Mainos

Hassuja ja omituisia tapahtumia tosielämässä

  • 305 558
  • 759

speteus

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Varhaisimmat lapsuusmuistoni on kun olen ollut alle 1 vuoden ikäinen. Isäni kantoi minua isovanhempieni luona yläkerrasta alakertaan ja liukastui rappusissa lyöden selkänsä. Muistan tapauksesta, että isäni makasi rappusten alapäässä ja sanoi: JUMALAUTA!, kun minua kannettiin pois. Luulin vuosia, että tämä oli unta, mutta näin on todella tapahtunut. Muistan myöskin kun opin seisomaan ensimmäisen kerran. Se tapahtui ilta-aikaan ja olin silloin reilusti alle vuoden. Muistan kuinka minua yritettiin saada nukkumaan, mutta minä olin niin innostunut, kun oli oppinut jotain uutta niin nousin aina uudestaan ja uudestaan sängystä ylös.
 

Txjokeri

Jäsen
Suosikkijoukkue
Men in Blue ja muut oikeudenjakajat
Viestin lähetti Predator
Tuossa 1980-luvun alussa opiskeluaikana asuin yksin Helsingin Kalliossa pienessä yksiössä. Halusin pysyä ajan tasalla, joten olin vähillä rahoillani tilannut Helsingin Sanomat.

snip snippeti snip

Keskellä sänkyäni seisoi pikimusta KISSA turkki pörhöllään ja häntä värisi ärhäkkänä pystyssä! Se näytti todella vittuuntuneelta, kun olin meinannut tietämättäni liiskata sen painavan perseeni alle!
Noh, mikäs siinä muuten, mutta kun minun huushollissani ei ollut kissaa! Ei siis minkäänlaista kattia!

lisää leikkausta

Tähän on pakko heti vastata, kun luin... kissasta kertoo minunkin tarinani:

Tapahtui tänään. Olimme kavereiden kanssa täkäläisellä joella retkeilemässä. Laskettelimme kanootilla ja traktorinrenkailla virran mukana, kun yht'äkkiä yksi meistä huomasi pienellä kivellä istuvan märän, surkean kissanpennun. Kuinka se sinne oli joutunut, ei aavistustakaan, mutta uuden kodin se sai.
 
Suosikkijoukkue
Ilves Tampere
Kissoista tämäkin

Nimittäins. Sattu tuossa toissa kesänä sellainen oudomman puoleinen juttu. Olimme mummolassa sellaisella, sanotaanko nyt vaikka uudehkolla Mazdalla. Kun ilta koitti niin kävinpä vielä oikein henkilökohtaisesti lukitsemassa kyseisen kaaran ovet, kun se on minulle vähän kuin lapsi. Se auto siis. Siinä sitten samalla tein perinteistä tarkistuskierrosta, että mitään, mitä yön aikana tarvitaan (vaatteita tms.) ei ole sisään jäänyt, valot ovat veks jne.

Seuraavana aamuna menin hakemaan takakontista jotakin, ja samalla sieltä pyyhälsi ulos kissa. No en siihen sitten sen enempää huomiota kiinnittänyt, ajattelin, että se oli siellä äskettäin käväissyt, kun touhusin välillä muuta.

Olipa vaan varsinainen shokki, kun tätini lähti käymään ko. autolla paikallisessa kyläkaupassa, ja takaisin tullessaan kailotti jo kaukaa, että joku on paskantanut etupenkille. Nyt varmasti moni ajattelee, ettei ole kummoinen mysteeri, että se kissa sinne on yön aikana paskonut. Mutta vaikka minulla ei kovin läheistä kokemusta kissoista ole, niin väittäisin, että ne eivät pysty millään lietsomaan itseään sellaiseen vitutukseen, että kykenisivät viikonkaan panttaamisen jälkeen vääntämään sellaista ranteenpaksuista torttua melkein itsensä kokoisen läjän. Eikä se sitä paitsi edes haissut kissan paskalle. Eli melkeinpä väittäisin, että autoomme oli tuona kesäisenä yönä ilmestynyt tyhjästä paska. Ja vielä etupenkille.

Kerrottakoon, että vielä tänäkin päivänä siinä samaisessa autossa haisee, tosin nyt siihen alkaa jo karaistua. Mistähän minua siinäkin rangaistiin?

Edit: typo
 

JanJ

Jäsen
Kaveri kertoi viikonloppuna, että otti liftarin kyytiin. Sitten liftari kysyi, oisko heittää 2 euroa. Kaveri sanoi että ei ole.
Liftari kysyi, että eikö sulla tosiaan ole kahta euroa. Kaveri edelleen sanoi, että ei ole. Sitten liftari otti Visa-kortin (tai yhdistelmä, Nordea-pankki / Visa) taskustaan ja sanoi että mennäänpäs nostamaan vähän rahaa, niin saat sinäkin.
Kaveri kuitenkin kieltäytyi tarjotusta rahasta...
 

hermano

Jäsen
Suosikkijoukkue
Oulun Kärpät. Kiekko-Laser.
Re: Kissoista tämäkin

Viestin lähetti Tapio Rautalapio
...
Olipa vaan varsinainen shokki, kun tätini lähti käymään ko. autolla paikallisessa kyläkaupassa, ja takaisin tullessaan kailotti jo kaukaa, että joku on paskantanut etupenkille. Nyt varmasti moni ajattelee, ettei ole kummoinen mysteeri, että se kissa sinne on yön aikana paskonut. Mutta vaikka minulla ei kovin läheistä kokemusta kissoista ole, niin väittäisin, että ne eivät pysty millään lietsomaan itseään sellaiseen vitutukseen, että kykenisivät viikonkaan panttaamisen jälkeen vääntämään sellaista ranteenpaksuista torttua melkein itsensä kokoisen läjän. Eikä se sitä paitsi edes haissut kissan paskalle. Eli melkeinpä väittäisin, että autoomme oli tuona kesäisenä yönä ilmestynyt tyhjästä paska. Ja vielä etupenkille.

Kerrottakoon, että vielä tänäkin päivänä siinä samaisessa autossa haisee, tosin nyt siihen alkaa jo karaistua. Mistähän minua siinäkin rangaistiin?

Edit: typo

Hetkinen, siis hetkinen.

Siis tätisi kävi autollasi kaupassa ja vasta paluumatkalla "huomasi" tämä kissankokoisen paskakokkareen viereisellä etupenkillä? Vai peräti kuskinpenkillä? E-ei. Kissa näyttelee tässä selkeästi syntipukin osaa. Ettei vaan tätisi ehtinyt jo aiemmin vierailun aikana jo kadehtimaan uutuutta kiiltelevää japsikärryäsi? Kauppareissun aikana sitten muki lie mennyt lopullisesti nurin ja kostokakka ilmaantui vieruspenkille?

Kyllä on roisia meininkiä, sano.
 

Senior

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Totta vai tarua?

Oheisena esimerkki miten pienestä asiasta voi syntyä mahtava väärinkäsitys:

Kaksosveljekset olivat nimeltään Jussi ja Jari. Jussi omisti vanhan
rappeutuneen veneen. Tapahtuipa, että Jarin vaimo kuoli samana päivänä, kuin Jussin vene upposi.

Muutamia päiviä myöhemmin ystävällinen vanha rouva tapasi Jussin kadulla sekoittaen hänet Jariin, ja sanoi hänelle, "Olen todella pahoillani menetyksestäsi, sinusta täytyy tuntua kauhealta."

Jussi sanoi,"No, ei ihmeemmin, tosiasiassa olen oikein tyytyväinen, että pääsin siitä eroon. Se oli mätää vanhaa tavaraa alusta lähtien, sen alapäässä oli kaikki kuivunut ja haisi kuolleelta kalalta. Se päästi vettä ja sillä oli paha rako perässä ja tosi iso reikä edessä, joka suureni joka kerta kun käytin sitä."
"Se vuoti hullun lailla ja oli vaikeaa pitää sitä pystyssä.
Mutta mikä todella lopetti sen, oli kun neljä miestä vuokrasi sen minulta pitääkseen vähän hauskaa yhdessä. Varoitin heitä, ettei se ole enää hyvä, mutta he halusivat lähteä sen kanssa joka tapauksessa. Kirotut hölmöt olivat yrittäneet hypätä siihen samaan aikaan eri puolilta ja eri asennoissa ja se oli liikaa sille vanhalle ruuhelle, se halkesi kahtia."

...Vanha rouva pyörtyi.

:p
 

wabbit

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, KiVa
Polttarireissu

Pakko tänne on sitten oma tarinakin varmaan laittaa. Kerroin tuossa reilu pari vuotta sitten kavereilleni aikaisteni mennä avioon. Siitä innostuneena kaverit sitten järjestivät minulle tietenkin polttarit.

Polttareita oli oikeastaan kaksi kappaletta ja tämä on nyt kesymmästä, mutta päättyivät vakavammin. Kaikki alkoi tavallisena ravintolailtana: viinaa, naisia ja tanssia. Ja päättyi myös semmoisena.

Asuin silloin ja vieläkin Espoossa ja junalla lähdin sitten kotiinpäin. Jostain syystä tavalliset sähköjunat oli korvattu dieselvetoisilla vaunuilla. Sähköt poikki tai jotain. Yöjuna oli aivan täynnä jouduin seisomaan oven edessä ja tullessa Leppävaaraan aseman snakarin lihis kahdella nakilla oli melkein tulossa ylös.

Leppävaarasta juna lähti pienellä nykäyksellä liikkeelle. Nykäyksen seurauksena vieressä ollut kaverini tönäisi minua ja ystävälliset kanssa ihmiset olivat jättäneet oven auki. Sieltähän tämä pieni mies poloinen syöksyi. Hitaasti liikkuvasta junasta suoraan katuun asemalle ja taju pois.

Ensimmäinen mitä tajusin oli piipaa-auton kova ulina ja seuraavaksi tajusin olevani Jorvin sairaalassa. Hyvän näköisiä hoitsuja muuten (toim. huom.) Onneksi ei ollut häät seuraavana päivänä, koska puolpäätä oli turvoksissa, aivotärähdyksen kera.

Mitä tästä opimme. Älä kulje kotiin junalla, ota hyvä mies taksi.
 
Suosikkijoukkue
Ilves Tampere
Re: Re: Kissoista tämäkin

Viestin lähetti hermano


Hetkinen, siis hetkinen.

Siis tätisi kävi autollasi kaupassa ja vasta paluumatkalla "huomasi" tämä kissankokoisen paskakokkareen viereisellä etupenkillä? Vai peräti kuskinpenkillä? E-ei. Kissa näyttelee tässä selkeästi syntipukin osaa. Ettei vaan tätisi ehtinyt jo aiemmin vierailun aikana jo kadehtimaan uutuutta kiiltelevää japsikärryäsi? Kauppareissun aikana sitten muki lie mennyt lopullisesti nurin ja kostokakka ilmaantui vieruspenkille?

Kyllä on roisia meininkiä, sano.

Niin se paska oli siis apukuskin paikalla. Ja kyllä, tätini huomasi paskan vasta tulomatkalla, vaikka oli jo menomatkalla ihmetellyt outoa hajua (kas vain). Tuskinpa vaan kyseessa oli kateellisen sukulaisen kostoisku, sillä luulisin, että hänen vielä uudempi Opel Omega kompensoi mukavasti meidän riisipussimme, saattaa jopa "Ooppeli" viedä voiton :D .

Kerrottakoon, että kyseiselle kissalle meinasi käydä huonosti kun heti seuraavana päivänä kun olin ajokortin saanut MEINASIN (huom. palstan nenärenkaisimmat eläintensuojelijat) puoli vahingossa antaa kuolemantuomion todennäköisimmälle syylliselle. En nyt suoranaisesti yrittänyt, mutten niin hirveästi varonutkaan.
 

mendieta

Jäsen
Suosikkijoukkue
Carlo Grünnin ja Juhani Tammisen FB-päivitykset
mystiset pisarat

Minulle tapahtui tässä muutama kuukausi takaperin tällainen pikku episodi, jota ei voi kyllä hauskaksi sanoa, mutta hyvin oudoksi kylläkin.

Asun Vaasalaisessa lähiössä keskustan lähellä perus-kolmekerroksisessa kerrostalossa kolmannessakerroksessa (huh!). Eräänä aamuna kello herätti normaalista kouluun klo 7. Heti sängystä noustuani huomasin että sängyn päädyssäni oli punaisia läikkiä. Aivan kuin jotain olisi tippunut pisarina lattialle. Jälkiä oli myös makuuhuoneeni lisäksi keittiön ja eteisen lattialla. Tarkistin ensimmäisenä onko jalan pohjissani jotain haavoja joista olisi voinut tulla verta, saman tein tyttöystävälleni. Ei ollut. Jäljet näyttivät ihan vereltä, joten ajattelin, että haavat jalanpohjissa olisivat voineet olla syy jälkiin. Nousimme kunnolla ylös ja tutkimme tarkemmin jälkiä ja pohdimme oliko ne olleet siinä jo illalla ennenkuin olimme menneet nukkumaan. Illalla meillä oli kuitenkin ollut valot päällä ja jäljet näkyivät niin selvästi, ettei niitä yksinkertaisesti olisi voinut olla huomaamatta.

Ei keksitty mistä ne olisivat voineet tulla. Tyttöystäväni pyyhki ne pois. Myöhemmin tyttöystäväni vitsaili, että olisi aika karmivaa, jos jäljet jatkuisivat rappuun. Samalla huomasimme että myös asuntoni ulko-oven siis oven josta pääsee rappuun edessä oli myös samoja jälkiä. Avasimme oven ja koko rapunlattia oli näiden mystisten pisaroiden peittämä. Siis voi videopeli! Siinä vaiheessa alkoi jännittämään. Pisarat menivät siis rapusta, sisälle asuntooni suoraan sänkyni päätyyn asti. Näytti siis siltä, että joku on tullut rapusta ja kävellyt sänkyni päätyyn tiputtaen samalla jotain pisaroita lattialle.

Ajattelin soittaa poliisille, mutta en heti kehdannut. Soitin isälleni, joka oli matkalla töihin ja asuntoni on suurinpiirtein matkan varrella. Hän tuli käymään ja kehoitti soittamaan poliisille. Soitin poliisit, jotka tulivatkin paikalle. Poliisit kyselivät tarkkaan mitä olimme syöneet ym ja näin poissulkivat mahdollisuuden, että olisimme itse tiputtaneet pisarat lattialle. Ei keksitty mitään keinoa, että olisimme itse sotkeneet lattian. Mitään ei selvinnyt. Poliisit diagnosoivat pisarat ja totesivat, että se on todennäköisesti jotain kastiketta tms. Poliisit eivät pitäneet mahdollisuutta, että joku on hiippaillut asunnossani yöllä mitenkään mahdottomana. "Eri ihmiset saavat kicksinsä eri asioista", totesi nuorempi poliiseista.

Vielä tänä päivänäkään ei ole selvinnyt mitä ne pisarat olivat. Minulla on turvaketju ovessani jota en ennen käyttänyt, nyt käytän. Oveni lukot on vaihdettu sillä aikaa kun minä olen asunut asunnossa, joten jonkun entisen asukkaan vanhoista avaimista ei voi olla kyse. Tietysti jompikumpi on voinut unissaan käydä kuupailemassa rapussa joku sapuska kädessään, mutta emme löytäneet jääkaapista mitään sellaista ruokaa mistä olisi voinut pisaroita tippua ja toiseksi tyttöystäväni heräisi varmasti, jos lähtisin rappuun kuupailemaan. Pisaroita oli myös alemmilla tasoilla rapussa. Mahdollisuus siis on, että joku perverssi on käynyt asunnossani meidän nukkuessa ja kyyläillyt meitä sänkyni päästä.

Karmiva ajatus. En osaa sanoa kuinka suhtautuisin henkilöön, jos heräisin ja huomaisin että hän katselee minua kun nukun, veikkaan että siinä on hengenlähtö lähellä. Nyt käytän turvaketjua joka yö ja olen keskustellut asunnonomistajan kanssa turvalukon ostamisesta. Unettomia öitä on tullut jonkinverran viettettyä.

Että tällasta...
 

Carlos

Jäsen
Viestin lähetti Predator
Noh, sitten eräänä sunnuntain aamuyönä heräsin taas punkassani, oli vielä aivan pimeää, kello näytti jotakin 04.00-05.00 välillä. Päätin mennä katsomaan, onko lehti jo jätetty sinne oveni ulkopuolelle portaikkoon.
Avasin oven ja huomasin, että lehti oli jostakin syystä tällä kertaa vähän kauempana, se oli jätetty melkein keskelle portaita... ilmeisesti joku yön kulkija oli sitä selannut mutta ei onneksi ollut vienyt sitä mukanaan. Hipsin sitten lehden noutamaan ja palasin takaisin eteiseeni. En ollut koko toimenpiteen aikana laittanut kämppääni valoja, koska osasin ulkoa jokaisen nurkan ja pöydän kulman. Heitin sitten Hesarin pöydälle ja päätin mennä vielä takaisin nukkumaan. Joten istuin siinä pimeydessä sitten sängylleni... ja sillä samalla sekunnilla meinasin paskantaa housuihini! Istuin nimittäin jonkin LIIKKUVAN PÄÄLLE ja kämpän täytti kaamea ulina ja ärinä! Poukkasin paniikissa pystyyn ja nappasin valot äkkiä päälle.
Keskellä sänkyäni seisoi pikimusta KISSA turkki pörhöllään ja häntä värisi ärhäkkänä pystyssä! Se näytti todella vittuuntuneelta, kun olin meinannut tietämättäni liiskata sen painavan perseeni alle!
Noh, mikäs siinä muuten, mutta kun minun huushollissani ei ollut kissaa! Ei siis minkäänlaista kattia!
Kun rupesin siinä sitten vähitellen rauhoittumaan ja kissakaan ei enää mourunnut äkäisenä, niin mietin kuumeisesti vaihtoehtoja kissan ilmestymiselle. Eipä siinä muuta vaihtoehtoa ollut, kuin että se oli livahtanut sisään asuntooni sillä hetkellä, kun hiippailin pimeässä sinne portaikkoon noutamaan Hesaria!

Nostetaanpas tämä vanha mutta loistava ketju taas henkiin.

Nimittäin tuo veli Predatorin tarina on hyvin mielenkiintoinen, samantapainen löytyy myös meiltä.

Oli äitini syntymäpäivä n. 5 vuotta sitten, ja hän lähti käymään kaupassa. Eli meni talomme alakertaan, sieltä autotalliin (jossa on lukittu ulko-ovi, mutta sinne pääsee myös sisäkautta), avasi tallin ovet, avasi autonovet, meni sisään autoon, käynnisti auton, ja: *miau*

Siinä pelkääjän penkillä oli iso musta kissa! Siis lukitussa tallissa, lukitussa autossa ja iso kissa. Äitini tottakai riemastui että nyt hän sai kisun synttärilahjaksi, olipa perhe tehnyt kivan yllärin. Perhe kuitenkaan ei ollut tehnyt ylläriä.

Jännäksi jutun tekee se että tunnemme naapuruston kissat tosi hyvin, tätä kyseistä kissaa ei ole koskaan näkynyt ennen sitä, eikä sen jälkeen. Se oli ilmeisesti jossain vaiheessa edellisenä päivänä onnistunut livahtamaan autoon kenenkään huomaamatta ja oli sitten ollut siellä yön. Eikä se ollut tehnyt edes tarpeitaan sinne eikä mitään, siisti kisu.


Sitten omasta elämästäni eräs enneuni.

Näin unta joskus n. 12-vuotiaana, että olin jossain vieraassa paikassa, jonkunlainen leirikeskuksen näköinen rakennus järven tuntumassa. Tulin tähän outoon rakennukseen, kävelin ulos rannan puolelle, ja lähdin kävelemään rantaan päin, kun minua vastaan tuli joku outo tyttö, jonka kanssa vaihdoin muutaman small-talk -tyyppisen sanan. Uni loppuu.

Jostain ihmeen syystä tämä uni kuitenkin pysyi mielessäni todella kauan, vaikka siinä ei käytännössä tapahtunut mitään.

Sitten kolme vuotta myöhemmin menin rippileirille. Vanhempani tiputtivat minut jonnekin keskelle korpea, ja tulisivat sitten hakemaan viikon päästä. Menin rakennukseen, tulin ulos alakerrasta ja lähdin kävelemään rantaan päin. Hetkinen... tämä näyttää tutulta... vastaan kävelee tyttö... se täsmälleen sama tyttö kuin siinä unessa, tunsin hänet kasvoilta vaikka en ollut siis ikinä "livenä" nähnyt ja tiesin että hän puhuu minulle jotain. Kaikki tapahtui täsmälleen kuten siinä muutaman vuoden takaisessa unessa.

Jännää hommassa oli vielä se että tämä tarina ei johtanut mihinkään, ihan täysin siis triviaali tapahtuma, jonka näin 3 vuotta etukäteen. Mitähän tästäkin sitten pitäisi ajatella?
 

Pinturicchio

Jäsen
Suosikkijoukkue
JYP, Juventus, Jokipojat
Olen niitä Mr. Bean tyyppejä joille sattuu ja tapahtuu paljon, mutta parhaimmillani olen kuitenkin nukuessani...tässä muutamia otteita vuosien varrelta

Pikkupoikana sain uudet aurinkolasit ja olin tietysti niistä aivan innoissani, joten niinpä olin seuraavana yönä unissani laittanut aurinkolasit päähän ja mennyt ikkunan eteen aurinkoa katselemaan...

Parisen vuotta sitten, kun asuin vielä vanhempien, luona olin joku kesäinen yö päättänyt lähteä kesken unien pienimuotoiselle retkelle.... Olin napannut tyynyn , pyyhkeen ja sukat kainaloon, kipittänyt rappuset talomme alakertaan, napannut jääkaapista maitotölkin ja tämän jälkeen olin asetellut kaikki kamat siististi keittiön pöydälle ja lähtenyt takaisin nukkumaan yläkertaan...kyllä siinä oli taas äitimuorilla ihmettelemista kun aamulla heräsi...itse en tietenkään muista tapahtumista yhtään mitään..

Vuosi sitten kun olin armeijassa, voisin vaikka vannoa että kuulin keskellä yötä seuraavanlaisen kuulutuksen: "Komppania! Tuvissa jonoon järjesty ja taisteluvarustuksessa komppanian etupihalle kolmiriviin järjesty!! No minähän tietenkin sykähdin ylös ja peitto harteillani läksin etsimään kaapista varusteita...muut tuvan jätkät sitten herättivät minut siinä vaiheessa kun olin vetämässä tetsaria päälle...riitti muuten tuosta jutusta huvia pitkäksi aikaa...

Aivan normaalia yötoimintaani ovat peiton/tyynyn kuljettelu esim. vessaan tai sohvalle...television ja valojen päälle laittaminen keskellä yötä kuuluu myös tapoihini...huhujen mukaan olen myös todella kova unissa puhja, mutta ei niistä jutuista kuulemma yleensä mitään selvää saa...omituisista unistani saisi myös todella mielenkiintoisen kirjan ,mutta niitä en jaksa nyt ruveta luettelemaan...

Auta armias sitä onnellista naista joka (toivottavasti) joskus minusta saa miehen loppuiäkseen...voi ainakin sanoa että sen perheen yöelämä tulee olemaan vilkasta...
 

V-man

Jäsen
Suosikkijoukkue
Oulun Kärpät
Re: Re: Hassuja ja omituisia tapahtumia TOSIELÄMÄSSÄ...

Viestin lähetti Carlos
Hetkinen... tämä näyttää tutulta... vastaan kävelee tyttö... se täsmälleen sama tyttö kuin siinä unessa, tunsin hänet kasvoilta vaikka en ollut siis ikinä "livenä" nähnyt ja tiesin että hän puhuu minulle jotain. Kaikki tapahtui täsmälleen kuten siinä muutaman vuoden takaisessa unessa.

Jännää hommassa oli vielä se että tämä tarina ei johtanut mihinkään, ihan täysin siis triviaali tapahtuma, jonka näin 3 vuotta etukäteen. Mitähän tästäkin sitten pitäisi ajatella?

Olit niin hämmentynyt enneunestasi, että et kuunnellut yhtään mitä se tyttö sinulle sanoi. Tytön lause sisälsi todennäköisesti mm. sanat sinä, minä, yöllä, sauna, saippua, taivas, rinnat, uudelleen ja uudelleen.
 

Fläppis

Jäsen
Suosikkijoukkue
Pelicans
Re: mystiset pisarat

Viestin lähetti mendieta
Minulle tapahtui tässä muutama kuukausi takaperin tällainen pikku episodi, jota ei voi kyllä hauskaksi sanoa, mutta hyvin oudoksi kylläkin.

Huhhuh, tässä oli kyllä koko kavalkaadin karmivin tarina. Ehkä siksi, että se olisi käytännössä mahdollinen. Toivottavasti kyseessä oli todellakin joku outo unissakävelyepisodi. Karmaisee pelkkä ajatus. Sympatiat sinne...
 

Carlos

Jäsen
Re: Re: Re: Hassuja ja omituisia tapahtumia TOSIELÄMÄSSÄ...

Viestin lähetti V-man
Olit niin hämmentynyt enneunestasi, että et kuunnellut yhtään mitä se tyttö sinulle sanoi. Tytön lause sisälsi todennäköisesti mm. sanat sinä, minä, yöllä, sauna, saippua, taivas, rinnat, uudelleen ja uudelleen.

Piru soikoon, näinkö siinä olisikin käynyt?? Ja kun nyt tarkkaan mietin, jotain outoa se tyttö höpisi siinä alussa mikä sopisi tuohon kuvaukseen, ja lopusta muistan jotain tyyliin: ensin, nyt heti, pikainen, pusikko, harasoo... Hitsi, ollapa aikakone!
 
Re: Re: Re: Re: Hassuja ja omituisia tapahtumia TOSIELÄMÄSSÄ...

Viestin lähetti Carlos
ensin, nyt heti, pikainen, pusikko, harasoo... Hitsi, ollapa aikakone!

Ehkä se tarkemmin ajateltuna olisi ollut muotoa: pikainen, pusikko, harasoo... Hitsi, viisikjymppiä.
 

Rod Weary

Jäsen
Suosikkijoukkue
HPK, Stars, Panthers
Hoho, hauska huomata, etten ole ainoa, jolle näitä sattuu :D

Melkein jokapäiväiseen elämääni liittyvät 'etiäiset' tms. Aavistan jollain tasolla ikävät uutiset etukäteen, varsinkin, jos ne koskevat lähipiiriäni. Outo tunne saattaa vallita vatsanpohjassa parikin päivää, kunnes tulee esim. Se Vapauttava Puhelu ja kuulen uutiset. Sitten onkin olo taas ihan normaali.

Pahimman sätkyn sain kuitenkin muutama vuosi sitten, kun tulin töistä kotiin ja vilkaisin telkkariani, joka ei ollut tietenkään päällä. Jotain omituista siinä kuitenkin oli. Hetken ruutua tuijotettuani havaitsin, että sen pölykerrokseen oli kirjoitettu jotain. Asuin tuolloin hiukan syrjemmällä ja yksin, eikä vieraitakaan ollut käynyt aikoihin. Hetken aikaa oli melko orpo olo, kun en voinut käsittää, miten teksti oli siihen ilmestynyt. Tarkemmin sitä silmäiltyäni totesin, että siinä luki "TOMMI" (vai oliko se Tommy, whatever). Parin minuutin päästä sitten hoksasin, että jonkin aikaa sitten luonani oli käynyt tuttu asentaja laittamassa kotiliittymäni paikalleen. Oli sitten tehnyt minulle käytännön pilan.

Tommy: Jos luet tämän, niin kiitos vain. Olet minulle kalsarit velkaa.
 

kausi

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS, Westendin työväenpalloilijat
Re: Kissoista tämäkin

Viestin lähetti Tapio Rautalapio
Eli melkeinpä väittäisin, että autoomme oli tuona kesäisenä yönä ilmestynyt tyhjästä paska. Ja vielä etupenkille.

Jumalauta. Tämä oli hauskin tarina mitä olen pitkiin aikoihin lukenut. Aivan helvetillisen hauska. Kiitos!
 

kausi

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS, Westendin työväenpalloilijat
Viestin lähetti belenos
sitte on kans yks ufo homma koska en itse pääse juuri ikinä kaupan ovista sisään kun ne paskiaiset ei tahdo aukasta sitä ovea millään.

Voi helvetti tätä riemun määrää, mitä olen kokenut tätä ketjua lukiessani. Tuokin yllä oleva lausunto niin helmi, että olen ollut tässä työkyvytön viimeisen vartin kun en ole nauramiseltani pysynyt tuolilla. Porukka täällä töissä luulee että olen tullut hulluksi.
 

pale

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Lebarin Pantterit
Dataa

Viestin lähetti speteus
Varhaisimmat lapsuusmuistoni on kun olen ollut alle 1 vuoden ikäinen. Isäni kantoi minua isovanhempieni luona yläkerrasta alakertaan ja liukastui rappusissa lyöden selkänsä. Muistan tapauksesta, että isäni makasi rappusten alapäässä ja sanoi: JUMALAUTA!, kun minua kannettiin pois. Luulin vuosia, että tämä oli unta, mutta näin on todella tapahtunut. Muistan myöskin kun opin seisomaan ensimmäisen kerran. Se tapahtui ilta-aikaan ja olin silloin reilusti alle vuoden. Muistan kuinka minua yritettiin saada nukkumaan, mutta minä olin niin innostunut, kun oli oppinut jotain uutta niin nousin aina uudestaan ja uudestaan sängystä ylös.
 

Snakster

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Unista tuli mieleeni eräs minua aikanaan unissani riivannut hahmo. Näin nimittäin jossain 6-10 vuoden ikäisenä toistuvia painajaisia sellaisesta vanhasta parrakkaasta Väinämöisen näköisestä äijästä, joka ei suoranaista väkivaltaa minulle tehnyt, mutta oli erittäin ahdistava, pelottava ja uhkaava. No, unet loppuivat sitten aikanaan ja jatkoin elämääni muina miehinä seuraavat 15-20 vuotta. Kunnes taas se sama äijä tuli uniini. Nyt sillä ei ollut enää edes tukkaa vaan se oli sellainen kalju kurttuinen ukko. Mutta toisella ilmestymiskerralla meikäläinen oli saanut jollain mystisellä tavalla henkisen yliotteen siitä ja lähti livohkaan eikä ole enää takaisin tullut.

Jonkin verran Jungia lukeneena voisin veikata, että kyseessä oli jonkin sortin Animus-hahmo eli meikäläisen yliminä tai vastaava. Itse olen ajatellut sen asian sillä tavalla, että sen äijän voittaminen oli tavallaan avain onnelliseen ja tasapainoiseen aikuisuuteen lapsuuden ja nuoruuden seikkailujen jälkeen. Ehkä tämä kuulostaa vähän paksulta teorialta, mutta ainakin palaset on tuon jälkeen loksahdelleet aika mukavasta elämässä kohdalleen.
 

Dave T

Jäsen
Suosikkijoukkue
-
Kirkossa

Tässä jutussa ei ole tarkoitus pilkata uskontoa eikä rienata millään tavalla. Kerron vain mitä tapahtui.

Eli, pikkuveljellä oli rippijuhlat. Suvi oli kauneimmillaan, joten tietenkin edellisiltana tuli käytyä kesäjuhlilla. Seuraavana aamuna olo oli ihan ok, olin jopa tajunnut jarrutella, kun aamulla piti lähteä kirkkoon.

KIrkossa oli sitten pirun ahdasta ja olo alkoi kummasti huonontua. Epätoivoisena aloin sitten pistää käsiä ristiin ja pyytää apua korkeammalta taholta. Edessä kun istuivat vielä suuresti kunnioittamani uskovaiset isovanhempani. Rukouksissani aloin jo lupailla suuriakin parannuksia elämässäni.

Oliko se sitten johdatusta tai pelkkää sattumaa, en minä tiedä, mutta isäni sitten viime hetkillä kääntyi minuun päin ja käski hakea autoon unohtuneet ruusut. Äkkiä parkkipaikalle ja pusikkoon heittämään ne perinteiset. En tiedä, voitteko kuvitella sitä helpotuksen tunnetta.

Suuria parannuksia eí valitettavasti ole tullut tehtyä, mutta kiitollisuudella muistelen kyseistä onnellisesti päättynyttä episodia. Jos ette usko, niin voitte kysyä tyttöystävältäni, hän nimittäin seisoi vieressäni. Eikä edes jättänyt. Metafyysisistä tapahtumista hän ei kuitenkaan pysty sanomaan mitään..
 

Paitselo

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK & Carl Brewer Forever & Karjakunnan nakit
Tänäänkoettua, tuoretta vitutusta ja joulun sanomaa:

No niin. Olin tänään nuoremman poikani kanssa suuressa marketissa ruokaostoksilla. Aina kun pääsee ilman vaimoa pojan kanssa kauppaan, niin se on ihan kivaa se. Nimittäin usein vaimon mukaan laittaman ostoslistan lisäksi me MIEHET löydämme aina kahdestaan TODELLA tarpeellista tavaraa, päinvastoin kuin nuo vaimon iänikuiset ostoslistoihin kirjoitetut perunat ja muut elintarvikkeet. Me MIEHET kahdestaan löydämme isosta marketista esim. halpoja CD-levyjä joiden aiheena on pieruhuumori, isot tissit tai Greatest Hits Of Tom Jones, tai sitten me löydämme kivannäköisiä maustepurkkeja etsiessämme spagettikastiketta, tai me jäämme kuuntelemaan nuoren ja nätin pullakonsulentin saarnaa siitä, miten JUURI hänen lafkansa tekee mehevämmät joulutortut kuin jokin toinen saman alan leipomo.

Noh, asiaan. Olin poikani kanssa kerännyt ostoskärryt täyteen kaikenlaista kamaa vaimon ostoslistan mukaan. Sitten tuli sellainen hetki, että poika huiteli jossakin kaupan hyllyjen välissä syynäilemässä jotakin (pyllyjä kenties... se kun on siinä iässä... eikä se onneton tajua minulle vihjata löydöistään mitään, kun se ei tajua että minun iässäni ollaan siinä vaiheessa, että ollaan taas uudestaan "siinä iässä"... oikeastaan minä olen ollut AINA "siinä iässä".

Ai joo, se asia.

Niin, kärryt olivat melko täynnä kamaa, kun minä lähdin jonkun hyllyn päädystä hakemaan perunalastuja. Parkkeerasin kärryni sitten sen hyllyrivistön päätyyn, koska siellä hyllyjen välissä oli kamalasti väkeä kärryineen.
Kun saavuin takaisin kärrylleni pottulastupussin kanssa, huomasin heti että nyt on jotakin vialla. Nimittäin siinä kärryssäni päällimmäisenä kaiken kaman päällimmäiseksi oli joku heittänyt sukkahousupaketin haarakiiloineen. Heitin lastut siihen kärryyn ja otin sen sukkahousupaketin käteeni. Katselin samalla ympärilleni etsiäkseni jotakin naisihmistä, joka kenties huomaisi minut sukkahousupakettini kanssa - enhän ollut kärrystäni erossa kuin n. puoli minuuttia. Siinä kuikuillessani huomasin samalla että kärrystäni oli myös KADONNUT pitkän jonotuksen jälkeen lihatiskiltä ostamani kinkkupaketti! Silloin hermostuin ja rupesin oikein perusteellisesti penkomaan sen ostoskärryn sisältöä... sitten kuulin selkäni takaa sanat:
- Hei äijä, mitä sä siinä duunailet?
Oikaisin selkäni, kohdistin katseeni ja heilutin kiukkuisena toisessa kädessäni olevaa sukkahousupakettia. Huomasin katsovani silmiin n. 40-vuotiasta rouvashenkilöä.

Ja sitten asia selvisi. Olin AIVAN väärän ostoskärryn kimpussa. Syynäsin siinä sen ventovieraan naisen ostoksia, heilutin hänen sukkahousujaan vihaisena ja syytin häntä kinkkuni pöllimisestä... ja koko ajan se OMA kärryni oli viereisen hyllykön päähän pysäköitynä.

Puolustuksekseni sanoisin kuitenkin, että aika moni ihminen kerää kärryynsä samoja kamoja kuin minä... joten erehtyminen on mahdollista. Vai?
 

Kosketus

Jäsen
Ennustamista

Lyhyesti kerrottuna: Olin 90-luvun alkupuolella suht pitkään työttömänä ja välillä aika epätoivoisessakin mielentilassa sen suhteen, että tuleekohan tästä elämästä tällä menolla oikein yhtään mitään. Työttömänä oli sitten aikaa pohtia omaa tulevaisuutta, ja miettiä, että missähän vaiheessa asiat mahtavat ruveta luistamaan paremmin... Välillä vaivuin näihin mietteisiin aika syvällekin. Ajatukset alkoivat toistuvasti kulkea samoja uria ja vähitellen tunsin saavani jonkinlaista kontaktia omaan tulevaisuuteeni. Ongelma oli siinä, että se näytti suhteellisen mustalta. Tosin toistuvasti päädyin siihen tunteeseen, että jossain vuosien päässä oli tunnelin päässä valoa näkyvissä.
Aloin aktiivisesti keskittymään tähän kohtaan tulevaisuudessani ja sain mielessäni luotua kuvia/ajatuksia sen hetkisistä tilanteista ja tapahtumista. Yksi ajatus joka tuli toistuvasti mieleeni, oli että olin Gröönlannissa ja otin aurinkoa. Tämä erityisesti vaivasi päätäni, sillä mitä h-vetin tekemistä minulla tulisi koskaan olemaan Gröönlannissa ! En ollut varma, näinkö todella tulevaisuuteeni vai tekikö mielikuvitus tepposensa, joten jonkin aikaa tätä ns. ennustamista harjoitettuani pyrin lopettamaan sen ja aktiivisesti unohtamaan kaiken "näkemäni".

Viime toukokuussa lensin koneessa Kööpenhaminasta Seattleen, kun kone vähän Gröönlannin jälkeen kääntyi takaisin ja aloitti laskeutumisen. Syyksi kerrottiin pommiuhka, joka Seattlen päässä oli annettu koneellemme. Siellä sitten vietin yhden yön parakissa, Gröönlannissa. Ja kun seuraavana paivänä makoilin paikallisen lentokentän aulassa ottamassa aurinkoa, mietin että mitähän järkeä tässä touhussa on, jos kaikki sittenkin on ennalta määrättyä... mutta en sitten vaivannut päätäni sillä sen enempää.
 

Sistis

Jäsen
Suosikkijoukkue
Україна
Tämä on aika erikoinen yhteensattuma.

Eräänä aamuna tässä viime viikolla, kun heräsin, mieleeni tuli jotenkin valokuva jostain vuodelta -83, missä 3-vuotias meikäläinen ja erään entisen tuttavaperheeni pojat, vuotta nuorempi ja vuotta vanhempi teemme isäni matka-arkusta 'linnunpönttöä' joidenkin keittiötyökalujen tms. kanssa.... pikkuinsinööreinä.

En ole ollut mitenkään tekemisissä tuon perheen kanssa yli kymmeneen vuoteen, joten sinällään ihmetytti, että mistä tuo valokuva tuli mieleen.

No kymmenen minuuttia heräämiseni jälkeen puhelimeeni tuli tekstiviesti. Pikkusiskoni kertoi lukeneensa lehdestä, että vanhempi noista veljeksistä oli kuollut.

Aika erikoinen yhteensattuma.
 

Arnold

Jäsen
Suosikkijoukkue
SM2013
Viestin lähetti Snakster
Unista tuli mieleeni eräs minua aikanaan unissani riivannut hahmo. Näin nimittäin jossain 6-10 vuoden ikäisenä toistuvia painajaisia sellaisesta vanhasta parrakkaasta Väinämöisen näköisestä äijästä, joka ei suoranaista väkivaltaa minulle tehnyt, mutta oli erittäin ahdistava, pelottava ja uhkaava.


Sama vika, tosin mun unissa se oli joku "mörkö" tai mikä lie. Nuorempana näin aina unta, että katsoin kotoa sisältäpäin ulos takapihalle, josta näkyi naapurin suht korkea aita. Sen aidan kurkkasi aina joku isopäinen otus (tai olio), josta ei näkynyt muuta kuin se pää. Sen kasvot olivat hieman epäselvät, mutta kuitenkin pelottavat. Sama uni toistui paikoin useamman kerran kuukaudessa. Kunnes yhtäkkiä ne unet katosivat.

Miksi mulle tulee aina viluväreitä, kun ajattelenkin näitä yliluonnollisia asioita? Ja sellainen olo, että ihan kuin joku tuijottaisi olkani yli, kun kirjoitan tätä tekstiä tässä. Tulee mieleen tapaus, kun olin eksän isosiskon luona illan kahdestaan. Siellä tuli puhetta yliluonnollisista asioista. Niitä juteltiin varmaan kolmisen tuntia. Koko ajan meikäläisen ihoa pitkin meni viluväreitä (kuten nytkin). Se vasta olikin kauheata, kun lähdin sitten autolle ja kohti kotia kerrostaloalueen läpi. Melkein puolijuoksua ja kun pääsin autoon, niin kurkkasin heti takapenkille, että onko siellä joku otus valmiina hyökkäämään kimppuuni ja syömään minut. Koko matkan piti sitten myös vilkuilla taustapeiliä, että koska se hyökkää kimppuuni.

Olen kyllä ammentanut kaikkea faktaa yliluonnollisesta pilvin pimein ja kirja kaupalla kirjastosta käsin, joten onko tämä viluväristys kenties jotain sellaista, että olen "liian herkkä" yliluonnolliselle. Alitajunnassa jännitän yliluonnollista liikaa. En keksi muutakaan syytä, kun en myönnä pelkääväni yliluonnollista, päinvastoin toivoisin näkeväni ja kokevani useammin ilmiöitä. Mutta sitten tulee mieleen toinen seikka. Yleensä herkät ihmiset kokevat enemmän yliluonnollista. Ja meikäläisellä kun nämä tapahtumat ovat todella minimaalisia.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös