Eräs kerta tulin lenkiltä kello pimeän aikaan ja ostin lähikaupasta kaksi pientä tölkkiä olutta. Rahaa ojentaessani kerroin pistäväni näillä elämäni risaiseksi, johon lähemmäs keski-ikäinen myyjätär silmäiltyään minua vastasi: ”Ettei taida onnistua tuolla määrällä, mutta onneksi he ovat auki vielä kaksikymmentä minuuttia. Ota nyt kerralla tuollainen kahdenkymmenen satsi, niin pääset edes jonkinlaiseen alkuun.”
Olikohan se spontaania lähimmäisen rakkautta vai rujon kaunista liiketajua? Piti minua varmaankin köpsynä tai sisäelimettömänä spurguna tai kenties sitten todennäköisesti molempina.
Olikohan se spontaania lähimmäisen rakkautta vai rujon kaunista liiketajua? Piti minua varmaankin köpsynä tai sisäelimettömänä spurguna tai kenties sitten todennäköisesti molempina.