Ensinnäkin kiitokset pitkästä ja aiheeseen paneutuneesta tekstistä. Kirjoituksessasi sekä myös CIMO:n julkaisussa oli jonkin verran minulle uutta tietoa. Tosin muutamaan seikkaan on mielestäni syytä kiinnittää erityistä huomiota linkittämääsi artikkelia luettaessa.
CIMO:n Faktaa 2/2012 -julkaisussa esitetyt Tilastokeskuksen taulukot käsittelevät korkeakoulututkinnon suorittaneita vuodelta 2007. Tässä ovat nähtävästi mukana myös ammattikorkeakoulut, eivät pelkästään tiedekorkeakoulut. Nykytermien mukaan tämä on oikein, mutta kun aiemmin viittasin "korkeasti koulutettuihin", niin en viitannut tällä AMK-tutkinnon suorittaneisiin. Tiede- ja ammattikorkeakoulujen tilanteen vertaileminen erillisinä tapauksina voisi myös olla perusteltua. CIMO:n julkaisussakin todetaan, että "ammattikorkeakoulututkinnon ja yliopiston kandidaatin tutkinnon suorittaneet jäävät maahan hieman muita herkemmin, maisterin ja tohtorin tutkinnon suorittaneet sen sijaan lähtevät muita useammin ulkomaille".
Yhtä kaikki, edellä kirjoittamani on lähinnä sivujuonne. Olennaisempaa on se, että sekä alkuperäisten suomalaisten että Suomeen opiskelemaan saapuneiden ulkomaalaisten työllistymistilanne oli vuonna 2007 tapahtumisen valmistumisen jälkeen huomattavasti parempi kuin myöhempinä aikoina. Tässä mielessä CIMO:n julkaisu antoi jo ilmestymishetkellään varmasti erheellisen kuvan ulkomaalaisten opiskelijoiden työllistymisestä, koska vuosina 2007-2008 Suomen työttömyysaste kävi tähän mennessä alimmillaan sitten vuoden 1990, eli hetkeä ennen 90-luvun alun laman vyörymistä päälle. Ennen vuoden 2008 viimeistä neljännestä töitä oli tarjolla kohtuullisen kivasti vastavalmistuneille, mutta näkymät synkkenivät tuossa kohden erittäin nopeasti. Minulla ei ole esittää tilastotietoa, mutta esitän valistuneen arvion, että vuoden 2008 neljännen vuosineljänneksen jälkeen ulkomaalaisten vastavalmistuneiden työllistymisnäkymät ovat heikentyneet jopa enemmän kuin taustaltaan suomalaisten. Mikäli työnsaanti on ollut hankalaa, niin on aivan selvää, että ulkomaalaistaustaisilla on ollut suomalaisiin verrattuna myös alentunut kynnys lähteä muualle etsimään töitä. Toinen vaihtoehto, kuten suomalaisillakin, on koettaa sinnitellä hanttihommien varassa tai hakeutua muihin kuin omaa opiskelualaa vastaaviin töihin. Tai kitkutella tukiaisten varassa, mikäli on tällaisiin oikeutettu.
Lisäksi on hyvä todeta, että vuoden tarkastelujänne on kovin lyhyt, siis koskien vuonna 2007 valmistuneita ja 2008 työllistyneitä. On ihan eri asia, ovatko nuo ihmiset Suomessa vielä 3 tai 5 vuoden kuluttua valmistumisesta. Myös työllistymisen laatua pitäisi arvioida, eli tekeekö maisteriksi valmistunut maisterille tyypillisiä hommia, vai työskenteleekö hän kinkkiravintolassa, jne.
Faktaa 2/2012 -julkaisussa käsiteltyinä vuosina 2007-2008 Nokia oli vielä voimissaan. Nokia ja sen ympärille rakentunut toimiala työllistivät Suomessa suuren määrän suomalaisia ja myös ulkomaalaisia osaajia. Tämä koski eritysesti teknisiltä ja osin kaupallisilta aloilta valmistuneita, mutta jossain määrin myös muita opiskelijoita, niin tiede- kuin ammattikorkeakouluista valmistuneita. Ihan paljain silmin saattoi todeta, että nuoria intialaisia ja muita aasialaisia liikkui pk-seudulla viime vuosikymmenen lopulla paljon enemmän kuin muutamaa vuotta aiemmin. Aika paljon heitä työskenteli ohjelmoinnin ja IT-infrapalveluiden parissa. Osa heistä ei välttämättä ollut edes opiskellut Suomessa, mutta 2000-luvulla Suomeen tultiin opiskelemaan ulkomailta juuri teknisiä aloja nimen omaan Nokia-klusterin vetovoimaisuuden takia. Nyttemmin tuo on selkeästi hiipunut, joskin mm. peliteollisuus on tuonut pienesti kompensaatiota.
CIMO:n julkaisussa viitatut numerotiedot koskivat pääosin kaikkia ulkomaalaisopiskelijoita. Mukana olivat sekä EU-kansalaiset että EU:n ulkopuolelta tulleet. Kun puhutaan korkeakouluopintojen (tiede ja/tai amk) lukukausimaksujen asettamisesta ulkomaalaisille, niin tällä tarkoitettaneen edelleen EU:n ja ETA-alueen ulkopuolelta tulevia. On myös oletettavaa, että eri puolilta maailmaa saapuvien työllistymismahdollisuuksissa on jonkin verran eroja kuten Faktaa 2/2012 -julkaisussakin viitattiin, mutta olkoon näiden syiden käsittely jo oma asiansa.
Yhteenveto: CIMO:n Faktaa 2/2012 ei anna ulkomaalaisten opiskelijoiden työllistymisestä täysin realistista eikä ainakaan ajanmukaista kuvaa, etenkään jos puhutaan EU:n ja ETA-alueen ulkopuolelta saapunesta, joita siis koko lukukausimakukysymys koskettaisi.
Lisäksi on syytä huomioida, ettei ajatus EU:n ja ETA-alueen ulkopuolelta tulevien opiskelijoiden viemisestä lukukausimaksujen piiriin ole syntynyt tyhjästä. Elinkeinoelämän Keskusliitto EK on puhunut asian puolesta jo pitkään, kuten
EK:n lausunnosta marraskuulta 2014 on nähtävissä. Onko EK sitten riittävän objektiivinen taho käsittelemään asiaa, se on eri asia, mutta minun mielestäni on. Joka tapauksessa EK on asiassa puolueettomampi osapuoli kuin CIMO, jonka tehtävänä on nimen omaan kansainvälistymisen ja liikkuvuuden lisääminen. CIMO:n kannalta olisi jopa tarkoituksenmukaisempaa, että Suomi hövelinä maana mieluummin vaikka maksaisi ulkomaalaille opiskelijoille lisää kaikenlaisia tukiaisia, että heitä vain saataisiin Suomeen opiskelemaan ilmaiseksi.
Työmarkkinoiden suppeus on täyttä totta ja Suomessa korkeakoulussa opiskelleen ulkomaalaisen on hankala työllistyä Suomessa. Tästä huolimatta erittäin moni kuitenkin lopulta työllistyy Suomessa. Lähtökohtaisesti suuri osa Suomessa opiskelleista haluaa työllistyä Suomessa. Heille Suomi on jo opiskeluajalta tuttu maa - jopa jossain määrin toinen kotimaa ja heillä on täällä sosiaalisia ja ammatillisiakin verkostoja, ja he tuntevat Suomen elinkeinoelämän. Lähtökohta heille on se, että suomalaisella korkeakoulututkinnolla on erittäin haasteellista saada töitä muualta Euroopasta eikä välttämättä muutto "kolmanteen" maahan niin kovinkaan houkutteleva vaihtoehto ole verotuksesta huolimatta (tätä voi kukin ajatella omalta kannaltaan: lopultahan aika harva suomalainenkaan vastavalmistunut on valmis hakemaan töitä ulkomailta).
Tuossa CIMO:n artikkelissa todettiin, että opiskelijajärjestöjen kyselyjen mukaan noin 20 % ulkkareista suunnitteli ehdottomasti jäävänsä Suomeen opiskelujen jälkeen. Onko tuo paljon vai vähän, sitä voi jokainen miettiä itse. Artikkelissa ja ehkei muuallakaan ole otettu kantaa siihen, mistä päin maailmaa nuo noin 20 % ovat, mitä opiskelualoja he edustavat, ja mitä muita muita syitä heillä mahdollisesti olisi jäädä Suomeen. Euroopan ulkopuolisten opiskelijoiden suhteen tuo kiinnostaisi, ajatellen puheena olleita lukukausimaksuja.
Riippuu varmaan myös opiskelualasta, kuinka helppoa tai vaikeaa suomalaisella korkeakoulututkinnolla on työllistyä Suomen ulkopuolella. Teknisillä aloilla ja erityisesti terveydenhuollon piirissä Suomessa suoritettu tutkinto on sellaisenaan varsin kilpailukykyinen maailmalla. Jos muualta Euroopasta on haasteellista saada työtä, niin en usko että se johtuisi ensisijaisesti suomalaisesta tutkinnosta, vaan hakijan kielitaidosta sekä siitä, että vieraasta kulttuurista saapuneen ja Suomessa opiskelleen hakijan tuomasta erityisestä lisäarvosta palkkaavalle taholle ei ole tietyssä tilanteessa erityistä lisäarvoa. Toisaalta sitten kun ns. perfect match löytyy, eli esim. osaaminen on oikea ja harvinaiselle kielitaitoyhdistelmä on oikeasti käyttöä, niin en saata uskoa, että Suomessa suoritettu tutkinto olisi erityinen rasite.