Tässä olisi lisää juttuja:
Asuin ikävuodet 6-12 Lohjalla, Ojamolla. Talomme lähellä oli metsäinen kukkula, jonka takana on vanha Ojamon kaivos, joka ei ole enää pitkään aikaa ollut käytössä. Kaivoksella on jonkinlainen nosturintapainen, jolla hinattiin kiviä lammen pohjasta. Lammen vesi on myös jostain syystä vihreää. Silloin kun Ojamolla asuttiin, kaivoksella toimi sukelluskoulu, en tiedä toimiiko enää. Kaivoksen lähellä on peltoaukea, jossa on vanhojen talojen sokkeleita. Niitä löytyy myös sisemmältä metsästä, vähän matkaa kukkulasta. Peltoaukealla kasvaa myöskin lukuisia omenapuita, joita kävimme aina kaveriporukalla syömässä. Peltoaukean takana on isohko rinne, jonka alla on vanha, pahoin romuttunut autonrämä. Auto on mitä ilmeisimmin vierinyt rinteen alas, joskus kauan sitten. Paikan ohi on myöskin kulkenut junarata.
Silloin pienempänä olimme kavereiden kanssa kiinnostuneet kaikista yliluonnollisista asioista ja tuo kyseinen paikka oli mitä parhain tutkia niitä. Useimmat asioista menivät kyllä ylivilkkaan mielikuvituksen piikkiin, joskus vain keksimme niitä suoraan päästä ja kerroimme niitä toisillemme täytenä totena. Paikka oli muutenkin pelottava, joten lenkkeilijät, koiranulkoiluttajat, mopopojat ja muut olivat tietenkin jotain yliluonnollista.
Pari asiaa on kuitenkin jäänyt mietityttämään, lähinnä puolileikillisesti:
Olimme syömässä omenoita puissa, kun yhtäkkiä kuulin askelia. Kuulosti kuin jonkun jalat olisivat hankautuneet kasvillisuutta ja heinikkoa pitkin. Ketään ei kuitenkaan näkynyt.
Myös toisena kertana joku huusi metsästä: "-Alas sieltä omenapuista". Liekö asuinalueen henget raivostuneet meidän touhuista? Söimmehän niiden istuttamista omenapuista ja vieläpä luvatta.
Usein kuulimme jarrujen kirskuntaa, aivan kuin junasta. Lähistöllä kulki kuitenkin rekkoja ym., joiden jarrutusääni muistuttaa hieman junaa. Kuitenkin eräänä päivänä ollessamme kukkulalla kuulin kirskuntaa ja sen jälkeen variksen rääkäisyn. En kuitenkaan kiinnittänyt siihen mitään huomiota, mutta kun kuljimme takaisin kotiinpäin, tiellä, jolla oli aikoinaan ollut kiskot, makasi varis. Se oli erittäin pahoin loukkaantunut. Katsoin ympärilleni, enkä nähnyt puuta tai mitään johon se olisi voinut törmätä. Lintu kuolikin pian tapauksen jälkeen.
Esitin kavereilleni teorian, jossa aavejuna törmäsi lintuun.
Kukkulalla kävi myöskin eräänä päivänä mies tyttärensä kanssa leikkimässä, jolta kävimme kysymässä paikan historiaa. Kyselimme myöskin yhdestä hautakiven näköisestä kivestä ja pienestä ristinmerkistä, jossa luki jonkin luultavasti lemmikkieläimen nimi. Niistä hän ei osannut selittää mitään, eikä alueen aiemmasta historiasta, mutta kertoi tarinan kaivoksen yövartijasta, joka oli käynyt sammuttamassa valoja kaivoksesta. Isoja kiviä oli laitettu kiinni jollekin telineelle ja jokin kiinnityslenkki oli katkennut. Kivi oli tippunut yövartijan niskaan. Miehen taskukello oli löydetty ehjänä miehen povitaskusta.
Lammen pohjalta pääsi myös kallionsisäisiin tunneleihin, joihin oli sukeltajilta pääsy kielletty, koska virta oli voimakas ja tunnelit ovat niin sokkelomaisia. Näimme eräänä päivänä, kun kuollutta sukeltajaa naarattiin lammen pohjasta ja näimme kuinka ruumis saatiin lopulta ylös.
Näille asioille voi kukin antaa oman selityksen, mutta itsestäni on ainakin mukavaa ajatella näissä olevan jotakin selittämätöntä, varsinkin kun ne tapahtuivat lapsena ja vielä kotikonnuilla