Meillä ei ole paniikka velkasuhteemme kanssa. Talouskasvua tutkineiden mukaan kasvuprosentti on korkein maissa, jossa velkaa 100- 150% BKT.stä. Toki nämä ovat Pohjois-Amerikan talousviisaiden tutkimuksia. On myös havaittu, velkasuhde on ihan hyvissä rajoissa, kunhan se pysyy alle 300% BKT:stä. Tällöin vasta velanhoitokulut alkavat haittaamaan talouskasvua. On myös kyseenalaista maksavatko valtiot koskaan velkojaan takaisin, mutta selvää on, että kokonaan velattomaksi ei kannata missään vaiheessa pyrkiä, se söisi varmuudella talouskasvun. Britannia maksaa edelleen Napoleonin sotien velkoja, eikä tämä ole mikään ongelma.
Suomen ongelmana on ollut velan määrän nopea kaksinkertaistuminen Kataisen, Urpilaisen ja Rinteen valtionvarainministerikausien aikana, eli kahdeksassa vuodessa. Vellaantumisvauhti pitää toki saada jollakin tapaa kontrolliin. Velka ei voi olla taas kaksinkertainen kahdeksan vuoden päästä. Velan määräkin voi kyllä kasvaa, mutta huomattavasti hitaammin. Eli edelleen, velan määrä itsessään ei ole lähelläkään liiallista, mutta velkaantumisvauhti pitää saada kuriin.
Kun me olemme Eurooppalaisessa, oikeastaan globaalissa lamassa, niin omien toimiemme vaikutukset ovat rajallisia. Sen takia yleisen veroasteen laskemisen tapaiset vain Suomessa tapahtuvat toimet eivät todennäköisesti auta tarpeeksi. Todennäköisempää on, että verokertymä pienenee, mutta talous ei elvy tarpeeksi. Paras toivomme on itseasiassa EKP.n Euroopan laajuinen elvyttäminen, joka nostaa vientimaidemme talouksia ja kasvattaa tilauskantaamme. Mutta paikallisesti on pidettävä huoli omasta kulutuskysynnästämme. Ja valtion on sopeuttamisen ohella tehtävä investointeja, jotta kompensoidaan demografian muutokseen kohdistuvien soputtamistoimien aiheuttamaa talouden kutistumista. Mieluiten investointeja, jotka toisivät lisää töitä, mutta jopa perusinfran korjaaminen ja huoltaminen on tyhjää parempaa.
Kasvu-uralle on vaikeaa päästä vain kotimaisin toimin, mutta jos investointien esteitä puretaan, lupaprosesseja kevennetään ja kotimaisesta kysynnästä pidetään huoli (ei leikata liikaa) ja jokainen kivi muutenkin käännetään, niin jotakin toivoa saattaa olla näkyvissä. Helppoa tämä ei ole. Mielenkiintoista nähdä mihin Sipilän prosessikaaviot taloutemme vievät. Suomi on ensimmäinen maa, jota yritetään hallita insinööriopein. Kokeilu on kerrassaan kiinnostava.