Kenties syrjäytyneitä ja psykologisella tasolla työkyvyttömiä ihmisiä on Tanskassa syystä tai toisesta huomattavasti vähemmän kuin Suomessa.
Suomessakaan työttömiä ei pitäisi kohdella yhtenä joukkona, vaan olisi erotettava työttömistä alkoholistit, mielenterveysongelmaiset ja heikkoitsetuntoiset. Näille ryhmille pitäisi järjestää tuki- ja terveyspalveluita.
Yksi työttömien ryhmä on kouluttamattomat. Näille pitäisi järjestää koulutusta.
Koulutetut työttömät, joiden joukossa lienee paljon iäkkäämpiä työnhakijoita, pitäisi täsmäkouluttaa ja tarjota heille palkkatukea.
Aktiivisuuteen kannustava malli on erinomainen niin kauan kuin se kohdistuu ihmisiin, jotka kykenevät aktiivisuuteen.
Jos aktiivisuutta sen sijaan vaaditaan ihmisiltä, joiden pitäisi istua terapiassa eikä työssä, niin ei se aiheuta kuin katkeruutta, osattomuutta ja syrjäytymistä.
En tiedä, mikä tilanne on Tanskassa, mutta ainakin siellä virkailijoiden määrän perusteella panostetaan työttömyyteen. Työttömiä ei jätetä yksin, vaan pientä työttömien joukkoa kohti on suuri määrä virkailijoita.
Ehdotan siis aivan hirveästi lisää rahaa terveyspalveluihin ja työttömyyden aktiiviseen hoitamiseen, jonka olennainen osa on se, että ihmisiä koulutetetaan ja että tehdystä työstä maksetaan palkka eikä tukia.
Näkemys siitä, että Tanskassa tuet laskevat nopeasti, on ymmärtääkseni väärä. Siihen tuli muutos vuonna 2010, jos oikein muistan. Saa korjata.