No niin. Eli viime viikolla tuli "pommina" tieto, että Peliittojen pitäisi pulittaa jäävuorot maksut kaupungille. Olikos summa nyt sitten 25 000€ per kausi. Peliitoilla ei ole varaa moisia summia varaa maksaa, joten joukkue uhkaa panna kauden päätteeksi pillit pussiin, jos ei maksuasioita saada kylän kanssa sovittua. Peliitoilla on oma suunnitelmansa, jolla se tarjoaisi rahojen korvikkeeksi jotain takaisin kaupungille. Kenties ohjattuja luisteluvuoroa, talkoita vai mitä lie...??? Käsittääkseni kaupunki pähkäilee tuota tilannetta. Luulisinpa homman saatavan sovittua helpostikin, mutta täytyy muistaa, että kyseessä on Heinolan kaupunki, joka myös valittajien ja kateellisten mekkana tunnetaan.
Peliittojen suurimman osakkeenomistaja Kai Koskisen aktivoituminen on mielestäni merkki paremmasta. Jos vaan jääsotkut saadaan setvittyä, niin eiköhän tulevaisuus ole turvattu. Onhan seuralla jo suunnitelmia jo tässä vaiheessa tulevillekin kausille.
Taitaa olla seuralla jonkinlainen kriisivaihe aina kymmenen vuoden syklein. Ensimmäisestä niistä 80-luvun lopussa Peliitat ei selvinnyt, joskin kyseessä oli "eri" Peliitat kuin nykyinen HeKistä polveutunut joukkue. 90-luvun loppupuoliskolla kovat satsaukset II-divarin alkusarjaan menivät mönkään joukkueen pudottua ylemmästä jatkosarjasta. Alemman loppusarjan pelaaminen Vantaan Wandaalien tasoisia joukkueita vastaan käytännössä ilman panosta alle 200 katsojan määrillä ei juuri kassakirstua naurattanut ja sen jälkeen mentiinkin tovi säästeliäämmällä linjalla.
Olikohan se 2009-2010 tai jotain sinne päin, kun HeKi joutui Mestis-karsintoihin. Tuolloin seurajohdon puolelta ilmoitettiin ennen karsintapelejä, että toiminta lopetetaan, jos putoaminen Suomi-sarjaan tulee. Ei onneksi tullut. Ja nyt eletään tätä päivää. Peliitat lähti syksyyn viime kauttakin kituliaammalla budjetilla liikenteeseen ja se näyttää nyt näkyvän tulostaululla.
Käytettävissä oleviin resursseihin nähden ja siihen, että moni viime kauden avainpelaajista lähti, on kasaan saatu kilpailukykyinen joukkue. Harmi vaan, ettei se kestä yhtään poissaoloa. Nekin olisi kestetty, mutta kun rakas yhteistyöseura Pelicans rypee tänäkin kautena järjettömässä loukkaantumis-sumassa ei sieltäkään suunnalta apuja heru ja omatkin parhaat menetetään laastarimiehiksi Lahteen. Kalle Moisio on jo yksistään hirvittävän kova menetys. Siinä lähti johtajuutta, suoraviivaisuutta ja kovuutta samalla kertaa.
Pelillisiin seikkoihin palatakseni on vieraskaukalossa kulkenut mainiosti. Komeaa voittoa Rovaniemeltä seurasi liki historiallinen voitto Joensuusta. Viikonloppuna asettui vastaan sitten kaksi todella kovaa joukkuetta, joita vastaan tappio ei ollut mikään ihme. Lukemat vain olivat lohduttomat. LeKiä vastaan peli olisi tosin ollut ensimmäisessä erässä käännettävissä.
Joukkue on nuori ja valitettavasti opintorahoja maksellaan vielä ja ties kuinka pitkään. Kokemattomuus tältä sarjatasolta näkyy. Harjoitus ja alkukaudesta hyvin toiminut maalinteko on viime aikoina päässyt tökkimään. Laukausten laatu on ollut ratkaisupaikoissa kehnonlaista. Paikkoja pystytään kyllä luomaan hyvin. Lisäksi hienoa huomata, että tällä kaudella on ruuhkaa saatu aikaiseksi vastustajan maalille enemmän kuin viidessä vuodessa yhteensä. Ylivoimapeli aiheuttaa tykytyksiä lähinnä Heinolan jäähallin katsomossa. Parhaat maalipaikat tarjoutuu vastustajan alivoimanelikolle.
Oman pään pelissä ei sitten olekaan niin hurrattavaa. Ensinnäkin monesti pulaan joudutaan pitkäksi venyneiden vaihtojen vuoksi, jotka otetaan väärään aikaan Peliittojen menetettyä kiekon hyökkäysalueella. Tästä seuraa sitten vastustajalle ylivoimahyökkäyksiä ja läpiajoja. Omassa päässä ja ylempänä on sattunut pakeille karmeita henkilökohtaisia virheitä, jotka eivät ole johtuneet pelitavasta. Oman maalin edustalla Peliittojen rihvelimäinen puolustus jää vastustan kuin vastustajan hyökkääjien jalkoihin. Omaa tonttia pitäisi pystyä suojelemaan kovemmin. Ja sitten vielä nuo aloitukset. Omassa päässä niitä on hävitty liikaa. LeKi mm. rankaisi kahdesti suoraan aloitusvoiton jälkeen.
Tällä viikolla kaksi ottelua. Perjantaina Keuruulla KeuPa, joka on pystytty kerran jo tällä kaudella kotijäällään kaatamaan ja laittamaan tiukoille Heinolassa. Lauantaina kotipeli Jokipoikia vastaan. Voittopeli myös Jokipojista alla. Näissäkin voitoissa on hyvä muistaa, ettei KeuPa ollut viime pelissä parhaimmillaan. Joensuussa Jokipojilla oli paikkoja, joista se ei Peliittojen onneksi onnistunut. Toisin sanoen pelin on parannuttava entisestään. Ja siinä lääke ylipäätään kurssin nostamiseksi pois pohjamudista. Virheitä on karsittava pois enemmän ja hyökkäyspäässä maalipaikkoihin vaaditaan enemmän huolellisuutta ja maalinälkää. Jokipoikia vastaan pelattava ottelu on merkityksellinen jo pisteiden vuoksi, mutta ennen kaikkea kotiyleisön takia. 3 pisteen voitto Heinolassa antaa vielä odottaa itseään.
Severi Lahtisen lähdettyä Lahteen on joukosta noussut vetovastuun ottajia. Etenkin Tatu Vihavaisen otteita on ollut ilo seurata. Pomminvarmasti tulevaisuuden Liiga-nimiä, jos vaan paikat ja päreet pysyy ehjinä. Valtteri Lipiäinen tuntui välillä kokeneen kaamosmasennuksen, mutta on taas esiintynyt pirteästi. Toivon mukaan Lipiäisen pelihuumori säilyy, sillä tämä heppu pystyy rakentemaan tekopaikkoja ja tarvittaessa sooloilemaan maalin vaikka omin pikku kätösin.
Tappioita joukkue on kokenut paljon, mutta onneksi onnistumisiakin on nyt nähty. Nuorten pelaajien pääkopille voitot tekevät vaikeiden aikojen keskellä hyvää. Toivon mukaan ylenpalttiseen alakuloon ei ole viime viikonlopun tappioiden jälkeen vaivuttu, vaan lauantaina kotijäällä joukkue antaa kaikkensa täydet 60 minuuttia (ja toivottavasti tätä ennen on napsittu pisteitä mukaan Keuruulta)...