HCH's finest 2012–2013 – never close your eyes

[HardCore Hooligan]

Seikkailu mielialalla ja suin päin aikakoneeseen.

Nostalgian taikaverho ja elämyksellinen rikkaus.

Bulls vastaan Fronts (Canadians) ja ne olivat kiveen hakattuja.

Penkit tyhjäksi ja se oli tavanmukainen itsestäänselvyys.

Sotaisa tunnelma ja vastakkainasettelun leimaama ilmapiiri.

Niissa matseissa tehtiin sankareita ja se ei ollut yksioikoista, tylsää tai puuduttavaa.

Suoraan klassikoiden hyllystä ja uskomatonta tajunnanvirtaa.

Nyt se on kadonnutta aikaa ja kulttuuri elää riivatuissa sydämissämme.

Näemme McSorleyn, Laforgen ja niiden kujajuoksut näissä illoissa.

 

[Hockey 24/7]

Kyllä tästä porukasta, Clark, Flemington, Zweep ja O´Neil joku saa sopimuksen alasarjoihin se on varmaa. Mutta oi aikoja jolloin Zweep, Flemington, Bilcke ja kumppanit olisi huudeltu NHL draftin ekoilla kierroksilla, ja pelkästään heidän omaamien nekkailu taitojen takia.

WHL sentään uhmakkaana seisoo Branchia vastaan, eikä suostu sovetamaan ihan kaikkia idioottimaisuuksia jota säännöiksin kutsutaan.

Goulbourne muuten otti hyvin roolinsa Kelownassa, kun pääsi koko kauden pelaamaan, tulevaisuus on kirkas tällä pojalla. Koko tietysti rajoittaa, eikä kaikki superheavyt voi sen takia olla listalla mutta muuten todella hyvää suorittamista. Kaksikätisyys on todellakin eduksi tappelijan hommassa ja Tyrell on sen hyvin sisäistänyt. (olenkohan jo jonnekin tämän kirjoittanut, hirveä dejavu iski päällensä). No silti nimi muistiin ja youtubeen mars!

 

[HardCore Hooligan]

Toki saattavat saada kutsun kaljantuoksuisiin viemäreihin, mutta sitten se uusi uhka, peikko.

Scholarship ja modernismin helmi, kuten visiirit, eurot sekä tyhjänpäiväinen kimallus.

Yliopistopolku ja syö sisäänsä ainakin pari näistä.

Talon tapa ja tähän on tultu.


Suosikkimme Clark ja on polkunsa valinnut.

Lax ja siellä lienee tulevaisuus.

Toki OA kausi olisi palkinto meille kaikille ja puhuttaessa kahden käden hiotusta tyylittelemisestä...vastaus on Clark.



Flemington näistä ehkä eniten se vanhan koulukunnan tyyppi, höyrypää.

Knights häpäisi, mutta toivottovasti tekee itsestään alasarjojen repaleisen legendan.

Yliopisto ja Flemington, sattuisihan se.

 

[HardCore Hooligan]

Ware vastaan Eakins ja saat yhteyden.

Mikä tahansa Ontarion kuppila ja tiputat tuon helmen.

Olet sisällä, piireissä.

Se on teos, pyhä ja suuri.


May vastaan Ricciardi ja aivan huikea veto.

Elämys, seikkailu.

Vaikuttaa kuin tietäisin kaiken ja hengittäisit nostalgiaa.

Olisit osa, uskoisit ja eläisit mukana.


Klassisia taisteluja siltä ajalta, kun taika puri ja matto lensi

Eurot ja visiirinaamaiset sammakot olivat vitsejä.

Niille naurettiin ja Show oli suurta.

 

[HardCore Hooligan]

Lähdöt säilyttävät arvonsa ja Vandenbussche vastaan Sullivan tai Taylor vastaan Lake.


Ammennettuna suoraan helmien korista ja sateenkaaren päästä.


Olet pähkinöinä, iho heittää kananlihalle ja sinut tekisi mieli hakata päätäsi seinään.


Lake se oli kipeä yksilö, aivan sekaisin ja me palvomme maata sen hulluuden alla.


Taylor, unohdettu viihdearvollinen kultakimpale ja pää umpiluuta.


Nuo sankarit, gladiaattorit ja nostalgian sävyttämät iltasadut.


Me leijailemme ja näemme penkkien tyhjentyvän.

 

[HardCore Hooligan]

Muutos, olemme aistineet sen.

Syksy, lehdet tippuvat puista.

O:n tarinat ja piinaavaa kuin de Sade.

Ammennettu loppuun ja mitä olemme menettäneet, mikä havisee vain historian lehdillä?



Kovat pojat aloituksessa ja herätyskellot soimaan.

Yliote heti kättelyssä ja ruudut 0.03, 0.06 sekä 0.09.

Joskus ne osuivat, osuivat usein.

Se oli itsestäänselvyys kuin alkulämmön sotatila.

Sinne ei menty leikkimään tai neppailemaan vaan äijäilemään hurmoksessa.

Pullisteltiin ja sitten lähdettiin, heti kiekon pudottua.

Koutsit olivat mukana, kaikki olivat mukana.

Siitä oli kyse, se oli osa kulttuuria.


TOINEN LUKU


Ilta vaipumassa auringinlaskuun ja homma häkissä on selvä.

Ja paskat, ei aikanaan.

Ratkennut matsi ja aina pestiin pyykkiä, heitettiin viestiä.

Nähtiin päällekarkauksia, törkeyksiä sekä brawleja.

Kuva oli elävä, henkeäsalpaava.

Turhautuminen, se oli tietoista, ennalta arvattavaa.

Viimeisen minuutin talkoot ja mikä mukaansatempaavuus.

Iho kananlihalla ja sitten lähdettiin, suoraan aloituksesta.

Maalivahdit ja koko kattaus, kuin pienoiselokuva.

Hymyssä suin kotiin ja jätkät täynnä intoa koppiin.

Silkaa huikeutta ja mikä järjestelmällisuus, pakonomaisuus kaiken takana.


Nyt siellä on Spits, se ainoa, joka joskus öykkäröi.

Kantaa ilmettä, äijäilee sekä pelaa illat loppuun.

 

[HardCore Hooligan]

Spits ja sehän on viimeinen, joka tekee tuota.

Taululla turpaan ja kellon viimeinen tikittävä minuutti.

Alonge, Bilcke sekä Bowen ja aistitteko runollisuuden, itse saatanasta.


No, ne tekivät sitä jo 80-luvulla ja nostagian kultasiivet.

Eivätpä olleet yksin ja oli Knights, Hounds, Wolves, Cents, Gens, Petes, Bulls, Canadiens, Royals, Rangers ja mitä näitä nyt oli?

LaForge, NF sekä Hamilton ja Ph.D.

Kaikki tekivät, osallistuivat ja olivat yhtä syntisiä, turmiollisia.


Spits ja Whalers.

Näiden välillä poksahtelee ja naapurit paukuttavat seinää, joskin harvakseltaan.

Siellä kuitenkin on lupaus, lupaus seikkailusta,

Se viimeinen ja hirveät kyydit.


Vellucci, Wilson sekä McGuire.

Nyanssit ja sen novellin ylle lankeaa häpeän varjo.

Knights ja lyövät "Polerin" askiin".

Sen oireilevan saalistajan ja sokeakin lukisi juonenkulun.

"Go there" ja kopautus selkään.

Toki 80-luvulla olisi lähtenyt koko penkki ja nostagian usvapilvet.


Koutsaaminenkin on oma taiteenlajinsa ja nyt on pääsääntöisesti vain huonoja, köykäisiä.

Ei Vellucci, se elää mukana ja tuo oli vain sen sokea piste, heikko hetki.

Kenties se kouli?

Se on äijä ja koutsaa röyhkeästi, pilke silmäkulmassa.


"Poler", se tule askiin ja jännitys tiivistyy, se leijailee ilmassa.

Vastustajan koutsi lähettää oman sotilaansa ja buckets off, right off the draw.

Silloin sitä arvostettiin, sitä jätkää, joka teki duuninsa ja täytti roolinsa.

Otti turpaan, jonka "Poler" hakkasi verille ja palaksi.

Tai kenties toisin..."Poler" joka tapauksessa boksissa tai suihkussa.

Puhissut ja lienee sekin antanut kaikkensa tälle illalle.


Nyt siinä seisoisi joku reppanaeuro, jostain periferiasta ja "Poler" ottaisi mahtipontisen.

Kauhisteltaisiin yhdessä ja koutsi halailisi nolattua suojattiaan.

Kulttuuri roskakoriin ja olemme kaikki niin onnellisia, yksioikoiseen tylsyyteen vajonneita.

 

[Oranssi 73]

Arvoisalle HCH:lle pyyntö

Voisitko heittää joitain hyviä junnu ajan linkkejä tai tarinoita noista kiekko maailmaa järisyttävistä sotureista, jotka palvelivat meidän rakasta lajia. Puhun tietenkin Broad Street Bullies joukkueesta. Dokumentin katottuani mielenkiintoni tuota joukkuetta kohtaan heräsi.


Pari päivää tästä mietin -"haluaisin nähdä noiden uljaiden sotureiden uran alkua". Tämän jälkeen mieleeni tipahti vain yksi, joka voisi auttaa minua tässä tehtävässä. Ja se on junnu kiekon pyhä "HCH".

Kiitos.

 

[HardCore Hooligan]

"Bullies" ja niitä hahmoja on esitelty sekä kuvailtu HCH:n kirjoitushistoriassa.

Toki sitten Wilson ja se oli O:sta.

Sukellamme menneisyyteen ja sehän ei ollut enää aikasidonnaisesti "Bully".

Ehkäpä kuitenkin se Probertin ykköshaastaja maineeltaan ja molemmat gladiaattorit Ontariosta.

Se keskinäinen Show´ssa oli tylsä, kuin nykypäivän kiekko sekä kulttuuri sen ympärillä.

Mukaansatempaava kysymys ja pakko tunnustaa, HCH on väreiltään enemmän "Big Bad".

Toki se hetki, kun ne turistit jäivät hämmennyksissän koppiin oli kuin Clark vastaan se joku parakinvartija.

Kertaa kaksi ja "Bullies", otamme yhden tarttumapinnan.

"Cowboy" Flett ja tyyli hallussa.

Läpimärkä äijä ja ulkoisesti täydellinen kiekkohahmo.

 

[HardCore Hooligan]

Nuo kirkkaiden valojen menestyksekkäät pahennuksen herättäjät ja aika kultainen ei koskaan palaa.

Sitten WHA ja Glen`s Goons.

Jälleen kerran, silkkaa huikeutta ja tarinat, ne ovat kaikki kaikessa.

70-luvun vertatihkuvat tapetit ja takapajuinen Birmingham.

Ei haettu vain yliotetta tai äijäilty pelin alkukantaisessa hengessä vaan se oli itseistarkoitus.

Rähiseminen, häiriköinti ja pelottelu.

Sitä mentiin katsomaan ja Glen joukkoineen toimitti.

Illat kääntyivät villeiksi ja äijät olivat sekaisin kuin seinäkellot.

Taivaanrannassa soivat jo liigan kuolinkellot, mutta syvällä etelässä sykki ja rytmi oli eläimellinen.

Bulls, 1977-1978 ja olemme ytimessä, korkeimmissa sfääreissä.

Kaukana sydänmailta, Ontariosta.

 

[HardCore Hooligan]

O ja puhutaan siitä lähtöhistoriasta.

Lähtökulttuurista, sehän oli kuin takit naulaan ja viihtymään.

Se oli osa, olennainen ja kiveen hakattu.

Ei ylenarvostettu kovinta vaan viihdyttävintä.

Sitä tykittäjää, joka heitti itseään likoon.

Soturia, joka taikoi näyttämän eloon ja porasi reiän hallin kattoon.

Silmäkulmat mustina ja aina läpeensä nuijittuna.


Tai hullua, kipeää sekopäätä.

Näytelmän sankaria, keskipistettä.

Kehäanarkistia, joka teki mitä tahtoi.

Välitti paskat ja pisti hallit palamaan.

Loi myytin ja ottaa ikuiset kumarrukset.


Meidän menetyksemme, arpemme.

Kadotetut aarteeme ja pyhät muistikuvamme.

Teimme tänään mukamas oikein, palkasimme harjoittelusta vakiduuniin seikkailleen, laitoksesta toiseen kiertäneen 19-vuotiaan kukkasen.

Sekin tyttö oli taistelija, enemmän kuin kukaan nykypäivän kiekossa.


Halpaa...kaikki on menneisyyttä ja on vain HCH.

 

[HardCore Hooligan]

Hienovaraisesti tuntemusten pohjalta ja sitten mielemme järkkyy.

Vähän jopa innostumme, tempaudumme vaihvihkaa mukaan ja Whalers kaupannut Dylan Mascarinin Houndsiin.

Northwesternin metsäläisen tie viekin pohjoiseen ja saattaa koitua jopa jätkän onneksi.

Mascarin ja HCH luonut odotusarvoa.

1995-syntynyt ja ponnistaa suoraan SIJHL:stä

Täydellisen "bush" ja tämä taistelija osallistuu, heittää itseään likoon sekä vetää päätyy.

Kyllä, kiitos!

Maailma valloitettavana, mutta onko se sitten liian iso ja valot liian kirkkaat?

 

[HardCore Hooligan]

Voi pitsi, voi pitsi!

Mieli maassa ja olihan siinä ajellessa aikaa pohtia.

2012 ja Morgan sekä Mascarin.

Lähdönvastaiset pilvet, kauhistelevat hysteerikot ja kolkko ilmapiiri.

Tähän on tultu ja onko ottelevassa elintilaa molemille?

Pyörittelemme päätämme ja emme usko edes itse.

Me HCH, suurin ja viisain.

 

[HardCore Hooligan]

Toki, kesäinen maisema ja olemmeko unohtaneet?

Tulevaisuuden kutsun, nuoruuden lupauksen.

Elämykset ja seikkailut.


1995 ja Tyler Bertuzzi.

Terävimmillään poiminnassa uskomaton vimma ja oksat putoilivat pois.

Sädekehä, se leijui yllä.

Sekaantui, osallistui ja veti päätyyn.

Tätä taidetta luodessaan, oli 16-vuotias.



Onko se ensi sesongin paroni, kuningas ja keisari?

 

[HardCore Hooligan]

Sukellamme menneisyyden syövereihin ja kiidämme muistikuvien vuoristoradassa.

Joka jengi, joka ainoa ja vähintään kymmennen potentiaalista, todennäköistä.

Sormenpäät syyhysivät ja iho jatkuvasti kananlihalla.

No, oli siellä 67´s ja on se edelleen.

Korutonta kertomaa ja inhorealistinen ote.


O, sitä kunnioitettiin ja siellä vetivät kovimmat.

Ei kahta sanaa ja kukaan ei rohjennut väitää, että joku Jr.A:n tyyppi olisi kovempi kuin DeBrusk.

Jos se olisi, se vetäisi O:ssa, ottelisi siellä.

Ei ollut tekosyitä, selityksiä vaan siellä operoivat kovimmat.


Läpikotaisin game ja kasvoista ei luovuttu koskaan.

Ehkä matsin jälkeen, yössä, mutta ei häkissä.

Ei koskaan.

Ei koputeltu tai veljeilty vaan oltiin tulenpalavasti game.

Jokainen, joka ainoa ja vedettiin päätyyn.

Ottelit, olit valinnut tiesi.

Haavat nuoltiin hiljaisuudessa ja ymmärrettiin, että joku aina loukkaa.

 

[HardCore Hooligan]

Tai ne hetket, kun sen tiesi.

Sen poreilun aisti ja käsikirjoitus oli selvä.

Kaksi taistelijaa sekä täyttymykseen johtava lupaus.

Arpa on heitetty ja kyynerpääsuojia ylös sekä remmit auki.

Koko halli mukana, muut jätkät, tuomarit, koutsit, yleisö...kaikki.

Ilmassa lähtöpölyä ja kaikki tietävät, mitä on tulossa.

Kohokohta ja suoraan aloituksesta lähtee.


Lähes ilta kuin ilta, tämä tapahtui.

Joskus useasti ja illan suurin valokeila, tavataan taivaankannella.

Elämys, kanalihat, sormenpäät sekä hurmoksellinen messu.

Olemmeko edes olemassa?

 

[HardCore Hooligan]

Vuorosssa taikasanat; right off the draw and buckets off.

Helmeilevä square off ja mitä hiottua tyylittelyä.

Ne ovat niin tosissaan ja humallumme hengittämästämme lähtöpölystä.

Tästä on kyse, aina ja ikuisesti sinun.

Yleisö pystyssä, kuten jätkät penkillä ja koutsit se trainerit hakevat parempaa paikkaa.

Kaikki elävät mukana, osallistuvat ja tuomarit ymmärtävät roolinsa, pysyvät sivussa.

Sitten mennään ja kiivaan railakas toe-to-toe.

Koko maailmankaikkeus repeilee liitoksistaan ja lähtötaivaan täyttää ilotulitus.

Gladiaattoit villisti tuuletellen boksiin ja penkillä koutsit piiskaavat sotilaitaan.

Koko halli porisee ja yleisö mylvii kuin eläinlauma.


Todellakin...lähes ilta kuin ilta, tämä näytelmä.

Aina yhtä mukaansatempaavana versiona ja ennalta arvattavuudessaan nerokasta.

Silkaa huikeutta, uskomattomat kyydit ja kaupunki kuin kaupunki, nämä taistelijat olivat jumalia.



Sitten, aistitaan virtauksia ja "Go there"!

Hihat ylhäällä, kypärä takaraivolla ja vastapuolen koutsi hereillä.

Taas, nostellaan kyynerpääsuojia sekä availlaan remmejä.

Seuraava pari lähtöuunista ulos ja sävelet ovat selvät, rytmi kiehtova.

Kiekon pudottua, mennään.

 

[HardCore Hooligan]

Yhtälö ratkeamassa ja square offit tyylikkäästi himaan.

Innostavan inspiroivaa käden vaihtamista ja elämyksellisen rikkaat mausteet.

Miten haluatte nauttia lähdöistänne?


Sitten joku haluaa ottaa pääroolin, varastaa valokeilan.

Kilipää, höyrypää sankari ja aijai, nostalgia kosketus.

Sekaantuu, se sekasikiö sekopää.

Pistää homman villiksi ja liekit nuolemaan.


Ei aikaakaan, vastustajan koutsi lukee ja tyhjentää penkkinsä.

Olemme 80-luvulla ja yhtäkkiä eurotkin ovat vain vitsejä, pilkan kohteita.

Taas yksi sota ja tuotanto puskee näitä liukuhihnalta.

Kiitos sen pitelemättömän, huomionkipeän hullun ja tilanne taotaan klassikoiden hyllyyn.


Kukaan ei pahastunut, pahoittanut mieltään ja mediakin heitti vain eeppistä ylistyslaulua.

Joku poloinen murjottiin aivan palasiksi ja ei hysteerisiä vuodatuksia.

Ei tehty uhrista marttyyria, reppanaa ja sekin oli vain paskaksi hakattu äijä.

 

[HardCore Hooligan]

Huikeaa mukaansatempaavuutta tässä uutisessa ja Fronts kaupannut Nevinsin Knightsiin.

Toivonkipinät ja näettekö lähtöauringon nousevan?

Nevins vastaan Bilcke ja vesi nousee kielelle.

Mielikuvitus laukkaa villisti ja näemme kintaiden putoavan siellä, täällä...kaikkialla.


Restoule ja Nevins, kattauksen uudet kasvot.

Piinkovaa kilpailua elinkelpoisuudesta, siitä yhdestä ottelevan armopalasta vai moniulotteista ilmeikkyyttä.

Aika, se on harmaa ja hyytää kylmyyttä.

Vedämme surulipun salkoon ja Fronts, voi Fronts.

Nevins ulos ja maailma paljastaa rumat kasvonsa.

 

[HardCore Hooligan]

Todellakin, Bilcken unohdettu arvo.

Miksei myös Bowenin, Alongen, Smithin ja toki kunnian varastaa poimintamaisteri.

Ty Bilcke ja Spits vastaan Knights taas lähtöohjelmassa useasti.

Pakko varustautua, kiitos Bilcken.

Nevins todistanut luonteensa, käyttökelpoisuutensa ja Bilcke tietää tämän myös.

Sieltä tulee terävästi ja Nevins ei ota taka-askeleita.

Loistavat mausteet ja kiitos kokille...sekä Bilckelle.


Alonge ja tosiaankin omaako jatkoelämiä?

Kyseenalaistimme hieman ja jopa kritisoimme.

Lukutaitoa, viihdearvoa, heittäytymistä ja ja onhan se halpa jenkki.

Kuitenkin, sydämme sykkii sille ja varmasti sitoutunut.

Muutama vaihto ja ei kitise.

Todellakin, vain Spits ja ne hetket ennen summeria.

Taululla turpaan ja siellähän se Alonge on.

Ottaa jonkun, kuka siinä sattuu olemaankaan ja Bilcke muka lähtönäytelmän pahis?

Ei, se on Alonge. Jatkoelämiä kiitos!

 

[HardCore Hooligan]

Tai ne muistiin taotut hetket, taianomaiset.

Janoat sitä iltaa ja villi kilipää johdattaa.

Haluat, haluat palavasti nähdä sen.

Sen kuolaavan, arvaamattoman hullun.

Sätkivän pakkopaidassaan, raateleva kaikki verille ja se oli osa kulttuuria.

Olennainen, elävöittävä ja ainutlaatuinen.

 

[HardCore Hooligan]

Illoista tehdään merkityksettömiä ja kauhistellaan ajoja, sun muita perusjuttuja.

Siinäpä on tunne piikissä, kuola valuu ja sydän sykkii.

Huikeaa mukana elämistä ja niin edelleen.



Me uskolliset, fanaatikot ja kulttuuri kuin kulttuuri olemme aikamme eläneitä.

Aivan kuin perustotuudet ja matkaan suoraan aloituksesta.

Suoraselkäistä, rehellistä ja kaksi kovaa jätkää.

Buckets off ja square off, se oli siinä.

 

[HardCore Hooligan]

Muistimme häilyvät lokerrot ja notkopaikat.

Joskus epäilemme jopa itseämme ja Midget kiekko parikymmentä vuotta sitten.

Häkkipääjunnut ja lähes matsi kuin matsi kintaat lepäsivät jäässä.

Buckets off, square off ja sitä rataa.


Mailat kopisivat laitaan, koutsi stemppasi ja yleisö taputti.

Ei kuhisteltu tai kyynelehditty ja ne tunnusmerkit.

Kypärät löysällä, hihnat poissa, hanskat sivusaumoista auki, ranteet teipattuina ja paidat sidottuina.

Vivahteet,yksityiskohdat ja lähtöpölyn hengittelyn saastuttama mieli.

 

[HardCore Hooligan]

Kyle Flemington ja lupaus seikkailusta.

Se oli varteenotettava ja poimimme kyllä vastakaikua.

Terävimmillään häilyvä kilipää ja aistimme hahmossa vaaran tuntua.

Loppua kohden vaisumpaa ja kätki hulluutensa maailma katseilta.


Ottelijana, niin ottelijana..no, kantoi leimansa ja pysyi roolissaan.

Vähän liikaa väsähtänyttä heijaria HCH:n makuun ja kukki kevään katsomossa.

Jätkä häpäistiin ja kova poika oli tarpeeton, käyttökelvoton.

Todellakin, maistui puulta ja ei hymyn värettäkään.



2012-2013 ja OA Flemingtonin hyytävä vastaisku?


Jr.B:n GOJHL ja St. Marys Lincolns.


Me aivan vapisemme innostuksesta ja iho heittää kananlihalle sekä silmät pyörivät päässä.

 

[Kaukosäädin]

Voisitko HardCore Hooligan laittaa joskus(aina) videoita näistä junnujen lähdöistä niin olisi kiva katsella.