Haluatko kuitin? - En tarvitse, sain jo

[Masentaja]

Eli, ideana ketjulle, millaisia kommentteja kaupan henkilökunta on antanut ostoksistanne? Itselleni kaupan kassa totesi, kun ostin muutaman energiajuoman ja jotakin muuta illalla myöhään, että taitaa olla pitkä yö tulossa. Jäädyin täysin, ois pitänyt lainata kommentteja "kylien kaupasta". Tuttavalle oli kaupan kassa todennut, ostoksina kun oli pakastepizza ja hillopurkki, että "Onhan toi aika erikoinen yhdistelmä... mut menee se kait noinkin. Tarviitsä kuittia?".

Millaisiin tilanteisiin olette kaupan kassalla joutunut?

 

[Wiljami]

Ruokakaupoissa ei kyllä ole muistaakseni koskaan tullut mitään erikoisempaa sananvaihtoa harrastettua myyjän kanssa, mutta esimerkiksi autovaraosaliikkeessä useinkin. Pari viikkoa sitten kysellessäni myyjältä vinkkejä kattoverhoilun korjausliimaksi, niin kaveri kertoi että "Omissa liimakokeiluissani (tähän väliin korostunut *sniff*) olen aina suosinut ihan perinteistä bostikkia." Alustin tosin kysymällä, että olisikohan epoksia mahdollista saada injektioruiskun kanssa paikkakorjauksiin, ettei tarviis koko verhoilua repiä muutaman repsotuspaikan takia irti ja mainitsin myös että varmaan lähtee taas kylillä juorut liikkeelle että "nyt ne rännittää jo pikaliimaakii"...

 

[Koikkaaja]

Viime vuonna tuli pari erikoisempaa myyjää vastaan Ideaparkissa.

Kesällä, kun Coca-Cola pulloissa Coca-Cola oli korvattu etunimillä. Satuin ottamaan Prisman kylmäkaapista ensimmäisen pullon ja menin kassalle. Kassaneiti (noin 20v) kommentoi pulloa, että hyvän pullon valitsit, kun mun nimi on Henna. Vastasin huumorilla, ilo on kokonaan mun puolella, kun mä pääsen juomaan sen. Siinä sitten tämä Henna naurahti ja suoritti myyntitapahtuman loppuun.

Toinen hieman erilainen keskustelu kassalla tapahtui joulukuussa Ideaparkin minimanissa, kun olin ostamassa joululahjoja vapaa päivänä. Kello oli kai hieman yli puolen päivän ja kaupassa oli todella hiljaista, ehkä noin 10 asiakasta. Kaksi kassaa oli auki ja pääsin heti kassalle. Myyjä suoritti tilanteen tylsistyneellä huumorilla.
Kuvitelkaa kassaneidin tylsistynyt puhetyyli:
-Päivää, oot näyttävästi ostamassa joululahjoja
-Juujuu
-Jos haluat kääriä nämä kahvikupit sanomalehtiin, niin tuolla sen voit tehdä.
-Ok
-Se tekis sitten (joku summa) euroo. (joku summa) euroo takaisin, oleppa hyvä. Tarvitsetko kuittia.
-Kyllä kiitos.

Sitten tämä myyjä rupesi nauramaan vastapuolen kassan kanssa tälle. Luultavasti jos olisin ollut vanhempi mies, niin silloin olisi kai ollut normaalimpi tilanne.

 

[Fernando]

Energiajuomaa ja kortsuja. "Villi ilta luvassa, eikö?" Siinä oli pokassa pitelemistä.

 

[Janippa]

Kävin eilen ostaa kaverille synttärilahjaksi Gambinaa, Valdemaria ja Omppu-viiniä. Hetken se myyjä katteli ja sen jälkeen heitti "jaa-ha, taitaa olla hauska lauantai tulossa."

Ihme kyllä sain heitettyy viel jotain takas, vastauskin oli jotain tasoa "jos ei noilla hauskaa riitä, ni ihme on"

 

[Cjyyl]

Pari vuotta sitten sain lähes tyhjässä kaupassa luennon alkoholin vaaroista. Luennoitsija oli vanhemman puoleinen naiskassa, joka innostui aiheeseen kun paperit kysyttyään huomasi minun olleen täyttänyt 18v vasta muutama päivä sitten. Sanattomaksihan siinä silloin meni, luento loppuun ja kaljat mukaan. Nykyään jo naurattaa, mutta kyllä tuo jossain määrin sen näkymättömän rajan yli meni myyjien toiminnan osalta. Omapahan on asiani, jos haluan terveyteni muutamalla laimealla viikonloppuna pilata.

 

[Hippi Hiiri]

Pari jonnea osti jotain perusjonnehommia ja toinen totesi kassalla toiselle, että joku kassan takana vilahtava kortsumerkki on liian pieni. Totesin siihen, että ei niitä kuulu päähän vetää.

 

[Scissors]

Äsken olin kaverini kanssa kahvilla ja vetoja laittamassa läheisellä R-kioskilla. Eilinen venähti vähän, kun tämän samaisen herran kanssa käytiin viihteellä kaupungilla ja siinä kioskilla kun oltiin oloa pidelty jonkun aikaa ja sumpit kumottu, mentiin maksamaan. Itse maksoin lappuni ja siirryin sivummalle ja kun kaverini seisoi kassalla, kysyi myyjä että "tuleeko muuta, esimerkiksi pastilleja?" kun kaverin krapulainen odööri ilmeisesti tavoitti tämän sieraimet. Kaveri jäätyi aivan totaalisesti, mulla oli naurussa pitelemistä. Hyvää tilannekomiikkaa tältä rouvalta, joka ihan pilke silmäkulmassa näitä letkautteli.

 

[Kiprusoff]

Pääsin pari vuotta sitten yövuorosta 06:30 kotiin. Olin menossa Ruisrockiin muutaman tunnin ensin nukuttuani. Tarvitsin alkoholin alueelle salakuljettamiseen liimaa, jota menin heti kaupan auettua 07:00 ostamaan. Nauratti itseänikin tilanne, jossa olen lauantai-aamuna seitsemän aikaan raapimassa kaupan ovia auki, että pääsen ostamaan superliimaa enkä mitään muuta. Kassana ollut nuori jannu varmaan huomasi, että itseänikin hieman tilanne hymyilytti, niin heitti siihen "Jaaha, siitä vähän superliimaa niin lähtee päivä kivasti käyntiin!" Naureskelin vain jotain, että eihän sitä nyt päivää muullakaan tavalla voi aloittaa.

Olin joskus muutaman kuukauden itsekin kaupan kassalla töissä. Ihan ensimmäinen asiakas, joka minun kassalleni koko lyhyellä urallani tuli, oli noin 70v mummo, joka sanoi "Elän elämäni viimeistä päivää." Siinä kohtaa tuli jäädyttyä aivan täysin ja vastaukseni oli jotain niinkin järkevää kuin "Jaah."

 

[Cemetery Gates]

Olin menossa Ruisrockiin muutaman tunnin ensin nukuttuani. Tarvitsin alkoholin alueelle salakuljettamiseen liimaa...

Tämä jäi vaivaamaan. Etsäviitsis kertoa tästä liimakikasta vähän tarkemmin?

 

[Pisin Kääpiö 186cm]

Sauraava tapahtui siihen aikaan kun Kääpiö oli 14-vuotias. Tuolloin tupakkatuotteita sai myydä 15 vuotta täyttäneille, eikä kaupoissa oltu niin turhan tarkkoja tuon 15 ikävuoden todistamisen kanssa. Moponkin ostin hitusen etuajassa 13-vuotiaana. Kun saapastelin kauppaan isoveljeltä peritty nahkarotsi yllä ja kypärä kainalossa, niin tupakkia sain aina.

Paitsi silloin, kun tupakka-asiointiin yleensä käyttämääni K-kauppaan oli tullut hommiin niin tuttu myyjä, ettei tämän läsnäollessa ilennyt tehdä tupakkaostoksia. Piti mennä, huokaus, E-kauppaan.

Työväenkauppaan ennätettyäni päätin investoida kunnon pikkusikarirasiaan, jollaisen sitten poimin hihnalle. Eläkeikää lähestyvä kassantäti katsoi minua herttaisesti hymyillen ja aloitti paasaamisen. - Etkös sinä tiedä että nämä ovat aika pahanmakuisia, ja tytöt eivät varmasti pussaile jos tuollaisia polttelet, vaikka olet noin komea poika että vanhallakin oikein sydän läpättää. Jaa mutta ethän sinä näitä varmaan itsellesi osta, ethän, isällesi kai viet vai oikeinko papalle meinaat tupakkiostoksia, kun ei näitä sikareita meiltä osta muut kuin vanhat papat...

Ja läpäti läpäti niin päin pois. Sanoin vaan että joo papalle olenkin viemässä, en minä nyt perhana tuollaisia itse. Ostokset maksettuani jäin siihen E-kaupan oven eteen polttelemaan sikaria rempseästi takki auki ja jalkaterät mannemaisesti ulospäin kääntyen. Tädit katsoivat pää vinossa sisältä.

 

[Aunt Wang]

- Etkös sinä tiedä että nämä ovat aika pahanmakuisia, ja tytöt eivät varmasti pussaile jos tuollaisia polttelet, vaikka olet noin komea poika että vanhallakin oikein sydän läpättää. Jaa mutta ethän sinä näitä varmaan itsellesi osta, ethän, isällesi kai viet vai oikeinko papalle meinaat tupakkiostoksia, kun ei näitä sikareita meiltä osta muut kuin vanhat papat...

Humble bragille on oma ketjunsa...

K-marketissa tapahtui muinoin elämäni hienoin dialogi.
Kassa: siellä sataa?
Minä: joo
Kassa: ei paista
Minä: ei
Kassa: kuittia?
Minä: kiitos

 

[Pisin Kääpiö 186cm]

Humble bragille on oma ketjunsa...

Voi kunpa se olisi ollut totta. Siis täti muotoili asian kyllä edellä mainitusti, ja onhan kauneus tunnetusti katsojan silmässä. Olisin tosin vilpittömästi toivonut, että mieluummin jonkun toisen silmässä!

Yhden rehellisimmistä myyntipuheista olen kohdannut pikkukylän R-kiskalla. Olin joskus 20 vuotta sitten jättämässä kioskille veikkauskuponkiani, kun puolituttu naismyyjä ryhtyi tarjoamaan kimppavetoja kylkeen. Siinä oli kaikenlaista, ja erityisesti myyjä tarjosi 1/10 -osuutta melkoisen arvokkaasta ravirivistä. Kysyin piruillen onko näissä jokin voittotakuu tjsp. Myyjä vastasi että "ei ole, eikä näillä tähän mennessä ole vielä kukaan oikein mitään tainnut voittaa, vuoden verran olen tässä koettanut jo näitä lappuja turata". No ostin sitten pienen ravilapun, en sitä kallista, kun nauratti nuo jutut. Ja perhana, tulihan sieltä pieni voittokin! Sain omat pois ja ehkä jokusen kolikon voittoakin. Kiitokset jälkikäteen.

 

[Kirjoittelija]

Kai tähän ketjuun pikaruokaravintolatkin käyvät? Kerran KFC:ssä käydessäni siellä oli myynnissä tulisia kanapaloja, neljä kappaletta kahdella punnalla. Esitin myyjätädille tilauksen, että ottaisin 12 kappaletta noita tulisia kanapaloja. Kassatäti totesi, että valitettavasti niitä ei voi ostaa kahtatoista kappaletta, koska niitä myydään vain neljän pakkauksissa. Vastasin siihen, että no voisinko siinä tapauksessa saada kolme kappaletta niitä neljän tulisen kanapalan pakkauksia. Tämä onnistui ja hintaa tuli kanoille kuusi puntaa.

Kyllä siinä taas maalaispoika junttimaisuutensa osoitti, kun ei tajunnut edes sitä, ettei KFC:stä kahtatoista kanapalaa voi ostaa.

 

[Benny]

Joitakin vuosia sitten olin mennossa lämpimänä heinäkuisena iltapäivänä ystävääni tapaamaan suoraan töistä. Jossakin Topeliuksenkatu/Mechelininkatu -akselilla poikkesin johonkin maailman parhaaseen kaupunkilaiseen lähikauppaan. Astuttuani tyhjään myymälään vastaani kävelee kaupan henkilökuntaan kuuluva nainen ja sanoo "Oluet ovat tuolla" ja osoittaa kädellään kaupan takaosaan. Onneksi sillä hetkellä hummeetivesi välähysi vilikkaana räyryttävästä helteestä huolimatta ja vastasin "Kiitoksia! Mitäs muuta minä tarvitsen?" Tähän ei myyjäkään osannut enää sanoa mitään. Joten otin ne oluet ja jatkoin matkaani.

 

[Benny]

Kyllä siinä taas maalaispoika junttimaisuutensa osoitti, kun ei tajunnut edes sitä, ettei KFC:stä kahtatoista kanapalaa voi ostaa.

Varmasti ymmärrät, että Jatkoajan tapoihin kuuluu ja taisit itsekin tätä kerjäämällä kerjätä. Mutta "Junteinta mitä tiedät" -ketjuun nämä.

 

[Captain Slow]

Itselleni ei oo tullut juurikaan mitään erikoisempia vastauksia kauppojen kassalla.

Joskus tuli oltua reissussa mukana, tuli sitten meno - ja paluumatkalla samassa paikassa pysähdyttyä. Paluumatkalla sattui olemaan sama naispuoleinen myyjä kassalla. Kuski sattui sitten sanomaan että "ja rahtikortti löytyy". Myyjä vastasi tähän että "Näin sen jo aamulla"

Joskus kaupassa myyjä kysyi että onko etukorttia?
- On.. eikun eihän tämä olekkaan se kortti ("kilpailevan kauppaketjun" etukortti)
Myyjä vastasi tähän että "Joo en mä tuolla kortilla tee mitään"

 

[Vesuri]

Sauraava tapahtui siihen aikaan kun Kääpiö oli 14-vuotias. Tuolloin tupakkatuotteita sai myydä 15 vuotta täyttäneille, eikä kaupoissa oltu niin turhan tarkkoja tuon 15 ikävuoden todistamisen kanssa. Moponkin ostin hitusen etuajassa 13-vuotiaana. Kun saapastelin kauppaan isoveljeltä peritty nahkarotsi yllä ja kypärä kainalossa, niin tupakkia sain aina.

Ei pitäisi takertua pikkuseikkoihin, tupakoinnin ikäraja ei ole koskaan ollut 15 vuotta. Joskus 70-luvun puolivälin tienoilla ikärajaksi tuli 16 vuotta ja -95 lähtien 18 vuotta.

 

[Pisin Kääpiö 186cm]

Ei pitäisi takertua pikkuseikkoihin, tupakoinnin ikäraja ei ole koskaan ollut 15 vuotta. Joskus 70-luvun puolivälin tienoilla ikärajaksi tuli 16 vuotta ja -95 lähtien 18 vuotta.

Niin se taisi ollakin. On siitä kauan. Ei pysy ikämiehen muisti enää perässä. Mutta enpä juuri muista että kaupassa olisi alaikäiselle ronkeloitu, jos nyt suunnilleen näytti että saattaisi olla 16 ikävuoden paikkeilla. Tai jos kumminkin ronkeloitiin? Minähän en kuitenkaan muista mitään. Mitähän olin sanomassa edes?

Pikaruokaloissa pitkälle tuotteistettu asiakaspalvelu johtaa välillä mielenkiintoisiin tilanteisiin, kun selkäytimeen nuijittu repliikki ei oikein istukaan tilanteeseen. Ostin viime kesänä lapsille ja lasten kavereille mukaan otettavat safkat, kun hunnilauma oli uimisen päälle nälissään. Tilasin sisältä ison kuorman tavaraa, sanotaan vaikka viisi Bic Mac -ateriaa, kymmenen juustohampurilaista ja 20 kananugetin boksi vielä päälle. Riittävätpähän varmasti.

Olin siinä yksinäni tiskillä, muita asiakkaita ei ollut jonossa. Lapset istuivat kotona odottamassa ruokakuormaa. Hiljaista oli.

Kun sain tilaukseni kerrottua tiskin toiselle puolelle, niin McMyyjä kysyy tyhjyyteen tuijottaen "syötkö täällä vai otatko mukaan". No en ollut vielä ehtinyt sanoa että tilaus tulee mukaan, vaikka olosuhteet kenties puhuivat mukaan ottamisen puolesta.

 

[Kirjoittelija]

Kun sain tilaukseni kerrottua tiskin toiselle puolelle, niin McMyyjä kysyy tyhjyyteen tuijottaen "syötkö täällä vai otatko mukaan". No en ollut vielä ehtinyt sanoa että tilaus tulee mukaan, vaikka olosuhteet kenties puhuivat mukaan ottamisen puolesta.

Voidaanko tästä vetää johtopäätös, että painat alle 500 kiloa?

 

[palle fontän]

Joskus taannoin lähikaupan kassalla oli töissä varsin vetävän näköinen opiskelijaneito, jonka kanssa oli pientä flirttiä ilmassa. Usein tuli ennen tai jälkeen treenien poikettua kaupassa, joten nautin jonkinlaista urheilijan statusta hänen silmissään.

Kerranpa siis tämä neito tarjosi minulle kahta lippua Sport Expoon, kun sattui olemaan ylimääräisiä. Jollain ilveellä yhdistin nämä liput Esport Night -urheilutapahtumaan, joten heitin aika pysäyttävän läpän takaisin.

"Mä nukun öisin."

Ja poistuin paikalta ruokakassini kanssa.

 

[Kiprusoff]

Tämä jäi vaivaamaan. Etsäviitsis kertoa tästä liimakikasta vähän tarkemmin?

Se oli joku ihan helvetin onneton viritelmä juissipurkkiin. Reikä purkin kylkeen sen yläosassa olevan "läpän" alle, siitä viinat ineen ja liiman avulla läppä takaisin paikoilleen. Maailman paskin idea maailman tyhmimmältä jätkältä. Loppupeleissä juotavat vuosi reppuun. Ei kannata koittaa perässä. Pullo kalsareihin toimii joka kerta. En ymmärrä miksen silloin(kin) sitä tehnyt.

 

[Pisin Kääpiö 186cm]

Voidaanko tästä vetää johtopäätös, että painat alle 500 kiloa?

Tulipa mieleeni, että jos olisin ollut sanotaan vaikka 180-kiloinen suurenmoinen asiakas, niin olisin voinut teatraalisesti vittuuntua myyjälle ja syödä sen punaisen tarjottimen, mainospapereineen päivineen.

 

[Txjokeri]

Joitakin vuosia sitten olin mennossa lämpimänä heinäkuisena iltapäivänä ystävääni tapaamaan suoraan töistä. Jossakin Topeliuksenkatu/Mechelininkatu -akselilla poikkesin johonkin maailman parhaaseen kaupunkilaiseen lähikauppaan. Astuttuani tyhjään myymälään vastaani kävelee kaupan henkilökuntaan kuuluva nainen ja sanoo "Oluet ovat tuolla" ja osoittaa kädellään kaupan takaosaan. Onneksi sillä hetkellä hummeetivesi välähysi vilikkaana räyryttävästä helteestä huolimatta ja vastasin "Kiitoksia! Mitäs muuta minä tarvitsen?" Tähän ei myyjäkään osannut enää sanoa mitään. Joten otin ne oluet ja jatkoin matkaani.

Vuosia oli tästäkin tapahtumasta: JFK:n kentällä konetta odottaessa poikkesimme kentän pubiin, joka oli juuri aukeamassa. Baarimikko kierteli pöytiä ottaen tilauksia. Saatuaan tilauksen lähipöydästä hän kääntyi meihin päin ja huudahti: "And two beers over there". Ja paineli tiskille meidän katsoessa ihmeissämme toisiamme. Näkyikö se jano noin pahasti päälle?

 

[redlate]

Taisi olla sitten -95 kun se tupakkaikärajaksi tuli 18. Ostoksina oli sekalainen määrä ruokaa, pari tölkkiä olutta ja muutama röökiaski. Oluet ensimmäisinä hihnalla ja röökit viimeisinä.
Kassaneiti: Oliko papereita näyttää tupakan ostoon?
Minä: Häh, mitä? Oluiden ostoon ei sitten tarvitse papereita näyttää?
Kassaneiti:ööööö.

Oli hieman huvittunut olo.