Räksyttää, sininen ja Rivers, uurteet johdattavat sankaritaruun. Majakoiden valot, siellä ne piileskelevät pesien ja löytävät onnensa kypärättömyydestä, sekaantumisesta kolmannen osapuolen. Aina sisään, sessioon sisään ja osallistumaan sekä villisti viuhtomaan. Liekin himmetessä, uusi pari yhtyy ja taas vauhkona viuhdotaan sekä yltiöpäinä sekaannutaan.

Aate viiksien, kupolit paljaina ja henki oli edelläkävijä, monessa suhteessa. Ylös kierreportaita, kohden huippua ja Dr. Hook se siellä porsuttaa keihäs tapissa, Nicky nakkoo tumppujaan. Taulussa seinällä, pysähdyimme siihen vuosikausiksi ja taltioimme nyanssit, katosimme syöksyputouksiin. Olimme menestyjä sekä epäonnistuja, samanaikaisesti ja läähätimme, selin katon tyhjyyteen katsoen.

Ne olivat, kokemuksia arveluttavia ja luonne seikkailujen, sisältö lautasien. Livottauduimme yhä syvemmälle luolaston palkitsevuuteen ja huipulla majakan, irtautuessamme kokemuksesta. Tervehdimme nuuskat isot huulessa, kävimme läpi afrot sekö pälvikaljut ja kertasimme jokaisen laajamittaisen brawlin, mielihyvän temppeleihin sulkeuduimme.

Materiaalin, materiaalin ollessa kiihkeän mehukasta ja hytkyimme tajunnanvirtaisissa pomppulinnoissa, hahmomaailman polkukaivurilla tongimme rantahietikkoa. Tongit utopian , kourat sekä pihdit kipristelyyn johdattavat ja kaikkialla kuhisee, lohikäärmeitä sekä villisikoja. Sekasortoisten tunnelmien kuningas, palaa kotikonnuilleen pohjoiseen ja vavahtelevan ilmamassan kieleke, poreilu maailmankaikkeuden jännitepankissa.

Ulottuvuudet urkurin mielipuolisen, kiuas sihahti ja Laforge vetäisee näyttämöllä lenkin, päällekarkausien sekä pahoinpitelyiden sävyttämä rinki hulluuden. Korskeaa sekä uhkeaa, 80-luvun maisemaa ja mahtipontinen tempaus taiteellinen, alttarilla sadismin.
 
Viimeksi muokattu:
Olemme vartija pääoman, suojelija pyhimmän ja aina susi tai häpeilemätön loinen tilanteen mukaan. Kutsukaa, kutsukaa paikalle joukot sarvekkaiden ja silmanräpäyksessä saapuivat suutarit, papintappajat sekä nahkurit. Rinki kohoavan taikuuden, kiihkeän taianomaisuuden ja väreileviltä ylisiltä henkiolentojen, ylempien tasojen monologin pidimme ja roolissa jymyjäärän sen teimme.

Avautuivat hetket, hetket sekä portit avautuen ja leuat jykevät ihoon pureutuen. Olemukseen, olemuksen ytimeen kaivautuen ja onkaloiden onnenkaivoista ammentaen, kadotetun kaivatun päivänvaloon tuoden. Mättäältä toiselle edeten, silmään suon vajoten ja vinhasti ääriin taivaan sinkoutuen, rannassa taivaan kauaskatseisesti kimmeltäen.

Aitta aarteiden, aarteiden aitoissa temmeltäen ja muistikuvat melskeiden, viestinviejiä syvyyksien. Olemme ensimmäinen, etsijä ilmestyksien ja Rangersin Harris piestään edessä Wolvesin penkin. Osallistuvat kaikki, Gonger-mentaliteetti runollinen kepeästi kukkien ja pamppua ottanut Harris, tajuton maestro tikittävien sekä nakuttavien toe-to-toe helmien.

Valtakunnassa lähtijöiden, myrskyisä paroni tilttien ja leimahduksissa nerokkuuden, oivallusta tätä kuitenkaan tavoitelleet emme. Ilta moukareiden, ilta samainen mehevästi moukaroiden ja kiehuu sekä poreilee, keitos sykkivän kiimainen. Lekutellen sadistinen O, öykkärit rämäpäisesti rähisten ja koko maailmankaikkeus vastaanottavaisena kuolaten, meditaatio orgastinen.

Toisensa kohdaten, kohdussa orgioiden ja kohtaavat toisensa Brennan sekä Harris. Vaunu nousussa, on vaunumme nousussa ja ui paikalle Rangersin molari Raycroft, Brennania naamariin kilvellä iskien. Padot sisäiset murtaen, syöksyvät hahmot läpi lasikattojen ja rähinäheijarit poltteissa vatsanpohjien, kutupaikkoja inspiraatioiden.
 
Massan velloessa, velloessa massan ylevyys siivilleen kohoaa ja taitelijat pensseleihin, pensseleihin taianomaisiin tarttuvat. Näyttämöllä sekaannutaan, lataus kehäeroottinen huipussaan ja maiseman eurottumisesta, ei tietoakaan. Salaperäinen tikitys luolastoissa mysteerisukeltajien, intohimonkello päätyyn syvään juonikuluissa sukeltaen ja kiihkomielinen lajitoveri, toveri kuolemankellon.

Rähinäheijari heilahtaa, heilahtaa rähinäheijari ja olemme ytimessä, ytimessä luomisvimman. Luolastoissa tikittää ja kosteikoissa, sikiää rantaruovikoissa ja kukkii paljakoilla. Tätä on, kokea kadonnut ilmapiiri ja mystinen palapeli, kokoaa itse itsensä. Rakenteissa tajunnanvirran, viettivire tihkuen ja valmiustila versoaa, keinuva kerrossammal loihtii uutta elämyksellistä kerrostumaa.

Tikitys, tikitys tutkii peitteen unenomaista lähtöaktiivista säteilyä ja sädekehät tanssivat kangasmetsän kangastuksissa, ennen kuin esirippu laskeutuu ja kalmamies nautiskellen omiaan luokseen kutsuu. Hyökyaallokossa tässä, kohtalomme on purkaus mammuttimainen ja gladiaattorit vetävät vimmalla vertahyytävällä, raivolla kehäsissien raivotautisten.

Sykkeessä tiltin, tulta syösten ja lekaa niellen, kupolit taakse pompsahdellen. Nuollessa liekkien, Brennan vastaan Erskine ja tuokio tarunhohtoinen, helmeily helmen mitä huumaavin. Henki kulttuurin, henki väkivaltainen ja tuossa hymyilevässä hetkessä taidehistoriallisessa, kohtaaminen nyrkkinoituuden oli sadistisen O:n jumaltarustoa.
 
Tunnusmerkit, elementtien kiehtovuus ja tuoksut, havainnointi muotojen. Hurahtamiset ja me hurahtelimme, kosketuspinnat hekumoiden poimimme. K-town (kulttuuri), St. Michaels (Boxla/Metro) sekä Spits (öykkäröinti räkäinen) ja harppaus pohjoisen raiskattuun happomaisemaan, Sherryn jälkeen jonossa seuraava.

Wolves, kimaltelevat suoraan aloituksesta lähtijät ja näytösluonteisten kohtaamisten elämyksellisten ottajat, Brennan sädekehällä. Koppava, hahmo ylevä ja räiskyvän vihaisella rähinämomentilla maustettu kehäparoni, aina munasuojissa koppikäytävällä poseeraten. Tavaramerkki nyrkkigurun, iso kädenjälki verinen lähtövirrassa O:n ja statukset sekä egot, suoraan aloituksesta.

Polskijat isot, lähtölammen kalat isot ja aikakaudella gladiaattorinäytöksien, 1998-99 Wolvesin pohjoisessa kattauksessa myös McGrattan. Hullua, aivan hullua ilotulittelua näin jälkikäteen ajatellen ja valtavat, laineet mehukkaat. Omistautuneet, toisilleen omistautuneet ja tuokiot kietoivat meidät verkkoonsa, verkkoon olentojen sekä otusten ainutlaatuisten.

Jännitys poreili, bongailu palkitsi ja katsokaa, lapinharakka istuu langalla. Arkistokuva astuu ulos muodostaan ja muotokuva muodostuu viettienergian koskien kuohuissa, himokkaasti hytkyen putoksissa seilaten. Lautta ihmeiden, hahmosumu maaginen ja saavuimme irvistäen, maahan spektaakelien.

Juhla suurreellinen, pulleat teriöt loistokkuuden ja pamppua, ei huolta mistään muusta. Runojalka ryskytti, illat intohimoisesti maaliinsa ryskien ja poimintavahvuudessa sesonkiin vielä Defoe, uskottavuuden valtakunnissa henki vaelteli.
 
Aivan oikein, jälleen kerran ja kehäeroottisiin tuntemuksiin perehtyneiden palatiini, huomista korpimaisemien vaikeaselkoisten kivilinnojen. Asiantuntevasti elehtien ilmoille saattoi, 1995-97 sauman olleen toisilleen omistautumisen sekä elämysmatkojen aika arvovaltaisen kultainen. Luonne kirkkaan näytöksenomainen, lähtösotakuntien taisteluiden aste yli ja kohdata näyttämöllä Poler, egot sekä statukset.

Muinaiset jumalat, suoraan aloituksesta ja eläin ilmestyksellinen, killuu plekseillä bakkanaalien. Anraumuksellinen, antakaa avautua antaumuksellisuuden ja matkatkaa aluksilla ulottuvuuksien, salaperäisiin salakätköihin nerokkuuden. Myönnämme, varastoimme sinne haaveita harhaisia ja nyt ne ovat haamuja, soittaen haitaria kuistilla.

Soittavat, isot nuuskat huulessa ja pitopöydän notkuvan päässä, loveen langennut kalmamiehestä tunnelmoi. Ääressä pöydän, niellyt viimeiset teeman toi ja syvän viihteelliset hahmot tunnelman loi. Laudalla ikkunan, tehakat taimet tupakan ja joku totesi innoissaan, niitä on tuhansia. Kyllä, maestro asialla sydämen ja Wolvesin kuninkuusluokan jonossa kolmantena tilttaa itsestään selvästi Stortini, huikaisevia mittauksia tason suoraan aloituksesta.

Myöhemmin maineeltaan ryvettynyt, haltija kiistaton vyön ja ehdoton pohjoisen nyrkkitenori, tulkintaa eriterikasta. Jyskeet uhkeat, nuijaa nukuttavaa ja erehdymmekö nyt, pankista hahmojen kaivettiin uskaliaasti esiin jopa Crowder. Leimoilta O:n, näytöiltä O:n ja sormet mullassa tunnustamme, ne kohtaamiset eivät olleet Probert vastaan Coxe -luokan hetkiä tunnetasolla henkilökohtaisella.

Jälkikaikuja, ne olivat haikeita jälkikaikuja mahtipontisten gladiaattorinäytösten ja toikkaroinneissamme olimme saapuneet, tylsistyvään aikaan modernismin. Odotteluun ratkaisun lopullisen, iskeytyi äärilaidalta myös HCH ja heittäytyjistä tunnelmoiden, suorittajia lähtö tai ulos -korin huuruisesti palvoen. Nuo prinssit valon vihreän, tiltit lankoina elämän ja aina tappiiin, villisti tuuletellen boksiin.

Niin, me kutsumme sinua Shiner.
 
Viimeksi muokattu:
Oletteko nähneet lähtöjen tulevan otetuksi; kirjoitettuna maisemaan mielen ja hetkessä samassa näimme pihamaalla varikset, harmaatakit rääkyivät kuin edellä tulemisen ja katuojista ilmestyivät pultsarit lehdille historian unohtuneet. Raakkuen, ilmestyivät raakkuen ja vaappuen, nakkelivat setelit näkymättömät voimaksi energian sisäisen.

Terapeuttiset hetket ja tämä on hetkien herskyvä henki, joka ymmärtää luonnon ja näkee eläimet. Unohtaen kaiken muun, saattajat sanan sielun kotiinpaluun ja puolella valoisalla jysähteli, puettuina sekä LB että Jay. Kosketus runollinen, Show oli jykevä järkäle ja louhoksella intohimojen, me louhimme itsemme keinuttavaan vankeuteen elämysrikkaaseen.

Mystiikan liekkien kummittelu, kairaa hikisesti ja lähietäisyydelle tunkeutuen, palaa varatankilla takaisin. Ihmeiden näköalapaikalla upealla, inspiroitua ratkaisuista näköalattomuutta vastustavista ja tunnepaikka, luo kouristelevaa kipristelyyn johdattelevia tunnekuvia. Nämä ovat ne kekkerit, joista ontto kaikkitietävyys loistaa poissaolollaan ja pidot pitelemättömät, hytkyvät loukkoihin mieltäylentäviin.

Tabut, kiertyessä teipin ja hokemassa mantraa. hahmo hokemassa mantraa. Nämä loitsut ovat, ruumiillistunutta tärinää syöksytulvien ja iänikuinen, pihdeissä sen heittäytyjä iänikuinen. Olemme päässä hyppysellisen, tasosta korkealentoisuuden kukonharjojen ja Linnén järjestystä maailman vivahteikkaasti lainaten, roskajoukkoa kuljeskelevaa lähtösienet maailman.

Utu viimeinen, utu viimeinen pohjoisen happosateiden ja tiltit lankoina elämän, kohtaamme Alex Eatonin jälkeen vuosien. Takana Stortinin operoiden, suunnistaja uurteikas lähtösokkelon ja selviytyjä uhmakas viikateviidakon, nyrkkitornado uhkuvan elinkelpoinen. Takertuja kiilamainen, kuin pyrstö korpin ja kuolemakielissä ei aivan vielä tuolloin kärvistellyt, rooli roikkuvien poisottajan.

Yksipuolisen, olemassaolon piirteiden olennaisten tyrskyisän tulkitsijan.
 
Viimeksi muokattu:
Tiltit lankoina elämän ja kerittyä loppuun kehräävien kerien, kokoontuivat lähtöteoreetikot majakalle hylättyjen unelmien ja katosivat ikuisuuksiin humuun hahmokavalgarien viitekehyksien. Sukelsivat läpi kliimaksin porttien ja välähdyksinä ajatusrakennelmien ainutlaaatuisen upottavuuden, nousivat taivaalle pohdiskelun päätyypit ja majakka sykki terhakkaana lomasta avaruusratsastajien pilvenpyörteiden.

Ja surviaiset survoivat ylös ja alas, survoivat lailla jojon vauhkoontuneen ja iltaa, ne eivät näe surraavissa tarinoissaan iltaa. Olla elinkelpoinen, vuoksi tilttien ja kiitos lähtemisen, kunniaksi Jordan Shinen. Unohdetaan sekä ohitetaan, polskijat isot sekä egot ja statukset. Arvaamattomat sekopäät, hullut saalistajat sekä elkeet muut, 80-luvun nostalgian kultahippujen. Näillä askelmerkeillä toisarvoiseksi tulkitsemme hirviöt sekä mursut, nuo näyttelyeläimet huikaisevat sekä kehien sirkushahmot kulmikkaat

Luonteessa seikkailumme korostuu paljaan paljakka ydin ja me kurottaudumme kohden ulostuloja hanskattomia, ensimmäisessä vaihdossa tai pelin viimeisillä minuuteilla. Muun ollessa joutoaikaa ja seikkaperäisesti tämän opasti meille Ricky, operoiden intohimoisten kohtaamisten kiimapiikissä. Aikakaudella gladiaattorinäytösten, esiintyi kanssa jumalhahmojen ja repäisi taiteen square offien tasolle ylitsepursuavan uhkeiden sfäärien.

Tyyliin hekumalliseen, kiusoittelevaan sekä leikittelevään ja lemmikiksi hohoten, hengeen ylvääseen Rickyn sekä Shinerin. Tiltit lankoina elämän, lähdöstä toiseen survoen ja penkillä istuen, selkään kopautusta odotellen. Valmiustila ikuinen, olla ja elää lähdöille, roikkuvat pois ottaen ja Gonger, ilmeikäs pyykkikoneen käynnistin. Tähän kategoriaan istuu iskevästi myös Eaton ja aikoinaan HCH, kulttuurin vielä kukkiessa jäljessä liekehtivän käden. Tyylipuhdas Jr. league fighter, termi oli syväluotaavasti leimat rystysiin sekä olemuksiin tuottava.

Operoinnin korkein taso myyttinen O, matkalaukut pakattuina ja silmäkulmat mustina, vailla tulevaisuuden suunnitelmia. Varaukset kirkkaiden kaukaista hölynpölyä ja sinnikkäästi yllä hahmon heittäytyvän leijaili kolkko kohtalokkuus, rajun leikin pyörteet tunnettiin läpikotaisin. 80-luvulla se jo sisäistettiin, auringonlaskuun kadonnut roolisoturi rosoisen elämän tulkiksi tuomittiin ja unohdettiin, muistettiin vain kirjoituksissa muistojen. Äärilaidan haikujen tunteikkaissa luontokuvissa.
 
Harjaantuminen, nyanssit ja hullaantuminen, majakka kiisi yötaivaalla lailla ohjuksen. Hytkyen sekä keinahdellen, saavutimme tason ymmärryksen äärimmäisen uhkuvuuden. Uljaasti hahmottelimme tason syvempien syvyyksien ja pohjasta sen noukimme arvoituksen tavoin aukeavan lippaan salaisuuksien, edessä sen vapisimme vallassa huuman kuvajaisten kurkistain.

Sontiaiset lähtöjen, myyttiset lähtösontiaiset ja urakka uskomaton, historian havinaan kadonnut. Kadotukseen tuomitut, hyväksikäyttäjät lantakasojen ja itse itsensä kadonneeksi julistaneet, kiertolaiset väkivaltaisten campien. Orjat taipumuksien, tuokaa takaisin lähtölaitumet ja junaan hypäten, avautuva käsitekuva on nostalginen.

Tämä vahva kuviokirjoiltu symboliikka, sai teidän vauhkona vauhkoontumaan ja olemuksenne värähtelyiden vaikeaselkoisesta mongerruksesta, tavoitimme suunnattoman vihan visiirinaamoihin kohdistuvan. Lyhty, syttyi lyhty latvuksessa ja kiitäjä jokainen tokkuraisena, kuin yökköset valoon villiin hakeutumassa ja pilkahduksissa, vilisivät niityt seikkailijoita.

Shawn Delahunt.

Boxla, Metro ja kolmet syksyiset lähtöleirit, aina leikkuriin ja taivaanrantaan kohtalokkaasti kadoten. Olisivat voineet vaikkapa pestata heittäytyjän himokkaan tatuointiartistksi, pukea jouluisessa kiimapiikissä ja antaa sen kohdata tarinassaan Poler, myös tasolla tällä ylisen maailman. Kisoissa kesytetyt harmaat ja keskiympyrässä värikkäät, taustoiltaan sisältörikkaat ja tähän sykkivyyteen, me olemme totuttaneet kehomme.

Hurmosta, koetteko henkevästi muotojen hurmoksellisuuden ja olitte aikoinaan se airut, joka puhalsi maireasti torveen hulluuden. Payette, miten päädyimme siihen ja se on mysteeri, myös vapaaherralle äärilaidan. Otetaan tarkasteluun Sandhallin teos ötökät ja se on tunnistusopas, olemuksiin hahmojen. Lemmikki ikuinen, läsnäolo vuorten huippujen ja otteli aikaan, gladiaattorinäytösten sekä kehäeroottisten kohtaamisten kahden.

Olemme romantikko lähtöjen, tunnistamme lajinomaisen käyttäytymisen ja hehkuva suoraan aloituksesta kuningas, oli poikkeavuuksista huolimatta lajityypillinen Jr. league fighter.
 
Cajander, lähtötyyppijärjestelmän hahmottamisen opashahmot ja syventävään tunnistamiseen sekä määrittelyyn pohjautuva luokittelu. Nojalla sen, otetaan tarkasteluun ja nostetaan keskiöön. vajotaan kosteikkojen utuun. Hurmioitumisesta noituuteen, rehevyydestä karukkoihin ja karua, on karujen korpitaivalten kihelmöivä kutsu.

Hyräilette, te hyräilette juuressa korvan ja taivalsitte, kunnes viimeinen lyhty valoista elämänne sammui. Sammuksiin, siimeksessä tuore kangastus ja kangastuksista porhallamme peuhaamaan kutulehtoihin, unenomainen säteily olkoon oppaamme. Pohjoisesta keitaille kulttuurin, soturi lumen sekä veren matkasi K-towniin ja alkulähteille, maailmankaikkeus vavahteli.

Ydin lähtötietouden, kiimarymy rymyämistä rytmitti ja aikakaudella gladiaattorinäytösten, Payette soti runollisesti uniformussa Frontsin. Tähti loisti kirkkaasti, suoraan aloituksesta lähti ja kulttuurista puheen ollen, emme arvanneetkaan jumalsatujen sisältöä seuraavaa. Kutsukaa vertaisryhmät, se oli hämmentävää sekä nokkelaa ja Missy, oli valtavat.

Vieläkin läkähdyksissä, aivan pökerryksissä ja ne vivahteikkaat vaiheet, Kitsch sekä Bush. Takaisin kasvupohjien uljauteen, kuvituksella ilmiömäisellä Mosbergin ja onhan se jättiläinen, jättimäinen sisältörikkaus tuoksujen. Payette, kohdatessa kahden ja läsnäolo verkkoonsa vangitsi, heittäytyjä kukki näyttämöllä ainutlaatuisesti. Indikaattorihahmo, ehdottomasti ja palaamme aina siihen, huumaan lankeemuksen.
 
Ne nivoutuvat, nyt ne nivoutuvat ja Delahunt sekä Payette kohtasivat toisensa campin väkivaltaisessa hehkussa. Olimme paikalla, olimmeko paikalla ja se tapahtui pohjoisessa, jääkarhut sekä mursut kruunasivat coctailin kohtaamisen. Kaivauduimme, me livottauduimme syvemmälle ja loitsuissa lipomisen avautui lähtökasvio suuren hehkuvan hahmomaan, hyräillen etenimme täydelliseen ajatustenhallintaan.

Myyttiseen näköalapaikkaan, villisti sukeltelemaan ja lennokkaasti lepattelemaan, lähtökulttuurillinen suursafari ponnahduslautana tajunnanvirran. Kiertoajelu, vatsastapuhuja sukka kädessään ja viesti oli selkeä; right off the draw and buckets off. Aplodit valtavat ja valtoimenaan sinkouduimme kohteeseen seuraaavaan, siellä mallinuket poseerasivat punaviivalla.

Tähän temppeliin, iäksi asumaan ja autuaana olemaan, lanttua ääriin tienoon tiettömän. Taajuudella tällä, otimme vastaan viestin metsäkanasioilta ja kekkereissä seuranneissa olimme strapetsitaitelija sekä nuorallatanssija ikoninen, ikoneista välittyvä kuva oli ilmestyksellinen. kuin leimahdus, liekin rakastavaisten ja intohimosta haltioituminen, vallankumouksellinen innostuminen.

Valistuneet ulostulot, haikuja aavekaupunkien ja aaveet ahdingon kultareunuksilla, selviytyjät raikkaan periferian. Apostolit alisen, roolissa taikasumun mesenaattien ja aistivaraisesti hallusinoiden havainnoimme, Payetten tunneryöpyn paidassa Frontsin. Näyttelijä riehtoo itsensä irti, jätkät huutelevat vieraissa yli pleksin ja vauhko hyppypommi jälkeen spurtin lasiin siihen, me nautinnosta repeydymme.

Tunnustaudumme elämyksien tuntijaksi, lyökää meidät ritariksi tuntemusten ja jylhästi jyskätessä holveissa antaumuksen, mustanpuhuvaan höyhenpukuun sonnustautunut huilisti konsertoi taidokkaasti rajamaissa hämärän.
 
Viimeksi muokattu:
Oivallista, oivaltaen meiltä tiedustellaan kohtalon kellojen suomaa myhäilevää vastausta ja Poler sekä Crowder, mehevästi suoraan aloituksesta ja sadistiset piikit O:n päällä. Huipuissaan, kiehtovissa kukissaan ja hamaan kuolemaan, kuka killuu plekseillä. Me eläydymme ja myötäelävän sumun seasta nostamme esiin Crowderin sekä Coxen klassisen kohtaamisen kirkkaissa, lekuttelihan hetken taianomaisuus yllä O:n nousevan auringon ja avautui näytösluonteinen egot sekä statukset leihahdus.

Toteamme, "Cali Kid" ja kovemmaksi ei tässä tai missään kulttuurissa muodostuta. Viihdyttävämmäksi, jopa virheotoksissaan laadukkaammaksi ja ainutlaatuinen oman Shown lokeronsa keisarillinen hallitsija, onanoimme näyn tyydyttävyydelle. Kirkkaudelle ajatuksen, voihkii mekkala sisäinen ja suurella sydämellä suuntaamme gladiaattorimelskeisiin, kahden syväuurteisen laskelmoituihin kohtaamisiin.

Kyllä. Pääosanesittäjillä, kiitos.

Jurtassa lähtöjen, synty kulttuurin ja itse, omassa ihmeessään kylpien. Osuma takaraivoon ja saapuu, keikaroiva taikuri roihahtavien metsäpalojen. Tulkoon tuho, toikaisi kylvökeppi nurkastaan ja tuo ruostunut Vako-Ville, ajan hampaan puraisema muistomerkki uuden luojien. Lindaani, y-HCH ja peitatut siemenet, tuhoaa ensimmäisen sukupolven. Olemme huulilla ytimen, yön pimeä pilkko iholla sykähdyttävästi sykkien ja yläpuolelle kohoaa teos, avautuu mysteerinäytös hengettärien.

Ääriin rannan taivaan, avautuu äärimmilleen ja tuolla jossakin, olioita mielikuvituksen saarekkeiden. Ilmentymiä nieltyjen viimeisten ja ei vaadi, elvytystä kielen. Vingahtaa, ravataan bongailemaan ja tunne ikävän, äärimmäisen kiintynyt. Kiitollinen, kiitorata ihmeiden ilotulittavien ja tunneryöpyissä seilaten, valloittavuutta käsin kosketellen. Käsin kosketeltavaa, humua yltiöpäistä ja taimiruukut elämän, pitoisuuksien lomassa foorumi elinvoiman.
 
Kaikunut on, huokaus haikea jo ajan päivien ja nousihan varjoista esiin, armeija mielitiettyjen. Tuoli keinuva, itsekseen keinuen ja kuulemme viheltelyn, lomasta keinumisen. Liekö kyydissä, hahmo ikiaikainen ja kantaako hän, sydämessään henkeä lähtemisen. Piileekö siellä, kutsu seikkailujen sekä syntisten luolien ja koska päättyy keinuminen, jo 80-luvulta jatkunut on tuo.

Valtakuntaan arvoitusten, lokit naurun parveillen ja hekuma moukaroiden, liekkiin katsoimme naulituin silmin. Liekki nielaisten, meidät nielaisten ja näin ollen kouliintui meistä opas kulttuuriperinnön, etsijä tajunnanvirtaisen maailman aarteiden. Hylyn hytkyvän löysimme, pengoimme irtaimistoa sen ja hyllyivät hyllyt, täynnä lasipurkkeja tunne-elämysten juurakoiden.

Juurakoita katkeroiden, oivallus johdatti meidät kujalle kokemusperäisten tulkintojen ja kaljuja, ehyitä sekä vastakkaisia, harvinaisia kukkijia. Maisemassa tässä, maisema mielen värähtelevän ja olimme juuri syvään hengittämässä humalluttavaa höyryä harha-askelien, kun katuojasta kömpi esiin hahmo nuhruinen. Syvään uurrettu retku lähtöjen, varatankilla toikkaroiden ja taas me haltioituneena vavahtelimme, kuin alkulähteillä kuolavanojen.

Kuulkaa, kuulkaa nuo ylistyshymnit ainutlaatuisten muotojen ja fanaattisesti myötäeläen, ounastelimme Crowderin tuhoavan sen. Aikansa tyrmäävin nyrkki-ilmiö O:n, ehkä jopa itse kuningas O:n ja LB:n resuisessa kulmauksessa bongailimme, miten hiiri kasvoi taas sykkeessä soturiksi. Eritteet ryöpsähtäen, räjähti kasvoille popcorn-kone ja viinanhuuruinen lähtöepistola, tutisevan terhakkaa tiltti-oopperaa.
 
Viimeksi muokattu:
Verhon takaa kurkistaen, kurkistaen takaa vuosien ja altistusterapiaa alttarilla ihmetekojen, kohoten yläpuolelle olemisen. Harmiot ratavallin, kiskojen taivaltajan airueina ja saavuimme taloon puutteen iänikuisen, mäkitupaan hylättyyn majottauduimme kera muistikuvien. On kaikonnut, kaikonnut on henki elämän ja siinä resuisessa kulmauksessa, epäuskoisena mukana täristen.

Puutavarajuna, hökkeliä autioitunutta murjoen ja luodinreiät ikkunan, veriteon hyytävyydestäkö kerrotte te. Suunnitelmallisuudesta, mielekkyydestä bongailun ja liihottelee ajatus lepattavin siivin, lekuttelee yllä kivisen joutomaan. Piestyinä, varressa radan kituuttaen ja krapulaisena estradeilla leikkien, kohtalokasta leikkiä kalmamiehen.

Ikeen ylväimmän karikoihin, hautautuivat kovista kovimmatkin ja runoileeko langennut yö nyt, tähdistä lennokkaasti leiskuvan kiimakeskiön. Kuorruttaen, nostalgian kultahipuilla niekka runouden säkeitä kuorruttaen ja kolahtaa maaliinsa uppercut, hahmo ääriltä sortumisen itsensä kasaten. On sitkeä, riipivä selviytyjä sykkeen itsetuhoisen ja runnoo vimma sisäinen, opastaa kihelmöiden operoimaan sfääreissä omissa.

Evakuoikaa, evakuoikaa meidät alukseeen virnuilevien heittäytyjien ja piehtaroimaan, piehtaroimaan kanssa ilmiöiden mitä ainutlaatuisempien. Sitten katsokaa, katto huussin lyttyyn lysähtänyt on ja tuolta takaa nurkan sen, löysimme karviaisen pisteliään piikikkään. Oikoseltaan päätimme, mukaan nappaamme onnensa nojaan unohtuneen ja omaksi otamme, repertuaariimme taikavoimaksi haalimme maukkaan.

Maahan iskemme, antaumuksella kastelemme ja juurtuessaan niityille nautiskelun, kivusta sekä köyhyydestä muistuttaa ainiaan se.
 
Havinaa, kiehtovaa havinaa ja kohinaa, taaajuuden näkyjen unenomaisten. Tuoksujen, rahinaa hahmojen ja muotojen, kahinaa siipien kantavien. Riipivää, riipivää narinaa aukeavien loukkojen ja elämysmonttujen, kukkii kissankita läsnäolijat lumoten.

Tarinaan heidät johdattaen, tutkijat ratavallien ja nuo omistautuneet, sukeltelijat mysteeristen lampien. Tavoittamattomien, etäisten ja kaukaisten lampien, jyllää napsahtelu katkeavien oksien ja polulla tällä, taivaltavat vain mielipuolisuuksiin asti hurahtaneet. Polku tajunnanvirran lautturien, Nicky avarsi tajuntamme ja valloitti vuoret mielemme maisemien, istui kuin muinainen jättiläinen boksissa kypärättä.

Oliko, oliko se edes todellista ja oli, se oli tarunhohtoista. Sihahti, ensimmäisestä kosketuksesta sihahti ja vielä asteen maukkaan sarjakuvamaisempi, taistelutoveri 70-luvun mahtisotien. Kaivautui ylös urahaudastaan, kirmaten vehreillä niityillä houkutuksien ja henki hurjasteli teolla toden, vaikka kehämammuttime oli originellista tyylistään saatteessa aikojen jo luopunut.

Big Popper, kuohuvien kiimalaineiden huvipuisto ja ujelluksesta versoten sekä kiehtoessa kaiken, kietoi meidät verkkoonsa tunnelukki. Hallusinaation tuotetta oli se, eivät kudo verkkojaan nuo ylös alas pumppaajat ja tuokiossa tuossa, koko vavahteleva maailmankaikkeus pumppasi vauhtiin vinhaan. Sortumat, raot ja raosta railakkaasti kurkistaen, läpikotaisin hulluksi leimattu saarnamies sessioiden.

Niin, oivaltavia näkökulmia siitä Red Wings matsista luodaan edelleen.
 
Show, kantautuvat kaiut ja kehrää sylissä, pokaali uhkein. Rohkein, selviytyköön näillä vesillä utuisen sydänveren ja tässä, hehkuvan intohimoisessa tunneaallokossa. Ilmiöpohjainen lähestymistapa, ryömimme ruovikossa ja hiivimme ympäristötiedon jalkauttamisen kukkeimmilla kedoilla, kuka olikaan sarjakuvamaisen kulttihahmomme unohdettu aisapari.

Kirkkaissa, tunnusomaisessa täsmäilmeessä ja jysähtää muinainen tiiliskivi, rähinäpykälä isolla, Hitman nostalgiasta. Tässä vaiheessa, havainnoikaa kelluvaa elämysmassaa sumun verhoamaa ja se jakaantuu, selventäviin ulostuloihin. Roiskeilla, kuola roiskeilla ja sormenpäissä, se tapahtuu sormenpäissä. Yhtyminen ja rikkaus piilee siinä, hyppysellisessä taianomaista lähtöhiekkaa.

Se meidät, pois ikävän ikeestä johtaa ja silmät kiiluen, pauke päälle. Jumputtaa, jahti armoton ja Ontario's finest; Ronnie Friest. Timanttinen jyske, putoaa dynamiitti ja aidatkaa meidät, aidatkaa meidät kiima-aitaukseen kanssa alkukantaisten ilmestyksien. Tuhottomasti, runoilleet olemme tuhottomasti näistä hetkistä tähtien ja pölyttäjiä palvoen, värit maailmankuviin palauttaen.

Rakkaimpani, alkoholisoituneen lasisilmän väkivaltaista kostofilosofiaa nerokasta ja se tunnettu ylijyräävä merkkipaalu, sekä tämä pienimuotoisempi hekumakakku lomassa baarien kosteiden yöllisten yhteenottojen. Jyskää, jylhät keskittymät vanhauskoisten paholaisten, metsästys uskottavuuden ja työkaluina Big Popper sekä Hitman, jäkiväristyksissä kaikki on kurjaa. Jopa kliimaksin kaipuu, unelma saavuttamaton nyrkki-iloittelun ja yhä kurjemmaksi, yhä kurjemmaksi käy kulkumme kurja.

Siellä missä kasvaa kurjenjalkaa, astelee ylväs lähtökurki. Näin tokaisi silmää iskien, johtaja mellakoivien pölkkyruohojen ja indikaattori, indikaattori vanhan kadonneen asutuksen. Poveen, maan poveen tai miten lie, tämä tiemme vie ja yksi O:n gladiaattorinäytöksien aikakauden melskeiden merkityksellisimpiä ideologeja nimi pyhä tämä.
 
Otsan kolahtaessa tiskiin, guru kostoretkien sekä tinkimättömän uskottavuuden metsästyksen uneen vajoten ja poikkeuksellisesti, tänään hallitsijaa lasisilmän ei ulos kannettu. Hyvä näin, tuohon maestroon yllä tiskin lepäävään, tiiivistyy koko kulttuuri mittaamattomien rikkauksien ja kaikki se mitä koulukunnaksi vanhaksi kutsutaan, ympärillä väkivaltaisen ammattilaiskiekon.

Syvällä, syvällä uurteissa sekä elämänmakuisissa onkaloissa, luikertelemme kuin mato ja välähdyksenomaisesti ymmärrämme, keisarikuntien nuhruisten suuremmoisuuden. Käsi hamuaa, haluaa koskettaa ja rahistessa saven, olemme valaja muodokkaiden unelmien. Kylväjä ruderaattien, eliöiden ehtymättömien elinympäristöjen ja keitaita luonnon, hautomoja monenkirjavien lajien.

Päämäärä, energiakenttä ja ihmeiden keinopesä, jalat rullaavat ja suopursu odottelee kukkiaan. Yhtälössä tässä, otetaan vastaan toive ensimmäinen ja kuka olikaan tuo sekopää viemärikehien, joka sykkeessä lähdön puri Friestia naamariin. "Bad Boy" Breault, kajahtaa kuin suusta tykin ja ensimmäisenä kailottivat, ilmoille räksättivät tilttaavat lähtöräkätit latvuksista raitojen.

Hitman naulaa, lieneekö tämä juuri koitos se määrittelevin ja naulamies naulasi itsestään naulamiehen, nakutti sykkeessä session kuin tikka mielipuolinen. Päänahkaa, muinaista päänahkaa ja tuokiot viettelevät, kohtaamiset jylläävät. Tänään vietetään, juhlaa sikiämisen ja todellisuus yliluonnollinen, konkretisoituu hahmoissa itsensä riekaleiksi runnoneiden kulttisoturien.

Ne ovat satuja, kuin kuva juuri silmänsä kehissä menettäneestä Sonmorista ja kannella tuntemuksien laivan, kohoaa malja.
 
Breault, kaartuu maireaan hymyyn ja nuo kehäterroristit myyttiset, nuhruiset vertatihkuvat kehien kiertolaiset. Läsnä syistä oikeista ja läsnä vahingoittaakseen, satuttaakseen sekä sekoillakseen. Nyt jo hihkuen, hyppii massa riemuinen ja riehaantuen, seurue elämyksien liitoksistaan ratkeillen.

Nimet porautuvat, hattuun humahtavat ja liekit roihahtavat, lähtöpyromaani kirmaa pitkin ojanreunoja. Kiihkomieliset äestävät, Hankmo hioo peltoa ja tunne hivelee kehoa, yhteenkuuluvuus hioo iskukykyä. Aava aarteiksi, amfiteatteri sisäinen ja tragedioista siirrymme, hyytävän raakoihin eläintaisteluihin.

Leimahduksilla ratsastaen, vetonaulat ihmeloitsujen ja tihkuu hahmomahlaa, kantaa korskeaa hedelmää. Yhä kauemmaksi, tarpoo matkaaja avaruuden tuulien ja matkalaukussaan, aavehumua kantaen. Pää-äänenkannattaja, erakkoluolasta kurkistaen ja tiettäväksi sen toitottaa, lähtöjen otetuksi tulevan on nähnyt hän.

Nykyisellään, tuo olisikin silkka mahdottomuus ja leimaantunut on orjaksi kohokohtien, kadonnut ajoiksi ikuisiksi kohtuun taikametsien. Saman tien, sama tie ja huhuillessa lähtöpöllöjen, tavoittelimme yhteyttä matkien ääniä lähtöjyskeiden. Välähdyksestä olennaisuuksien vauhkoontuen ja tähdenlennot yksittäiset valoissa kirkkauden, poimimme kiimapysäkin ja toteamme torsoksi jääneen kuplinnan sen.

IHL:ssa, se oli irstailevaa kehäeroottista juhlaa ja yhtä ylitsepursuavaa ilotulitusta, korit mitä hehkeimmillä kukkuloilla. Tahti, oli äärimmäisen hanakka ja pulleat kohoumat, räjähtelevät rähinäsfäärit. Varteenotettava lupaus seikkailusta, vain kiusoitteluksi jäi Mayer osilta näiltä ja hiivuttua jo sen, ehdottomat edellytykset tasokulman mittausyksiköksi.
 
Viimeksi muokattu:
Tunnustamme, olemme elitisti ja rikkauksien loisteessa, olemme paistatelleet päivät pääksytysten. Tänään, saapuivat lähtöpääskyset ja lensivät matalalla yllä mielemme puutarhojen, lomassa muodokkaiden veistosten. Kuin silloin, liisivät liihotellen kuin silloin ennen ja tiesimme luvassa olevan sadetta, virkistävää kasvun verryttäjää.

Tunnossa voiman, voiman tunnossa jokaista pikkiriikkistä elettä havainnoiden ja päässä kielemmme, jo maistoimme sen. Ainutlaatuisen, makuelämyksen ainutlaatuisen ja muistelupiirien sopessa perimmäisessä, päätimme harjoittaa intohimoista sanataidetta. Keinuessa, ylävartalon keinuessa ja liverrys takoo, hieroo säkkiä näkymätöntä.

Hyvinvointia kokonaisvaltaista, keinumisesta versoten ja lanka punainen, pudottelimme nimet Mayer, Mokosak, Young sekä Wilson. Miekka tunnekuohujen, meidät keskeltä kahtia halkaisten ja puoliskot molemmat, kuperkeikkoja polttopisteessä uhrialttarien vinhasti heitellen. Uskottavuusdataa, ymmärrettiinhän se ja vartijat sydänholvien hurraavat, kun hurahtaneet pauloihin hekuman lankeavat.

Nuo karujen, varjoisten kehien vuohipukit myyttiset ja sarvipäistä jokainen , yli 300-minuutin boksit haalien. !987-88, satamassa nostalgian kultahippujen ja kievarissa hahmojen, nautimme simaa Heidrunin. Sitten jo, katukivetyksellä toikkaroiden ja mielikuvituksen rajoja hipoen, koko ympäröivä todellisuus elämöiden sekä tulta syösten. Oli tapahtumia, tapahtumia oli ja yhteys tuntemusten kehollisten, koska tahansa saattoi vyöryä sotajoukko raivopäiden.
 
Viimeksi muokattu:
IHL, leimat näkökulmasta tästä ja tuhottomasti urahautaisia, vaikka uniformut olisivat olleet sidonnaisia. Elähtanyt tuoksu, tuoksu baarin perimmäiseen kulmapöytään unohtuneiden ja tipotiessään viriili elämävire, vain uurteet sekä ruhjeet korutonta kertomaa kertoen. Viimeistä, sitä viimeistä kohtaamista odotellen ja onko edessä tapaaminen kanssa kalmamiehen vai arki loputon kera kaatopaikkojen rottien.

Vielä ennen valomerkin, pystyyn rähinä ja kiehuessa kaaoksen, suuntamme mielleyhtymien hyvinvointikeskukseen. Karmit kaulassa, takaa taikasumun ja villisti mylvien, saapuu Muskegon Lumberjacks. Johdolla McSorleyn sekä Mayerin ja aivan oikein havainnoitu, tämä ei ole se hulluna uskottavuutta haalinut 1987-88 jengi. Olemme kauden edellä aikaamme, saman sekasortoisen tunnelman jaamme ja yhdessä täristen, väristen kuin lehdet haapojen.

Mitkä sodat sekä sessiot, kohdatessa Muskegonin sekä Kalamazoon ja asetelma, johtotähtinä kuolavanat suunpielien. Poikkari Evansin, saapuva ratsuväki ja kaksi gladiaattoria, yläkropat paljaina. McSorley sekä Nichols, on teatraalinen ja Mayer heittää rähinäheijarin, niskaa Evtushevskin. Evans nakkoo, se pommittaa varusteillaan ja höyryävä Mayer syöksyy yli linjurin kimppuun tunnetun öykkärin, tämä olkoon maestron signeeraama lenkki hulluuden.

Velloo, velloo räjähdellen ja kiuas sihahtava kysyy ,oletko onnellinen? Kyllä, mikä taitelijaluettelo ja sisällöllinen rikkaus, tunnekylpy pieksee hellien. On kaaret, isot unelmat ja vaikka seinät lahoavat, ämpärit lojuvat lattioilla. "Tip-tip-tip" tipahtelee ja edelleen kannamme jälkiä tästä, siinä miten tulkitsemme ja ymmärrämme. Myrsky nousee, korvissa surisee ja vimmatusti kutisee, ratkeaa pakkopaita.
 
Viimeksi muokattu:
Yli olan vilkuillen, nurkissa synkissä piilotellen ja lopulta oveen koputtaen. näin saavuimme varjoista sarakasveja käsittelevää seminaariin. Totuttu salasana, maallisen ilon kyyneleet ja laskeuduimme alas kellariin, nuuskaa huuleen samalla pyöräytellen. Astelimme läpi sumuverhon maagisen ja jo vaiheessa siinä, etenimme villisti tuuletellen. Puhisten pumppasimme, lähti sähäkästi ja salista juhlan kaikui kuoro: Nichols, Nichols, Nichols!

Olimme kotona, ympäri lattiaa uhmakkaasti tampaten ja ylpeänä jakaen, hahmotarinan tähtihetkemme henkilökohtaisen. Lopulta hikisenä polvistuen, polvistuen eteen kuvan tarunhohtoisen ja viiksekäs Nichols vertavuotavana, ilveillen näyttää siinä kieltänsä. Sydän takoi, takoo tietään ulos rinnasta ja alla sikanaamarin läähättäen, vimmainen aallokko tunteiden purkautui ryöpsähtäen kasvoille.

Kultainen rähinämaestro puki itsensä vielä kuluneella kaudella, vaikka viiletti askeissa O:n jo 80-luvulla ja sytytti sitten itsensä liekkeihin, portailla alemmilla. Viidakoissa ammattilaiskehien, terrorisoiden sekä uskottavuutta haalien ja ymmärtäessänne väärin, tarkentava sana palvonnan nyrjähtäneestä luonteesta. Ei, se ei ollut lähtijä myyttinen vaan häirikkö häikäilemätön, taianomainen synnyttäjä kaaoksen. Luoja orgioiden, hekuman keskipisteessä paistattelija sekä ihon alle tunkeutuja, pensselinhaltija kiimaisten viihdeiltamien.

Ja sitten, suuntaamme ytimekkäästi ytimeen ja aina sama rivo vimma, vaikka vastustaja olisi pukenut kaikki lähtökartan mursut sekä hirviöt. Ne hulluista hulluimat päällekarkaajat ja nojalla empiirisen kokemusolennon, se olisi johtanut sykkivään bench clearing brawliin. Ilmestys vittumainen, Nichols ja keihäs heilui, kolisi numeroihin. Todella nuhruinen, äärimmäisen nuhruinen ja myös siinä kuvassa, jotain äärimmäisen rivoa.

Jihaa! Siinä se, rivoa teatteria sekä lainsuojattomia, saluuna roihuaa ja antikvariaatti elämyksien tarjoaa herkkujaan. Seinälle heijastettuna, jokapaikansara ja näemmä aloitetaan itsestäänselvistä, kun veripisaratkin ovat vielä pyyhimättä lattialta.
 
Jatkuttua seminaarin kausia viikkojen, lehtosaraan olimme päätyneet ja kuin huomaamatta, olimme haltija tiedon. Tiedon kätketyn, usvan mystisen ja ennen sinkoutumista kasvupaikoille, kultaa sekä hunajaa ylle sadellen. Mielemme rakenteet valellen, ihaillen sekä lumoutuen ja ottaa valtaansa, olemus murskaavan brutaali. Sähisten ja kuin salama taivaita halkova, välähti tajuntaan Brownin hyytävät poikkarit.

Idea sekä teosten puhdaslinjainen muotokieli syvästi sytytti, herkeämättä nystyröitämme helli ja liekkiin humahtaen, koko villiintynyt seurue pöytiä sekä tuoleja nakkoen. Show, juhlallinen kaksikko tähtihetkien ja läpi mölyn, metelin sekä mellastavan mekkaloinnin, loisti julmuus kirkkaasti. Tylyä, ehdottomasti tylyä ja mikä rivo ylevyys, huudahti hurahtanut ääni väristen.

Jälkeen maiskuttelun, raivokkaisiin aplodeihin massa puhkesi ja nerokkuuden osa ensimmäinen, maun veren kielelle nostattaen. Osa jälkimmäinen, kuin raiteilla makaisi ja junan jyskyttävän alle jäisi. Tuo juna, se on juna elämyksien ja seilasi laiva tuntemuksien, maalailimme väelle seminaarin osan kolmannen. Jälkeen tuonkin teloituksen, groteskin tuomiopäivän teurastuksen ja maestro liukuu näyttämöllä vapaana, uhkeaa uhkaavuutta uhkuen.

Jylhä keskiaikainen tyylivaraus, kukaan ei vedä, ei vedä keihästään poikki niskaan kuningasvasurin. Hämmentävästi ei, ei tyhjene tarinassa penkit ja saavu joukot, eivät tule hyeenat mylvien. Yhteenvetona tylyä, ehdottoman tylyä ja tuotokset, löytävät tiensä sydämiin aina uudelleen.. Rouheutta rosoista, aistien ja sulakkeet mössöksi, kehon reagoidessa rumputulelle rivouden.

Helkyttely, huiluttelu sekä rahistelu ja nyt siellä jo taiotaan osaa neljättä, hykerrellen valmistaudumme kliimaksiin ja kohoaa, korkeamman asteen astraaliprojektio.
 
Viimeksi muokattu:
Jälkeiset seminaarin, lantakäytävälle kolaten ja tulokulmaa hakien, sarakasvien jälkeiseen todellisuuteen. Päätyyn syvään, takaisin maailmaan syväänpäätyyn sukeltelua hyljeksivään ja kokemuspiirissä siinä, alusta odotellen kanssa lyhtypylväiden painien. Alusta syväuurteisesti taikaverhoiltua, joka kiidättäisi meidät tajunnantiloihin korkealentoisiin ja johdattaisi katoamisiin, vetäytymisiin erakkoluoliin kera onnen rippeiden.

Kammioihin, ääreen patojen ja tuoksu kiimakeitoksien, on säteilevää kuvaa sisäisten melskeiden. Jo haukahdellen, vähän muristen ja samalla tiiraillen, alusta yötaivaalla kiitävää. Junat elämyksien, laivat tuntemuksien ja kaikki samaa vyyhtiä, olemme ratkoneet arvoitukset mielihyväkeskuksien. Alla harsojen, sirkkataimena rivissä patsastellen ja rysähtää, takaa roskiksen maalaillaan brawlia keväisten hurmiokukintojen.

Niin, olihan se viihteellistä ja jopa, ehdottoman koomista. Runonlaulajien runoja, antakaan loitsulaulunne kaikua hiljetyneillä kaduilla ja mehevästi kuvatkaa muodot kahinan yksityiskohdittain, nostakaa rumputulenne keskiöön huomio mitä kiusoittelevin. Kukas se siellä penkillä, kuka katsastaa kiehuntaa tunnepitoista orvon ulkopuolisena ja puettuna, alkumörkö alkukantainen. Hirviö ihmeiden, hirviö ihmeellinen ja kursittuna kokoon, sarjakuvamaisen kauhuimagon jumalhahmo myyttinen.

Kulmikkuuden maestro, aistitteko kuohut räiskinnän ja matkaako mielenne, puhekuplan sisällä laaksoista kukkuloille. Siinä solassa, lailla välähdyksen saimme idean mestariteokseemme ja tuo ajankuvainen brawl kirkkauden, näyttämöllä nenä sekä viikset. Huh, maaperään takertunutta kuin juurakko pujon ja taakse roskiksen toteamme, värikkäästä verbaliikasta uupui keinuttava tunne täyttymýksen.
 
Viimeksi muokattu:
Aavistuksenomaisesti Show, Chevrier taklaa Otton hekuman pulppuillessa ja se kupli, vailla kipristelevää täyttymystä. Viihdyimme viihderikkaasti ja yössä kiisimme aluksella myötämielisten sielujen, olimme riehakkaasti kukkuloilla onnemme ja riemut lähtemisen valtasivat louhokset sydämien. Henki, henki oli elämänmyönteinen ja siitä humaltuneena päätimme osallistua palpakkoja käsittelevää huuruiseen seminaariin.

Aikoinaan, aikoinaan nekin edustivat itseään omana kasviryhmänään ja otamme takaisin heimon, heimon takaisin otamme. Murtunein nenin, mustunein silmäkulmin ja kera traumojen, heimon yhteen luomme. Nivoutuen, nivomme nipun särkyneiden hohdokkaiden ja niellyt viimeiset, kalmamiehen puolella aina seisten.

Olemus taiteellinen, ohdakkeet päätään nostaen ja sitkeitä ovat, aina kohoten. Piikikkäinä, taistelijoina piikkikäinä ja me kuovimme, lapiolla niittamme. Ruiskuttaisimme ne, ollessamme kulkija tylsä polun harmaan ja oivalsitte, ne kertovat meille kaikkille tarinoita sotureista kypärättömistä.

Nicky, se ei ollut enää mukana kiehtovassa kauhukuvastossa ja toisaalla, ne pukivat viemärin tuoksuisen hylkiön iltaan kuin ilttaan. Suuressa keväässä, nautimme ajatuksesta aivan joka solulla ja olemme hourailuisamme melko varma, että LB päätti kohdaltamme ajanlaskun tuhotessaan tämän. Hänet, kenet ja se kohtalokas aloitus, asetelma latautunut.

Simone, Ikuisesti lumottu olemme.
 
Tuntemuksien määrittelyn kartta, kartta tuntemuksien määrittelyyn ja matka, koitui mättäältä mättäälle onneksi kulkijan. Auokko, sukellus ja kasket sekä ahot, päissä sormien tunnuskasvit. Luonteen sekä historian kertovat, mansikka maan hahmojen ja viriisinaamojen mustikka.

Palpakot, seminaarin möyryävä rymy ja luonnikkaasti palmikoimme itsemme pönttöön puhujien, keinuimme kevyesti ja lähti sähäkästi. Toki, toki tuhahtelimme ja leijaili kosketus nostalgian lehtien, kun demonstroimme läsnöolon alkumörön AHL-tapen myyttisen haastattelun. Taikalentoisen seksuaalinen kosketus sen, valheellisuudessa keinotekoisessa sai hirviöt puskemaan itsensä esiin seasta lumen sekä jään.

Huomio, teos sisältää runoja sekä valokuvia ja olen vaiti sekä huudan. Niin, se oli maisema mielen ja se kolkko autio, puhutteli syvyydessään. Kosketti, Hersey sekä Rochester suoraan aloituksesta ja oma jäljittelemätön tyyli, huippaava puhuttelevuus. Taide, muotoilu sekä näkymättömät langat, jalat rullaa ja maisema ohitse valuva vangitsee.

Näin, meillä oli taas uskoa jättiläiseen joka vuorilta tuli ja sydämet sylissä suli, vertatihkuva elämyskuva kutuverkkoa yllemme kuti. Tekisi mieli, tekisi mieli sanoa jotain kaunista klassisesta saviomenasta ja otamme vain paidan pois, toivoen jonkun railakkaan pieksevän meidät taivaisiin.
 
Viimeksi muokattu:
Niin, tekevän meille Hector Marinit, tekevän meille Hector Marinit ja tätä hokien, rajamailla räjähdysten sekä leikin. Kosteikkoihin, aivan kosteikkoihin rämpimään ja saaga sai luonteen, sarjakuvamaisen oopperan eliittiin kiihkeästi kohoavan. Teoksen nerokkuutta, loimuavan loitsullisia mittasuhteita oli ajassa, jopa mahdoton määrittää tai täysin ymmärtää ja ilmestykset olivat yksittäisiä, rakenteelliselta kiehtovuudeltaan vajavaisia.

Ottakaa avosylin vastaan, julma ja verinen kuva maailmasta hylkiöiden ja aikaa kadonnutta etsien, kohtaamisten helmipuron yhteen nivoen. Vannomme, silkkaa folkloristiikkaa ja otos viimeinen, kulttuurihistoriallisesti värittynyt sadetanssi lasisilmien. Henki on kepeä, ollessaan jylhä ja säkkinä sätkien, roolinsa heittäytyjänä alla pamppusinfonian suuremmoisesti täyttäen.

Niellen, iskuja niellen.

Ylistys ehdoton, viihteelle vivahteikkaalle ja moukaroitsija nostalginen, viikset väpättäen kolhut omansa ylväästi polulla vastaanottaen. Uppercut, itse renttumaestrolta ja ryskyissä merkkipaalujen, junan jyräämäksi jääden. Keltaisenaan kukkien, ratapenkalla peltokanankaalit ja siinä istuskellen, keskustellen kanssa tuntemuksien. Kiviä, kiviä nakkoen, lumpsahduksista ojan syttyen ja kokonaisvaltaisesti sykkien.

Kuvaelmaa elämän, kuka lie näytelmän kummitus ja minne raiteet vie, on siellä mysteerien täytteinen tie. Ääriviivat olemuksien, ulottuvuuksiin kurottaen ja pimentyessä sekä hiljentyessä illan, rääkyy taukoamatta rääkkä. Nimeä toistaa, toistaa nimeään ja epätietoisuuden poistaa, kieli maistaa. On, on nautinnollista ja syvyys heittäytyjän katalogin, on uhkeaa ja uhmakkaasti, jätkä sama moukkua ottaa.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy