jännä paikka tavata ja pyytää nimmarit sen ajan idoleilta.

Kuten ylläolevalla, minullakin on usko/toivo, että tänä vuonna päästäisiin finaaliin mittaamaan se lopullinen taso. Olisipas se hienoa olla täydessä Artukaisten viljasiilossa kun Kallio nostaa kannua.

 

[Kahvi Sieppo]

Joskus 90-luvul olin kattoos ku Tepsi vei Jokerei muistaakseni 6-2 ja Kauppila veti ylivoimal hyökkäyspäätyy ympäri soolona ja kruunas siniviival viel jalkakynäl homman..muistaakseni johti maaliin tuo lopulta.
Toine on ku pelkäsin koko kolmannen erän ettei Tepsi tee enää yhtää maalii ettei tulosveto mee pielee.. Tepsi voitti Saipan 7-1 ja tulosvedosta potti kotiin.. Tuli kolme tai neljä tolppaa viel ja mun lapus 7 oli suurin, kyl vähä jännitti sillon..
Viime keväänä olin Nääsvilles kattoo voiton Tapparast ja näin Kallion ja Perrinin maalit livenä, istuin juur sen maalin takana mihi tekivät..olin muute töis sillo, et aika maukas työpäivä...
Onha noit varmaa paljonki, mut nuo ny ekaks tuli mielee..

 

[Sphinx]

Kyllähän -95 oli se kaikkien aikojen mestaruus, jolle tuskin mikään voi koskaan vetää vertoja. Olin vain kovasti nuori silloin, minkä takia muistikuvat ovat hyvin hatarat, mutta asetelmahan oli se, että Jokerit oli valtakunnan median lempilapsi ja ylivoimainen lellikkisuosikki, samaan tapaan kuin SKA on Venäjän liigassa Putinin suosikki. Tepsin junnujoukkueella ei pitänyt olla finaaleissa mitään mahdollisuuksia voitosta voittoon jyränneitä narreja vastaan, ei ainakaan median mukaan. Kaikki kulminoitui viidennessä finaalissa, johon Harkimo alun perin suunnitteli, ettei TPS-kannattajille myytäisi pääsylippuja lainkaan. Niin vain TPS tuli junnujoukkueellaan ja murskasi kattilapäät jäänrakoon heidän kotikentällä. Kruununa edellisen kevään mestaruuden korkealla mailalla ratkaissut Janecky ei tehnyt koko finaalisarjassa yhtään pistettä, kun pelasi finaaleja dominoinutta Koivun kenttää vastaan. Ottelun jälkeen pettynyt media ei keksinyt Norrenalta muuta kysyttävää kuin "harmittaako, kun nolla meni lopussa?" Norre vastasi iloisena "Ei harmita yhtään!" Kirsikkana kakun päälle Jari Porttila painui maan alle suremaan eikä kehdannut näyttää naamaansa Tulosruudussa puoleen vuoteen.

 

[Jäävuorineuvos]

#17 Malcolm Sterling Davis tänään 62 vuotta.

Onnitteluni missä sitten oletkin!

 

[Zodiac]

Kyllähän tuo kauden 2000-2001 neljäs finaali ottelu Tapparaa vastaan hakametsässä on jäänyt mieleen. Kaverin kanssa tuota matsia seurattiin ja kaveri on kova Tapparan miäs. Kun Sahlstedt tuon kiekon häkkiin iski jatkoerässä ratkaisten koko paskan niin olihan se hunajaa. Ystävä otti sen verran nokkiinsa ettei ottanut yhteyttä pariin kuukauteen tuon taiston jälkeen. Why so serious? :D

 

[Kanada-malja]

Ehkäpä triplan 99-01 mestaruusjuhlamuistot ovat parhaimpina mielessä. Olisiko ollut Jouni Loponen kun vuonna 2001 sanoi, että ikävä on pois lähteä kun joukkueen tullessa Tampereelta Turun katujen varsilla porukkaa huimasti. 2010 mestaruus toi uusillekin ihmisille mahdollisuuden kokea huuman. Ehkä vuoden 2015 A-junnukulta heijasti samaa kaipuuta: Tepsi voittaa mestaruuden. Olkoonkin, että liput maksoivat vitosen, niin lähes 11000 ihmisen haaliminen arkipäivänä hallille on aika uskomatonta. Vaikka olisi ilmaiseksi päästetty.

 

[MustaHaukka]

Itselle parhaiten jäänyt muistiin Lee Sweattin maali JYPiä vastaan vuoden 2010 semifinaalien 4.ottelussa, joka tasoitti tilanteen 3-3. Tämän jälkeen Erkinjuntin voittomaali JA:lla, jonka näin maalin yläpuolelta piippuhyllyltä kaverin kanssa. Nämä kaksi maalia jostain kumman syystä piirtyneet mieleen.
Samoin vähän ikävämpänä tuon vuoden finaaleista 4.ottelun Joonas Vihkon tekemä maali, joka hiljensi Turkuhallin täysin on jäänyt mieleen. Olisiko tuolloin ollut Favorin tuomarina ja viheltänyt jonkun kyseenalaisen maalin, jos en nyt aivan väärin muista. :D

Game 5 seurattiin kavereiden kanssa kotona ja tietysti lähdettiin sitten hallille juhlimaan mestaruutta. Onhan noita muitakin hienoja muistoja nyt jäänyt mieleen vähemmän menestystä tuoneilta kausilta.

Edit. Tuli mieleen myös pari muuta muistoa liittyen Kiprusoffeihin. Ensimmäinen muistoni Tepsistä taitaa olla semmoinen, kun Miikka yritti tehdä maalia ja kiekko osui tolppaan.

Toinen littyy Markoon ja otteluun Ässiä vastaan, jossa seilasi koko kentän läpi ja teki maalin. Tämän, kun jostain löytäisi videolta olisi kyllä hienoa!

 

[Wanhajalka]

80-luku:
- Jortikan silmälasit

90-luku:
- Jursinovin aika
- Saku
-milleniumin tripla

 

[charlieglide]

Syksyn 2012 NHL-työsulku ja sen myötä saadut vahvistukset M. Koivu, Korpikoski, Shattenkirk, Russell ja Martinez. Hienoja hetkiä tarjoilivat nämä herrat ja TPS:n "NHL-osasto" taisi ollakin Liigan parhaimmistoa tuolloin.

Muutoin kyseisestä kaudesta ei kyllä jäänyt jälkipolville kerrottavaa.

 

[-TMA-]

Syksyn 2012 NHL-työsulku ja sen myötä saadut vahvistukset M. Koivu, Korpikoski, Shattenkirk, Russell ja Martinez. Hienoja hetkiä tarjoilivat nämä herrat ja TPS:n "NHL-osasto" taisi ollakin Liigan parhaimmistoa tuolloin.

Tähän voisi todeta, että tuolla kaudella ne hienoimmat mustavalkoiset muistot jäivät lopulta realisoitumatta, sillä jos työsulku olisi kestänyt vielä viikon, niin kaukalossa olisi ollut kaksi Koivua TPS-paidassa.

 

[12961]

80-luku:
- Jortikan silmälasit

90-luku:
- Jursinovin aika
- Saku
-milleniumin tripla

Yritin löytää sopivampaa ketjua, mutta en oikein osannut valita. Totesin, että tämän täytyy olla paras. Edellä mainitsit myös minulle rakkaimmat TPS-muistot.

Ja se asia: Jumalauta, pojasta on tehty pesunkestävä palloseuran mies neljännessä polvessa. Tässä tulee olemaan suurin mustavalkoinen muistoni koskaan.

 

[Ewald]

Seppo Revon voittomaali, jolla tuli ensimmäinen Liiga-mestaruus. Ja ensimmäinen mestaruus kahteenkymmeneen vuoteen. Sitten 1989 mestaruus legendaarisella Kupittaalla. 13 vuoden tauon jälkeen. Ne "Kiitos Tepsi"-huudot paloivat kovalövylle eikä ne sieltä ikinä deletoidu. Koko 90-luku oli unohtumatonta aikaa. Hyvässä ja huonossa! Puolivälierätappio HIFKille keväällä '92 on yksi yksittäinen peli, joka on jäänyt mieleen. Sen jälkeen ne 90-luvun laadukkaat joukkueet, niiden peli ja menestys asettivat riman niin korkealle, että on ollut todellakin kivualiasta seurata 2000-luvulla sitä, kuinka joukkuetta on rakennettu pääosin virtaloista ja, kuinka gloria on haihtunut linnunradan taa. Yksittäisistä pelaajista Seppo Repo, Antero Lehtonen, Martti Jarkko,Esa Keskinen, Nokka Jalonen, German Titov, Saku Koivu, Jari Hirsimäki, Arto Javanainen, .....niitä on paljon. Kaikkia ei voi listata.
Nyt on taas merkkejä siitä, että seura on palaamassa sinne, minne se kuuluukin. Viime vuoden hoppiasta se lähti eikä loppua näy. Toivottavasti!

 

[Wizzö]

80-luku:
- Jortikan silmälasit

2000-luku
- Jortsun kengät

 

[Lihapiirakka]

Oma paras mustavalkoinen muistoni on Raumam lugun tiputtaminen Turuus 4-0 otteluvoitoin 2010. Vuosituhannen vaihteessa se menestyminen oli itsestäänselvyys monelle, eikä me ysärin lapset vielä osattu edes oikein ymmärtää koko hommaa. Tuossa Lugu-matsissa purkautui vähän vitusti vuosikausien patoututuneita tunteita 11820 ihmiseltä. Lippumeri ja sandstorm välittömästi alkulämpän jälkeen, Den glider init Tellqvistille, Sweattin, Leggion ja Nordlundin show <3 Kyllähän tuon matsin jälkeen hiukan jo sydämessä tiesi, ettei kukaan meitä enää tule pysäyttämään matkalla kannuun.

 

[septi]

Oma paras mustavalkoinen muistoni on Raumam lugun tiputtaminen Turuus 4-0 otteluvoitoin 2010. Vuosituhannen vaihteessa se menestyminen oli itsestäänselvyys monelle, eikä me ysärin lapset vielä osattu edes oikein ymmärtää koko hommaa. Tuossa Lugu-matsissa purkautui vähän vitusti vuosikausien patoututuneita tunteita 11820 ihmiseltä. Lippumeri ja sandstorm välittömästi alkulämpän jälkeen, Den glider init Tellqvistille, Sweattin, Leggion ja Nordlundin show <3 Kyllähän tuon matsin jälkeen hiukan jo sydämessä tiesi, ettei kukaan meitä enää tule pysäyttämään matkalla kannuun.

Tuo kevät oli itsellekin hienoimpia muistoja, 80-luvun lopussa syntyneenä ei niin tarkkoja muistikuvia ole aiemmista mestaruuskausista. Muistan kuinka Lukko romahti Vehasen myynnin jälkeen ja Tepsinkin peli aaltoili siinä runkosarjan lopussa, toivoin että saadaan tämä ottelupari koska Lukko on lyötävissä. 4-0 oli silti yllätys ja tosiaan siihen viimeisen voiton loppuun purkautui paljon.

Itse kyllä myönnän että siinä vaiheessa ajattelin että edelliskauden mestari/runkosarjan voittaja JYPille ei mahdeta mitään. Siitä sarjasta sitten makeimpana viimeinen 6-1 voitto kotona, ostin myös Sweattin paidan (joka on tähän mennessä ainoa ostamani fanipaita) tuolloin hallilta.

JYPin kaadon jälkeen oli selvää että tämä on meidän kevät, finaalisarjan aikana sitä jotenkin opiskelijana sai raavittua sen verran kuvetta että näki 2. 4. ja ratkaisevan 5. matsin paikanpäältä. Sieltä sitten köröttely Turkuun. Vanhan mazda 323n pimeänä olevalla radiolla ei pystynyt kunnolla taajuutta säätämään, ja särinä katkesi vain kerran matkalla kun Hunajata kajahti kajareista, en tiedä mikä piikki silloin oli lähetyksessä että tuo kuului, mutta eipä sitä muuta tarvinnut kuunnellakkaan. Ja sitten huikeisiin juhliin kotihallissa. Suikkanen oli varmasti koko varsinais-Suomen suosituin henkilö sillä hetkellä ja vahva luotto oli että muutaman heikomman vuoden jälkeen TPS is back (krhm...)

Hienoa myös että näki kaikkien sarjojen ratkaisuottelut paikanpäältä, tuo oli oman faniuden kulta-aikaa ehdottomasti.