Itse kävin poistattamassa viisaudenhampaan tänään. Kynnys oli aika suuri, koska kipuja ei käytännössä ollut, vaan ainoana oireena oli nielaisemisen vaikeus ja kipu, hammas kipuili vain ajoittain ja hyvin vähän. Loppujen lopuksi ajattelin, että ei näin voi jatkua, kun on puolitoista päivää käytännössä syömättä, koska ei ole nälkä ja ruisleivän syöminenkin vei puolesta tunnista tuntiin. Niin se tie vei sitten hammaslääkärin pakeille, joka tietysti heti muistutti, että hampaat on pestävä usein ja antoi kovaa satikutia asiasta. Sinänsä vähän hölmöä, koska itse kyllä pyrin pitämään huolta hampaista nimenomaan sen takia, että ei tarvitsisi siellä hammaslääkärin pakeilla käydä istuskelemassa, ei se nyt niin mukavaa ole.
Ilman suurempia jännityksi sitä mentiin ja ennen käyntiä vielä panadolia ja buranaa suuhun (itsellä on aina tapana ottaa kipulääke ennen hammaslääkäriä ikään kuin ennalta ehkäisevästi. En tiedä onko siitä oikeasti mitään hyötyä, mutta en uskalla leikkiä ja testailla asialla) ja eikun lekuriin. Siinä sitten selviteltiin, että mikä hammas se siellä aiheuttaa tätä ajoittaista kipua. Oikean puolen alahammas se oli ja reikä oli aika iso. Itsekin katselin aamulla peilistä ja kyllähän se hirveältä näytti ja ajattelin itsekin ihan maalaisjärjellä, että olisikohan se tuo kyseinen hammas. Hammaslääkäri laittoi sitten pari puudutusta suuhun ja alkoi hommiin. Lekuri alkoi repimään hammasta kuin ruuvia seinästä, edestakaisin venkslaten. Vähän ajan päästä lekuri kysyy, että sattuuko tämä? Olisi tehnyt mieli vastata: No vittu mieti, kun revit hammasta siellä edestakaisin, että sattuuko se, mutta tyydyin vaan vastaamaan että kyllähän tuo vähän tuntuu. Vähän lisää puudutetta vielä suuhun, ja homma pelitti tämän jälkeen jo huomattavan paljon helpommin. Noin vartin repimisen jälkeen hammas tuli yhtenä kappaleena ulos ja tuska oli ohi. Siitä sitten vaan hoito-ohjeet ja eikun matka jatkui.
Nyt illalla sammuin kuin saunalyhty sohvalle ja heräsin äsken. Syljin vähän verta ja laitoin näin ollen sideharson tuohon revityn hampaan paikalle ja nyt tuntuu taas, ettei suu olisi täynnä verta. Tilanne on myös kääntynyt päinvastaiseksi, koska nyt ei nielaiseminen satu, mutta kivut ovat aika kovat. Pyrin välttämään kipulääkkeiden syöntiä viimeiseen asti, mutta kyllä sitä varmaan joutunee ennen nukkumaanmenoa ottamaan jotain pilleriä.
Kerran muistan, joskus viitisen vuotta sitten, kun koin elämäni kovimman hammaskivun. Kipu alkoi toden teolla yöllä ja nukkumisesta ei tullut mitään. Kipulääke alkoi vaikuttamaan vasta aamulla, jolloin tuli kivuttomia hetkiä. Näin ollen päätin olla soittamatta hammaslääkäriin, koska kipu oli aika ajoittaista eikä se nyt enää vaivannut. Ei tätä kivuttomuutta mennyt kuin lounaalle asti ja kipu alkoi uudestaan. Ainoa mikä teki olosta siedettävän oli painaminen hampaat toisiaan vasten, muuten kipu oli aivan järkyttävä. Kestin kuitenkin päivän läpi iltaan ja taas illalla pillereitä suuhun, mutta peräkkäisenä yönä uni oli todella katkonaista ja olin aivan hajalla, kun kivut oli kovat ja sen lisäksi vielä en ollut käytännössä kahteen yöhön nukkunut. Oli aivan pakko aamulla soittaa ja varata aika hammaslääkärille. Sanoin, että olen valmis menemään mihin vain Helsingin sisällä, kunhan mahdollisimman pian pääsee. Toiselle puolelle Helsinkiä oli aika tunnin päästä, sanoin että otan sen ja lähdin saman tien matkaan.
Hammaslääkärissä sitten taas etsiskeltiin syytä, ja aika nopeasti se löytyikin. Elämäni ensimmäinen juurihoito alkoi siitä. Muistan että tässä vaiheessa ei vielä pahemmin porattu vaan lekuri teki jotain suussa, ja ajattelin, että olipas tämä helppoa. Mitä ihmettä ihmiset valittavat juurihoidosta? Toiminnan jälkeen lekuri sanoi, että huomiselle on varattu uusi aika, että tulet sitten uudestaan käymään. Kysyin ääni varmasti vähän vapisten, että löytyikö sieltä sitten joku toinen reikä vai? Lääkärin vastaus aiheuttaa jälkeenpäinkin vielä vähän huvitusta... "Eikun silloin vasta voidaan kunnolla aloittaa juurihoito". Alkoi vähän kyllä jännittämään, ja jos en olisi ollut niin väsynyt niin varmaan olisin valvonut yön tätä miettien.
Seuraavana aamuna sitten penkille istumaan, puudutukset paikalleen ja olihan se joku tunti nyt aivan yhtä helvettiä. Hammas kipuili ennestään ja siihen vielä ne juurihoidon kivut, niin kyllä pidin aika perkeleen tiukkaan penkistä kiinni siinä vaiheessa. Hoidon jälkeen tuli sitten antibioottia ja kipulääkettä ja apteekin kautta kotiin. Olin hoidon jälkeenkin jotain kolme päivää vielä aikamoisissa kivuissa, mutta se tunne kun heräät ja yhtäkkiä huomaat, että mihinkään ei satu. Ai jumankauta, tunsin olevani maailman onnellisin ihminen ja edelleen se hammas kyllä suusta löytyy, joten kiitos vaan paljon kaikille hammaslääkäreille, jotka ovat mahdollistaneet sen, että vielä kahta vajaa kaikki hampaat suusta löytyy. Nyt tosiaan viisuri lähti ja aiemmin armeijassa aseen perä lohkaisi yhden hampaan, josta sitten poistettiin loput lekurilla. Muuten mennään vielä ihan autenttisella purukalustolla.