HCH's finest 2012–2013 – never close your eyes

[HardCore Hooligan]

Memorial Cup ja tapahtuman ympärillä kolkko harmaus

Jättää välinpitämättömäksi ja ei ruoki mielikuvitusta.

Seikkailut ja niitä ei ole tarjolla, vain tuo kolkko harmaus, välinpitämättömyys.


Missä on se vastakkkainasettelu, räjähdysalttius?

Muistatteko sen,sen kosketuksen?

Janositte elämyksiä ja saitte niitä

Bench clearing brawlit sekä villit tuokiokuvat.

Siellä lyötiin, ne olivat tosissaan, vihasivat.

Tuntemukset, aistimukset ja te elitte mukana.

Hengititte sitä ilmaa ja olitte tulessa.

Kaikki oli päivänselvää ja hahmot puhuttelivat, vastaukset olivat ulottuvilla.


Siellä eivät vetäneet pelkästään joukkueet vaan alueet ja hyssyttely, se ei ollut vielä muodissa.

Salonkikelpoisuus, se oli luonteen vastaista, vierasta.

Keitokset, ne poreilivat ja näyttämö, se oli verinen.

Tapahtuma, sillä oli painoarvoa ja se pysäytti koko sivistyneen maailman.

Sivistys, nehän olivat idiootteja, lähes lukutaidottomia jokainen.

Lyöneet kaikki yhden kortin varaa ja miksi ei?

Sehän oli suurinta mitä tiedettiin ja maailma oli silloin pieni.

Koppi pyhä ja siellä vain jääpusseja sekä mustia silmäkulmia.

Sodat ne olivat sotia, farmipojat farmipoikia ja sammakot sammakoita.


Mielen liikutukset, yli lyövät laineet ja miten erilainen onkaan kuva nyt?

Hylkii, yskii ja palaset eivät loksahtele tai tunnelma kohoa.

Knights mukana ja se ei ollut se Southwesternin Knights vaan joku muovinen kyhäelmä.

Ei särmää, ilmettä tai sotaista polkua.

Sitä taistelun suomaa sädekehää ja halvalla, niin halvalla.

Emme innostu ylistyslauluihin tai koe alueellista ylpeyttä.

Emme ymmärrä, lyö tyhjää, sydän ei ei tao ja Flemington ulkona.

Miten tämä on mahdollista?


Eihän se osaa pelata,ei, mutta siitä ei ole edes kyse, se on epäolennaista.

 

[HardCore Hooligan]

Pride, hustle and Desire ja kaikki leikittelyä siihen verrattuna.

Muovia ja Branch, kuinka paljon annoitkaan siimaa sekä elintilaa.

Et ehkä LaForgelle, jota vihasit, mutta sen sotilaille.

Joiden ainoa tarkoitus, päämäärä, oli yliotteen hakeminen.

Vai oliko se hurmoksen hakeminen omiin purjeisiin?

Niin tai näin, mutta onhan tämä silkkaa pullamössöä verrattuna siihen.

Siihen vastattiin, varustauduttiin, ne muut jengit.

LaForge tiedetiin, mutta ei kitisty tai rukoiltu apua Branchilta.

Nyt ollaan polvillaan, kumarrellaan ja anotaan.

Jonkun kolatessa tai öykkäröidessä ja Ph.D.

Se omaksuttiin, siitä tuli termi yleiseen käyttöön.

Joka kopin taululla ja koutsien huulilla, kuten LaForgella.

Sillä hullulla, sekopäällä, jolla oli oma kuvansa, pelistä.

Kuinka monia äijiä se kasvatti sekä kouli kirkkaisiin ja ennen kaikkea ne tunnepiikit, elämykset.

90-luvun loppu ja Tony Curtale.

Se höyrypää, lähtöjen nimeen vannova ja Kugelia näpäytit.

Muuten annoit Spitsin tappella, rähistä ja öykkäröidä sekä koutsin huutaa ja eläytyä.

Ilmapiiri, se ei ollut vielä puolellasi ja Curtale sai koutsata tavallaan.

Spits sai olla paha, räiskyvä, turmiollinen ja keskityit tuomaan niitä muovisia laajennusryhmiä sisään.

Muovi, rakastat sitä.

Sydän, tunne, ilmeikkyys ja inhoat, kavahdat.

Perinteet, kulttuuri, halveksit niitä.

Nyt uskallat, sinulla on tukijoita.

Maailma, se on muuttunut.

 

[HardCore Hooligan]

Emme mene edes muinaishistoriaan ja kuitenkin saamme yhteyden.

Blair ja 2012.

Spits ja hallissa edelleen tulvillaan Stayzer paitoja.

Tai äärilaidan ylipappi HCH ja tuorein esillä oleva.

Shinen Knights nimmarilla ja paita täynnä viihdearvoa, pyhää uskoa.

"Shiner" ja tiedätte rakkautemme.

Se oli omistautunut, sitoutunut ja veti yleisölle, meille bongareille.

Ennen kaikkea läsnäolo, aktiivisuus ja kulttuurilliset nyanssit.

Nämä "Shiner" hallitsi ja, kun tullaan esiin, tullaan esiin.

Viestintä, näytetään, että nautitaan siitä.

Ollaan paikka ja vittu, silloin tanssitaan pöydillä.

"Shiner" ja sehän oli kuin HCH.

Mekään emme halunneet olla kovin vaan läsnä, osallistua sekä viihdyttää.

Pilkettä silmäkulmassa ja teipit ranteissa.

Kypärä takaraivolla ja se Branchin tuomio, se on kiekkohistorian suurin vääryys.

Visiirinaamat, ne saavat kananlihat sekä sävärit.

Siitä, kun joku euro, sammakko tai yliopistopoika vetää visiiri naamalla.

Ovat aivan täpinöissään ja värisevät, kun jollain on visiiri naamalla.

Visiiri ja se on kaikki kaikessa.

Istut siellä penkillä ja pelkäät jotakin.

Piilottelet, sen visiirisi takana ja olet pieni.

Harmaa, läpikotaisin harmaa.

Nämä nauttivat ja elävät mukana.

Siitä vitsistä, on tullut tärkeää.

 

[HardCore Hooligan]

Muistammeko ne kunnian päivät?

Vai ovatko ne unta, unelmaa?

Petes vastaan Gens ja Bulls vastaan K-Town.

Kiveen hakattuja sekä ikuisia.

Southwestern sekä pohjoinen.

Wolves, Hounds sekä Cents ja ne olivat sotaisia.

Te elitte mukana ja olitte yhtä perhettä.

Janositte elämyksiä ja halusitte jakaa kokemuksia.

80-luku, Hamilton ja NF.

Oksat pois ja kananlihat.

Olette nähneet yhdenkin matsin ja tiedätte mitä oli Ph.D.

Se on kiekkosivistystä ja se pelitavallinen vimma sekä itsensä likoon heittäminen on nautinnollista ylellisyyttä.

Poikkeuksellista ja miten ne ajoivat, ketään ei kiinnostanut tulivatko selkään tai kyynerpäällä.

Ei hysteriaa ja kuka tahansa otettiin, miten vain.

Rähistiin, goonattiin.

Kukaan ei loukkaantunut, henkisesti...tai kyynelehtinyt.

Ne olivat vain kovia jengejä sekä hullu koutsi.

Vetivät tavallaan, hakivat hurmiota.

Se oli osa kuvioita, kulttuuria ja se halusi Bezeaun ja sai sen.

Sekään räiskyvä kilipää ei vetäisi peliäkään loppuun nykyään ja LaForge tarjosi sille kunnioitettavan uran sekä maltilliset rahat.

Vedit keväässä LaForgen jengiä vastaan ja painoit jatkoon.

Olit taistellut ja maksanut hintaa.

Toisaalta ajatelkaa, NF Thunder Memorial Cupissa ja ennätykset olisi lyöty uusiksi.

 

[HardCore Hooligan]

Tom Wilson ja odotimme ison mittakaavan äijäilyä.

Hanskatonta edustusta sekä läsnäoloa ja osittain pyyntöihimme on vastattu.

Emme ole kuitenkaan syttyneet liekkeihin tai lähteneet liputtamaan.

Muutama nolo hetki ja toki nämä lyövät leimansa.

Se lähtövirran hetki McGuiren kanssa, se oli rumaa, iljettävää ja yököttävää.

Ollut rikki ja paskat.

Vaikka aika on kosmopoliittisten teekutsujen, ei rimaa tule kuitenkaan laskea nilkkoihin.

No, eihän se pysty edes ajamaan tosissaan, tappaakseen.

Lähtisi silloin kuin leppäkeihäs ja toki aika ajoin kolissut, osunut.

Ajan harmaus, pidättyväisyys. Hysteeriset massat.

Ruokkii käsijarrua, rohkaisee, pakottaa siihen.

Se lähtee ensimmäisellä kierroksella, ei epäilystäkään.

Onko se kova poika?

Olennainen kysymys ja vain tällä on merkitystä.

Vaikka aika on valju, pidättäytykäämme olennaisuuksissa.

Aika kertokoon, onko siitä äijäilemään, kolaamaan, ottelemaan ja vetämään loppuun.

 

[HardCore Hooligan]

Toki voimme olla varmoja ettei Wilson häpäise ja alenna itseään visiirillä.

Kuin jokin euro tai sammakko.

Vai voimmeko?

Aika, tämä aika ja kaikki sortuu sekä vajoaa.

Ryvemme epäuskon suossa, me HCH ja onhan häpeällistä, kunniatonta.

Kantaa visiiriä ammattilaisliigassa ja se, jos jokin on täydellistä kunnioituksen puutetta.

Wilson ja päti sekä loi odotusarvoa jo häkkipäänä.

Saattaa olla vielä äijä poikien keskellä 2013-2014 ja ennen kaikkea onhan se Ontariosta.


Onko meillä muita, onko?

Siis Bilcken lisäksi ja puhutaan varmoista tapauksisista, luonteensa todistaneista.

McGuire ja se on varaamaton.

Kova poika, kiistatta.

Ottelija, epäilemättä.

Saadaan sitä, mitä haetaan.

Ei korulauseita tai kahta sanaa.

Bruins, Flyers vai Maple Leafs, jämäkierroksilla?

 

[HardCore Hooligan]

Siinä väsähtäneessä kukkamekossaan, mutta Nicola pätee, ryöstää ja me olemme onnekkaita.

Kuolaamme ja se GA:n heikko lenkki, paskat.

Boom, boom, Baby.


Alex Morgan ja oikea ikä.

Pitäisi iskeä ja olemme varjoissa, unehdettuina.

Midget sekä Jr.B ja olimme nouseva kuningas, mörkö.

Meillä oli kaikki, oli...


Näkeekö joku potentiaalin, vain onko HCH:n silmä ainutlaatuinen.

On.

Morgan ja tunnustamme hahmoon kohdistuvan rakkauden.

Meidän aika ei ole 2012 tai ehkä...

 

[Mynsterin Makarov]

Onko tässä mitään järkeä?

Stevens oli ollut jo aamulla äreä.

Ennemmin tai myöhemmin hän tulisi ja lähtisi.

Sinistä maitoa?, ei totesi Hull

Ne lupaavat mutta...

Kuin perhonen olisi avannut sälekaihtimet.

Robson 70-luvulla? Ei vaan Theodore 90- luvun lopulla.

Yhä ylemmäs toveri Jankov.

Unohtaa ei sovi myöskään F.J Allwisea. Mikä sankarimalli hän olikaan noissa kengissään.

Uusi ilta syö vanhoja keväitä.

Näittekö kuinka hän ja hänen varjonsa leikkivät Hamptonin puolustuksen kustannuksella?

Vielä tulee aika jolloin tällainen paskankirjoittaminen loppuu.

 

[HardCore Hooligan]

Surullinen draft ja lohduttomat tunnelmat.

Tässäkö se nyt oli?

Maailmanlopun jälkeisen aamun hiljaisuus ja tahditon pohjanoteeraus.

Kutsukaan haudankaivajat.

Nyanssit, aistitteko jotakin?

Ette...tasapaksua, muovista ja kukaan ei innostunut.

Tyylikkyys, se loisti poissaolollaan.


Ross, Payne O:sta ja pitäisikö sen riittää?

Eväät seikkailuun ja ovat köyhänlaiset.

HCH vetää verhoja kiinni ja naulaa lappua luukulle.

Red Wings ja otti sen tunnottoman lukutoukan, joka kieltäytyi kunniasta.

Ei arvostanut ja luikki poloinen johonkin vähäpätöisiin, toisarvoisiin kehiin.

Nyt se on kova poika, rohkein meistä kaikista ja kuuletteko HCH:n nauravan?

 

[HardCore Hooligan]

Mitä, mitä ja Restoulen osalle oljenkorsi.

Hissi vei jo alas sekä pois maisemista ja homma näytti olevan ohi.

Edessä paluu Norhwesternin metsien keskelle ja epäonnistujan leima otsassa koutsaamaan jotain T-Bayn junnuporukkaa.

Knights kauppasi oikeudet Wolvesilta ja training camp sekä preseason ainakin hengissä.

Silloin pitää tapahtua ja ottaa kiinnitys rooliin.


Tanssihalukkuus ja kaikkiruokaisuun todistettava ja eiköhän Restoule tiedä, mitä Knights hakee.

Midget kehien maine ja näytöt 16-vuotiaana SIJHL:ssä ja niille Knights hakee jatkumoa, vastakaikua.

Tai tiedä näistä...lähdönvastaiset pilvet sekä hysteerinen hölynpöly.


Restoule, se ei ole enää junnu vaan prime ja ymmärtää lainalaisuudet.

Korppikotkat leijailevat ympärillä ja tämä on viimeinen sauma, armopala.

Siellä on pitkä liuta nuorempia, joten elinkelpoisuus kiven takana.

Kuitenkin leirin ensimmäinen jää ja jo kopissa ne junnut katsovat...tuo on se kova poika.

 

[HardCore Hooligan]

Camp kutsut ja Ezekiel sekä Jets.

Lämmittää mieltä ja tämä tunnustus on ansaittu.

19-vuotiaana sisään O:n lähtövirtaan ja pakista laituriksi.

Osoittautui käyttökelpoiseksi sekä taisteli elinkelpoisuuden, joten tienasi vielä OA kauden.

Toe-to-toe maestro sekä hand switcher ja muutaman vaihdon ammattijätkä.

Roolinsa vanki ja kauhistuttavaa, kerta kaikkiaan.


No, jopa tylsämielinen euronpalvoja tietää ettei Ezekiel ollut kahta sesonkia vahvuudessa pelkästään kiitos lähtövalmiuksiensa.

Tässä vinkkiä Restoulen suuntaan ja ei itkun itkua vaan stemppaamista, tukea sekä mukana elämistä.

Tahkoaa sielä T-bayn maisemissa punttia ja sitten Branch pudottaa pommin...sinusta tehdään tarpeeton.

Ezekiel kuitenkin lähtönsä ottanut ja development camp visiitti lienee puhdas palkintomatka, jonka jälkeen jätkä katoaa yliopistokehiin.

On ansainnut sen, epäilemättä.

 

[HardCore Hooligan]

Johnny McGuire ja kuin luotu Bruins paitaan.

Sehän nuiji jo Tinordin palaksi ja haki yliotteen, joka varmasti kantaisi yli kirkkaiden valojenkin.

Apilanlehdet roskakoriin ja ei huudettu McGuiren nimeä.


Makuasioita, tulkinnanvaraisia, mutta kenties O:n ykkösiskijä 2011-2012.

Avoimeen lähdettäessä se vaarallisin ja pystyy satuttamaan, vahingoittamaan.

Vetämisessä vimmaa ja ilmiselvää halua tuhota.


Tälläinen ohitetaan ja kertoo millä tolalla tämä vuotava laiva seilaa.

No, se hikoilee parhaillaan Islandersin Prospect Campilla ja sehän on kuin kuoleman suudelma.

O`Neil ja ei nyt manata piruja esiin tai maalata uhkakuvia seiniin.


McGuire, syvältä tullut irkku.

12:sta kierros, Jr.C ja ehdoton gamer.

HCH kunnioittaisi aivan helvetisti siinä aloituksessa ja hyvän onnen toivotuksilla matkaan.

Sitten on nämä, joille vittuiltaisiin ja naureskeltaiin.

 

[HardCore Hooligan]

Me suruliputamme, tuskin jaksamme innostua, mutta maailma tarjoaa tutun lupauksen seikkailusta.

Preseason ja sehän aivan tyrkyttää.

Spits vastaan Whalers kahdesti ja ihon pitäisi heittää väittömästi kananlihalle, mutta tuskin pystymme katsomaan silmiin.

Mitkä ovat ne tarinat, kiinnekohdat?

Hartman, matkasimme sinne U-18 turnaukseenkin vain nähdäksemme sen verkkareissa katsomossa.

Oli otetettu, hämillään HCH:n heittämistä tarinoista koskien isäänsä.

Ei Show vaan O sekä Cents.

Ei ole silläkään helppoa tässä ajassa ja menee Windsoriin nimi Hartman selässä.

Siellä on lukuisia HCH:n kaltaisia ja se ei ole Domi vaan Hartman.

Kunnioitettu "gamer" ja jutku sekä jenkki, joka hankki arvostuksen.

Heittäytymisellään, luonteellaan.

No, Max on neppaileva neiti ja toivottovasti Ryan kova poika.

Alkulämpö, nostelet visiiriäsi sekä heiluttelet kintaitasi sekä otat katsekontaktit.

Nyassit,maneerit.

Ne kuolaavat perääsi ja siinäpä hupia maanantaille.


Nice goal, Go...helmi.

 

[HardCore Hooligan]

Me haluamme vain nähdä lähtöjen tulkevan otetuksi, mutta yhtälö ei toimi.

Meistä on tullut tarpeeton, meidän virkamme on jäänyt historiaa ja kuitenkin meillä on toimistomme.

Siellä me höpisemme itseksemme, tulkitsemme usvaisia savumerkkejä ja yritämme kaivella näitä nimiä.


Mike Levesque ja olisiko siitä pelastajaksi?

Heittäydymmekö heti polvillemmme vai odotammeko kintaiden putoamista?

Jumalallisella näyttämöllä, O:ssa.


Olosuhteet, ne ovat vastaan. Tämä aika, se oksettaa.

1995 ja 241-minuuttia uskottavuutta häkkipäänä varausvuonna.

Se säväyttää, heittää odotusarvon kattoon.

Saa unelmoimaan ja aistimme lupauksen seikkailusta.


Guelphin varaus. Se toki lannistaa hieman tunnelmaa.

Paita ei tuo lisäarvoa, tarjoa nostetta.


6´1/185 ja kokoamme palasia, määrittelemme kuvaa.

Se ei ole mikään tylsimys vaan kättään vaihtava iskukone.

Vuotaa kuin eläin ja tuntee olonsa kotoisaksi lähtökarkeloissa.


Tämä jätkä. Se on nyt 17-vuotias ja nimi pitäisi saada pyörimään huulille.

Poiminta vimmaiseksi ja illat hymyilemään.

Näin se on aina mennyt, jo silloin...kauan ennen visiirinaamoja sekä euroja.

 

[HardCore Hooligan]

Joskus lähtöpölyä hengitellessämme koemme välähdyksiä menneestä.

Major junior ja O, siellä oteltiin ja paljon.

Jr. A sekä B, siellä oteltiin vielä enemmän ja se oli koko homma suola, ydin.

Muistatteko?



Levesque ja 2012.

Bilcken jalanjaljissä ja olisiko siitä siihen?

Olemaan ikäluokkansa puhutuin mediassa ja herättämään pahennusta sekä poimimaan lähdöt pois.

Koko pakettiin, elämyksineen, tuntemuksineen, kaikkineen.

Rima on pistetty ylös, kenties tavoittamattomiiin.


Metro ja siellä oteltiin.

Joka tyyppi, joka ainut katsomossa oli siellä sen takia.

Paskat mistään muusta, ne hölynpölyn ovat euroille, jakkupuvuille.

Ne jätkät olivat sankareita, heittivät itseään likoon ja viihdyttivät.


2012-2013 Jr.A...B.

Latteaa, laimeaa ja väsähtänyttä.

Missä ilosanoma?

Mukanaelämisen riemut ja lähtöpitoiset iltapuhteet.


SIJHL, sekin sinnittelee.

T-Bay, sisäiset välienselvittelyt ja muistatteko, kun joka matsi alkoi räväkästi brawlilla?

Se oli tapa, perinne ja liigat kuolivat, mutta samat metkut.

Nehän kaikki tuntivat toisensa ja viihderikasta mellastamista.

Paskat taulusta, se oli tyylikkäästi "bush" ja sinne mentiin nauttimaan.

Nyt olemme vieraantuneet ja tuskin tiedämme ketä siellä vetää.

 

[HardCore Hooligan]

Nämä ohikiitävät välähdykset, kuin lähtötaikasauvan iskusta.

Central, Eastern Ontario ja se oli kovien poikien aluetta, kasvualustaa.

Nyt hereillä, HCH!

Sinä jumala, lähtöylimys.

Nevins, se oli kulmakunnalta ja yksi O:n lähtökartan kiinnostavimmista 2011-2012


Silläkin kaikki ruuvit paikallaan ja nöyrä, niin nöyrä.

Me inhoamme sitä, nöyryyttä.

Toki upea nekkaaja, joka vetää vimmalla ja tykittää menemään.

Kuin ne poloiset Windsorin autioituneilla tehdasalueilla ja nyt ei puhuta kirkkaiden euroreppanoista.


Daniel Walsh ja se ponnistaa alueelta, CJHL:stä.

Otti neljä, huikeat neljä 2011-2012.

Aikanaan se olisi ollut neljäkymmentä ja liekit nuolisivat

67´s ja sekin painaa tunnelmaa alas.

Me vajoamme ja meiltä on riistetty usko.



Meistä on tehty kyyninen lähtömarttyyri ja tämä jätkä kuitenkin liikkuu leimoilla.

Sai neljä iltaa ylhäällä viime sesonkiin ja vaelsi lähdöittä.

Kivitetään se ja lopultakin, elämä on meille kaikille niin helppoa.


Me olemme HCH, lähtöjen puolesta, niiden vuoksi.

 

[Hockey 24/7]

Kaikista Branchin yrityksistä huolimatta on hienoa nähdä, että kunnon nekkaajia nousee OHL:n vuodesta toiseen. Mathers, McGuire, Flemington, Zweep ja nyt viimeisimpänä sankarina Ty Bilcke.

Ilolla otetaan vastaan myös Windsor Spitfiresin taipumattomuus tappelu rintamalla, vuodesta toiseen kärki joukossa tylsyyttä ja Branchia vastaan.

Nuo BCHL:n tappeluiden vähäisyys ja väheneminen kyllä huolestuttaa, kun tilastoa johtava joukkue on tappeluiden yhteismäärässä samalla tasolla kuin ennen aikaan oli yhden jannun lukema, niin kaikki ei ole hyvin LaLa-maassa.

Mutta muistoja meiltä ei voida viedä, ja kiitos Youtube ajan, myös uudet sukupolvet näkevät mitä Kanadan junnukiekko oli ennen vanhaan, se ei todellakaan ollut mitään herkkien runosielujen hommaa vaan verta, hikeä ja vielä enemmä verta.

Linkit Youtubeen ja OHL kiekon hämyiseen lähimenneisyyteen.

 

[HardCore Hooligan]

Todellakin arvokkaita, yleviä hetkiä tuossa. Tuo Hamiltonin ja Houndsin bench clearing brawl ja se on aivan klassikko. Huikea teos, josta riittää ammennettavaa ja vivahteet satelevat kultahippuina yllemme.

Tuo räjähdysaltis matsi laajasti televisioitu ja Branch hysteerisenä ennen iltaa. Kiertää kopeissa ja rauhoittelee sekä varoittelee, mutta illan juonikulku oli ennalta määrätty. Lähtötähtiin kirjoittettu.

Se oli sekopäisen LaForgen paluu ja ajatelkaa Branch siellä Hamiltonin kopissa. Sehän oli vain lisää vettä myllyyn ja Ph,D, sitä vaadittiin varmasti raivolla. Lyle Jonathan nostettu mukaan ja kaikki kopissa tiesivät; nyt on varustauduttu sotaan.

Nostalgian utu ja ilmassa taikaa.



Jr.A ja mestaruusturnaus.

Se matka sinne oli pitkä ja verinen.

Pytyllä oli arvoa ja jengit, organisaatiot eivät olleet mitään NCAA:n käskyläisiä, lakeijoita.

Sähköisyys poltti ja vastakkainasettelun aisti.

Maailmassa oli rajoja, ristiriitoja ja se sykki, eli.

Se oli tapahtumana elämys, seikkailu ja nyt jättää välinpitämättömäksi.



1992 ja Halifax vastaan Vernon sekä Winnibeg vastaan Halifax.

Muistikuvat ja vieläkin kananlihalle.

Ontariosta tulessa USHL:ssä vetänyt Thunder Bay Flyers ja mikä punainen vaate se olikaan.

Silloin, siinä ajassa ja Halifax, ne olivat sammakoita.

Veivät 9-3 ja välierissä se oli 8-1, Flyers vei.

Finaalissa Manitoban Winkler sekä Northwesternin Flyers ja tämähän saa epäolennaisuuksiin taipuvaisen sävyn.

HCH, ei näin.

 

[HardCore Hooligan]

Kaksneljäseiska ja oivaltavaa näkökulmaa nykypäivään.

Se lähtömaailman kenties viimeinen ylväs saareke, jossa jyllää katkeamaton perinne ja puhisee rikas kulttuuri.

Windsor, eli tuttavallisemmin Spits.

Hattua pois päästä ja ainoa seura, jonka ympäriltä aistittavissa vielä 80-luvun kaikuja.

Tulokasleirit ja jo siellä lehtereillä ne seuraan olennaisena osana kuuluvat tyypit, jotka elävät mukana ja taputtavat seisaaltaan.

Siinä nuorelle, nousevalla ottelijatyypille se paras ympäristö ja rakkautta satelee heti kättelyssä niskaan.

Kunhan ottelet, luovut kintaistasi ja astut esiin.


Onhan se siistiytynyt...siis katsomokulttuuri Windsorissa.

Enää ei syljeskellä, rähistä ja heitellä vimmalla kamaa kentälle.

Kuitenkin se vanha "Barn", tuo lähtökulttuurin alkukantainen pyhättö ja se lato todella kuohui.

Harmi, että se on siirretty historiaaan ja kuitenkin Spits edelleen meille bongareille ajankohtainen.

On voittanut isoja asioitakin ja silti peluuttanut ottelijatyyppejä.

Aina päätyyn asti ja aivan kuin jengit 80-luvun nostalgiassa.


Spitsin menestys, sehän oli myrkkyä Branchille ja vei siltä aseita omassa taistelussaan.

No, onneksi nyt valokailassa puhtoinen Knights ja Branch ottaa kaiken hyödyn irti.

Spits vastaan Knights ja Boyd lähikontaktissa katsomoon.

Huikea mukaansatempaavuus ja se tapahtui "Barnissa".

Nämä jengit ne loivat klassikoita, silloin, joskus...

 

[HardCore Hooligan]

Tai nämä HCH:n näpyttelystä tutut Howes sekä Davis; nuo arvaamattomat höyrypäät.

Aikaisten suihkujen mestarit ja alempien portaiden värilaiskät, jotka tiedetään ja joista puhutaan.

Ei mitään varsinaisia ottelijatyyppejä vaan jätkiä, jotka varastavat valokeilan ja pistävät tapahtumaan.

Eivät vain pysty hallitsemaan tai hillitsemään itseeään ja sulakkeet paukkuvat sekä laineet lyövät yli.

Nuo Ontarion Gongerit ja nyt loistavat poissaolollaan.


Muinainen Jr.A/B, nämähän olivat juuri näyttämöitä sekä turvasatamia näille tyypeille.

Olivat sopivasti vähän syrjässä ja saivat siellä toteuttaa itseään sekä viihdearvollistaa iltoja.

Jengi saapui paikalle bongailemaan lähtöjä sekä huutamaan ja vittuilemaan näille höyrypäille.

Tunnetusti räjähdysalttiille ja nämä sitten kilahtelivat.


OA pudokkaat ja vanha suola janottaa.

Tämähän oli ilmiselvä osa Jr.A:n lähtökulttuuria ja rikasti loistavasti ilmapiiriä.

Nuoret, nälkäiset nousukkaat saivat halutessaan mahdollisuuden kohdata jonkun Major junior kehiä kolunneen veteraanin ja nämä yleensä ymmärsivät pelin hengen.

Olivat joskus olleet samassa asemassa luomassa nimeään, todistamassa arvoaan.

Sitten mentiin...right off the draw and buckets off.

Siiinäpä 16 tai 17-vuotiaalla oiva näytönpaikka ja kenties se ensimmäinen murtunut nenä tai pudonneet hampaat.

Tyylikästä, kaikin puolin.

 

[HardCore Hooligan]

NOJHL ja pohjoinen puhuri.

Sitä se oli ja aina kuola valuen sekä silmät kiiluen odoteltiin sitä kesäistä nauhaa.

Sitä herkkupalaa, joka nitoi edellisen kauden lähdöt yhteen tai ainakin osan niistä.

Joku uskollinen, omistautunut koonnut ja ne bongailun ilot, hurjastelut.

Se oli vahingoittamista, jääkiekkoa aidoimillaan.

Brutaalia ja väkivaltaista, ei mitään hengetöntä euroneppailua.



Ontarion Jr.C ja silkkaa huikeutta.

Tarjolla lähtösivistystä ja puolet työstä lähdön eteen tehdään jo alkulämmössä.

Jr.C, siellä se korostui ja se oli pelkistettyä pullistelua sekä poseeraamista.

Puhdasta huomionkipeyttä ja jätkistä kukaan ei osannut edes luistella.

Olivat siellä vain rähisemässä ja aiheuttamassa hämminkiä ja onko muita syitä, solmia ne nauhat?


Western C ja aivan mitä tahansa saattoi tapahtua.

Viihdemomentti, se oli kohdallaan ja jengit aivan kuningasluokaa.

Ne pikku ladot ja tulvillaan elämyksiä.

Aina lyötiin ja kukaan ei pahastunut, jos tuulettelit tai vedit pikku kännissä.

Gongshow Ontario.

 

[HardCore Hooligan]

Jr.C ja onhan sieltä noustu, aina kirkkaisiin.

Toki sinne on myös kadottu ja olihan C vaikkapa "Shinerin" viimeinen lepopaikka.

Emme saaneet kunniaa nähdä ja lipun hinnalla ei olisi ollut väliä.

"Shiner",se oli 2000-luvun O:n keskeisiä hahmoja.

Maailman toiseksi painoarvoisimman kiekkoliigan ja päätti sitten Great Lakes Jr.C:n maamerkkinä.

Oliko se taso jolle se kuului, istui?

Bantam sekä Midget AAA ja armoton omistautuminen, sitoutuminen jo nuoresta.

Paljon työtä ja 16-vuotiaana Coltsin paidassa O:ssa, mutta Branchille tämä kaikki on niin yksinkertaista, selkeää.

Shine, tyypillinen yhden asian jätkä ja ei mitään annettavaa muuten.


Jr.D ja aivan klassikko.

Räkäinen rupuliiga ja pitkä historia, mutta nyt viimeisimmillään SOJHL ja ensi kaudesta se on Jr.C.

Aivan sama ja aikanaan siellä tapeltiin paljon, todella paljon.

Se oli koko olemassaolon idea ja imi ne 200 tyyppiä bongailemaan.


Muistatteko, aikanaan isot körmyt ne olivat automaattisesti vähintään Jr. A.

Pelitaidoista viis, kunhan vihaa sekä raivoa löytyi.

Jr.D, se oli räiskyville, puolihulluille kääpiöille.

Kukaan ei ollut taustaltaan AAA tai ehkä joku, epäonnistunut.

Asiat olivat paikallaan ja monet olivat kulttihahmoja.

Jr.D:n nuhruisia gladiaattoreita ja rakkautta löytyi.

12-14 jätkää ottelevassa ja sitten ruvettiin lyömään.


Jr.D ja laajennettu OA käsite.

Partanaamoja, jotka olivat jo kertaalleen olleet katkolla ja maksoivat elatusmaksuja.

Oma suolansa ja sitten kevät.

Hallit tupaten täynnä ja ne vetivät tosissaan, koko halli eli mukana.

Uskomatonta ja se oli pohja, Jr.D.

 

[HardCore Hooligan]

Ja sitten joku hysteerikko sai neroleimauksen, game lähdöstä.

Jopa pohjalla ja nämäkin liigat pitää siistiä.

Eihän näitä edes seuraa nuo yksiulotteiset, tylsämieliset...euronpalvojat, visiirinaamat ja jakkupuvut.

Surullista ja kohtalokasta, joten viimeinen sammuttakoon valot.


Sitten on vielä O ja siellä saa otella.

No, poissulkien ne kaikki viime vuosien järjettömyydet ja kohden lopullista ratkaisua mennään sielläkin.

Sivistimme itseämme ja verestimme muistoja katselemalla pari matsia 80-luvulta.

Nostalgian utu ja huumaava lähtöpöly.

Tempauduimme mukaan ja lähes kyynelehdimme silkasta ilosta.


Tempo, tempo ja tempo sekä koko, tätähän ne hokevat.

Nuo heikkomieliset ja vaativat yhteen ääneen kunnioitusta.

Paskat, se oli heittämällä rajumpaa, alkukantaisempaa sekä aidompaa.

Ei kahta sanaa ja nyt se on holhoavaa turvakiekkoa.

Väritöntä, mautonta ja hajutonta, mutta me paasaamme.

Me HCH, täällä luolassamme.

 

[HardCore Hooligan]

Kulttuuri, me tunnemme sen.

Paul Mitton ja se oli kuin Blair.

Toki aikaisemmin ja hivenen aktiivisempi.

Mutta muistakaamme, aikakausi oli rikkaampi.

Aina näin, perusoppi.

Menneisyyttä, historiaa kunnioittaen.


Petes ja se ei ollut Domi.

Se oli heittäytyjä, osa jengiä.

Otti kenet vaan ja oli jengin kuningas, ei Domi.

Se materiaali, ei korkealentoista.

Vaan nostalgian kruunaamaa, se oli omistautunut.


Detroit ja se johti, oli kasvot.

Uskomaton tyyppi ja loistava jätkä.

Näimme sen ottavan kuninkaan, sen Knightin pedon, eläimen.

Historian kovimman ja todellakin se oli omistautunut, heittäytyjä.

Otti, Mitton se otti ja teki sen tyylikkäästi.

Äijämäisesti ja sitten se tuli silmät mustina, nuijittuna juttelemaan meille.


Blair ja todellakin, 90-luvun loppupuolen jätkä.

Miten se voi olla niin rakastettu ja on tullut kaikenlaista hiippailijaa, euroa sekä neitiä.

Se ei ollut läheskään kovin, mutta sitoutunut, kiinteä osa ja johtaja.

Kasvot ja aina silmät mustina, nuijittuna heittämässä läppää junnuille.

 

[HardCore Hooligan]

Clark, Flemington, Zweep ja O´Neil ja kaikki O:n lähtökartan peruskuvastoa, mutta hiekka on valunut loppuun ja lähtöpäivät ovat ainakin osalta luetut.

Kolkon surullinen kumina ja jokaisella elinkelpoisuuden esteenä ikä, joten OA ruutuun pitäisi mahtua ja lähdönvastaiset pilvet kerääntyvät ylle sadetta lupaillen.

Miten nämä soturit korvataan ja saadaanko lähtönäyttämölle tuoretta verta, mutta ei tanssita onnelliset lähtötähtien alla ja hahmojen väheneminen on karu itsestäänselvyys.

Lähdöt entistä enemmän kortilla ja tunnemme tarinan melankolisen perussävyn sekä aistimme lopullisen ratkaisun vääjäämättömän läheisyyden.