Vartiainenhan on puhunut painokkaasti sen puolesta, että saadakseen hyvinvointivaltion velvoitteet hoidettua Suomen pitää kasvattaa tuntuvasti työvoimaansa ja kun täällä ei porukkaa niin sikiäväistä ole tarkoittaa se käytännössä maahanmuuttoa. Oikeastihan työperäisellä ja humanitaarisella maahanmuutolla on aika vähän tekemistä keskenään. Minusta ensinmainittua pitäisi käsitellä osana työvoima- ja elinkeinopolitiikkaa.
Maahanmuuttopolitiikka pitäisi saada varmistettua kansallisiin käsiin, eli minkä päätämmekin olevan meille parasta, niin siihen ei pidä Brysselin sotkea. Viisainta olisi saada esim. Australian tai Kanadan kaltainen järjestelmä, jossa jokaisen maahantulijan tilanne katsotaan erikseen. Työn ja rakkauden perusteella pitää aina saada muuttaa.
Mutta humanitäärisen maahanmuuton kohdalla reilun kymmenen vuoden kokemuksella puhuva Eerola on tasan oikeassa. Humanitäärinen maahanmuutto, pakolaisuus ei ole ratkaissut eikä edes parantanut yhtään kriisitilannetta. Lisäksi hän on oikeassa siinä, että kasvava huoltosuhdetta rasittamaan jäävä pakolaisten määrä lisää todellisuudessa rasismia. Eli viisainta olisi minimoida humanitäärinen maahanmuutto, ja varmistaa että kansainvälistyvässä maailmassa pystymme halutessamma kontroloimaan työ ja rakkausperäistä maahanmuuttoa - ei sitä estääkseemme, mutta jokaisen maan on viisasta katsoa vähän mitä porukkaa rajoja ylittää.
Viimeksi muokattu: