On todellakin muuttunut. Itsekin olen sen reilun 20 vuotta pyöräillyt Helsingissä ja jos ei sinä aikana ole muutosta nähnyt, niin ihmettelen. Hauska kun nostit tuon Bulsan reunan – sehän on edelleenkin vain reuna, jossa pitää yrittää selviytyä.On kyllä 30 vuodessa muuttunut hurjasti. Vuonna 1991 kun muutin Helsinkiin opiskelemaan toin pyörän mukanani. Ainut pyörätie kantakaupungissa meni Bulevardin reunaa ja siinäkin oli hengenvaarallista ajella, kun raitiovaunuista hyppi pysäkeillä koko ajan ihmisiä pyörätien puolelle. Ja hengenvaarallista tuolla muutenkin oli.
Asuin Kampissa ja koulua oli Vuorikadulla, Snellmaninkadulla, Meritullinkadulla, Siltavuorenpenkereellä, Ruskeasuolla ja myöhemmin Kumpulassa ja Viikissä. Kaikkiin menin pyörällä, myös pahimmilla talvipakkasilla. Kaksi talvitakkia vaan päällekkäin. Opiskelukaverit pitivät hulluna, ja hullua touhu tuo jälkeenpäin ajateltuna olikin. Ihme, etten jäänyt bussin alle. Raitiovaunun oveen törmäsin kerran Senaatintorin kulmalla.
Mutta jos on infra muuttunut, niin on kyllä onneksi asenteetkin. Entisaikojen vankilasäännöistä on onneksi päästy jo siihen, että pyöräillessä ei tarvitse enää pelätä jatkuvasti henkensä puolesta keskellä autoja. Nykyisin eniten pelottaa lähinnä täysin välinpitämättömät skuuttaajat, ruokalähetit ja pyöräteillä toikkaroivat jalankulkijat.