Hassuja ja omituisia tapahtumia tosielämässä

[Tanskanen]

On noita muutamia seuraavanlaisia sattumia tapahtunut.

Muutama vuos sitten oltiin parin frendin kanssa istuskelemassa erään puiston penkillä. Siinä sivulla muutaman metrin päässä oli toinen penkki, millä istui pari naista ja nuori lapsi. Kuulin kun jompikumpi kysäs lapsen nimeä. Siinä vaiheessa jostain syystä ajatteli "Joku Ulla Kriistiina kuitenki". Toinen naisista vastas heti perään "Ulla Kristiina".
Mistäköhän tommonen nimi tuli mieleen? Voi olla meinaan aika harvinainen nimi, joten kohtalaisen suuri sattuma oli nimen arvaamisessa. Ois vissiin pitäny lotota kyseisenä viikonloppuna?

Edit. Ja välillä tulee tommonen "ulkopuolinen" olo. Siis sillein ettei kuuluis siihen, vaan kattoo tyyliin elokuvaa tai jtn. Eilen tuli junassa semmonen olo muutamaks sekunniks niin kuin ei olis olemassakaan :D

Ja kerran on tullu ns. unihalvaus. Tuntuu yliluonnolliselta, mutta on täysin tieteellisesti tutkittu ja perusteltu juttu.

 

[Cmprs]

Joskus pari vuotta sitten oltiin ajelulla veljen ja serkkumme kanssa, Kuopiossa. Ajeltiin siinä sitten Väinölänniemen lenkki ympäri ja kerroin serkullemme, että tuohon yhteen puuhun oli jokunen vuosi sitten törmännyt humalainen nuorisojoukko kaahallessaan hurjalla ylinopeudella ja että heistä oli tapauksessa menehtynyt useampiakin.

Siitä ajettiin sitten vain parisataa metriä, niin lahden vastarannalla näkyi poliisiautojen valojen vilkettä. Mentiin sitten katsomaan paikkaa lähempää, että mitäs siellä on, kun porukkaakin oli kasaantunut ympärille melko paljon. Saimme tietää, että humalainen nuori oli hetki sitten ajanut puuhun noin sataaviittäkymppiä ja kuollut. Auton runko oli painautunut kasaan noin metrin mittaiseksi.

Tuli aika ihmeellinen olo.

 

[Gellner]

Ja kerran on tullu ns. unihalvaus. Tuntuu yliluonnolliselta, mutta on täysin tieteellisesti tutkittu ja perusteltu juttu.

Unihalvaukselle löytyy muuten oma ketjukin.
http://keskustelu.jatkoaika.com/showthread.php?t=23945&highlight=unihalvaus

 

[Kulttimörkö]

Edit. Ja välillä tulee tommonen "ulkopuolinen" olo. Siis sillein ettei kuuluis siihen, vaan kattoo tyyliin elokuvaa tai jtn. Eilen tuli junassa semmonen olo muutamaks sekunniks niin kuin ei olis olemassakaan :D

Hieman aihetta sivuten... Olen itse monta kertaa nähnyt unta ns. elokuvamaisesti. Eli näen itseni välillä ulkopuolelta, joskus toisten silmin katsottuna ja taas välillä omin silmin. Koko uni on kuin joku käsikirjoitus. Ehkä tämäkin kertoo jostain keskittymishäiriöstä kun ei osaa koko tarinaa "katsoa omin silmin". Hereillä ollessani osaan kyllä keskittyä johonkin oikein hyvin. Avopuolisoni mielestä joskus liiankin hyvin, kun en tajua maailman menosta mitään. Katson/luen/kuuntelen jotain enkä tajua vaikka vieressä minulle sanottaisiin jotain tjms.

Uniin liittyen vielä on sanottava että useasti näen jotain enneunia. Joku yksittäinen ehkä pari sekuntia kestävä tilanne, jonka sitten hereillä ollessaan joskus ehkä vuodenkin päästä unen nähtyään tajuan että olen nähnyt tämän ennenkin unessa. Tulee aika jännä Déjà vu -fiilis.

 

[RajatOn]

Pienempänä näin melko usein unta, jossa esimerkiksi olin muutaman kaverin kanssa tietyssä paikassa ja joku sano jotain, mihin toinen sano jotain muuta yms.
En ikinä muistanu unta herätessäni, mutta sitten saatto mennä vaikka puol vuotta kun käykin niin, että tapahtuu täsmälleen samalla tavalla kun joskus olin nähnyt unta, ihan pienintä asiaa myöten ja samalla hetkellä tulee deja vu, että tää on tapahtunu ennenkin.. kun sitä alkaa ajatella, niin se tuntuu mahdottomalta, koska millanen mahdollisuus siihen oikeasti on? Sitten kun näitä on tapahtunu vielä useita ja parhaiten muistan sen, kun nuorempana ajoin kevarilla metsään. Siinä kohtaa kun pyörin asvaltilla, niin samalla hetkellä iski se, että tää on sattunut ennenkin. Onkos kellään muulla sattunu vastaavia tapauksia. Tavallaan näet tulevaisuutees unessas, mutta et muista sitä ennen kun se tapahtuu?

Jos sen pyörä onnettomuuden olis muistanut sanotaan vaikka 10 sekuntia ennen, niin pystyiskö sitä estämään, vai ei...? Itseä ainakin ihmetyttää tollaset asiat..

 

[Jäähykuningas]

Ja välillä tulee tommonen "ulkopuolinen" olo. Siis sillein ettei kuuluis siihen, vaan kattoo tyyliin elokuvaa tai jtn. Eilen tuli junassa semmonen olo muutamaks sekunniks niin kuin ei olis olemassakaan :D

Juu, luulisin tietäväni, mitä tarkoitat tällä "ulkopuolisella" ololla, koska itsellenikin joskus moinen tulee. Kiinnostaisi vaan tietää, mikä tämä juttu on.

Edit: En keksinyt itse miten kuvailisin tätä tunnetta, mutta kun ketjua vähän taaksepäin selailin niin jo löytyi.

Ketjun aiheesta tuli mieleeni, että iskeekö kellekään muulle koskaan outo fiilis kesken jonkun arkipäiväisen askareen omasta olemisestaan? Vähän vaikea kuvailla, mutta silloin tällöin esim. jossain kaupan tiskillä on pamahtanut kumma olo, jossa tiedän olevani minä, mutta miksi minä olen juuri minä, mitä minä teen ja miksi? Fiilis menee muutamaksi sekunniksi aivan poissaolevaksi, mutta teen rutiinin loppuun koska "niin kuuluu tehdä". Viime vuosina tätä ei ole tapahtunut kovin paljon, mutta joskus alle parikymppisenä tilanne ei ollut kovin harvinainenkaan. Fyysisesti tilannetta voisi verrata huimaukseen sillä erotuksella, ettei mulla ole tajun meno ollut lähelläkään. Olo on vain sen muutaman sekunnin sellainen, että mitä ihmettä minä täällä teen.

 

[SamSpade]

Hieman aihetta sivuten... Olen itse monta kertaa nähnyt unta ns. elokuvamaisesti. Eli näen itseni välillä ulkopuolelta, joskus toisten silmin katsottuna ja taas välillä omin silmin. Koko uni on kuin joku käsikirjoitus. Ehkä tämäkin kertoo jostain keskittymishäiriöstä kun ei osaa koko tarinaa "katsoa omin silmin". Hereillä ollessani osaan kyllä keskittyä johonkin oikein hyvin. Avopuolisoni mielestä joskus liiankin hyvin, kun en tajua maailman menosta mitään. Katson/luen/kuuntelen jotain enkä tajua vaikka vieressä minulle sanottaisiin jotain tjms.

Uniin liittyen vielä on sanottava että useasti näen jotain enneunia. Joku yksittäinen ehkä pari sekuntia kestävä tilanne, jonka sitten hereillä ollessaan joskus ehkä vuodenkin päästä unen nähtyään tajuan että olen nähnyt tämän ennenkin unessa. Tulee aika jännä Déjà vu -fiilis.

googelttakaa hakusanalla "lucid dreaming". Mielenkiintoista asiaa unista. Oikeastaan tekniikka jolla oppii kontrolloimaan uniaan ja vaikuttamaan niihin..

 

[Doaner]

Uskoo ken haluaa...

Joskus 20 vuotta sitten, kun en ollut vielä edes syntynyt, äidilleni tapahtui todella omituinen asia.

Hänen isänsä oli sairaalassa, koska hän sairasti keuhkosyöpää, eikä hänellä ollut elinaikaa enää kovin paljon jäljellä. No sitten keskellä yötä äitini heräsi, kun huoneessa oli joku valkoinen henkilö. Henkilö lähestyi äitiäni, joka nipisteli itseään varmistaakseen, että on varmasti hereillä. Äitini ei pelännyt, vaan hänelle tuli jotenkin turvallinen olo. Kun hän tarkemmin katsoi tuota henkilöä, niin hän huomasi, että se on hänen kuollut mummonsa. Mummo silitti hänen poskeaan, aivan kuin lohduttaakseen äitiäni jostain syystä.

Muutama päivä myöhemmin vaarini, eli siis äitini sairas isä kuoli sairaalassa. Tapauksesta entistäkin oudomman tekee se, että perheellämme oli tuohon aikaan koira, kultainennoutaja Onni. "Jostain syystä" Onni ei halunnut tulla enää seuraavien viikkojen aikana tuohon vahempieni makuuhuoneeseen. Jos häntä yritti sinne tuoda hän rupesi ulisemaan ja vastustelemaan pelokkaana.....todella outoa.

 

[Creed Bratton]

Itsellä tuli joulukuun puolivälissä Vantaalla Martinlaaksolaisesta paikallisesta "ravintolasta" naishenkilö kyytiin(olen siis taksikuski). No hyvässä tuiskeessa neiti näytti olevan ja siinä parin minuutin kyselyn jälkeen sain osoitteenkin selville. No ei kun liikkeelle ja ajeltiin 5km neidin kotirapulle.

Siellä hän toteaa ettei ole rahaa. No kysyin, että löytyykö korttia. Ei kuulemma löydy sitäkään. Pieni vitutus alkoi jo nousemaan, koska kyllä se 13euron tappiokin harmittaa. Kysyin sitten, että milläs fyrkalla neiti on dokannut baarissa. No hän sitten vastasi, että baarissa hänellä kyllä on rahaa, joten eikun takaisin baarille. Siellä neiti hoippui sisälle, tuli vähän ajan kuluttua takaisin 20euron setelin kanssa ja maksoi kyydin. Koomisinta tässä on, että tämän jälkeen hän asteli takaisin baariin sisään.

No kaipa se kotiovella käynti riitti..

 

[stiflat]

Siinä vaiheessa jostain syystä ajatteli "Joku Ulla Kriistiina kuitenki". Toinen naisista vastas heti perään "Ulla Kristiina".
Mistäköhän tommonen nimi tuli mieleen?

Tulikin tuosta mieleen kun lapsena pelasin serkkuni kanssa lautapeliä jossa kyseltiin urheilukysymyksiä ja sen miten monta vastausta sai peräkkäin oikein, sen verran liikuttiin laudalla.
No yhdellä minun vastausvuorolla serkku kyseli ja muutamat ekat meni helposti kaiken maailman Jarmo Myllyksiä vastaillen, mutta sitten tuli joku hiihdon puolelta (muistaakseni ei urheilija itse) oleva nimi jota haettiin. Ei hajuakaan ja heitin vaan jonkun X X:n (keksi siihen itse oma ehdokas) ja hämmästyin kun serkku vaan siirtyi kylmästi seuraavaan kysymykseen. Pakko oli itse tarkastaa kysymyslapusta että nimi oli oikein.
Ikinä en ollut kuullut henkilöä, eikä hajuakaan vieläkään ketä sellainen oli. Joka tapauksessa henkilön etu- ja sukunimi oli täysin oikein.

Joskus tuuri käy, tosin jos mukana on rahaa, esim. Pitkäveto, ei ikinä.

 

[uljas]

Jotain yllättävää, joskaan ei omasta mielestäni hauskaa tapahtui eilispäivänä. Jostain kumman syystä minulle tuntuu tapahtuvan kaiken maailman outoja asioita joita ei muille tapahdu.
Olin syömässä uunissa paistettua rapeaa patongin kantapalaa. Kuinka ollakaan, kovan patongin kuoren halkeama jäi huuleeni kiinni ja moinen pullapala jäi kipeästi huuleeni roikkumaan. Voin edelleenkin vain ihmetellä kuinka tiukasti se lörpöttimessäni killui. Mötikän poisottaminen onnistui lopulta saniteettitiloissa peilin ääressä näprätessä.
No, olipahan ainakin eukolla hauskaa seurata rimpuiluani ranskalaista huulenhalkojaa vastaan.

Tämä oli jopa vielä oudompaa kuin taannoinen itsensä satimeen jättäminen omaan ulko-oveen. Palttoo hihoineen unohtui sulkeutuvan oven väliin. Onneksi toisella kädellä sain käpälöityä avaimet Mac Gyvermaisesti taskusta ja väännettyä luukun auki.

 

[olkikuukkeli]

Ketjun aiheesta tuli mieleeni, että iskeekö kellekään muulle koskaan outo fiilis kesken jonkun arkipäiväisen askareen omasta olemisestaan? Vähän vaikea kuvailla, mutta silloin tällöin esim. jossain kaupan tiskillä on pamahtanut kumma olo, jossa tiedän olevani minä, mutta miksi minä olen juuri minä, mitä minä teen ja miksi? Fiilis menee muutamaksi sekunniksi aivan poissaolevaksi, mutta teen rutiinin loppuun koska "niin kuuluu tehdä". Viime vuosina tätä ei ole tapahtunut kovin paljon, mutta joskus alle parikymppisenä tilanne ei ollut kovin harvinainenkaan. Fyysisesti tilannetta voisi verrata huimaukseen sillä erotuksella, ettei mulla ole tajun meno ollut lähelläkään. Olo on vain sen muutaman sekunnin sellainen, että mitä ihmettä minä täällä teen.

Hyvin tuttu tunne. Mielestäni nuo ovat painostavia hetkiä. "Miten olen tässä?", sellainen yht'äkkinen eksistentialistinen tuska iskee päälle. Itselläni noihin liittyy myös ajatukset olemassaolon rajallisuudesta, tyyliin, "entä sitten kun en ole". Jotenkin nuo saavat itseni turtaksi. Muista poiketen tuollainen saattaa iskeä myös yksin ollessa tai esim. pyöräillessä tyhjällä tiellä. Ilmeisesti tuo olemassaolo ja tietoisuus, sekä niiden hetkellinen luonne ovat niin arvoituksellisia ihmiselle, että kovista defenssimekanismeista huolimatta nuo kysymykset aina välillä putkahtavat pintaan. Täysin epätodellinen olo on kyllä tunnusmerkki noille hetkille.

Mukava tietää, että meitä on monta!

 

[masaman]

googelttakaa hakusanalla "lucid dreaming". Mielenkiintoista asiaa unista. Oikeastaan tekniikka jolla oppii kontrolloimaan uniaan ja vaikuttamaan niihin..

Eikä ole sitten mitään paskapuhetta! Toimii aina silloin tällöin ja on kyllä mielenkiintoinen kokemus kun kaikki toimii kuin virtuaalimaailmassa, kunhan vaan keskittyy:)

 

[olkikuukkeli]

Selän "ruoskimisjäljet" voisivat selittyä raskausarvilla, joita juuri selkään usein ilmestyy kasvipyrähdyksen tai painonvaihtelun aikaansaannoksena. Myöhemmin sitten haalistuvat vaaleiksi arviksi. Syntyessään voivat aluksi olla tulipunaisia ja punainen väri voi säilyä pitkäänkin.

 

[Kulttimörkö]

Yllättäen lisää kirjoitettavaa tähän ketjuun. Avovaimoni päätti lotota Veikkauksen internetpalvelun kautta ja laittoi koneen valitsemaan numerot. Kun avovaimoni muisti asiasta minulle kertoa todeten samalla että "ihan ihme numerot taas vaihteeksi" ja mainitsi muutamia numeroita, niin minä vastaavasti totesin että "noilla numeroilla saa sen kaksi oikein parhaimmillaan". No, kuinka ollakaan tänään lottoa tarkistaessa avovaimoni totesi lotossa olleen parhaimmillaan kaksi oikein. Olisi vissiin pitänyt mainita jotain päävoitosta...

 

[pettter]

No joo, ei mulle mitään kovinkaan erikoista ole sattunut, jos vertaa siihen miten hurjia juttuja jotkut ovat täällä kertoneet, mutta kerrompa oman tarinani.

Kaveri oli käymässä täällä mun luona joskus tossa ennen joulua. Se on melko vään käyttänyt nettiä, varsinkin kotonansa. Mulla kun oli kone päällä ja mä olin just kehunut sille miten hyödyllinen nettisivusta Wikipedia on, niin päätin näyttää mistä kaikesta sieltä löytyykään tietoa. Painoin etusivulta "Satunnainen artikkeli" -linkkiä, ja mitä sieltä paljastuikaan. Itse mietin että tuleekohan sieltä tietoa jostakin valtiosta, vai jostakin eläimestä, vai peräti jostakin kasvista, vai kentien jostakin julkisuuden henkilöstä tms. Jännitys tiivistyi... Häpyhuuli. Ja kuvassa isolla naisen pipari. Ohhoh. Sitä sitten molemmat tuijotti ihmeissään jonkun aikaa. Sen jälkeen piti painaa uudestaan 5-6 kertaa samaa "Satunnainen artikkelia", ihan vaan näyttääkseni ettei se ole mikään pornosaitti.

Toinen hauska tapaus sattui joskus varmaan jotain noin reilu vuosi sitten. Yks nainen (kaveri) oli käymässä täällä mun luona. Noh, istuskeltiin ja juteltiin jotain. Mä katselin samalla tekstitv.tä, luultavasti sen etusivulta (s.100) mitä maailmalla on tapahtunut. Mulla on JVC kaukosäätimessä sellaiset nuolinäppäimet joita enimmäkseen painelen. Nuoli ylös ja alas vaihtaa tv-kanavia sekä tekstitv.n sivuja ylös ja alas, kun taas nuolet sivuille muuttaa äänenvoimakkuutta. Noh, mä lähdin sitten käymään vessassa, painoin tekstitv.n pois eli normi tv.n takaisin näkyviin ja heitin kaukosäätimen sängylle. Sitten kun tulin vessasta huomasin kuinka se nainen oli katsomassa tekstitv.ltä jotain ihmeen deitti/chatti -palstaa. Mä suunnilleen naureskelin hihaani ittekseni, että tälläinenkö kaveri tää on. Noh sitten vähän ajan päästä kysyin naiselta jotain että löytyykö tuolta kivaa seuraa. Se vastasi siihen jotenkin ihmetellen, ettei se yhtään tiedä. Sitten mä vasta tajusin että mä olin itse vessaan lähtiessä vahingossa painanut kolmoskanavan tekstitv.n sivulta 100 yhden sivun taaksepäin, eli muistaakseni sivulle 899. En nyt muista olisko se vielä kaiken huippuna ollut jonkun seksuaalivähemmistön chatti. Luulikohan se nainen että mä vanhasta muistista olisin sen sivun numeron näpytellyt. Olin silloin itsekkin hieman ihmeissäni tapahtuneesta, etten paljoa tajunnut selitellä sille. Noh.

 

[Notski]

Hyvin tuttu tunne. Mielestäni nuo ovat painostavia hetkiä. "Miten olen tässä?", sellainen yht'äkkinen eksistentialistinen tuska iskee päälle. Itselläni noihin liittyy myös ajatukset olemassaolon rajallisuudesta, tyyliin, "entä sitten kun en ole". Jotenkin nuo saavat itseni turtaksi. Muista poiketen tuollainen saattaa iskeä myös yksin ollessa tai esim. pyöräillessä tyhjällä tiellä. Ilmeisesti tuo olemassaolo ja tietoisuus, sekä niiden hetkellinen luonne ovat niin arvoituksellisia ihmiselle, että kovista defenssimekanismeista huolimatta nuo kysymykset aina välillä putkahtavat pintaan. Täysin epätodellinen olo on kyllä tunnusmerkki noille hetkille.

Mukava tietää, että meitä on monta!

Minullakin on ollut samanlaisia kokemuksia. Varsinkin pimeässä saunassa tulee mieleen ajatus "Joskus minä kuolen eikä minulla ole aavistustakaan mitä sen jälkeen tapahtuu". Tällä ololla on "kliimaksi" joka tuntuu äärimäiseltä paniikilta. Tämän jälkeen ajatukset siirtyvät johonkin mukavaan kuten jääkiekkoon tai kavereihin. Joskus kun noiden ajatusten jälkeen tuntuu aivan sietämättömän tuskallisilta niin pakotan ajatukseni kristillisiin asioihin kuin vakuuttaen itselleni että siellä on toivoa kuoleman jälkeen.

 

[Major Julli]

Minullakin on ollut samanlaisia kokemuksia. Varsinkin pimeässä saunassa tulee mieleen ajatus "Joskus minä kuolen eikä minulla ole aavistustakaan mitä sen jälkeen tapahtuu". Tällä ololla on "kliimaksi" joka tuntuu äärimäiseltä paniikilta. Tämän jälkeen ajatukset siirtyvät johonkin mukavaan kuten jääkiekkoon tai kavereihin. Joskus kun noiden ajatusten jälkeen tuntuu aivan sietämättömän tuskallisilta niin pakotan ajatukseni kristillisiin asioihin kuin vakuuttaen itselleni että siellä on toivoa kuoleman jälkeen.

Itsellänkin on joskus tapana alkaa miettimään avaruuden äärettömyyttä, alkuräjähdystä, ajan alkua ja muita ihmismielellä käsittämättömiä asioita. Silloin tulee juuri tuo omituinen tunne, jonka jälkeen tekeekin mieli ajatella imurointia ja pyykkien pesemistä, ts. saada aivot viritettyä ihan eri suuntaan.

 

[Happis]

Muistan nimittäin vieläkin kuin eilisen sen kun ” näen” jotain kirkasta. Muistutti jotain taskulamppujen aiheuttamaan valoa. Kun kerroin tästä uskovaisille kavereilleni niin he olivat sitä mieltä , että kyseessä oli joko helvetin tulet tai taivaaseen kutsu.

Hyvänolontunteeseen en osaa kommentoida, mutta 4D:ssä kerran selitettiin tuo valoilmiö. Elikkäs silmässä on solua (vai oliko jotain muita, no sovitaan että soluja) ja niitä on tiheämmin mitä keskemmälle silmää mennään. Kun ihminen on tajuttomana, osa noista soluista lakkaa toimimasta ja loputkin toimivat hyvin heikosti (vain vähän valoa näkyy), jolloin syntyy ns. tunneli-ilmiö. Tiedä sitten, mutta ainoa järkeenkäypä selitys, jonka olen itse kuullut.

 

[SamSpade]

Haluaisinkin tietää löytyykö jatkoajasta esim. joitain nyrkkeilijöitä joita on tyrmätty ja miten he ovat kokeneet tajuttomuuden. Lisäksi asiaan perehtyneiltä haluaisinkin kysyä , että työskentelevätkö aivot silloinkin kun on tajuton. Itse olin lähellä lähteä täältä, pulssia ei löytynyt ennenkuin havaihduin.
Ja en , en ole uskovainen, tämä episodi ei minua siihen kääntänyt. Pohdiskelen tosin vieläkin ja selvittelen asioita mihin ihmisen ” tajuton” taju voi kyetä. Onko tajuttomana sama kuin nukkuu sekä kuolleena sama kuin vaan nukkuu.

- George

On nyrkkeilijöitä ja on kokenut tyrmäyksen kehässä. Tosin muutakin on tullut nuorena toilailtua ja saatu kovia kolhuja.
Tuota mainitsemaasi valoilmiötä en ole kokenut. Kunnon tyrmäys oli kuin olisi valot sammutettu katkaisijasta. Eli ei ehtinyt edes tajuta mitä oli tapahtunut kun heräsi lattialta.
Lähimpänä tuota mainitsemaasi oli kun "kävelin" kehässä päin kaverin takakäden suoraa. osui suoraan leuan kärkeen. Näin ns tähtiä, eli pelkkiä valon välähdyksiä, kuten kirkkaita kipinöitä, ja mustaa. Päässä kuului vain kimeä sirinä ja parin sek päästä tajusin olevani yhä jaloillani, kädet suojauksessa edelleen.
Mietinkin tuota kokemaasi että voisiko se olla yhteydessä aivojen hapenpuutteeseen jotenkin???

 

[-Niks-]

En nyt tiedä minne tämänkin nyt pistää mutta hauskaa jotenkin itselläni ainakin on ollut, eli siis MONESTI (no ehkä kerran kolmessa kuukaudessa) ruuhkaisilla paikoilla jossa on erittäin paljon ihmisiä ympärillä niin tulee sellainen erikoinen fiilis.
Tuntuu että aika pysähtyy ja silmissä sumenee ja suoraan tuijotan eteenpäin. Olen kysynyt lääkäriltäkin tätä mutta häntä vain nauratti ja sanoi "ihan normaalia se kai on".

Joskus kuulin, että erään tutun kaverillakin tulee näitä tälläisiä outoja hetkiä välillä ja siis tapahtuma kestää noin viisi sekunttia eli ei mikään suuri kestoinen. Erittäin yliluonnollinen tunne.

Tiedän, olen hullu.

 

[SamSpade]

Mietinkin tuota kokemaasi että voisiko se olla yhteydessä aivojen hapenpuutteeseen jotenkin???

Jaah, voi hyvinkin olla. Jotain tollaista järkevää selitystä sille haenkin . Mutta olipa sekin kokemus kun sen aikanaan koin. Mihinkään yliluonnolliseen en tosin uskonutkaan. Tuntui vaan niin todelliselta olla siellä vajoamassa kohti "valoa, tulta ym.". aivot, alitajunta mitä näitä nyt onkaan työskentelee näköjään viimeiseen asti.

- George

Uskoisin että ollaan oikeilla jäljillä..
Muutamassa treenamassani lajissa kuristetaan matossa/pystyssä, mutta niitä tilanteita ei viedä ihan noin pitkälle joten en todellakaan tiedä niiden mahdollista vaikutusta valoilmiöön.
Muutama pointti kuitenkin. Kuristuksia on erilaisia. Osa kohdistuu henkitorveen ja estää hapen pääsyn aivoihin -> tajuttomuus. Osa tukkii joko päähän menevät laskimot vai valtimot ja joko estävät veren virtauksen aivoihin tai estävät sen virtauksen ulos -> tajuttomuus... tai näiden yhdistelmiä.
Uskoisin että ratkaisu saattaa löytyä jostakin noista ja niiden seurannaisista.
Pitää yrittää kysellä treenikavereilta niiden kokemuksia, jos jotakuta olisi kuristettu kisoissa tai treeneissä "liikaa"..
Hmmm ROCCO, velipoika, mitäs jos suoritettaisiin vähän kliinisiä testejä???
hehe

 

[1936]

Tilanne: Lopputyön esittämistilaisuus. Paikalla sali täynnä opiskelijoita, opettajia, opponentti ja alan ihmisiä.

Päähenkilö: Jupster ja ja hänen kaverinsa, jonka kanssa lopputyö oli tehty.

Hassu tilanne: Olin valmistanut esitystä varten powerpoint-esityksen, joka oli tiivistelmä lopputyöstämme. Kotona sitä tehdessä tallensin aina tasaisin väliajoin pp:. muistitikulle. Esitys kattoi n. 46 diaa. Esityksen alku lähteekin hyvin ja saamme hyvän draivin päälle. Yhtäkkiä dian nro 26 jälkeen videotykin heijastamalla jättiscreenillä lukee "diaesitys on päättynyt". Voi vittu, ajattelen mielessäni. Änkytän jotain yleisölle ja vaihdan muutaman sanan kaverini kanssa.

Sitten välähtää! Muistin, että lähettänyt valmiin pp-esityksen kaverilleni sähköpostiin, joten haemme sen vain sieltä. Pahoittelen yleisölle viivästystä ja yritän näyttää samalla mahdollisimman viileältä. Olin ilmeisesti tallentanut muistitikulle keskeneräisen version pp-esityksestä, kun tallensin vuorotellen kovalevylle ja muistitikulle.

Näppäilen nopeasti koulun sposti osoitetta ja kysyn kaverini tunnuksia ja salasanaa. Yleisö odottaa kärsivällisesti. Juuri kun olen kirjatumassa sisään, niin kaverini sanoo "ei me voida". Ihmettelen, että mitä vittua ettei me voida. Onhan nyt lopputyön esitys. Mitä sekoilet. Kaverini on naama punaisena ja koittaa sanoa :"Ne aiheet, ne aiheet." Ihmettelen,että mitä vittua. Yleisö katselee sekoiluamme jättiscreeniltä. Sitten tajusin itsekin.

Olimme lähetelleet puolin sun toisin sähköpostia, kun tahoillamme kirjoittelimme lopputyötä kodeissamme. Ei siinä mitään, mutta jokaisen toisillemme lähetetyn sähköpostin aihe oli tyyliin : mitä kyrpänaama, kulli, pillu, pillurotta, persepano, hikitussu, vittuorava, kassihiki jne ja jne.

Sitten iski allekirjoittaneellekin ensin puna kasvoille ja sitten alkoi naurattaa. Yleisökin alkoi ymmärtää mistä on kyse, kun pientä nauran poikasta alkoi takarivistä kuulumaan.

Miten tällaista voi tapahtua lopputyönesittämistilaisuudessa?

Särmänä jätkänä alan tietysti selittämään yleisölle "poikamaisesta huumorista, jota kaikki eivät välttämättä ymmärrä" ja alan kauhealla kolinalla sammuttamaan videotykkiä.

ps. Lopputyö sai kehuja.

 

[Gags]

Särmänä jätkänä alan tietysti selittämään yleisölle "poikamaisesta huumorista, jota kaikki eivät välttämättä ymmärrä" ja alan kauhealla kolinalla sammuttamaan videotykkiä.

Äijämäistä toimintaa kaikin puolin. Tarina pesee kaikki "hyvät naurut netistä"-jutut 100-0. Ei olisi videoklippiä tunkea joutuubiin?

 

[Rocco]

Hmmm ROCCO, velipoika, mitäs jos suoritettaisiin vähän kliinisiä testejä???
hehe

Sopii. Mutta mistä me löydetään vapaaehtoisia testaajia?

Mutta se että tajuttomuuden aikana näkee "valoja" johtunee varmaan siitä että silmiin kertyy painetta. Ainakin juuri kuristamisen aikana.