Tämä elvytys on lähinnä puhdasta sumutusta, jonka taakse kätketään leikkausten tarpeellisuus. Jotta rahaa riittäisi elvytykseen, pitäisi muut ylimääräiset menoerät lakkauttaa.
En näe erityisen mielekkäänä, että otetaan miljarditolkulla velkaa, jolla palkataan ihmisiä pyörittelemään kiviä elvytyksen nimissä.
Tämmöisillä väitteillä voi varmasti monia hämätä, mutta minä sattumalta asiaan tutustuin juuri pari kuukautta sitten. On totta, että 1820-luvulla Iso-Britannian velkaantumisaste kävi 250%:ssa BKT:sta. Se mikä joko tahallaan tai tietämättään jätetään sanomatta, että tuolloin Iso-Britannian BKT oli ihan lilliputtikokoa eli $36M vuodessa, kun se 2003 oli $1280M. Kumpikin luku esitetty vuoden 1990 dollareina. Talous on siitä lähtien kasvanut siis 40 kertaiseksi. Toisinsanottuna tuo valtava 250% velkaantumisaste tarkoittaa siis tarkoittaa siis 1990 dollareina $100M, kun nykyään velkaa on n. $800M eli kahdeksan kertainen määrä. Jos köyhällä on omaisuutta euron ja velkaa tonnin, niin velkaantumisaste on 1000%.Briteillähän tuo velkasuhde oli Napoleonin sotien jälkeen 250% ja talous lähti voimakkaaseen kasvuun
Julkisten menojen leikkaukset mahdollistavat veronalennukset ja sitä kautta ostovoiman parantamisen.No miksiköhän esim. taloustieteen Nobelvoittaja Paul Krugman on toistuvasti varoittanut varoittamasta päästyään nimenomaan Suomea kiristämästä taloutta liikaa?
Valtiorahoitteinen ajatushautomo. Messissä ollaan. Toki voin olla mukana myös taitelija-apurahojen vastaanottajana ilman ongelmia. Osaan meinaan tehdä taidetta, joka ulospäin vaikuttaa vain joutenololta.Jos saisin vaikka vain kolmekin miljoonaa starttirahhoo, niin lähtisitkö Veikko mukaan?
Jos Kepun johdolla ollaan tekemässä investointeja, niin niillä on korostunut riski olla mallia "rautatie Kolarista Enontekiölle" ja tuota väliä sitten sahaa 15 junaa vuorokaudessa tyhjillä vaunuilla.Leikkaukset, investoinnit ja veronalennukset voisivat olla hyvä yhtälö, veronkorotuksilla (esim. autovero) on saatu hienoja vaikutuksia.
Varmaan järkevin ratkaisu olisi nyt elvyttää talous pieneen nousuun, ja sitten leikata ja tehdä tarvittavat rakennemuutokset. Politiikka ei kuitenkaan toimi näin ketterästi, ja täytyy asioita suunnitella pitkällä tähtäimellä. Kaikenlisäksi kuka uskoo, että jos taloutta saataisiin vähän kohennettua, niin tarvittavat rakennemuutokset tehtäisiin?
Jätit myös vastaamatta kysymykseen, että onko velkamäärän ja talouskasvun välillä kausaliteettiä, mutta rivien välistä olin lukevinani että ei.
Julkisten menojen leikkaukset mahdollistavat veronalennukset ja sitä kautta ostovoiman parantamisen.
En ota kantaa tässä itse pääasiaan, enkä siihen onko Krugman oikeassa vai väärässä, mutta ihmettelen onko ruotsalaisen Nobel-komitean taloustietämys niin absoluuttista, että kun se antaa palkinnon jollekin, voidaan todeta tämän palkinnonsaajan olevan kaikesta oikeassa. Jos näin on niin mihin tarvitaan koko palkinnonsaajaa, eikö Nobel-komitea voi ratkaista kaikki pulmat?Ei pahalla Veikkoseni, mutta mulle tuo ei riitä Nobel-voittajan teesien kumoamiseen.
Onko Nobel-voittajalla teesinä, että valtio ottaa rajattomasti velkaa ja lykkää sen kansalaisilleen? Entä sisältyykö Nobel-voittajan teeseihin jonkinlaista ajatusta siitä, että annetaanko kaikille kansalaisille vai eritteleekö hän teeseissään sen, kuka ansaitsee saada valtion rahaa ja kuka ei?Ei pahalla Veikkoseni, mutta mulle tuo ei riitä Nobel-voittajan teesien kumoamiseen.
Entä jos velkaantumisasteella ja taloudenkasvum vauhdilla ei ole suoranaista suoranaista suhdessa. Tilastollisesti voidaan toki osoittaa, että millaisilla mailla velkaantumisasteet ovat tyypillisesti jollakin välillä ja että minkälaisilla mailla talouskasvu on tietyntyyppistä, mutta jos asioilla ei ole kausaliteettiä, niin mitä sitten.No jos olet asiaan tutustunut, niin tiedät ettei asiassa ole saavutettu konsensusta. Harvardin tutkijoiden puheet siitä, että 90%n velkasuhde olisi ideaali on osoitettu kestämättömiksi. Mutta toisaalta tuoreimpien tutkimusten luvutkaan eivät välttämättä ole viimeinen totuus. Niiden mukaan kuitenkin kasvu on ollut nopeinta talouksissa, joissa velkasuhde on ollut välillä 100-250%. Taloustieteen kanssa en päivittäin touhua, vaikka sitä sisältyi opintoihini kohtuullisesti, joten tarkempien mekanismien tutkiseen ei aikani riitä. Tarkoitukseni ei ollut nyt yllyttää kokeilemaan suurella velanotolla talouden kasvattamista, vaikka se saattaisi onnistuakin, vaan alleviivata sitä, että oma velkasuhteemme ei ole yleisesti lietsotun paniikin arvoinen.
Noin yleisesti on aivan selvää, että velkaantumisemme ei ole huonon taloustilanteemme syy, vaan sen seuraus. Suurin syy on kilpailukykymme romahdus. Sen palauttaminen ei toki ole yksinkertaista, varsinkin kun meidän pitäisi samaan aikaan sopeuttaa rakenteitamme muuttuvaan ikärakenteeseemme. Mutta on aivan selvää, että mikäli leikkaukset tehdään sen vähäisen talouskasvun kustannuksella mikä meillä nyt on, niin taloutemme ei parane vaan uhkaa romahtaa.
Yritystä on kieltämättä ollut ja siitä Lipposille ja Vanhasille kööreineen hillityt golfaplodit. Toteutus ei vaan toiminut, kun ei oman palvelutuotannon myyminen yksityisille palveluntuottajille säästänytkään rahaa, vaan kasvatti menoja.Niin, keynesiläisyyden yksi käytännön ongelma on tämä toiminta nousukaudella - silloin on "kivutonta" ja suosittua lisätä julkista kulutusta, koska valtion tulot tavallaan automaattisesti nousevat. Lisääntyneitä kuluja eivät äänestäjät käytännössä huomaa verotuksessaan. Nousukauden pitäisi kuitenkin olla juuri se hetki, kun karsitaan ja lyhennetään valtionlainaa, koska tähän on tällöin mahdollisuus ja samalla siis pyritään tekemään rakenteellista ylijäämää huonojen aikojen varalle. Tämä ei ole ihan toiminut kuin junan vessa, se on myönnettävä.
Asiaa voi lähestyä ainakin parilta kantilta: 1) Julkisen puolen tilaajatahon osaaminen. Eikö osata ostaa ja määritellä rajoja? 2) Onko julkisella puolella liikaa velvoitteita, joita joko tuotetaan itse tai ostetaan?Toteutus ei vaan toiminut, kun ei oman palvelutuotannon myyminen yksityisille palveluntuottajille säästänytkään rahaa, vaan kasvatti menoja.
Vasemmiston talousajattelu on ihan oma maailmansa. Valtion pitäisi lykätä kaikille rajattomasti rahaa ja kenenkään ei pidä tehdä tuottavaa työtä.Suomen talouskeskustelu on ihan oma maailmansa.
Eli juuri kuten mm. Suomessa on nyt käynyt. Historiassa kuitenkin hyvinkään korkea velkasuhde ei ole estänyt kasvua. Briteillähän tuo velkasuhde oli Napoleonin sotien jälkeen 250% ja talous lähti voimakkaaseen kasvuun, samoin jenkeillä II maailmansodan jälkeen. Jos kilpailukyky on kunnossa, niin velkasuhteen huippu saavutetaan juuri ennen voimakasta kasvua.
Eli siis suuri julkinen velka ei Suomellekaan ole huonon taloustilanteen syy - vaan sen seuraus ja oire. Meidän ei pidä oiretta hoitamalla pahentaa tilannetta.
Vasemmiston talousajattelu on ihan oma maailmansa. Valtion pitäisi lykätä kaikille rajattomasti rahaa ja kenenkään ei pidä tehdä tuottavaa työtä.
@Stonewall
Suomessa on ainakin seuraavia ongelmia, joista osaan tarvitaan tarjontareformeja, osaan kysynnän edistämistä. Vallitseva näkemus vaikuttaa olevan että tarjontaongelmat ovat suurempia tai ainakin pitkäaikaisempia:
- Kilpailijamaita korkeammista kustannuksista ja matalammasta tuottavuudesta johtuva kilpailukykyongelma.
- demografinen muutos, työvoiman määrän pieneneminen suhteessa passiiviväestöön
- Alhainen kulutuskysyntä
Yleisestä vasemmistolaisesta keskustelusta, jossa argumentteina ovat a) tasa-arvo ja b) ei leikkauksia.Aha. Mistä vasemmistolaisesta dokumentista olet bongannut tuon, että kenenkään ei pidä tehdä tuottavaa työtä?
Yleisestä vasemmistolaisesta keskustelusta, jossa argumentteina ovat a) tasa-arvo ja b) ei leikkauksia.
Vai kykenetkö sinä selittämään, miten tasa-arvon näkökulmasta yhteensovitetaan se, että toisten on tehtävä tuottavaa työtä ja toisten on voitava elää tuottavan työn hedelmistä?
Noinhan se on. Tuohon valtionvarainministeriön julkaisuihin pitää vielä sanoa, että en välttämättä ole ihan jokaista sanaa jaksanut niistä lukea, mutta niistä saa sellaisen kuvan, että ovat laskeneet yksinkertaisesti että menomme ovat X miljardia isommat kuin tulomme. Sitten he sanovat, että meidän pitää säästää tuo X miljardia, jotta pääsemme nollaan. (Nollaan pääsy ei kuitenkaan ole mahdollista X miljardin säästöillä, koska verokertymä pienenee.) Tämmöisen kuvan heidän teeseistään julkisuudessa saa, ja jos se noin olisi niin väärinhän se olisi.
Oikeastaan koomista on se, että vasemmistolaiset taloustieteilijät ovat fantasoineet, että elvytys on itsensä kustantavaa eli ei kasvattaisi velkaantumista. Kumpaakin se ei voi olla.
Kaikkein tärkeintä olisi siis saada tehtyä kilpailukyvylle jotakin. Enkä sano, että tämä on helppoa, mutta se kuitenkin on avain lamasta nousemiseen. Ja meitä piinaa vielä samaan aikaan tuo demografinen muutoskin. Uudella hallituksella on haasteellinen tilanne edessään.