HCH's finest 2012–2013 – never close your eyes

[HardCore Hooligan]

Coxe ja annoimme paskaa.

Ansaitusti ja se kestää sen.

Otti niin paljon sisään ja ommeltiin umpeen.

Veti pitkään ja rakasti peliä, sen aisti.

Käännetään positiiviseksi ja yksi silmä vaarassa, joten alensi hetken itseään.

Yksi silmä sinne tai tänne ja nyrkillähän ei näköä viedä keneltäkään.

Palasi ruotuun ja olkaamme kuin sitä ei olisi tapahtunutkaan

Tarinat ja tarinat, sillä edelleenkin alentunut näkökyky toisessa ja kuka tietää?

Kenties Sonmorin lasisilmä.

Rajua, raastavaa ja epäinhimillistä, miettikään sitä huminaa korvien välissä.

Se ja Kyte, kumpi vie.

Kunniakkaimman ottajan tittelin ja Kyte myöntänyt ettei arki luonaa.

Coxe ja miten se edelleen puhuu ylpeydellä, rakkaudella.

Lähdöistään, taisteluistaan, vammoistaan, urastaan.

Crowder veti siltä lähes pään irti ja onneksi siinä oli Coxe.

Vain Kyte olisi pystynyt samaan ja todellakin, Kyte myöskin hieno äijä.

Sitäkin halveksitaan, pilkataan, mutta lähellä All Time TOP-10 koria.

Älkää naurako ja tutustukaa, omaksukaa, sisäistäkää.

Eläkää mukana ja nautikaa.

Coxe ja se Kordicin nenu tai TKO yli Kocurin.

Paskat näistä ja se oli game.

Umpeen tikattu ja aina valmis lyömään.

OK, heitimme överit ja se oikeasti tunnettiin siitä, että on kova treenaamaan.

Polki ja hyppi hallin rappusia.

80-luvun ottelija?

Olisi pitänyt olla dokaamassa ja ai niin, se olikin 70-lukua.

Muistatteko sen lähdön "Bomberin" kanssa ja hyvää tykittämistä.

Seikkailu, nyanssit ja niin edelleen.

Coxe taas elementissään ja se lopun vääntäminen.

Hei, sehän oli vahva jässikkä ja itse asiassa, se oli kaikkea.

Enemmän kuin ihminen, enemmän kuin ottelija.

Huh huh ja taidamme heittää biitin huuleen.

 

[HardCore Hooligan]

"Rat Portage" ja Jimmy Kyte.

Se on tatuoituna ja saman matkan päässä North Stars.

Kyte ja muistatte vain ne ison vastaanottajan roolit.

Ne olivat kuitekin päärooleja.

Primepiikissään taisteli kruunusta ja otti isoja päänahkoja.

Suoritti hyvällä tasolla ja oli läsnä, keskeinen hahmo Show´ssa.

Iso liiga ja se oli iso, se oli sitä.

Yksi niistä, joka piti sitä yllä.

Kauan ennen visiirinaamoja, euroja sekä rahastusta.

Sillä edeltävällä sivulla ja se otti Buchbergerin.

Maailama oli avoin, se hymyili ja nyt saamme niitä kasari kirjoja.

Nostalgisia kuvia ja seuraavassa se putosi Kocurin oikeiden voimasta.

Kyte, voisimme tarttua niin moneen ja se olisi väärin.

Hahmon kokonaiskuva ja se oli suuri.

2012, emme ymmärrä suuruutta ja ne kuvat, ne kuvat.

Missä oli Thaström ja Kyte, annoit niin paljon.

Minulle, meille ja meille kaikille.

 

[HardCore Hooligan]

Jimmy Kyte ja HCH on pahoillaan.

Meneehän siinä yöunet, kun tuollaisia nimiä nostellaan esiin.

Tulviin mieleen ne muistot, lähdöt ja mukanaelämisen kokemukset.


Kyte vastaan Probert ja se jäi meiltä kokematta.

Olisi varmasti ollut merkkiteos ja kiistaton seikkailu, elämys.

Nuo toteutumattomat ja tuo yksi niistä syvimmistä haavoista.

Bongarin sielunelämä, merkillistä.


Coxe vastaan Kyte ja meillä ei ole ollut iloa, kunniaa.

Muistitieto, aikalaistarinat ja näiden pohjalta silkaa huikeutta.

Helppo uskoa ja miettikää nämä gladiaattorit, Coxe vastaan Kyte.

Taisitte innostua?

Iho heitti kananlihan ja nostalgian utu kietoi verkkoonsa.

Vastaukset, ne olivat ulottuvilla.

 

[HardCore Hooligan]

Jay, Jay, Jay ja ehdottomasti B.

Se ja LB, se oli aikaa ja elimme mukana.

Rakastimme tuota parivaljakkoa enemmän kuin ketään muuta, koskaan.

Elämässä tai missään muussa.


Jay, Jay, Jay ja se oli jenkki sekä yliopistopoika.

Paskat kitinästä ja se oli äijä.

Uskomaton tekniikka sekä kestävyys ja jokainen nainen haluisi tuollaisen pakkauksen sänkyynsä.


Jay, Jay, Jay ja ne helmet.

Ne helmet, ne helmet ja hetket.

Jotain suurta, poikkeuksellista ja tavoittamatonta.

Taitava ja kestävä, mutta pyrki lyömään sekä tekemään taisteluistaan näyttäviä.


Teki sekä loi taidetta ja osasi vain paremmin kuin kukaan meistä, joten ansaitsee kaiken.

 

[Hockey 24/7]

Pakko myöntää että Kyten otteluista parhaiten muistissa on nämä joissa Brown ja Ray olivat vastassa.
Mutta ekassa ottelussakin Kyte lyö vastaan vaikka on jäissä ja tokassakin ei tarvita mitään nykyajan paareja kentälle.

Mielettömät kunnioitukset Kytelle lähtee, jätkä vetää kuurona kentällä ja vittuille Leimiyylle ja kumppaneille pahemmin kuin Tiki. Ja vastasi starbojen suojelijoiden kutsuun joka kerta ja monesti jopa hyvin pärjäten.

Coxe, huh siinä oli sellainen California Kid ettei toista ole. Jostain aurinkirannoilta 80-luvulla tulee poika joka ottaa Kanadan kovimmat jääpugilistit ja pyyhkii niillä kentän, voiko puhua oikeasta kulttuuri shokista Kanadan kylmissä areenoissa?

Keep up the good work mate, tässähän itsekkin muistojen teille karkailee, kun lueskelee juttuja.

 

[HardCore Hooligan]

Nyt vedettiin niin hyvää settiä tähän HCH:n tulvaan ettei rajaa.

2006-2007 ja ensimmäisen kerran hattua pois päästä.

Tuo oli innostumista, syttymistä sekä mukana elämistä.

Nerokasta tekstillistä ulottuvuutta ja HCH niellyt taas jotain letkua.

Tylyt tuomiot sekä tylsät kuolinkellot ja niin edelleen.

Hölynpölyä.

Tuo kiistatta merkityksellisempää ja sen aistii sekä naapurit paukuttavat seinää.

Kuusi vuotta ja kerrassaan huikeaa, kaiken ulostulon pitäisi olla tuota.

Arvostan, eläydyin ja heitän biitin huuleen, kuten aina.

 

[HardCore Hooligan]

"Brownie" ja All Time Top-3 vai Top-5?

Uskomattoman pelottava ilmestys ja päämäärätietoinen.

Tuhosi kohteet vasurilla, eikä antanut armoa.

Tuo Kyten nuijiminen ja äijällä tekemisen meininki sekä veren maku suussa.

Toki kääntyi joskus toiseenkin suuntaan ja harvempi ottanut Brownin päänahkaa.

Kyte otti ja jos joku, Brown pystyi vahingoittamaa, satuttamaan.

Siitä aisti, se janosi sitä, oli tosissaan.

Ei leikkinyt tai pelleillyt.

Se visiirinaama euro ja Brown merkkasi sen kahdesti.

Nautinnollista ja paskat sitä kukaan kritisoinut.

Tiedettiin mikä se on.

Peto ja eläin, joten jotkut vain raadellaan ja syödään.

Se oli visiirinaama, se euro ja siinä jo kaksi oikeutusta.

Tarvitaanko niitä?

Ei.

Ryskyen eteenpäin, vahvimman, kovimman...hulluimman oikeudella.

80-luvun nostagiaa ja ei selitelty tai pyydelty anteeksi.

"Brownie" ja se vasuri.

Se on kiekkohistoriaa, aarteistoa ja siinä kädessä oli tappava tuhovoima.

Siihen putosi moni ja se ei ollut tekemässä itselleen ystäviä.

Ei juteltu mukavia ja olihan se ilmestys häkissä.

Läsnäolo kiistaton ja kuin vuori.

Ikiaikainen ja suuri.

80-luvun Show ja se teki siitä sitä.

Myyttistä, tavoittamatonta ja ei tälläisiä kuninkaita vetänyt missään pilipali euroliigoissa.

Jay ja se nöyryytti sitä, vei kuin kuoriämpäriä.

Sama ilta ja Brown palasi takaisin.

Se oli ottanut itseensä ja janosi kostoa.

Niin luonteenomaista, se oli häijy ja otteli omilla säännöillään.

Kukaan ei kyseenalaistanut ja kaikki huijasivat tarpeen mukaan.

Jopa arvostetuimmat, pelätyimmät ja tämä soturi, se oli epäinhimillinen lihanuija.

"Brownie" ja sitä, jos jotain, me kavahtaisimme.

 

[HardCore Hooligan]

Brown ja Kordic, yksi lähtöhistorian puhutuimmista kohtaamisista.

Viitekehykset, ne viitekehykset.

"Rambo", tuo rikkinäinen ihmispolo ja ottelijana armoton naulaaja vasurillaan.

Jay ja Kordic, uskomaton rivalry.

Silloin,aina ja edelleen Jayn kulmauksessa ja onhan tuo historiallinen vedenjakaja.

Kumman takana seisot?


Jay ja HCH teippailee sen ranteita.

Lataa uskoa ja sidot vasurin sekä nakuttelet menemään oikealla.

Tasaisen tappavasti ja olet paremmassa kondiksessa kuin se.

Olet Miller, Jay Miller.


Nämä taistelijat, ne olivat gladiaattoreita ja ne olivat näytöksiä.

Elämyksellisiä ja nostalgisia.

"Rambo" ja se oli Habs, aina ja iänkaikkisesti.


Maple Leafsin paidassa se oli kasvotusten Probertin kanssa ja aivan, aivan kuin olisimme aistineen pelon sen silmistä, olemuksesta.

Väistyi, ei halunnut ottaa tuota.

Se häpäisi itsensä, maineensa ja se tuotti meille mielihyvää.

Kenties vain kuvittelimme kaiken tuon?


Niin, se on etäistä, kaikki tärkeä, merkityksellinen on.


"Rambo" ja olisipa sekin skarpannut, se oli kuitenkin suuri.

Yksi niistä, jotka tekivät siitä sitä, mitä se ei ole enää.

 

[HardCore Hooligan]

Miller, Jay Miller.

Viikset ja stamina...hikistä ja karvaista kuin vanhan koulukunnan pornossa.

Se lyhyt tuokiokuva Coxen kanssa..tulinen, pikainen ja elävä.

Jay hallisti salat ja käden vaihto toimi, joten Coxe otti sisään.


Mielleyhtymät ja "Sconan".

Sekin pudotti Coxen ja jutteli kiivaasti oikeallaan.

Jutteli yli ja Coxe jäi tuossa jalkoihin.

Tuossa ja niitä tulee, menee..

Mitä sitten ja Coxe tyylikkäästi boksiin.

Se oli 80-lukua ja ne nostalgian väreet, ne purevat.


Dwight Schofield ja se oli ottelija.

Lähtöjumalien tahdosta ja se oli sisäistänyt tarkoituksensa.

Vei sen kirkkaisiin ja se eli sekä hengitti sitä.

Historian valossa ei suuren suuri maineeltaan, mutta hahmona puhutteleva.


Ne square offit, elekieli sekä läsnäolo.

Se kuva, minkä se itsestään antoi.

Ei peitellyt tai salaillut, mitä oli.

Ne lähdöt, nyanssit ja ulottuvuudet.


Jets, scrimmage 1979-1980 ja Jimmy Mann.

Myytti, helmeilevä myytti ja vähän kuningasluokan vasuria.

"Sconan" tuhottiin ja äijä leikkuriin.


80-luvun loppu, Jets ja Schofield ottelevassa.

Vuodet, ne vuodet...taistelut ja kohtaamiset.

Jopa kohtalokasta, niin kohtalokasta.

Se otti Coxen taas kerran ja square off silkaa hiottua tyylittelyä.

Viihdemomentti kohdallaan ja nämä hahmot ne oli rakennettu oikein.


Nautimme, hykertelimme ja todellakin, me kaipaamme tätäkin äijää.

Silloin, silloin se oli vain osa kuvastoa.

 

[HardCore Hooligan]

"Sconan" ja "Sammy", se square off on huikea.

Henkii tyylikkyyttä, täydellisyyttä.

Itse lähtö hukkuu sen taakse ja hahmot, ne hamot.

Kaikki on kiinni siitä...purevuudesta, viihdyttävyydestä.

Ulkoasusta ja äijien varjonyrkkeilyn herättämistä tuntemuksista voisi kirjoittaa kirjan.



Sitähän tämä HCH:n tuotanto alkaa jo muistuttaa ja Schofield, itse "Sconan the Barbarian".

Sen varjonykkeilyt alkulämmössä ja ajatelkaa, hahmotelkaa...

Show, 80-luvun Show, nostalgian värinät ja tämä yksi seppä varjonyrkkeilee siellä.

Se oli omistaututunut ja halusi tarjota jotakin.

Elämyksiä, ystävät, elämyksiä.


Bench clearing brawl ja kuvat, ne on taltioituna mieleen.

Ne virtaavat ja nousevat kohokohtina mieleen.

Se esiintyy ilman paitaa ja hetki on taianomainen.

Aivan kananlihalla ja sydän takoo rytmiä.

Schofield ja McGill, olemme ytimessä.

Ne varastavat Show`n, nousevat sen yläpuolelle.

Mittailevat toisiaan ja jännitys tiivistyy, se poreilee.

Olkaa hyvä, maestrot.



Tästä on kyse, tätä me haluamme, kaipaamme.

 

[HardCore Hooligan]

"Jimmy Crack" ja yksi tuotantomme keskeisistä hahmoista.

Tuo viitattu bench clearing brawl ja aina ne kätkevät tarinoita.

Lukuisia, sykähdyttäviä.

Sisällöllistä rikkautta ja mitä on sateenkaaren päässä?

80-luvun kultareunuksinen nostalgia sekä Korn, tuo joka teki kaiken.


Syöksykäämme eteepäin, lähtöseikkailuun ja oppaana Bob McGill.

Huikea aktiivisuus, huikea viihdearvollinen taso.

Helmien viskoja, epäilemättä.

Peruskallio, kulmakivi ja jopa visiirinaamat heittävät heittävät asentoon kuullessaan nimen.

Jopa ne, heittiöt ja hylkiöt.


Bob McGill, "Big Daddy" ja sitähän se oli.

Isäntä ja äijä, otti kenet tahansa ja sitä sai lyödä.

Sai, olan takaa ja sumeilematta.

Et hetkauttanut, se ei kitissyt.

Sen tonteille ei tultu ja kukaan ei kukkoillut.

Tämä soturi, se otti Wilsonin sekä Playfairin kahdesti iltaan.

Ja miten se sen teki, sitä itsensä likoon heittämistä.

Se oli luonnotonta, sillä ei ollut rajaa.

Se oli sille ominaista ja tinkimätön taistelija, joka operoi kunnian päivinä.

Jolloin lyötiin, oltiin tosissaan ja häkissä oli pahuutta, luonnetta sekä kuninkaita.


Antaa pelille enemmän kuin "Big Daddy", se on paradoksi, silkka mahdottomuus.

Se antoi kaikkensa, uhrasi itsensä.

Näitä äijiä ei rankata, se vain oli kova, poikkeuksellisen kova, saatanallinen luupää.

Pystyi ottamaan sekä palauttamaan ja niin luodaan teoksia.

Niitä hurmoksellisia ja tarjoillaan elämyksiä, niitä helmeileviä.

Bob McGill, suurempi kuin kukaan meistä.

Peloton, täysin peloton.



Pleksit, maltilliset tai ylilyövät ja "Big Daddyn" materiaalin turvin.

Se noste, polte, se tarttuu ja näin äärilaidalla tänään.

Pikku sumu, teipit ranteisiin ja nyrkkeillään peilikuvan kanssa.

Biitit valuu pitkin poskia ja aamun neuvotteluun täynnä ideoita.

 

[HardCore Hooligan]

"Big Daddy" ja ne merkitykset.

Nyt ei olla sen klubin ovella vaan kirkkaissa

Kuningas, se yksi ylitse muiden, puski sitä päällään.

Te muistatte ja se iltapuhde on klassikko.

Herättää teissä tunteita ja suunnatonta kaipuuta.

Se yksi, ylivaltias, tuuletti, kun nuiji "Big Daddyn".

Se havina, se havina.

Olemme mukana, hengitämme sitä ilmaa.

Toki maltillisesti, mutta onhan se ykköspaikan valtiaan osoitus henkeäsalpaava hetki lähtöhistoriassa.

Se ele, se on omaksuttu ja toteutettu.

Ne hetket, ne hetket... potkivat, potkivat.

Nöyrästi ja vastassa ei tosin ollut "Big Daddy".

Ei Snepsts, se oikea "Daddy Bear".

Ulottuvuudet, missä ne ovat nyt?


Me äärilaidalla, myönnämme, meille se ei ollut "Brothers"

Vaan LB ja Jay, nyt hirteen.

 

[HardCore Hooligan]

Olihan se, olihan se neuvottelu.

Kun pitää raijaa ne bändikamat, kepit, bassot näkyville.

Mun dokata ja heittää vertavuotavan Zemlakin kuva seinälle.

Nykypäivässäkin on vastakkainasetteluja, vaikka tehdään bisnestä ja ollaan itsekkäitä.

Oman edun tavoittelijoita, HCH nostaa käden pystyyn.

Tavoitelkaa, olkaa.

"Zemmer" ja vetää nöyräksi, niin nöyräksi.

Köyhä ritari ja teki kaikkensa.

Emme halaja rikkauksia, mainetta tai kunniaa ja ollemme kuin Zemlak.

Soturi taustalta, itsensä uhraaja.

Roviot ja raipat.

Niin kova, sitoutunut ja nöyrä.

Kuin koira ja se koki unelmansa.

Sai vetää ja onneksi, se oli pätevöitynyt ja kolunnut.

Edelleen, kuten silloin, arvostamme.

Ne pysähdykset, nautimme niistä, elimme mukana.

Se on vapautta...

 

[HardCore Hooligan]

Sadepäivät ja lähdöt, ne nuhruiset nauhat.

Maailman kaikki viisaus.

Sisältöä, sitä huumaavaa ja Zemlak pieksee Rooneyn sekä ottaa sitten pataan Kordicilta.

"Bird Dog" ja pari helmeilevää.

Nyanssit, ne nyassit.

Aistikaa ja kaikki avautuu.

Nuo muistamme ja yllättävät vähän kiinnekohtia, kosketuspintoja.

Se hukkui, painui, mutta oli kiistatta kova äijä.

Otti Probertin, mutta sekin hukkui, katosi lähtötunneliin.

Tuo kuninkaan yksi harvoista, joka ei ole jäänyt elämään.

Niin kohtalonomaista ja Zemlak, tuo 80-luvun nostalgiaan hautautunut.

Tiesi tarkoituksensa ja antoi itselleen merkityksen.

Siitä näki, että oli ottanut, lunastanut ja maksanut hintaansa


Ei kuitenkaan herättänyt tunteita, niitä suuren suuria.

Kiintymystä, sitä ikuista.

Se oli osa kuvastoa ja omasi lähtövalmiudet, mutta kukaan ei ota siltä pois.

Show ja se otti yli 300-minuuttia boksia kauteen.

54 iltaa ja se oli läsnä, osallistui.

Mutta ei loistanut, pätenyt ja muistateko sen lähdön Jayn kanssa.

Kuin kuoriämpäriä ja se stamina sekä tekninen ylivertaisuus.

Zemlak otti koteloon ja saatana, tuon täytyy olla maailman kovin, vaativin ammatti.


Niin mystistä, nämä hahmot, se utu ja havina.

 

[HardCore Hooligan]

Jotkut jäävät etäisiksi, emme saa otetta.

Kuva ei aukene, siinä on epäselvyyksiä ja taas istumme siinä sohvalla.


Dave Richter, se jättiläinen ja vasuri kuin leka.

Pisteli äijiä palasiksi ja primepiikissään suoritti aivan terävimmän kärkipään tuntumassa.

Yliarvostettu vai aliarvostettu ja tämähän on se iso kysymys.


OK, se on joka tapauksessa unohdettu ja nämä asiat kalvavat vain äärilaidalla.

Se lähtö Probertin kanssa, se ei auta, vie meitä eteenpäin tai tarjoa vastauksia.

North Stars paita ja se on meille tärkeä.

Vannomme tämä äijä oli ilmestys jäällä ja sen läsnäolo, siinä oli jotakin historiallista.

Suurta, juhlallista ja jylhää, mutta oliko se vain varjo ja äijä sen takana pieni?


Ei, ei ja se pystyi vahingoittamaan, satuttamaan.

Sitä pelättiin, sen aisti, mutta oliko sillä sydäntä, sielua.

Ottelijan sielua ja nyt olemme ydinkysymysten ääressä.

Nauttiko se siitä, janosiko sitä ja nämä välähdykset niistä lähdöistä.


Yritämme sitoa sitä vasuria ja kopisee sisään.

Emme pysty palauttamaan ja meitä viedään.

Kenties kohta kärrätään ja näin äärilaidalla, teidän HCH.

 

[HardCore Hooligan]

Richter, iso mörkö ja muistatteko kuinka ehtoopuolella Sanipass pieksi sen.

Antoi oppitunnin ja nöyryytti.

Tuon täytyi sattua, henkisesti ja meidätkin se sai pois tolaltaan, hämmensi.


Sanipass, se sama, jota LB koulutti?

Kyllä ja kananlihat sekä elämyksellisyys.

LB paukuttaa sisään ja huikea esitys, se osasi.

Pyrki lyömään ja koneen hyrrätessä, siinä silmä lepäsi.


Klassiset hahmot ja hetki tuosta LB:n oikea osui Cochranen leukaan.

Sen viimeinen esiintyminen kirkkaissa ja sama elukka, joka herätti aikanaan kauhua Flyersissa.

Yksi vimmaisimmista iskijöistä koskaan ja nyt se pudotettiin, nolattiin.

Se veti hiljaiseksi ja olimme pahoillamme sen puolesta.


Auringonlaskut ja LB selviytymistaistelussa DeBruskin murjoessa menemään.

Kaksi juoppoa, retkua ja LB nyrkeilysäkkinä.

Muistijälki kirpaiseen vieläkin ja taisi olla LB yhtä mustelmaa.

Ei tarvinnut edes kompuroida kännnissä vaan ottaa kehässä 100-0 turpaan.

No, se ei ollut enää B vaan operoi Sharksin riveissä ja sen paidassa saateltiin hautaan monia.

Henkilökohtaiset kunnian päivät sekä 80-luvun nostalgia jo takana.


Training campit, ne siintävät edessä ja lähtöhammasta kolottaa.

Sorvin ääreen ja uskomattomiin sfääreihin.

Whalers ja todellakin, Ryan Hartman.

Paskat yliopistoista ja isän jalanjäljissä, tarunhohtoinen O.

Ympäri käydään ja yhteen tullaan...Mike Hartman, Sabres, 80-luvun taikapöly ja me diggasimme siitä.

 

[HardCore Hooligan]

Kehitysohjelmat ja missä kehityt hanskattomana?

Ontariossa ja olet kuulemma kova poika?

Todista se.

Tulet saamaan mahdollisuuksia ja sanoit Whalersin julkaistessa, että haluat tehdä heti vaikutuksen.

Se on yksinkertaista.

Odotusarvosi ja 2013 draft.

TOP-10 ja toisen polven Show sekä O.

Tiedät kulttuurin ja janoat raukkatta.

20 lähtöä, äijäilyä, jätkämäisyyttä ja silloin puhutaan prospectista, joka on kova poika.



Preseason ja Spits.

Kiehuu.

Ty Bilcke ja se on sitten vasuri.

Tulee varmasti koputtelemaan, kyselemään ja siitä se elää.

Tiedät, ettet voi jättää väliin.

Katso miten Nevins otti sitä vastaan ja todistat luonteesi.

Siihen heti helmi tiltti ja se hype ei ole ollut turhaa.

Scouteilta valuu kuola, Vellucci kehuu sinut maasta taivaisiin ja HCH, se on yhtä spirituaalista levitaatioesitystä.

 

[HardCore Hooligan]

Me haahuilimme nostagian viidakoissa ja halailimme patsaita.

Samaan aikaan heitettiin kuopaan Liam Kirkwood.

Muistatteko?

HCH:n silmä poimi ja ylle luotiin odotusarvoa.

Pelastaja, elvyttäjä sekä tekohengittäjä.

K-town ja gongshow.

Pelin syövät, visiirit ja eurot.

Ei, vaan se oikea, kalvava ja näännyttävä.

Liam Kirkwood ja ei iltaakaan O:ssa.

Ei epäilystäkään, siitä se unelmoi koko elämänsä.

K-town ja kirous, tuo kirottu pyhyys.

Tällä jätkällä olisi ollut annettavaa, niin paljon annettavaa ja rähinämomentti, se odotti toteutumistaan.

Iltojen villi luonne ja me jäimme kaipaamaan.

 

[HardCore Hooligan]

Ty Bilcke ja se varasti näyttämön.

Tyhjensi pöydän ja eittämättä kiinnostavin hahmo 2011-2012.

Näin ounastelimme ja polku valittu jo häkkipäänä.

Huikea aktiivisuus ja kuitenkin ottelijana, se on kasvuprosessi.

Se kuluttaa ja kutsumusta pitää kantaa sydämessään.


Varaustilaisuus ja otetaanko vai jätetäänkö väliin?

Se on varma tapaus ja sitä saadaan, mitä haetaan.

Kenties kaupan päälle johtajuutta, aika näyttää.

Kiertoilmauksia ei tarvita, se on tappelija.


Bilcke ja se oli oli piikki Branchin lihassa.

Sen sekä muiden samanmielisten.

Varaus, se työntäisi sitä syvemmälle.

Me äärilaidalla, me hykertelisimme, nauttisimme.


Niin tai näin, sen kohtaloa seurataan suurennuslasilla.



Draft ja meillä on tämä outo kutina.

Red Wings varaa, keskivälin kierroksilla.

 

[HardCore Hooligan]

17-vuotias mainostaja ja onko 2012-2013 valokeilassa Hunter Smith.

Spits ja 6´7/220

Tunnusmerkit kohdallaan ja miten luonne?

Lupaavia merkkejä, joten hihoja ylös sekä kypärää takaraivolle.

Sehän on menneisyyttä ja missä maailmassa elät, HCH?


Hunter Smith ja iskuiässä.

Maine, kaikki sen eteen.

Nyt pitää tapahtua.



Training campit sekä preseason ja tämä jätkä varmasti nälkäisenä.

Haluaa, haluaa palavasti ja Bilcke ymmärtänee yskän.

Vetoapua ja ollut samassa tilanteessa, joten ylen ei pidä katsoa.

Nuoremman halutessa, silloin mennään.


Whalers ja Hartman.

Smith ja Hartman, aistitteko nyanssit, ulottuvuudet.

Sukellus nostalgiaan ja saa HCH innostumaan.

Kihelmöi ja maailmassa on sisältöä.

Meillä on unelmia, toiveita.

 

[HardCore Hooligan]

Kostoiskut, synkät pilvet.

Branch on herkkänahkainen, pitkävihainen ja säälimätön.

Se halveksii ja vihaa.

Vihaa koko sydämestään ja lähtökulttuuri, se haluaa raiskata sen.

Raiskata ja kuristaa.

Sillä on tukijoita, se ihmetyttää meitä.


Ennen poimintaa, sesonkia, se tulee esiin.

Kuningasidea ja se lyödään eteemme.

Lyödään varmasti ja elämykset, seikkailut.

Mukaansatempaavuus ja kananlihat.

Ne eivät ymmärrä mitään niistä ja ne ovat massaa, keskikaistaa.

Harmaita ja sitä ne janoavat, harmautta.


Ne kaljantuoksuiset ladot.

Sen tunsi sormenpäissään.

Aisti koko kehollaan.


Nyt se on yhtä holhousta, hysteriaa.

Buckets on, bullying, slur...

Hihat alhaalla, remmit sekä visiirit kiinni leuassa.

Ja ne ajot, hyi.

Kauhistuttavaa ja kupolit, niitä on suojeltava.

Kuin jotain perhosia.


Brett Lindros tai Steve Webb.

Se olisi ollut ilta ja viisi, ilta ja kaksikymmentä sekä ilta ja ulos.

 

[HardCore Hooligan]

Sen ei pidä tulla pelistä vaan sydämestä, halun otella.

Peli tarjoaa näyttämön, puitteet sekä roolin.

Tuon katoamassa olevan ja uhanalaisen.

Se tarjoaa yleisön, se tarjoaa jopa vastustajan.

Samanmielisen tai näin sen ainakin pitäisi mennä.

Näin se joskus oli.


Emerson Clark ja kaikuja menneisyydestä.

Siitä näki, sen aisti, se oli sitä sydämeltään.

Varmasti hionut, treenannut, jo nuorena.

Me, lähtösivistyneet, arvostamme.

Kolme sesonkia elinkelpoinen O:ssa ja 17-vuotiaana, niin 17-vuotiaana aktiivisuuskuningas.



Kesä 2012 ja OLA Jr.A.

Siellä se operoi...toteuttaa itseään, tuottaa sisältöä sekä viihdyttää yleisöä.

Se tunnetaan, tiedetään ja se halutaan nähdä.

Se on otellut itselleen nimen, maineen ja sen tuotanto, sen on viihdearvollisesti korkeatasoista.


O ja lähtövirta 2012-2013.

Clark OA ja onko käyttöä, roolia?

Haluammeko viihtyä, nauttia?

Hei, jätkä, joka vaihtaa kättään sekä pyrkii lyömään.

Pysyy luistimilla ja ei ole heti perseellään.

Niitä oli ennen lukuisia, nyt vain muuttamia.


Boxla ja Clark, se istuu siihen maisemaan.

Siellä pienikokoinenkin voi olla pätevä, vaarallinen.

Siellä lyödään, se on säilynyt homman ideana.

Ne gladiaattorit, ne ymmärtävät.

Viihdemomentti, se kuuluu asiaan, se on koko jutun punainen lanka.

 

[Aunt Wang]

HCH onko sinulla tietoa tästä uudesta QMJHL -joukkueesta, Sherbrooke Phoenixisista?

 

[HardCore Hooligan]

Sherbrooke ja portti nostalgiaan.

Kiehtovat mielleyhtymät ja kuin luu HCH:lle.

Canadiens, AHL ja 80-luku.

Väkivaltaista, niin alkukantaista ja mukaansatempaavaa.


Sitten taas Sherbrooke ja Q 2012-2013, no joo...

Niin etäistä, niin etäistä HCH:lle.

Lato on sama ja seinistä varmasti aistittavissa nuo menneisyyden kaiut.

Lähtöhistoriaa, veriroiskeita ja Sherbrooke HCH:lle vähän kuin St. Catharines Ontariossa.

Enemmän Minor league kuin Major junior.


Toki mieli vähän maassa ja peikko, se peikko.

Ounasteltu "Ty Bilcke rule", kuolinisku ja kymmenennen otetun jälkeen alkaa rapsumaan hyllyä.

Rajusti.

Silkkaa järjettömyyttä, laskelmoitua ajojahtia ja hahmot, niiden rippeetkin, on saatava ulos pelistä.

17-vuotias Bilcke, lähtöä lähdön perään ja sitä emme halua nähdä enää koskaan.

Kukaan ei saa olla mitään ja ne leukaremmit niin kireälle ettei veri kierrä päässä.

Bilcke ja miten se löysikään aina jonkun.

Miten ihmeessä?

Tälläistä ulostuloa huhuillaan ja lanseerattaisiin toki Branchin etupihalla O:ssa.


O:n tarinat, ne alkavat olemaan päätepisteessään ja toisaalta kuuluuhan sen päättyä täydelliseen nöyryytykseen.

Menehään tässä yöunet ja elämänilo, kauttaaltaan.

 

[HardCore Hooligan]

Niin, halutaan kieltää jätkät, jotka ovat maisemissa vain otellakseen.

Hei, siellähän on jo nyt jengejä, jotka eivät käytä näitä.

Jotkut käyttävät, se on perinne tai koutsin valinta.

Ehkä molempia ja yhden asian jätkät.

Ne eivät taklaa, tsemppaa tai treenaa ja liukuvat vain siihen aloitukseen.

"Staged" ja hallissa on kuoleman hiljaista, kukaan ei syty tai elä mukana.

Turhaa, silkaa turhuutta ja nyt eroon niistä.


Show ja 600 matsia.

Ne menevät O:n kassaan, Branchin kassaan.

Eric Boulton ja senkin uralle olisi pitänyt lyödä piste, kun se veti muutamaa vaihtoa Gensin paidassa 1993-1994 sekä ajoi itseään sisään ottelijana.

Kasvuprosessi ja Branch, ylenkatsotko ja häpeätkö niitä?

Boultonin iltoja kirkkaissa ja sitä, että se on O:n kasvatti.


Kuten Shawn Thornton ja vaikka se on vitsi, se liiga.

Eurot ja visiirit sekä tolkuton myötähäpeä.

Katso eniten otelleet 2011-2012 ja ne ovat järjestään O:sta.

Sinun kasvattejasi, jotka ovat selvinneet ja tehneet itsestään elinkelpoisia


Muistatko, olit silloin virassasi, kuten aina.

1995-1996, Boulton ja McPolin.

Siinä oli jännitettä ja poreilua, media rummutti ja ihmiset ne halusivat nähdä.

Aikakauden ilmiö ja Knightsin sekä Sarnian kohdatessa polttopisteessä olivat nämä sankarit.

Ne klassiset tiltit, right off the draw and buckets off.

Äijät heittivät itseään likoon sekä loivat hurmosta.

Pride, hustle and Desire.

Se yksi Sarniassa ja hallista räjähti katto ilmaan.

Ajatelkaa, Boulton veti edelleen ja ei edes HCH olisi uskonut.

600 iltaa O:n sekä Branchin kassaan ja "Poler" lusii siellä häkissään.



Spits ja sinne ei kukaan halua tulla varatuksi.

Urahauta ja pikkuriikkinen organisaatio, joka ei menesty tai kiinnosta.

Ei tarjoa eväitä, olosuhteita tai kulttuuria ja aina joku Wallace tai Bilcke kokoonpanossa.

Vain tapellakseen ja peluuttavat näitä yhden asian jätkiä.

Ei ihme ettei organisaatio menesty tai saa imettyä pelaajia.