Helsinki

[Musta Nuoli]

Tässä kohtaa tapa tehdä sitä politiikkaa on se ero. Mielestäni Sauri on vähemmän kiihkomielinen vihreä ja täten yhteistykykyisempi kuin Sinnemäki. Tämä vain omana mielikuvana heistä.

En onneksi asu Helsingissä enkä ole vaarassa joutua Vihreiden hallintovallan alle, mutta jos Sauria ja Sinnemäkeä haluaa vertailla, niin minusta on päivänselvää kumpi olisi pätevämpi hommaansa.

Sauri on filosofian tohtori ja psykologi, ja Yölinjan monivuotisena vetäjänä hänellä on varmasti parempi kosketus ja tuntuma myös ns. tavallisten ihmisten ja vähän huonompiosaistenkin arkeen kuin Sinnemäellä, jonka koulutus rajoittuu kandityöhön venäläisestä kirjallisuudesta ja joka nousi politiikassa pintaan lähinnä Ultra Bran semi-taistolaissanoitustensa takia. Juuri muuta ei ole hänellä tarjolla kuin fanaattisempi ideologia ja yksipuolisempi tuntuma muihin ihmisiin kuin punavihreän kuplan sisällä oleviin. Sauri on nähnyt vähän muutakin maailmaa eikä ole vain julkkistyrkystä poliittiseksi broileriksi päätynyt Sinnemäki.

Saurin kanssa voisi varmasti kuvitella sopivansa asioista ja keskustelevansa näkemyksistä vaikka olisikin niistä eri mieltä. Sinnemäki, Emma Kari yms. taas ovat sitä porukkaa, joiden kanssa ei niinkään.

Vaikken Kokoomusta muuten kannatakaan, niin täytyy nyt tällä kertaa kuitenkin toivoa, että Kokoomus saisi Helsingissä sen yli-Führerin pestin, sillä Helsingin kokoisen talousalueen päätyminen vihreisiin käsiin vaikuttaisi negatiivisesti myös muuhun Suomeen.

 

[Anssi #5]

En onneksi asu Helsingissä enkä ole vaarassa joutua Vihreiden hallintovallan alle, mutta jos Sauria ja Sinnemäkeä haluaa vertailla, niin minusta on päivänselvää kumpi olisi pätevämpi hommaansa.

Osmo Soininvaara kirjoitteli aikanaan seuraavanlaisen bloggauksen Sinnemäestä:

Ei ollut aikanaan minunkaan mieleeni aikanaan, kun Anni pudotti eduskunnasta Pekka Haaviston. Minulla oli silloin Annia kohtaan hyvin samat ennakkoluulot kuin monella tuntuu yhä olevan, mutta ne karisivat nopeasti.

Voi kuulostaa yllättävältä, mutta Anni vastaa ajattelutavaltaan minua enemmän kuin yksikään vihreiden aiempi puheenjohtaja – siis ajattelutavaltaan, ei mielipiteiltään. Tämä tarkennus vain, jotta Tuija ja kaksi Pekkaa eivät loukkaantuisi. Anni on tavattoman lahjakas, poliittisesti kaukonäköinen ja ajattelutavaltaan looginen. Se, mikä minua erityisesti ilahduttaa on, että hän näkee vaivaa sen pohtimiseen, millaiseen lopputulokseen mikin toimi johtaa. Eron näkee siinä, haluaako parantaa pienipalkkaisten asemaa nostamalla minimipalkkaa vai alentamalla pienipalkkaisen verotusta.

Sanoin joskus, että eduskunnassa on alle puolitusinaa kansanedustajia, jotka ymmärtävät, miten kuntien valtionosuusjärjestelmä toimii. Luin Annin yhdeksi heistä. Kaikki, jotka ovat tutustuneet Anniin lähemmin, ovat hänestä hyvin vakuuttuneita, niin liittolaiset kuin vastustajatkin.

Annin ongelma on ulkoinen olemus ja erityisesti puhetapa, jotka eivät sovi lainkaan yhteen hänen viisautensa kanssa. Minusta tällaiset asiat on osattava ohittaa – eivät nuo asiat minullakaan mitenkään kunnossa olleet, minkä vuoksi äänimääräni kehitys oli aikanaan varsin hidasta. Miksi muuten on häpeällisempää puhua helsingin murretta kuin savon tai turun murretta?

Anni istuu Helsingissä kulttuurilautakunnassa sen varapuheenjohtajana. Ei heti tule mieleen puoluejohtajaa, jolla olisi kulttuuritausta – anteeksi, Claes Andersson tietysti. Anni on kuitenkin myös yleispoliitikko, paljon enemmän kun Claes Andersson. Hän ymmärtää niin sosiaaliturvaa kuin liikennepolitiikkaakin. Hänellä on aivan hämmästyttävä oppimiskyky.

Lähde Soininvaaran blogi: Anni Sinnemäestä tulee hyvä puheenjohtaja : Soininvaara

 

[Fordél]

Sauri on filosofian tohtori ja psykologi, ja Yölinjan monivuotisena vetäjänä hänellä on varmasti parempi kosketus ja tuntuma myös ns. tavallisten ihmisten ja vähän huonompiosaistenkin arkeen kuin Sinnemäellä, jonka koulutus rajoittuu kandityöhön venäläisestä kirjallisuudesta ja joka nousi politiikassa pintaan lähinnä Ultra Bran semi-taistolaissanoitustensa takia. Juuri muuta ei ole hänellä tarjolla kuin fanaattisempi ideologia ja yksipuolisempi tuntuma muihin ihmisiin kuin punavihreän kuplan sisällä oleviin. Sauri on nähnyt vähän muutakin maailmaa eikä ole vain julkkistyrkystä poliittiseksi broileriksi päätynyt Sinnemäki.

Saurin kanssa voisi varmasti kuvitella sopivansa asioista ja keskustelevansa näkemyksistä vaikka olisikin niistä eri mieltä. Sinnemäki, Emma Kari yms. taas ovat sitä porukkaa, joiden kanssa ei niinkään.

Kaikella kunnioituksella, mutta tästä tekstistä saa sen kuvan, että mennään aika mutu-tuntumulla, olettamuksilla ja mielikuvilla sen sijaan, että oltaisiin aidosti tutustuttu ko. henkilöihin ja heidän osaamiseen.Esimerkiksi Soininvaaralla, joka varmasti tuntee hyvin Sinnemäen, näyttää tosiaan olevan hyvin erilainen näkymys asiasta.

Vaikken Kokoomusta muuten kannatakaan, niin täytyy nyt tällä kertaa kuitenkin toivoa, että Kokoomus saisi Helsingissä sen yli-Führerin pestin, sillä Helsingin kokoisen talousalueen päätyminen vihreisiin käsiin vaikuttaisi negatiivisesti myös muuhun Suomeen.

Avaatko vähän tätä logiikkaa, että miten Helsingin päätyminen Vihreiden käsiin vaikuttaisi negatiivisesti myös muuhun Suomeen? Kannattaa myös muistaa, että Vihreillä on ollut jo aika pitkään hyvin vaikutusvaltainen asema Helsingissä eikä kaupungilla nyt kovin huonosti mene.

 

[Sanainen arkku]

Kaikella kunnioituksella, mutta tästä tekstistä saa sen kuvan, että mennään aika mutu-tuntumulla, olettamuksilla ja mielikuvilla sen sijaan, että oltaisiin aidosti tutustuttu ko. henkilöihin ja heidän osaamiseen.Esimerkiksi Soininvaaralla, joka varmasti tuntee hyvin Sinnemäen, näyttää tosiaan olevan hyvin erilainen näkymys asiasta.



Avaatko vähän tätä logiikkaa, että miten Helsingin päätyminen Vihreiden käsiin vaikuttaisi negatiivisesti myös muuhun Suomeen? Kannattaa myös muistaa, että Vihreillä on ollut jo aika pitkään hyvin vaikutusvaltainen asema Helsingissä eikä kaupungilla nyt kovin huonosti mene.

Mielestäni sellaisella kaupungilla, jonka julkisten peruspalveluiden työntekijöillä ei ole varaa asua kaupungissa, ei mene kovin hyvin. Tai tietysti jostain näkökulmasta menee. Kuitenkin tämä rapauttaa elinolosuhteita hitaasti mutta varmasti aivan samoin, kun kaikkien siltojen kunnossapidon lopettaminen: ensin taso laskee ja ennemmin tai myöhemmin jossain notkahtaa.

 

[Fordél]

Mielestäni sellaisella kaupungilla, jonka julkisten peruspalveluiden työntekijöillä ei ole varaa asua kaupungissa, ei mene kovin hyvin. Tai tietysti jostain näkökulmasta menee. Kuitenkin tämä rapauttaa elinolosuhteita hitaasti mutta varmasti aivan samoin, kun kaikkien siltojen kunnossapidon lopettaminen: ensin taso laskee ja ennemmin tai myöhemmin jossain notkahtaa.

Niin tarkkaan en ole Helsingin kunnallispolitiikkaa seurannut, että tietäisin missä piilee kohtuuhintaisen asuntotuotannon suurin haaste Helsingin osalta. Vihreissä, kaavoituksessa, valtakunnan politiikassa vai vähän kaikissa näistä ja vielä vähän muissakin syissä.

 

[heavy]

Mielestäni sellaisella kaupungilla, jonka julkisten peruspalveluiden työntekijöillä ei ole varaa asua kaupungissa, ei mene kovin hyvin.

Miten suuri osa näistä työntekijöistä nykyisin joutuu asumaan Helsingin ulkopuolella? Henkilökohtaisesti tunnen monia lähihoitajia, lastentarhanopettajia yms. jotka asuvat Stadissa,joten en nyt tiedä onko tämä totta.

 

[Sanainen arkku]

Niin tarkkaan en ole Helsingin kunnallispolitiikkaa seurannut, että tietäisin missä piilee kohtuuhintaisen asuntotuotannon suurin haaste Helsingin osalta. Vihreissä, kaavoituksessa, valtakunnan politiikassa vai vähän kaikissa näistä ja vielä vähän muissakin syissä.

Ainakin omalla toimialaltani, varhaiskasvatuksesta, kuuluu koko ajan hälyttäviä viestejä: henkilökuntaa ei saa ja vaihtuvuus on (asiakkaiden näkökulmasta) kohtuutonta. Tällä on todella suora yhteys asumiskustannuksiin. Jos se kompensoitaisiin isompana palkkana riittävästi esimerkiksi Lahden tasolle (tilanne jonka tunnen), kaupungin henkilöstökulut nousisivat todella paljon olettaen, että tilanne on vastaava muillakin sos. ja terv. toimialoilla. Silloin kaupungilla ei ehkä enää "menisikään hyvin".

Itseasiassa kun olen ollut erikoissairaanhoidon asiakkaana niin Tays:ssa kuin Hus:ssakin (toki 2009-10 eli kauan sitten) oma kokemus oli tämä: Helsingissä henkilökunnan vaihtuvuus huononsi asiakaskokemusta, Tampereella sen pysyvyys ja suomenkielentaitoisuus taas tuntui luxukselta, odotusten ylittämiseltä.

Tällaiset asiat eivät kosketa tietenkään niitä, jotka eivät ole peruspalveluiden asiakkaina. Helsingin menestys on kuitenkin revitty osaltaan matalapalkka-alojen työntekijöiden selkänahasta. Se taas kaatuu lopulta asiakkaan niskaan.

Suosittelisin Helsingille erittäin tuntuvia palkankorotuksia ja työsuhteiden vakinaistamista (jos ei ilmeistä estettä ole) asukaskokemukselle tärkeillä julkisten palveluiden aloilla.

@heavy

 

[Sanainen arkku]

Miten suuri osa näistä työntekijöistä nykyisin joutuu asumaan Helsingin ulkopuolella? Henkilökohtaisesti tunnen monia lähihoitajia, lastentarhanopettajia yms. jotka asuvat Stadissa,joten en nyt tiedä onko tämä totta.

Ovatko sinkkuja? Kyllä minullakin olisi varaa, vaimon tuloilla, tulla asumaan Helsingin kantakaupunkiin. Se vaan ei tunnu oikealta sellainen, ettei aikuinen työssäkäyvä ihminen pysty säällisesti itseään elättämään.

 

[heavy]

Ovatko sinkkuja? Kyllä minullakin olisi varaa, vaimon tuloilla, tulla asumaan Helsingin kantakaupunkiin.

Sekä että. Toki jos puhutaan kantakaupungista niin ei siellä perheelliset perisduunarit niin helposti pysty asumaan. Mutta Helsinki on toki muutakin kuin kantakaupunki.

 

[Sanainen arkku]

Sekä että. Toki jos puhutaan kantakaupungista niin ei siellä perheelliset perisduunarit niin helposti pysty asumaan. Mutta Helsinki on toki muutakin kuin kantakaupunki.

Minä taas tiedän sinkun (tuolloin) luokanopettajan, joka osti asunnon. Kovin oli iloinen siitä. Oli jostain Vallilasta tms. Asunto tosin oli sellainen, että monet aika perusmalliset asuntovaunutkin tarjoaisivat paremmat elinolosuhteet vesijohtoa poislukien.

Nykyään hän asuu ja työskentelee Vantaalla.

 

[V-G-]

Oli jostain Vallilasta tms.

Ottamatta kantaa muuhun keskusteluun, niin Vallila on käytännössä keskusta-aluetta, joka Helsingin kohdalla laajenee niin käsitteellisesti kuin alueellisestikin koko ajan. Siellä asuntojen hinnat ovat kovan kysynnän seurauksena kaupunkitutkimuksesta tuttua tieteellistä termiä käyttääkseni vitun tyyriitä.

Sama juttu muuten Munkassa; Koneen talo kun vasaroidaan asuinkäyttöön, neliöhinnat pomppivat jonnekin 13k+ -tasolle. 30 neliön yksiö maksaa reilusti yli 400 000 euroa, mutta onpahan aivan mahtava sijainti.

 

[Styge]

Helsingin kaupungin asunnot, ja ennen kaikkea niiden hintataso suhteessa muuhun asuntomarkkinan hintoihin vaikuttaa huomattavasti sekä asumiseen, asumisen hintatasoon ja työvoiman saatavuuteen. Kun yhtälöön vielä liitetään asumistukijärjestelmä, on omasta mielestäni varsin helppo nähdä, että hyötyjen määrä on varsin vähäinen suhteessa näiden aiheuttamaan negatiiviseen kehitykseen.

Suurimmat hyötyjät ovat Helsingin kaupungin asunnoissa asuvat työssäkäyvät ihmiset ja omistusasuntojen omistajat. Heikoimmassa asemassa ovat matalapalkkaisissa töissä käyvät, joilla ei ole mahdollisuutta ostaa omaa asuntoa, eivätkä ole olleet onnekkaita asuntojonossa. Ison ongelmanhan tähän kuvioon luo vielä se, etteivät haku- ja jonotuskriteerit HeKa:n asuntoihin (ainakaan, kun viimeksi asiaa tarkastin) olleet avoimia, vaan päätökset tehdään ilman parempia tietoja menettelytavoissa. Tästä saa aika helposti muodostettua laskelman, jossa naapureina asuvista työkaveruksista toinen saa kaupungilta suoraa tukea 400-600 euroa kuukaudessa. Ainakin kantakaupungin alueella 500 euron hintaero yksiöissä HeKa:n ja vapaan vuokramarkkinan välillä on aika yleinen.

Omasta mielestäni tämä ensinnäkin aiheuttaa ihan suoraa taloudellista epätasa-arvoa kaupungin asukkaiden välillä, kun toisista tehdään hyvätuloisia toisten kustannuksella. Samalla, kun toiset saavat taloudellista hyötyä, pumpataan asumistukien avulla vapaarahoitteisten asuntojen vuokra- ja myyntihintoja ylös. Käytännössä systeemi siis ajaa asumiskustannukset sellaiselle tasolla, ettei kenenkään kannata muuttaa Helsinkiin työnperässä varsinkaan matalapalkka-aloille. Toisaalta asumistuen jatkuvat korotukset ovat johtaneet muutenkin siihen, että entistä useammat työt ovat taloudellisesti kannattamattomia tekijöilleen. Se ei todellakaan ole tervettä kaupunkikehitystä.

Nojoo, taisi tulla vähän sekainen esitys aiheesta. Totta kai asiassa on vielä muitakin puolia, kuten segregaation ehkäiseminen. Lisäksi asumisen hintoja Helsingissäkin nostaa kaavapuuhastelu, ikuiset valituskierrokset, parkkinormit yms...

 

[jussi_j]

Kaupungin asumiskustannukset ovat perseellään ja siihen on monta syytä sekä syyllistä. Valtion täydellisesti epäonnistunut asumistukipolitiikka, kuntien kaavoitus on ruvella ja poliitikkojen haluttomuus sekä kyvyttömyys tehdä päätöksiä.

Ihan äkkiä pitäisi vaikka siirtää asumistuki joko kuntien maksettavaks, kohdistaa asunnon sijasta tuen saajalle tai tehdä molemmat. Kunnathan nyt käytännössä hyötyvät korkeista asumistuista ja asukas korkeasta vuokrasta. Täysin kestämätön tilanne.

 

[Valioyksilö]

Minä taas tiedän sinkun (tuolloin) luokanopettajan, joka osti asunnon. Kovin oli iloinen siitä. Oli jostain Vallilasta tms. Asunto tosin oli sellainen, että monet aika perusmalliset asuntovaunutkin tarjoaisivat paremmat elinolosuhteet vesijohtoa poislukien.

Montakohan neliömetriä kantakaupungissa on sitten säällinen määrä sinkulle? Olen itse asunut kohta kymmenen vuotta 24-26 neliön asunnoissa, ja mielestäni siinäkin on pohjaratkaisusta riippuen 4-6 liikaa. Tällaiset yksiöt ääritrendikkäissä Kalliossa/Vallilassa vuokrataan 650-750 euron hintaan ja myydään alkaen 140 000. Itä-Helsingissä samalla hinnalla saanee kolmion. Jos asumiskuluihin menee, sanotaan 800 euroa, niin matalapalkkaiselle, nettona 1600 ansaitsevalle jää 800 euroa muuhun elämiseen - mielestäni se ei ole ollenkaan "liian vähän" tai kohtuutonta riistoa. Mutta toki kaupunginkin kannalta olisi edullista, jos kaupunkilaisten asumiskustannukset tulisivat alaspäin.

Ovatko luokanopettajat matalapalkkaisia?

 

[Sanainen arkku]

Montakohan neliömetriä kantakaupungissa on sitten säällinen määrä sinkulle? Olen itse asunut kohta kymmenen vuotta 24-26 neliön asunnoissa, ja mielestäni siinäkin on pohjaratkaisusta riippuen 4-6 liikaa. Tällaiset yksiöt ääritrendikkäissä Kalliossa/Vallilassa vuokrataan 650-750 euron hintaan ja myydään alkaen 140 000. Itä-Helsingissä samalla hinnalla saanee kolmion. Jos asumiskuluihin menee, sanotaan 800 euroa, niin matalapalkkaiselle, nettona 1600 ansaitsevalle jää 800 euroa muuhun elämiseen - mielestäni se ei ole ollenkaan "liian vähän" tai kohtuutonta riistoa. Mutta toki kaupunginkin kannalta olisi edullista, jos kaupunkilaisten asumiskustannukset tulisivat alaspäin.

Ovatko luokanopettajat matalapalkkaisia?

Ei, luokanopettajat eivät edes ole matalapalkkaisia. Silti vaihtoehtoina on lähinnä asuntoja, joissa suihkussakäynti on todella hankalaa ja astioiden tiskaamiseen tarvitaan erillinen vati, koska keittiö vastaa tosiaan asuntovaunutasoa.

Säällistä asumistasoa ei mitata pelkillä neliömetreillä.

 

[Jupe]

Omasta mielestäni kantakaupunkiasuminen ei ole tarkoitettu perheelllisille, ja kantakaupungissa on yllättävän vähän työpaikkoja sitä matalapalkkaisten/keskituloisten suurta massaa ajatellen. En ymmärrä täysin tätä porua siitä että keskustan lähellä pitäisi olla kohtuuhintaista perheasumista, kenelle. Itä-metrohan vie vartissa halvemmille perheneliöille ja dösät alta puolen tunnin joka suuntaan jos mittari on kantakaupungin läheisyys. Neliöhintaa nostaa myös maantieteellinen sijainti lähellä merta jolloin puolet potentiaalisesta "lähiasumisesta" on tuolla merellä.

Itse ymmärrän kantakaupunkiasumisen nykyään vain jos ei ole alle teini-ikäisiä lapsia ja ei käytä autoa sekä diggailee kaupunkikulttuurista. Muutoin suosiolla sinne noin puolen tunnin julkisilla matkustamisen päähän, neliöitä saa tuplasti, siellä on tilaa elää ja harrastaa, palveluitakin ihan riittävästi ja autoillekin monia vaihtoehtoisia reittejä kulkea niitä arkimenoja.

Oma mutsi asui lapsuutensa stadikan vieressä urheilukadulla ja ihmetteli juniorina siellä olympialaiset ja näki ensimmäiset mustaihoiset ihmiset, oli se silloin hiukan eri trafiikki jos unohtaa nuo isot kisat, autojakin yli puolet vähemmän. Kun perusti perheen muutti tuolta 20- 30min ajomatkan päähän ja nyt eläkkeellä palasi takaisin. Enkä usko että on ainoa joka on tehnyt näin.

_

 

[Styge]

Montakohan neliömetriä kantakaupungissa on sitten säällinen määrä sinkulle? Olen itse asunut kohta kymmenen vuotta 24-26 neliön asunnoissa, ja mielestäni siinäkin on pohjaratkaisusta riippuen 4-6 liikaa. Tällaiset yksiöt ääritrendikkäissä Kalliossa/Vallilassa vuokrataan 650-750 euron hintaan ja myydään alkaen 140 000. Itä-Helsingissä samalla hinnalla saanee kolmion. Jos asumiskuluihin menee, sanotaan 800 euroa, niin matalapalkkaiselle, nettona 1600 ansaitsevalle jää 800 euroa muuhun elämiseen - mielestäni se ei ole ollenkaan "liian vähän" tai kohtuutonta riistoa. Mutta toki kaupunginkin kannalta olisi edullista, jos kaupunkilaisten asumiskustannukset tulisivat alaspäin.

Ovatko luokanopettajat matalapalkkaisia?

No, tuli nyt lainattua toi opettaja kohtakin, ni vastataan siihenkin. Menee samaan kategoriaan kuin sairaanhoitajat, lopettais sen jatkuvan kyynelehtimisen. Ei niillä ole mitenkään erityisen huonoja palkkoja.

Kaikkien ei tosiaan tarvitse asettua kantakaupunkiin, ja yleensä, jos sinne haluaa, on valmis sitten tinkimään jostain muusta, kuten asumisneliöistä, keittiöstä, tms. Joidenkin mielestä 20 neliön koppi on hyvästä, ja kai niissä asuu. Itsekin asuin joskus, mutta paluuta sellaiseen ei kyllä ole. Sen verran pitää kuitenkin sanoa, että aika kauas saat itään mennä, että 140 000 eurolla kolmio irtoaa, varsinkaan jos siihen ei ole kaikki mahdolliset remontit tulossa. Myöskään yksiöiden vuokrat eivät kauhesti edes laske, eikä varsinkaan hyvien kulkuyhteyksien lähellä yhtään niin paljoa, kun voisi kuvitella. Monet ihmiset arvostaa kuitenkin muunlaisia ympäristöjä. Ei sillä, onhan esimerkiksi Kallio kiva paikka, mutta mieluummin ainakin itse asun muualla.

Aika ongelmallisena tähän kuvioonhan nousee se asumistukijärjestelmä ja kela, joka myöntää ja maksaa kohtuullisina asumiskustannuksia ainakin 700 euroon asti. Ainakin tällaisen kuvan sain, kun noita lappuja tyrkytettiin, kun vuokrasin asuntoa. Samalla, kun se asettaa varsinkin hyville sijainnille vuokraminimin, aiheuttaa se myös muualla vuokrien nousua. Hyvistä asunnoista joutuu sitten tietenkin maksamaan jo enemmän.

Jos nyt miettii tätä esittämääsi 800 euroa. Mikäs se turva osa nykyään on, joka pitää jäädä kaikille asumiskustannusten jälkeen käteen? En jaksa tarkastaa, mutta eiköhän se 400-500 euron väliin edelleen ole. Lisäksi kaikki tarvehankintaiset korvaukset yms, niin ei siitä työssäkäymisestä kovin paljoa rahaa jää taskunpohjalle. Toki työllä ja työnteolla on monille ihmisille muitakin arvoja, mutta taloudellisessa mielessä se ei kovinkaan houkutteleva ole. Varsinkaan ulkopaikkakuntalaisen muuttaa siihen 20 neliön koppiin, jotta saa tehdä töitä, jonka taloudellinen insentiivi on vuositasolla tonni tai kaks. Jee!

Samaan aikaan kuitenkin tuetaan HeKa:n asukkaita useilla tuhansilla vuodessa. Lähinnä niitä työssäkäyviä, joille kohdistuu aivan naurettavan kokoisia verottomia tukia. Oikeasti työssäkäyvä asukas voi saada noin 6000 euroa vuodessa verotonta tukea kaupungilta, jonka muut maksaa vääristyneinä rakenteina. Tätä ei kukaan muu nää isona taloudellisen epätasa-arvon aiheuttajana?

 

[disco-stu]

En epäile hetkeäkään etteikö asuntopolitiikassa ja hintatasossa olisi jotain Helsingissä vituillaan, mutta niin se kyllä on monessa muussakin maassa ja kaupungissa.

Mä en ihan ymmärrä, että miksi sen matalapalkkaisen pitäisi pystyä asumaan vuokralla (yksin) keskustassa tai edes kantakaupungissa? Tai vastaavasti pystyä ostamaan asunto itselleen joltain "halutulta" alueelta? Esimerkiksi nyt tämä sivullekirjoittaneen matalapalkkainen pariskunta pystyy asumaan oikein mukavasti vuokralla vajaan puolen tunnin kävelymatkan päässä keskustasta, metrolla viis minuuttia. Tilaa on reilusti ja kodinkoneet, parveke ja kaikki. Asumiskustannuksiin menee noin 1/3 palkasta per nenä.

Myöskään tota yksinasumisen hintaa en pitäisi mitenkään ihan älyttömän korkeana, jos nytkin näytti olevan Ullanlinnassa 34 neliöinen yksiö alle 600€/kk ja tosta lyhyen junamatkan päästä jo parisataa halvemmalla. Eihän mitään kaupunkisuunnittelua voida edes tehdä yksinasujia silmälläpitäen.

Helsingissä yhteydet ovat verrattain niin loistavat, että mun mielestä monessa suhteessa jeesustellaan ihan turhia jos joutuu asumaan vaikka Oulunkylässä ja meneen töihin Pitäjämäkeen. Tai muuta vastaavaa. Itse en kyllä tunnekkaan täältä ketään, joka valittaisi asumisen hinnasta tai työmatkasta, vaikka monen sorttista puuhastelijaa tunnenkin. Paljon taas tiedän valittajia, jotka eivät Helsinkiin halua muuttaa juuri em. syistä, kun eivät moiseen ole tottuneet.

Sen verran vielä että itse olen asunut muutamassakin Euroopan isossa pitäjässä ja ihan samalla tavalla niissä asuntojen hinnat halutuilla alueilla on karanneet ihan näpistä. Eihän Lontoon Cityssäkään kukaan asu, vaan siellä käydään vaan töissä ja voi vittu sitä ruuhkaa. Tai koitappa saada Pariisissa edes joku ryönänen 10 neliön kämppä mistään muualta kuin slummista kohtuuhintaan. Se, että onko tää mitenkään hyvä asia on eri juttu, mutta kun ei Helsingissäkään kaikki voi asua Punavuoressa vaikka haluaisi.

Ja laitetaan vielä kevennyksenä, että Englannissa asuessani olin hetken aikaa duunissa sellasessa mestassa, johon päästäkseni fillaroin ensin bussiasemalle 10 minuuttia, bussilla 20 minuuttia ja siihen pari kilsaa talsimista päälle. Silti mun työmatka oli selkeästi kollegoistani ajallisesti lyhin, eikä nyt oltu edes ihan keskustassa. Joku ihmisparka ajeli joka päivä 1h45min suuntaansa (ruuhkineen), eikä tosiaan ollut mitään unelmaduunia tai -palkkaa. Valintojen maailma.

Olipas sekavaa tekstiä mutta olkoon, pointtina ehkä se että vähän tuntuisi olevan ne realiteetit hukassa välillä.

 

[Sanainen arkku]

En epäile hetkeäkään etteikö asuntopolitiikassa ja hintatasossa olisi jotain Helsingissä vituillaan, mutta niin se kyllä on monessa muussakin maassa ja kaupungissa.

Mä en ihan ymmärrä, että miksi sen matalapalkkaisen pitäisi pystyä asumaan vuokralla (yksin) keskustassa tai edes kantakaupungissa? Tai vastaavasti pystyä ostamaan asunto itselleen joltain "halutulta" alueelta? Esimerkiksi nyt tämä sivullekirjoittaneen matalapalkkainen pariskunta pystyy asumaan oikein mukavasti vuokralla vajaan puolen tunnin kävelymatkan päässä keskustasta, metrolla viis minuuttia. Tilaa on reilusti ja kodinkoneet, parveke ja kaikki. Asumiskustannuksiin menee noin 1/3 palkasta per nenä.

Myöskään tota yksinasumisen hintaa en pitäisi mitenkään ihan älyttömän korkeana, jos nytkin näytti olevan Ullanlinnassa 34 neliöinen yksiö alle 600€/kk ja tosta lyhyen junamatkan päästä jo parisataa halvemmalla. Eihän mitään kaupunkisuunnittelua voida edes tehdä yksinasujia silmälläpitäen.

Helsingissä yhteydet ovat verrattain niin loistavat, että mun mielestä monessa suhteessa jeesustellaan ihan turhia jos joutuu asumaan vaikka Oulunkylässä ja meneen töihin Pitäjämäkeen. Tai muuta vastaavaa. Itse en kyllä tunnekkaan täältä ketään, joka valittaisi asumisen hinnasta tai työmatkasta, vaikka monen sorttista puuhastelijaa tunnenkin. Paljon taas tiedän valittajia, jotka eivät Helsinkiin halua muuttaa juuri em. syistä, kun eivät moiseen ole tottuneet.

Sen verran vielä että itse olen asunut muutamassakin Euroopan isossa pitäjässä ja ihan samalla tavalla niissä asuntojen hinnat halutuilla alueilla on karanneet ihan näpistä. Eihän Lontoon Cityssäkään kukaan asu, vaan siellä käydään vaan töissä ja voi vittu sitä ruuhkaa. Tai koitappa saada Pariisissa edes joku ryönänen 10 neliön kämppä mistään muualta kuin slummista kohtuuhintaan. Se, että onko tää mitenkään hyvä asia on eri juttu, mutta kun ei Helsingissäkään kaikki voi asua Punavuoressa vaikka haluaisi.

Ja laitetaan vielä kevennyksenä, että Englannissa asuessani olin hetken aikaa duunissa sellasessa mestassa, johon päästäkseni fillaroin ensin bussiasemalle 10 minuuttia, bussilla 20 minuuttia ja siihen pari kilsaa talsimista päälle. Silti mun työmatka oli selkeästi kollegoistani ajallisesti lyhin, eikä nyt oltu edes ihan keskustassa. Joku ihmisparka ajeli joka päivä 1h45min suuntaansa (ruuhkineen), eikä tosiaan ollut mitään unelmaduunia tai -palkkaa. Valintojen maailma.

Olipas sekavaa tekstiä mutta olkoon, pointtina ehkä se että vähän tuntuisi olevan ne realiteetit hukassa välillä.

No ainakin mun pointti on se, että koska ihmiset eivät halua käyttää työmatkaan tuntia suuntaansa, valitsee moni matalapalkkainen peruspalveluiden tuottaja työskentelyn siellä, missä palkalla pystyy elämään. Tästä seuraa se, että tietyille alueille on vaikea saada työvoimaa ja vielä vaikeampaa saada heidät pysymään siellä.

Yleensä ihmiset, jotka voivat valita työpaikkansa useista vaihtoehdoista kuuluvat ns. haluttuihin eli parhaisiin työntekijöihin. Tästä seuraa, eikö niin, tianne jossa kalliimmilla asuma-alueilla palveluita tuottavat henkilöt, jotka a. eivät muualle kelpaa ja b. jotka elävät kroonisessa yksityiselämän kriisissä taloudellisista ja ajankäytöllisistä syistä. Tämä heijastuu suoraan siihen, miten laadukkaana heidän tuottamansa palvelu toteutuu.

 

[Styge]

@disco-stu

No sen verran on sanottava, että omastakaan mielestä ei hintataso vielä mitenkään aivan älytön ole. Asuntojen sijainti kuitenkin vaikuttaa paljon hintaan ja hyvillä kulkuyhteyksillä niistä totta kai pyydetään enemmän. Hyvät kulkuyhteydet kuitenkin mahdollistaa laajemman työssäkäyntialueen ilman, että niihin työmatkoihin alkaa menemään kohtuuttomasti aikaa.

Lähinnähän se kritiikki kohdistuu nimenomaan tähän politiikkaan, joka tukee asuntojen hintojen jatkuvaa nousua markkinoista riippumattomilla mekanismeilla. Samalla järjestelmä aiheuttaa sitä, ettei työttömillä ja matalapalkka-alojen työnantajilla ole kovinkaan hyviä edellytyksiä neuvotteluille työsopimuksesta, sillä työnantajalla ei ole kykä maksaa palkkaa, joka olisi myös työntekijän kannalta houkutteleva. Samalla hintatason kehitys väkisinkin vaikuttaa siihen, ettei matalapalkka-alojen työntekijät ole kovinkaan innokkaita Helsinkiin muuttamaan. Kyllä siitä työntekemisestä pitäisi kuitenkin olla ihan oikeasti taloudellistakin hyötyä tekijälleen.

Koko asumistukijärjestelmä, HeKa:n asunnot mukaan lukien, joutaisi remonttiin.

 

[Ollakseni]

Kun asuu opiskelijasolussa Kontulassa niin ei paljoa tarvitse valittaa. 20 minuuttia metrossa ja olet ydinkeskustassa. Yöbussit kulkee hyvin. Idässä on ihan mukavaa asua eikä siellä mitään vakavia ongelmia ole kunhan käyttää vähän maalaisjärkeä. Halpaa bisseä, halpaa asumista ja kaikki palvelut lyhyen matkan päässä.

 

[Mälkiä]

Sama juttu muuten Munkassa; Koneen talo kun vasaroidaan asuinkäyttöön, neliöhinnat pomppivat jonnekin 13k+ -tasolle. 30 neliön yksiö maksaa reilusti yli 400 000 euroa, mutta onpahan aivan mahtava sijainti.

Hauska sattuma, tuo möhkäle tosiaan näkyy täältä työpaikan ikkunastakin. Ja asuinkäyttöön? On kyllä erikoisella ja hienolla paikalla.

 

[pettter]

Mä oon sellainen city-ihminen, joka tykkää asua pienessä kämpässä. Jos huone olisi turhan iso niin siinähän pitäisi siirrellä huonekaluja lähemmäs keskipistettä tai siis sohvaa ettei ne olisi liian kaukana. Turhaa ravaamista vaikka stereoihin ja ei kait siinä telkkariinkaan asti näkisi kunnolla jne. Ja jos sulla on monta huonetta niin ne muuthan on ihan turhia kun yks ihminen pystyy olemaan vain yhdessä huoneessa kerrallaan. Ja kun menet toiseen huoneeseen niin ne muut taas muuttuu turhiksi ja harmittaa kun niistä neliöistä pitää kuitenkin maksaa. Kaikki syyt mitä mä keksin ylimääräisille huoneille on tosi pieniä, esimerkiksi että makuuhuoneessa olisi pari astetta viileämpää blaa blaa. Siis ihan mitättömiä asioita.

 

[pettter]

Makuuhuone on kyllä käsittämätön asia kun järjellä miettii. Siis sä meet sinne ja oot yön taju kankaalla etkä tajua mistään mitään etkä tiedosta missä oot ja sitten kun tulet tajuihisi niin kävelet sieltä pois. Ja sitä olotilaa varten pitää olla kokonainen huone, vaikka sänky on vain pari hassua neliötä. Jotenkin tuntuu hölmöläisten hommalta.

 

[Sanainen arkku]

En myöskään ymmärrä, miksi kaikkien alueiden pitäisi olla kaikkien ulottuvissa tulotasosta riippumatta, eihän se ole missään mahdollista. Itse en kyllä edes haluaisi perheen kanssa missään keskustassa asua, lähiössä vaan on kaikki palvelut ja harrasteet niin paljon paremmin hollilla.

Tukien saamisen helppoutta ihmettelen myös, meillä kaksi lähihoitajaa ei ole oikeutettu mihinkään liian hyvien tulojen takia. Tiedä sitten kuka niitä niin helposti saa.

Eivät tietenkään kaikki alueet voi olla kaikkien saatavilla. Mutta jos se alue, jonka sisälle tietyn tulorajan alle sijoittuvilla ei ole saumaa on kovin laaja, niin sen alueen peruspalvelut tulevat kärsimään tekijäpulasta. Ratkaisu on toki helppo: maksaa niille tekijöille riittävää palkkaa. Silloin sinne joko tullaan sekä töihin että asumaan, tai korvataan pitkät (ajassa mitaten) työmatkat rahalla.