Sauraava tapahtui siihen aikaan kun Kääpiö oli 14-vuotias. Tuolloin tupakkatuotteita sai myydä 15 vuotta täyttäneille, eikä kaupoissa oltu niin turhan tarkkoja tuon 15 ikävuoden todistamisen kanssa. Moponkin ostin hitusen etuajassa 13-vuotiaana. Kun saapastelin kauppaan isoveljeltä peritty nahkarotsi yllä ja kypärä kainalossa, niin tupakkia sain aina.
Paitsi silloin, kun tupakka-asiointiin yleensä käyttämääni K-kauppaan oli tullut hommiin niin tuttu myyjä, ettei tämän läsnäollessa ilennyt tehdä tupakkaostoksia. Piti mennä, huokaus, E-kauppaan.
Työväenkauppaan ennätettyäni päätin investoida kunnon pikkusikarirasiaan, jollaisen sitten poimin hihnalle. Eläkeikää lähestyvä kassantäti katsoi minua herttaisesti hymyillen ja aloitti paasaamisen. - Etkös sinä tiedä että nämä ovat aika pahanmakuisia, ja tytöt eivät varmasti pussaile jos tuollaisia polttelet, vaikka olet noin komea poika että vanhallakin oikein sydän läpättää. Jaa mutta ethän sinä näitä varmaan itsellesi osta, ethän, isällesi kai viet vai oikeinko papalle meinaat tupakkiostoksia, kun ei näitä sikareita meiltä osta muut kuin vanhat papat...
Ja läpäti läpäti niin päin pois. Sanoin vaan että joo papalle olenkin viemässä, en minä nyt perhana tuollaisia itse. Ostokset maksettuani jäin siihen E-kaupan oven eteen polttelemaan sikaria rempseästi takki auki ja jalkaterät mannemaisesti ulospäin kääntyen. Tädit katsoivat pää vinossa sisältä.