Ylempänä käytyyn keskusteluun liittyen esitän ennustuksen, joka perustuu siihen, että työntekijän palkkaaminen on kallista, siihen liittyy ikävä velvollisuuksia ja epätoivotusta työntekijästä on vaikea päästä eroon.
Ennustan, että tulevaisuuden Suomessa ei ole enää yhtään palkansaajaa. Sen sijaan meillä on 3 miljoonaa yrittäjää. Niin kaupan kassat kuin virkamiehetkin perustavat omia firmoja, joiden kautta myyvät työsuorituksiaan toimeksiantajalle. Tällöin kaikki pääsevät nauttimaan ökykapitalistina olemisen eduista ja yritystuista, eikä kenenkään tarvitse kärsiä työnantajan epäkiitollisesta asemasta...
Yllä oleva on kärjistys. Sen sijaan lähempänä todellisuutta voi olla skenaario, jossa työvoimasta korkeintaan n. kolmasosa on vakituisissa hyväpalkkaisissa työsuhteissa kaikilla eduilla, toinen kolmannes elää pätkätöiden ja sosiaaliturvan ristiaallokossa ilman palkallisia lomia, säännöllistä työterveyshuoltoa jne, ja yksi kolmannes on yrittäjiä ilman mitään etuja (uskon siis yrittäjien määrän kasvavan jyrkästi joka tapauksessa.)
Ensin mainitusta vakityöntekijöiden ryhmästä suuri osa työskentelee julkisella sektorilla ja suuriyrityksissä. Heidän määränsä kuitenkin pienenee, koska julkinen sektori ja suuryritykset vähentävät työntekijämääräänsä koko ajan. Pätkätyöläisistä taas suurin osa työskentelee pk-yrityksissä (jonkin verran myös julkisella), ja heidän määränsä lisääntyy, koska pk-yritykset ovat ainoa sektori, joka oikeasti kasvattaa työntekijämääräänsä. Kolmannesta ryhmästä - yrittäjistä - osa on menestyviä "kapitalisteja", osa elää täysin normalia keskiluokkaista elämää (joskin suhdannevaihtelut ovat varmasti jyrkkiä) ja osalla yrittäjistä menee huonommin kuin monella palkansaajalla, koska esim. sosialiturvan yhdistäminen yrittäjyyteen on vaikeampaa kuin pätkätyöläisillä.
Ennustukseni siis on, että jos yhteiskunnassa mikään ei muutu, niin tähän ajaudutaan - haluttiin sitä tai ei. Nähdäkseni ainoa oikea suunta kehittää yhteiskuntaa on mainittujen kolmen ryhmän (vakiduunarit, pätkätyöläiset, yrittäjät) välisten erojen lieventäminen niin, ettei sillä olisi niin suurta merkitystä, missä muodossa ihminen hankkii elantonsa. Jos kuitenkin tämä erojen lieventäminen yritetään tehdä niin, että kaikkien edut nostetaan korkeimmalle mahdolliselle tasolle (vrt. vanha demariunelma yhteiskunnasta, jossa "kaikki ovat paperimiehiä"), lopputulos voi olla, että kohta kenelläkään ei ole töitä...
Ps. Tiesittekö, että valtiokin palkkaa nykyään jonkin verran virkamiehiä siten, että näiden edellytetään perustavan ensin yrityksen, jonka kautta työskentely tapahtuu? Tällöin he eivät näy valtion henkilöstömäärissä, eikä heidän palkkionsa mene henkilöstökuluihin. Perinteisistä konsulteista he eroavat siinä, että ulospäin he näyttäytyvät valtion eivätkä oman firmansa edustajina. Palkkiot itsessään ovat kuulemma "kilpailukykyisiä" kuukausipalkkaan nähden. Syynä lienee se, että paine pienentää virallista henkilöstömäärää on suurempi kuin paine säästää kustannuksia...
