HCH's finest 2012–2013 – never close your eyes

[HardCore Hooligan]

Ulkokultaisesti ja missä on palo, intohimo?

Väärät profeetat, jumalat ja onneksi on HCH.



Andy Ristau ja se oli kultti.

Ehkä enemmän kuin kukaan muu ja kaivettiin haudasta päivänpaloon.

Oikeasti!

Se oli villi tapaus ja sai sen treenimatsin kirkkaissa.

Lähti kolmesti ja vain yksittäinen kuriositetti tarinassa.

Andy Ristau ja sitä ei koeta enää koskaan.

Pystymmekö edes hahmottamaan tämän äijän suuruutta?

Mitä se antoi ja kuinka sekaisin se oli.

Tarina, josta ei ota mitään tolkua ja jokainen pysäkki oli tapahtuma.

Ja se hype.

Vain Andy Ristau ja yksinoikeudella.

Ketään ei kiinnosta osasiko se nekata ja toi sisällön sekä pisti asioita tapahtumaan.

Täydellinen ilmiö ja aina porisi sekä kiehui.

Missä patsaat?

Andy Ristau ja tulkoon vaikka tuhat visiirinaamaa.

Meillä on Ristau.

Kulttisoturi ja ilmiömäinen taistelija, joka oli sekaisin kuin seinäkello ja kujalla kuin puliukko.

Teki mitä vaan ja ei välittänyt paskaakaan.

Tyylikästä ja kuka edes keksi hahmon nimeltä Andy Ristau?

Nerokasta, luovaa ja tavoitteelista.

Jopa kunnianhimoista ja mykistymme tämän edessä.

Toisaalta, jos Ristau on saanut uusia saumoja. Kuka tahansa saa.

Se on lohdullista ja puhelin sekä ovikello soivat samanaikaisesti huomenna.

 

[HardCore Hooligan]

Ristau ja otos suoraan kauhugalleriasta.

Tuohon se päättyi ja äijästä kahattiin paskat pihalle.

Toki varmasti ansaitsi ja oli tilannut, mutta yksi kiekkohistorian brutaaleimmista hetkistä.

Hersey vastaan Rochester ja 80-luvun nostalgiaa.

Se utu, se kietoo ja hyväilee.

Punaviivan pullistelua ja Ristau sekä Maxwell sanailevat.

Tunnelma tiivistyy ja Brubaker ilmestyy paikalla sekä ottaa Ristaun.

Menee villiksi ja pitelemätön kehähäirikkö Smyth ei tyydy sivusta katsojan rooliin.

Eihän se koskaan ja ikipimeydessä vaeltanut kaukaloterroristi.

Maxwell, Smyth sekä Brubaker ja tämä kolmikko pieksee joukolla Ristaun.

Kuka teki mitäkin ja ainakin "Bird Dog" potki luistimilaan jäässä maannutta uhriaan.

Maxwell koulutti keihäällään ja Ristau maksoi hintaansa.

Väkivaltaista ilmaisua ja ei heikkohermoisille.


Andy Ristau ja muistatteko, kun Churla veti sitä polvellaan.

No, peruskauraa tuossa ajankuvassa ja tuo vain edelsi varsinaista seikkailua .

Binghamptonin jätkät ottavat yhteen Rochesterin fanien kanssa ja mikä villi näytelmä.

Se oli elämys ja miksi emme enää koe mitään tälläistä.

Unelmat karkaavat ja palvomme menneisyyden haamuja.

 

[HardCore Hooligan]

"Choir Boy" Maxwell ja mukana talkoissa.

Jengiväkivaltaa ja se Ristaun kilipää ulos pelistä.

Maxwell unohdettu rotta, joka tökki, koputteli sekä aukoi päätään läpi 80-luvun.

Pieni vittupää, jolla oli ärsyttämisen lahja ja sai Bruinsin äijät kiehumaan raivosta keväällä 1981.

"Choir Boy" Maxwell ja varmasti tiesi Herseyn kovien poikien tulevan apuun.

Tulivatkin sitten rytinällä ja siinä jai yksi Ristau jalkoihin.



Liha mätänee. Luut ja maine säilyvät.



Andy Ristau ja se Rochesterin sekä Baltimoren bench clearing brawl.

Se sytytti sen liekkeihin ja halusi vain vahingoittaa.

Yksinkertaisesti vahingoittaa, satuttaa ja tuhota.

Arvostamme.

Se oli menettänyt täysin otteen ympäröivää todellisuuteen ja janosi vain tuskaisesti verta.

Sitten kuva muuttuu eläväksi ja laineet lyövät yli.

Kokonaisvaltaisesti.

Pelaajia sinkoilee sinne tänne ja mukaansatempaavuus huikealla tasolla.

Huh huh!

Kuitenkin kuka lähti ensimmäisenä hätiin ja otti jälleen kerran hulluksi heittäytyneen Ristaun?

Steve Carlson.

Kaikista kiekkohistorian hahmoista juuri Carlson ja aistitteko nerokkuuden.

Kuin se olisi käsikirjoitettu ja kenties oli?

Tyylikästä ja juonikäänteiden pitää purra.

Yksi bench clearing brawl historiasta ja taas ne nyanssit.

Olemme imeneet, sisäistäneet ne ja väitelleet lähtötieteissä tohtoriksi.

 

[HardCore Hooligan]

Perustuu muistitietoon ja valokeilassa Herseyn maalivahti Jocelyn Perreault.

Joku sammakko ja joku mystinen Tape, mutta arkistotieto ei valoita tätä tapahtumaa Perreaultin osalta.

Tunnelma sähköistyy Herseyn sekä Newmarketin illassa ja Perreault innostuu.

Kuten tulee ja hyvä tapa vaatii.

Osallistukaa, kokekaa ja älkää jääkö ulkopuolisiksi.

Se haluaisi palavasti mäiskiä menemään, mutta ei räpylää kädestään ja räpiköi siinä sitten vihaa uhkuen.

Huumoriarvo ja sitä ei tule väheksyä.

Olisiko ollut Stothersin kaksituntinen ja joka tapauksessa episodi kaudelta 1988-1989.



Se oli kova äijä, Ontarion Stothers.

Kenties vähän harmaa ja ei löytänyt rytmiä ylhäällä.

Jos olisi löytänyt, se muistuttaisiin paremmin ja arvo tunnustettaisiin laajemminkin.

Otti kenet vaan ja oli tuollainen lähtökartan tukipilari, joka toi uskottavuutta hommaan ja tarjosi pätevän mittarin kenelle tahansa.

Luottosotilas ja ammattijätkän valmiustasolla.

Rivalry Jamesin kanssa AHL:ssä ja tämähän tiedetään.

Se on pala lähtöhistoriaa ja siitä säilynyt jopa elävää kuvaa.

Huikea lähtöputki ja asiat keskusteltiin selväksi nyrkein.

Nämä taistelijat, ne olivat tosissaan.

Otti Probertin alhaalla ja kiivas toe-to-toe oikeilla.

Se ei ottanut taka-askeleita vaan paukutti menemään.

Niin luonteenomaista ja tapasivat sitten kirkkaissakin.

Stothers oli halukas, Probert ei.

O:ssa siitä puhutaan edelleen yhtenä oman aikansa kovimmista ja K-townissa äijä on täysi lähtölegenda.

Alhaalla se kohtasi kaikki ja ei ollut jaloissa, mutta ei poiminut isoa urapalkintoa.

Vähän rähinäherkkyyttä sekä höyrypäämomenttia ja julkisuuskuva olisi erinäköinen.

Se kimaltelisi ja nyt se on vaan työhevonen.

Ei vaarallinen vaan Career AHL´er.

Unohdettu ja vain Herseyssä sekä K-townissa liput vedetään salkoon.

Ei käy tasan ja miten tuollakin on tuon näköinen eukko kainalossa?

Me sentään pystyisimme keskustelemaan lähtöhistoriasta ja jakamaan muistitietoutta.

 

[Hockey 24/7]

Heti alkuun suuret kiitokset tästä ketjusta. Todella hienoa vanhojen aikojen muisteloa. Hymyn ja nostalgian aiheuttaman tunnekuohun vallassa lueskelen näitä juttuja.
Erityiset maininnat runollisesta otteesta, kuka Taberman?

Ja sitten itse asiaan. Osaatko mitään kertoa seuraavista, vähän uudemman ajan sotureista?
Tyler Yakimchuk BCHL liigaa tilastojen valossa vain pelannut, sitten katoaminen kartoilta.
Pentincton Panthersien riveissä 02-03 kaudella 18 nekkausta, vastustajana esimerkiksi oman aikansa legenda Curtis Tidball.

Cam McCaffrey olisi toinen josta kyselyn toimitan. WHL uran aikana 66 lähtöä, vastustajina tulevaisuuden NHL jannuja. Sen jälkeen pari kautta ECHL tasolla ja muutama haja ottelu AHLssä.

Jonkinlaista informaation valtavirtaa jos saisi heistä.
Kiitos

 

[HardCore Hooligan]

Olivat Blazersin training campilla samaan aikaan kauden 2001-2002 alla ja en tiedä lähtivätkö?

Näin kuitenkin haluaisimme uskoa ja istuisi tähän, mutta emme omaa muistikuvaa ja tietoa.


McGaffrey ja muotinmukainen kova poika.

Off the draw and buckets off.

Veti terävästi vasurillaan ja aivan Dubin ykkösiskijöitä aikanaan.

Tosin ei ehkä viihdearvollisesti tai tuloksellisesti aivan terävintä kuningasluokkaa.

Makuasioita ja tykkäsimme siitä, ei epäilystäkään.


Yakimchuk ja halusimme sanoa sen ottelevan edelleen boxlan puolella.

Jotenkin sopisi ja tappenluhaluinen BC:n jätkä.

Ei kuitenkaan näin.

Sehän keräsi mukavasti hypeä lähtöpiireissa ja BCHL:ssä elettiin edelleen lähtörikasta iltaruskoa.

Se oli hyvä paikka tehdä nimeä ja sitä seurattiin.

Se oli kiinnostava liiga ja miksi se pilattiin?

Toki ei iltaakaan Dubissa ja ei vaikuttanut järkiäijältä, joten tuskin scholarshipin kyttääjä.

Ukrainalaisjuurinen, joten olisi luullut perusfarmipoikaa paremmin luistelevan.

Nehän osaa vain tapella ja painaa maataloushommia.

Vähän jää arvoitukseksi ja ei boxlaa tai edes sitä yhtä iltaa Dubissa.

Edes välttävästi luistimilla pysyvä armoton lähtöautomaatti tai itsesuojeluvaistoton iskukone olisi sen kyllä ottanut tai ainakin päätynyt seikkailemaan Q:n puolelle.



No, eivät aivan läheisiä nämä sankarit ja siihen vaaditaan se nostalgian utu.

Salaisuuksien myyttinen verho ja aikakauden taianomainen kosketus.

Tutustumiseen, ikuiseen ystävyyteen...tai sitten pitää olla Ontariosta.

 

[HardCore Hooligan]

Nuo kohtalokkaat ensitapaamiset ja kahlitsevat iäksi.

AHL ja Kordic vastaan Crawford.

Sisälsi mukaasatempaavia elementtejä ja "Rambo" heitti vasurillaan pari jykevää pommia sisään.

Niin tyypillistä ja se oli aivan huikea lähtötaiteen osaaja.

Lou pysyi tolpillaan ja otti sen mikä annettiin.

Teki lähtemättömän vaikutukset ja viime kädessä se vakuutti, joka otti.

Joskus näin.

Sehän on kovuutta ja Lou oli tyylipuhdas soturi, uskomattoman kova soturi.

Career AHL´er ja otti siellä kaikki.

Jamesin sekä Wolfin ja keräsi päänahkojakin.

Otti myös osansa koteloon ja eräässä toisessa otoksessa Kordic antoi kunnon kyydit vasurilla.

Sen kanssa se oli vaikeuksissa, mutta se pystyi ottamaan ja ei antanut itselleen armoa.

Sen kanssa ei päässyt helpolla.

Se vimma ja sen aisti, että se oli tosissaan.

Me kunnioitimme.

Lou ja esiintyi hanskattomana kirkkaisakin, mutta alhaalla se oli jumala.

Oli ollut kauan ennen sitä ja Bruins antoi lopulta kiitoksen.

AHL ja 80-luvun nostalgia.

Se oli sen valtakuntaa ja siellä se päti sekä otti pommia.

Menohalut piikkissä ja innokkaana luovuttamassa verta.

Vanhan koulukunnan gladiaattori ja isossa kuvassa poistui näyttämöltä voittajana.

Täydellistä.

Ja niin yksinkertaista.

"Rods" puski sitä päällään ja me hymähtelimme.

Nuo jätkät, nuo hahmot. Ne ovat sotureita.

Niin heittäytyneinä tarinaan, että liikuttuuhan siinä.

LaForge teki samoin ja sehän teki kaiken. Aivan mitä vain.

Lou ja se oli jo aikanaan kohdannut Ristaun, joten hullut hallussa.


Jotain käsittämätöntä noituutta ja aina kananlihalla sekä armoton tärinä.

 

[HardCore Hooligan]

Lou Crawford ja iltamme ylhäällä.

Bruins vastaan Kings ja mukana kuvassa myös HCH.

Omassa roolissaan.

Se hakeutui valokeilaan kahdesti ja oli läsnä.

Minor league legend ja "Bomber" pieksi sen, pieksi kuin koiran.

No, ei nyt aivan näinkään, mutta tehokeinoja saa ja tulee käyttää.

Se surffari-blondi, jossain punaisissa tangoissaan ja osasi tapella.

Hallitsi sen ja oli vaarallinen.

Olimme Crawfordin kulmauksessa ja äijä tienasi muutamat tikit.

Kohtasivat myös alhaalla ja kääntyikö jopa niukasti Lou´lle?



Lou Crawford ja tähtihetkemme alhaalla.

Maguire sekä Lou ja kävivät pienimuotisen rivalryn

Maguire ja te tiedätte, te tunnette sen.

Toe-to-toe maestro.

Masokisti, joka nautti siitä.

Näin haluamme uskoa.

Yksi keskinäinen ja armoton toe-to-toe oikeilla.

Piiskasivat toisiaan ja leuat sekä nenät kovilla.

Huikeaa mukaansatempaavuutta.


Lou ja uskomme vakaasti, että se olisi 80-luvun nostalgiassa pystynyt samaan kuin Maguire.

Äijä kirkkaisiin, siinä puolivälin saumassa ja sieltä olisi tullut.

Jylhää teosta ja toe-to-toe aina aamunkoitoon.

Sillä oli valmiudet siihen.

Itsensä likoon heittämiseen.

Se pystyi ottamaan ja ei potenut rimakauhua.

Toki "Rambo" olisi nuijinut sen, mutta se olisi kuulunut asiaan.

Sadistinen nautinto ja siitäkö tässä on kyse?

 

[HardCore Hooligan]

Cohrane ehkä hivenen ohi primepiikin, mutta vakuuttava työnäyte Langevinin osalta.

Lähti sen kanssa päähänlyöntikisaan ja ei ainostaan selvinnyt hengissä vaan taisteli ympäripyöreän.

Näin kirkkaissa ja eli siellä vain pienen hetken.

Kovan äijähän se oli ja veti raivokkaasti vasurilaan.

Surutta ja hamaan kuolemaan.

Se on kovuutta.

Jos Lou "gamer", tämä äijä "beast".

Huikea kunnioitus HCH:lta.

"Bid Bad" nuiji sen ja mikä lähtö.

Langevin vasurilla ja Wolf oikealla.

Ei armoa tai sääliä ja se on kovuutta.

Chris Langevin ja se ansaitsisi niin paljon enemmän huomiota, arvostusta, rakkautta.

Se heitti itseään likoon ja ei vain roikkunut mukana.

Vältelleyt vahinkoja.

Villi päähänlyöntikisa ja se on kovuutta.

Se oli avoin, se on rohkeutta.

Maailma on julma.

Parempi sulkeutua ja olla varuillaan.

 

[HardCore Hooligan]

Langevin ja otti Nystromin preseasoniin.

Olisimme halunneet nähdä tuon ja emme ole saaneet iloa.

Sillä oli sydäntä, ehkä enemmän kuin kellään muulla.

Näytti siltä kuin olisi voinut imeä lähikuppilassa kaljaa, aamusta iltaan ja rööki huulessa.

Ilman kintaita pelottava ilmestys, poikkeuksellisen pelottava.

Ei sellaisia enää ole ja todellakin olisimme halunneet nähdä tuon.


Hersey vastaan Rochester ja oletteko kuulleet ennenkin?

Langevin vastaan Paterson ja se lähtö kipinöi.

Langevin elementissään ja molemmat tykittävät menemään vasureillaan.

Silkkaa huikeutta ja tempauduimme mukaan.


AHL ja Paterson vastaan Kordic.

Vetää sanattomaksi ja ei sellaisia enää ole.

Elämää suurempia lähtöjä, jotka antavat merkityksen...kaikelle.

Se tiltti on merkkipaalu, suurteos ja Joe osasi.


Paterson ja sen tuotanto kirkkaissa.

Kings aikakausi ja äijä liekehti.

Tuotti sisältöä ja tarjoili elämyksiä.

Teknisesti hiottua ja viihdearvo huipussaan.

Ei sellaisia enää tule ja se oli sisäistänyt Show´n.


Iskujuhlia ja verta.

Sitä me haluamme ja niitä tarjoili Joe.

Nuoruutemme idoli ja kaikki ne hetket, ne ovat tatuoituna sieluun.

Olemme rikas, mutta rikkaudessamme surullínen.

 

[HardCore Hooligan]

Nystron, todellakin.

Siinä oli äijämäisyyttä siinä mittakaavassa, että tekisi mieli alkaa vetää noita seiniä kumoon lekalla.

Kiroilla ja juoda kaljaa.

Onneksi sellaisia ei vedä enää ja ei tule näitä ääripään kicksejä.

Terveemmällä pohjalla ja kuvassa visiirinaamaa visiirinaaman vieressä.

Joku saa armottomat sävärit ja se on harmaata nykyaikaa.




Mitch Wilson ja ei saanut itsestään irti.

Irti sitä vihaa, paloa, häijyyttä ja jäi kuriositeetiksi.

Ei herättänyt pahennusta tai luonut kaaosta sekä tyytyi pikkukaloihin.

Alhaalla se on legenda.

Raivohullu räksyttäjä ja mielipuoli kusipää.

Aina siellä missä tapahtui ja yleensä syypää siihen.

Otti kenet vaan ja ei koputellut selkään tai puhellut mukavia.

Se pyöritti liigoja sormensa ympärillä ja toi sirkuksen kaupunkiin.

Hampaat olivat lähteneet ja järkeä ei ollut koskaan ollutkaan.

80-luvun nostalgia ja Wilson istui siihen kuvaelmaan täydellisesti.

Minor league legend.

Ylhäällä se ei pystynyt siihen.

Varastamaan valokeilaa tai nousemaan päärooliin.

Se oli valju, hukkui tapetteihin ja tuo ei ollut sen tarkoitus kiekkohistoriassa.

Pohdimme ja harmittelemme tätä.

Meille se on tärkeää.

 

[Hockey 24/7]

Kiitos infosta!
Kysellään tästä innostuneena lisää BCHL jannujen tekemisiä. Seuraavista hahmoista jos tietoa olisi.

Sean Nugent
Matt Wray
Tyler Barr
Kyle Nason
Jesse Van Nostrand

Korpeaa kyllä tuo BCHL:n alas ajo. Tilastoissa ennen porukalla 25+ lähtöä, nykyään league leaderilla hyvä jos 10. Ei hyvä ollenkaan!

Kiitos jo etukäteen.

 

[Animal]

Tyler Barr

Viimeisen BCHL -kauden jälkeen siirtyi AJHL:aan loppukaudeksi ja kaudeksi 2009-10 mies siirtyi syvään etelään SPHL:n Pensacola Ice Flyersiin. Ei varmaankaan Länsi-Florida se pöllöin paikka pelata ammattilaiskiekkoa.

Kaksi kautta miehellä meni Pensacolassa ja sieltä tie vei itärannikon Federal Hockey Leaguen New Jersey Outlawsiin. Alkukaudella FHL:ssa kaveri oli ehdoton top5 -mies, ehkä jopa top3. FHL:sta kaveri sai mukavaa nostetta uralleen ja helmikuussa tuli siirto pykälää ylemmäs CHL:aan. Siellä tie vei Rio Grande Valleyn kautta North Richard Hillsin Texas Brahmasiin, jossa pelit kestivät aina playoffeihin saakka.

Sivuhuomiona mainittakoon, että FHL:n aikana mies oli osa tositv -sarjaa "Jersey Ice", joka seurasi koko kauden ajan NJ Outlawsin matkaa kauden alusta loppuun.

Kiinnostava kaveri ja mielenkiintoista nähdä kestääkö noste vielä CHL:sta ylöspäin vai onko edessä paluu alemmille tasoille.

Barrin kortti, josta löytyy myös muutama videopätkä:
Tyler Barr Fights

 

[HardCore Hooligan]

Nuo lähdönvastaiset pilvet ja tästä tuo lähiaikojen notkahdus.

Eli Game Misconduct lähdöstä ja Ontariossa ollut rappeuttava osa Jr.A:n kiekkoa jo pidempään.

80-luvulla ja vielä 90-luvun alkupuolella BCHL oli puhdas tappeluliiga ja maineeltaan vertailukelpoinen Quebecin Semi-pro kuvioihin.

Ontariossa tälläinen oli Central A ja 80-luvun huippupiikissä niillä oli vaikeuksia löytää ketään viheltämään matseja.

Lännestä löytyy myös SJHL ja tämä myöskin historiassaan myyttinen Jr.A:n rähinäliiga.

Southern Ontariossa vaikutti Metro B/A ja tuotti aikanaan myös lähtöorientoitunutta sisältöä.

Toisaalta BCHL oli 90-luvun loppuun puhdas Dubin farmiliiga ja 2000-luvulla enemmänkin NCAA:n kasvualustaa.

Etupiha on siistitty ja väkivaltainen menneisyys kummittelee takapihalla.



Heitetyistä nimistä Wray on useammalla osumalla tuttu HCH:n ylläpitämistä ketjuista ja vetää saumaan UBC:n riveissä Kanadan yliopistokehissä.

Nugent taas vaikuttaa boxlapuolella ja on alueellisesti varsin tunnettu nimi.

Tuollainen fyysinen jyrä, mutta ei varsinainen ottelijatyyppi.

Nugent oli NLL:n washingtonin campilla 2012, mutta ei saanut jatkoelämiä ja vetänee taas kesäkauteen WLA:ssa.

 

[HardCore Hooligan]

Martin Simard ja otti hypeä Q:ssa.

Jatkoi siitä IHL:ssä ja siitä pedettiin tulevaa suuruutta.

Tuhoaa kohteensa vasurilla ja on täydellinen peto.

Suuri lähtömaailma ja Simard tunnettiin, se tiedettiin.

Sitten Show´n kirkkaat valot ja taisi häikäistä?

Roikkui hihoissa, nylkytti jalkaa ja otti 100-0 kuokkaansa.

Siinä tiivistäen ja vähän latistaa jätkän lähtötarinaa kokonaiskuvassakin.

Oli ne 80-luvun kunniakkaat päivät Salt Lakessa ja sitten vaisumpaa laskusuhdannetta.

Emme syty ja opimmeko jotakin?

Suhtaudu aina epäluuloisesti sammakoihin ja älä usko poppamiesten ennustuksiin.

Kenties.

Kova äijähän se oli ja ajatelekaa, jos olisi ylhäällä vain tarttunut kiinni oikeallaan ja tykittänyt menemään vasurillaan.

Surutta ja silmät ummessa sekä hamaan loppuun.

Ei olisi miettinyt mitään vaan antanut palaa.

Uhkunut vihaa ja ollut valmis vaikka polttamaan itsensä elävältä.

Kuten ne myyttiset kypärättömät hirviöt; Nystromit, O´Reillyt, McIlhargeyt sekä muut veijarit.


Niillä oli sydäntä, oli.

Sielua ja hahmoissa syvyyttä.

Ne olivat tosissaan, sen aisti.

 

[HardCore Hooligan]

Martin Simard ja otti otsikoita siitä lähdöstään Janssensin kanssa.

IHL, 1988-1989 ja kiekkohistoriallisia kauhunhetkiä.

Janssens pääsee lähes hengestään ja lyö kupolinsa jäähän.

On tosin saanut juuri aikaisemmin rajusti poikittaista Grimsonilta ja tekikö tuo sitten ensimmäisen särön?

Simard viimeisteli ja hyi, hyi.

Janssens palasi ja miten sen tekikään?

Viskeli helmiä, otteli avoimesti ja oli kaikkiruokainen.

Vaihtoi kättään ja luovutti verta.

Teki kaiken oikein ja oli ehdottomasti Show´n arvoinen hahmo.

Hieno äijä ja kenties kiitos Simardin tai Grimsonin.

Merkkasivat ja pistivät letkuihin.

Ei yhdistänyt ja valot himmeällä, joten jälki tyylikästä ja ei epäröintiä.

 

[HardCore Hooligan]

Torrie ja meillä oli kunnia saada se Whalers nauha.

88 tai 89 ja kädet tärisivät.

Pääosassa Torrie ja tunnettu aktiivisesta tuotannostaan.

Se oli rumaa, rumaa painimista ja vääntämistä.

Loputtomiin sitä ja lähdöt kuin toistensa kopioita.

Se oli hämmentävää, sai voimaan pahoin.

Torrie ja silti meillä on lämmin suhde siihen.

Vuodet ovat vierineet, olemme seestyneet ja silti hahmo avautuu.

Ymmärrämme sen arvon ja osaamme kiittää.

Se oli räksyttävä terrieri ja juustoa nakertava rotta.

Läpikotaisin ilkeä ja ei hakenut halpahintaista tai keinotekoista hyväksyntää.

Kunnioitusta, se ei kuulunut peliin.

Vai kaipasiko se sittenkin vain halia?

Lämmintä syliä ja Torrie.

Sinussa ei ollut mitään suurta, mutta olit vittumainen, ärsyttävä ja sitkeä.

Kunpa sinut olisi useammin piesty, nuijittu, pahoinpidelty.

Sitä toivoimme, mutta mitä se olisi muuttanut?

Ei mitään.

Olit mitä olit ja ainutlaatuiset ovat.

Eivät pysty muuttumaan tai kieltämään itseään.

Arvostamme.

 

[HardCore Hooligan]

Torrie ja muistatteko sen episodin Holmgrenin kanssa.

Se iski sitä keihäällään ja tyylipuhdas silmiä tavoitteleva tuikkaus.

Tuulahduksia 70-luvulta ja silloin ei naputeltu tai koputeltu vaan iskettiin tosissaan.

Aivan kuin ei Torrie olisi tilannut!

Olihan se ja aivan varmasti oli, mutta miten Torrie reagoi ja sähisi takaisin.

Sähisi kuten koko uransa ja kynsi, raapi, repi sekä puri.


Torrie ja miten pystyikään keräämään niin uskomattoman määrän lähtöjä.

Kaikki tiesivät ettei se lyö takaisin vaan painaa päänsä rintaan.

Ähkii ja rykii siinä aikansa sekä sitten aukoo päätään.

Päädyt vielä sen alle ja se tökkii sormillaan silmiiin.

Tai tekee jotain muuta ja olihan sillä lahja.

Kiistatta oli ja ei missään nimessä karttanut tai pakoillut.


Sitten se kaupattiin Wingsiin ja me emme pystyneet käsittelemään asiaa.

Se naisten alusvaatteissa vetävä kiukkupussi ja se oli jotenkin väärin.

Ei se, miten toimi tai mitä se oli.

Vaan se kauppa ja emme sulattaneet.

Se sai meidät pois tolaltaan ja sen piti vetää Whalersissa.

Harmaa saareke ja sähisevä Torrie sen outo tenho.

 

[HardCore Hooligan]

Nuo hetkistä suurimmat ja niiden tarjoamat elämykset.

Ammennamme alkulähteiltä ja olemme kosketuksissa itse juuriin.

Aistimme vivahteet ja emme häpeä tuntemuksiamme.



Schmautz vs Fotiu

Nystrom vs Brown



Fotiu kehoittaa "Dr Hookia" luopumaan keihästään ja tämä ohjeistaa toimimaan päinvastoin.

Kaksi gladiaattoria ja se tuokiokuva on taianomainen.

Historiallinen ja pyhä.

Se koskettaa, liikuttaa, saa tuntemaan.



Tulemme 80-luvulle ja Nystrom jo eläköitymässä.

Se kypärätön jumala ja äijistä äijämäisin.

Stereotyyppinen lähikuppilan kanta-asiakas ja se syvä sielukkuus.

Brown kiehuu ja sen maine tunnetaan jo.

Bobby nostaa keihäänsä pystyyn ja täydellinen hetki kiekkohistoriassa.

Silkaa tyylikkyyttä sekä uskomatonta huikeutta.

Äijä.



Aikakone ja olemme myyttisellä 70-luvulla.

Maasto on verinen, sodat burataaleja.

Se tuntuu aidolta, oikealta.

Mitä ihmettä?

 

[HardCore Hooligan]

Pitää erottua, se on elinehto.

Sitten ne visiirinaamat, aivan kuin veljeksiä keskenään.

Hymyilevät siellä penkillä visiiriensä takana ja mitä ne pelkäävät?

"Dr Hook" on lopettanut kuten Cashman tai Paiement.

Eivätkö ne tiedä, ne hölmöläiset ja piileskelevät siellä.

Poikasia ja niin reippaita sekä urheilullisia.


"Dr Hook" ja ajetelkaa miten tuo termi on muuttunut.

Mistä se kertoo ja nyt joku ihme koukkija tai koputtelija.

Silloin puolihullu mailatappelija tai härski silmienkaivaja.

Schmautz ei ollut ensimmäinen tai todennäköisesti häijyin, mutta leimallisesti tunnetuin ja profiililtaan selkeä.


Show ja se viimeinen, joka nosteli mailaansa pystyyn.

Ei yhtä kertaa vaan useasti ja stickfightiin haastaen.



Se ei peitellyt sitä, oli mitä oli ja jopa mainosti sitä.

Sitä pelättiin ja se oli pieni hiiri.

Norsutkin säikähtivät ja varoivat.

Cherry käytti tätä asetta ja ruokki Schmauzin nälkää.

Pönkitti sen egoa ja äijä taas jossain lehdessä patsastelemassa keihäänsä kanssa.


Se ei ollut rotta, ei ystävät, ei.

Se ei naputellut, koputtelut sekä aukonut katteettomasti päätään.

Sillä oli sydäntä, se eli ja hengitti peliä.

Oli valmis vetämään tilanteet loppuun, kostamaan sekä tasaamaan tilejä.

Myyttinen keihäskostaja ja osaltaan kiitos Cherryn.


Lähtihän se, lähti useasti.

Siinä oli vimmaa, se oli tosissaan.

Otti pannuunkin, sitä koulutettiin, se piestiin.

Ei hätkähtänyt ja Robinsonillakin oli tuhat saumaan ottaa se keihäin.

Larry ja näytti joltain haisevalta rapajuopolta.

Sitten se skarppasi ja turvautui kypärää.

Siitä tuli lälly ja 70-luvulla se sentään näytti jääkiekoilijalta.


Schmautz ja se oli täynnä itseään.

Näin puhuttiin ja maine elää.

Ne tarinat, ne lukuisat tarinat, pysähdykset ja kohtaamiset.

Maailma kavahti ja rautaliigoissa meno oli varmasti rajumpaa, mutta se teki sitä kirkkaissa.

"Dr Hook" ja niitä on vain yksi.

 

[HardCore Hooligan]

Stewart ja se oli kova luupää.

Kantaa naamarissaan arpia ja "Dr Hook" kaiversi.

Kantaa edelleen kaunaa siitä, ettei Schmautz ollut halukas ottamaan ilman kintaita.

Vai kantaako kaunaa siitä, että lähti itse mukaan mailojen kanssa.

Liikuttiin Schmautzin mukavuusalueella ja se ei ollut edes lopettanut.

Halusi jatkaa käytävällä ja oli jo kehässä tuikkaillut verille.

Se oli Show´ssa ja stick fight.


Ei lähtenyt Fotiu, Gillies tai Robinson, mutta Stewart lähti ja olihan sen naama tuomarinakin uskottavassa kuosissa.

Diggaamme ja heittäytyminen on rohkeutta.


"Grapes" ja höpisee mitä höpisee.

Ketään ei ole kiinnostanut sitten 80-luvun ja visiiri, eurot sekä sammakot ovat silkkaa pilkaa.

Se on totta.

Taivaat aukenevat ja verkko haalii.

Hahmotelkaa se nykypäivää ja joku nostaa keihään pystyyn.

Jotain tylsää jättiläistä vastaan ja se olisi teille pelkuri.

Ei näin ja on se perinne, päivänselvä historiallinen jatkumo.

Kuin kääntäisi pään ja ymmärtäisi jotakin.

Ne 50 ja 60-lukujen myyttisen liigat ja toki se olisi irrallista nykypäivänä.

Kaukaista, tavoittamatonta.

"Grapes" tietää, se on ollut osa ja annetaan sen höpistä.

Dennis Hextall ja antakaa se luu sille.

Schmautz oli uskollinen ja ei sulattanut sen potkuja.

Muistatteko?

No, tuskin se koskettaa ja Schmautz päätyi myös sinne ihme Coloradoon.

Vaati kuninkaan kohtelua ja se oli vetänyt Bruinsissa.

Oli kovin äijä koskaan ja haastanut tuhat kertaa "Big Birdin".

McCrakken ja lämäri!

Nämä ovat meriittejä. Poistukoon harmaus.

Olitko duunissa mulla tänään ja parin urakoitsijan jengit tontilla.

Parikymmentä tyyppii ja se Bruins logoilla vuorattu, biittihuulinen ja mahahaavainen tyyppi.

Letkua nielemään ja taasko pelastutaan?

Värit kiitos "Turkin" sekä "Dr Hookin" ja se entinen juoppo yksisilmä Sonmor sinne valokeilaan.

Ennen kuin kaatuu ja silloin vajoaa suuruus.

 

[HardCore Hooligan]

Visiirinaamat ja me vihaamme niitä.

Muistatteko, kun niille naurettiiin?

Ne olivat yleisen pilkan kohteita, yleisiä vitsejä.

Silloin 80-luvulla ja nyt ne pitelevät toisiaan kädestä.

Siellä penkillä, kuin veljeksiä ja mitä ne pelkäävät?


Huh ja pöö!


"Wolfman Jack" ja rakastatte sitä.

Ai, olette kuin HCH ja ette häpeile tunteitanne.

Miksi pitäisi ja se oli täydellinen.

Syvä sielukkuus ja uskomattomasti sydäntä.

Se vimma, palo ja sen aisti.

Tuo karvanaama on tosissaan ja se ei tunne pelkoa.

Ei nöyristele tai varo ja liekki palaa jo.

Kohta jytisee ja niskaan sataa intohimoa.

Ja ne kädet, ne kädet.

Miten ne tikkasivat ja miten se tykitti.

Poikkeuksellista ja kuitenkin niin aikaan sidottua.

Ei vieraannuttavaa tai etäistä vaan armottoman mukaasatempaavaa.

Sitähän me haemme, tavoittelemme.

Haluamme tuntea sen virtauksen ja aistia värinän.

Kuuluuko todellisuuteen jumalia ja vastaus on kyllä.

"Wolfman Jack" ja ei mikään kiiltokuvapoika.

Vähän sellainen metsäläinen ja kaivaa lapiolla ojia valtion metsiin.

Ne ojat, ne on siellä vieläkin ja joku visiirinaama ihmettelee mistä ne ovat tulleet.

Istuu siellä penkillä, myhäilee ja on olevinaan.

Pelkää jotakin ja emme saa otetta.

Sanoimmeko jo, että joskus niille naurettiin?

Nyt ne on ottaneet vallan ja kuninkaat on historiaa.

 

[HardCore Hooligan]

Hahmoista suurimmat ja niillä on ne hetkensä.

Ne kohtalokkaan kiehtovat ja tylyt.

Suurmiesten julmuutta ja vihaa, se kruunasi hahmot.

"Wolfman" ja yritti iskeä kahtia sen LeB...jonkun.

Joku sammakko ja kova kahlaaja, joten kunnioitetaan sitäkin.

"Wolfman" ja se rankaisi sekä pisti vuotamaan 28 tikin edestä.

Puhdasta tyylittelyä ja aika tihkui verta.

Näytelmät saivat brutaalin käänteen ja johdattelivat henkeäsalpaavaan hurmioon.

Hahmojen ominaispiirteet ja niin pakonmukaista.

Keihäs heilui ja se oli rajua leikkiä.

Ja ne äijät, ne tiedostivat sen.

Olivat koko sydämellään mukana.

 

[HardCore Hooligan]

Suurpelaajat ja isot hahmot.

Legendat, kuninkaat ja jumalat.

Bench clearing brawlit ja näyttöä on oltava.

Ei riitä etukädellä rykimiset ja jotkut puuduttavat takakäden heijarit.

Äijää likoon, sydäntä peliin ja sielu esiin.


Ja ne julmuudet, ne jäävät elämään.

Niistä hahmot muistetaan ja vaarantuntua pitää olla.

Pitää ja kiltit, ne ovat...kilttejä.



"Wolfman", Boutette sekä Smail ja historiallinen tuokiokuva.

Brutaali kohtaaminen ja myyttistä aarteistoa.

Se kietoo verkkoonsa ja se utu, se nostalgian utu hyväilee.

Maa järisee, sateenkaaren pää ja ne ovat hulluja, ne ovat petoja.

Smail kasannut murtuneen leukansa ja palaa askiin.

"Wolfman" niistää, niistää kuin Mann.

Ei kunnioita poloista ja paskan marjat sellaisesta.

Boutette, se läpeensä likainen sähikäinen ja iskee vielä maassa vaikeroivaa Smailia poikittaisella.

Mitä siellä makaat?

Itket, kitiset ja valitat.

Boutette, se pieni sintti, se räksytti, se puri.

Oli vaarallinen ja ei mitenkään lutuinen.

Tuli iholle ja veti tilanteet loppuun.

Silläkin oli sydäntä, se oli tosissaan ja veti ilman kypärää.

Muistatteko?

Smail ja se oli lopulta vain kurja viriinaama.

Häpäisi itsensä, uransa ja ei ansaitse mitään arvostusta.

Levitti myrkkyä ja myi sielunsa euroille.

Kiitos "Wolfmanin" sekä Boutetten, sen leuka hajosi taas liitoksistaan.

Se tuhottiin, se poljettiin maahan, sen päälle syljettiin.

Voi voi ja ne olivat pahoja.

Tuhmia kypärättömiä setiä ja niin heittäytyneinä, niin läsnä.

Jotakin hajoaa ja niin on tapana.

Turha murehtia, ne on vain leukoja, neniä, kalloja...

Silkkaa hupia.

 

[HardCore Hooligan]

"Booter" ja juuri tuollainen höyrypää, joka ei välittänyt paskaakaan.

Se isku Kingsin maalivahdin Vachonin kupoliin ja yritti lyödä siltä pään irti.

Oksat pois ja salamoi.

Vachon täysin pihalla ja aistimme 50 ja 60-lukujen kaikuja.

Sieltä se juonsi ja versoi.

Asiat hoidettiin näin ja se kuului kovien äijien repertuaariin.


Se oli pieni kääpiö ja aina siellä missä tapahtui.

Ei kuitenkaan rotta vaan armotonta läsnäoloa.

Mitä ja lähes kymmenkunta bench clearing brawl osallistumista.

Ne on taisteluja kuten sotilaspassissa.

Katsokaa sen korttia ja otti kenet vaan.

Sellaisia körmyjä, tappokoneita, joita ei edes vedä nykyään.


Oletteko nähneet, kun se ja Cashman mittailevat toisiaan mailoilla.

Taistelevat jääkiekkoilijat!

Huikea alkuasetelma ja kaksi kypärätöntä jäärää.

Ei viety aivan vertatihkuvaan päätyyn ja me kuitenkin herkistymme edelleen.

Nämä, ne olivat hetkiä, mielen syövereiden seikkailuja.


Tultiin 80-luvulle ja "Booter" edelleen mukana kuvassa.

Ilman kypärää ja sinne oli jo pesiytynyt näitä hylkiöitä.

Visiirinaamoja ja tämä äijä painaa kypärättä.

Hei, tyyliä, aistikaa vivahteet!

Se ammuttaisiin avaruuteen ja nekin tunnistaisivat sen jääkiekkoilijaksi.

Se oli Windsorista ja miten se painoi ne pisteensä.

Lapa ei koskaan olkapäiden alapuolella ja jahtasi siellä jotakin.


Bossya, Potvinia, Barberia, Clarkea ja se oli koko homman punainen lanka.

Kovat pojat nykyiselläänkin, jahtaamaan, hakkaamaan niitä keihäillä.

Härskisti, halpamaisesti ja paskat mistään koodeista.

Ne ole mistään kotoisin ja puet vehkeet, joten olet vapaata riistaa.

Sitten kaikki sinne rytisten sisään ja koutsien liipasinsormet syhyävät jo.

Hikeä puskee pintaan ja taas meni pitkään.

Tyhjentäisikö penkin ja näin luotiin viihdettä.


Täyttymyksen täytteisiä hetkiä ja nyt ei mitään.

Olemme kahlinneet itsemme vääriin ratkaisuihin ja olemme vanki täydellisessä vapaudessa.