Ollaan avopuolisoni kanssa mietitty, että minkälainen ihmistyyppi pärjäisi tässä ohjelmassa todennäköisesti muita paremmin, niin tultiin sellaiseen päätelmään, että noin 40-45 vuotias lapsiperheellinen, ammattina toimittaja ja freelancerina toimiva, joka käsittelee työkseen laaja-alaisesti monia eri aihealueita. Vapaa-ajan harrastuksina lisäksi musiikki, kirjallisuus, taiteet ja ellei työn puolesta urheilu ole tuttua, niin penkkiurheilu katsotaan hyödyksi.
Olennaista on tuo että on lapsien ja nuorten kanssa myös tekemisissä, jotta olisi kärryillä kaiken maailman peleistä ja muista ilmiöistä.
Jos kuitenkin on taipuvaisuutta hermoiluun, niin homman voi pilata pelkästään sillä, vaikka tietoa olisi hurjasti, sillä piinapenkissä tulee ulos vain tiukkaan taotut tiedot pääkopasta, kun kotisohvalla tulee ulos myös aivokopan perimmäisetkin tiedonjyväset. Mutta jos tottunut olemaan tv-kameroiden läheisyydessä(kuten toimittajat yleensä) niin pystynee tuottamaan ulos kaiken osaamisensa.
Ei sovi unohtaa kirjaston henkilökuntaa. Toki siellä esim. harjoittelijoissa voi olla sellaisia, jotka eivät edes lue mitään, mutta mitä korkeammalle mennään, sen sivistyneempää ja laaja-alaisempaa tietämykseltään suurin osa on.Pakko. Kirjastohan on paikka, jossa kaikkea mahdollista tietoa ja tiedettä käsitellään lehtien, kansien ja muiden eri formaattien muodoissa. Pitää olla ajantasalla ja ymmärtää mistä puhutaan, mikä on tärkeää, mitä pitää hankkia ja mitä ei jne.Sellainen kirjastonhoitaja/-johtaja, joka ei tiedä paljon mistään mitään on häpeäpilkku muiden joukossa. Sellaisessa kirjastossa aika nopeasti huomaa tarjonnan laadusta mihin suuntaan ollaan menossa. Tietysti pienemmissä kirjastoissa budjetit tekevät rajoituksia, mutta aika hyvin osaava jengi kuitenkin kykenee handlaamaan laatua.
Jos ja kun joku nyt sattuu muistamaan ammattini, niin painotan, etten nyt puhu itsestäni tässä kirjoituksessa mihinkään suuntaan. Tiedän vain kokemuksesta, että kirjaston porukka on moniosaavaa ja yhä enemmän heidän harteilleen tulee kaikenlaista lisäosaamista, jota ei aiemmin kirjastoihin ole ajateltu tuotavankaan. Esim. kuntien leikkauksissa monissa paikoissa kirjasto on palvelupiste myös kuntalaisten kaiken maailman eri asioille. Milloin pitää tietää järvien ruoppauksista, milloin jonkun alueen maaperän muodostumisista jne. Aina pitäisi löytää tietoa, ettei asiakas lähde tyhjin käsin. Se on merkki epäonnistumisesta.
Se, miten kirjasto"hiiret", kuten moni vieläkin yleistää, pärjäisi tuollaisissa visailuissa on arvoitus. Ehkä jäisi alkuun. Minä ainakin, jos kysyttäisiin tositv:n henkilöistä, kuten se joku, jota on mainostettu paljon, joku laivajuttu, kannen alla tjsp. Pahimpia kidutusmuotoja oikeesti olisi päntätä jotain tuollaista tietoa ohjelmista, joita ei katso ja jotka ovat niin turhia kuin olla ja voi! Näin uskallan väittää pelkästä mainospätkästä. Yleensäkin ihmiset, jotka ovat koulutettuja tai muuten sivistävät itseään ovat kiinnostuksessaan eri tasolla. Se vaan menee näin. "Nälkä kasvaa syödessä"sopii tähän, sillä muistan pikkukakarana, kun luin silloinkin jo paljon, että jossain vaiheessa eivät lastenkirjat enää riittäneet, vaan piti hakea aikuisten puolelta lisää. Sama se on yleissivistyksessäkin. Tieto lisää ehkä sitä tuskaakin, mutta myös halua tutkia enemmän. Tähän uskon.