En ole lainkaan varma, ymmärtävätkö yhtiöittämistä vastustavat sen, mitä he vastustavat ja mitkä ovat yhtiöittämisen edut ja haitat. Ainakin nopealla lukemisella vastustus on ideologista, tunteellista ja faktoihin perustumatonta.
Jos katsotaan puhdasta lainsäädäntöä, vaikkapa kuntien toimiessa kilpailluilla markkinoilla, tällaiset toiminnot tai niiden osat on pakko siirtää osakeyhtiön, osuuskunnan, yhdistyksen tai säätiön hoidettavaksi. Jos katsotaan tulevaa sotea, lähtökohtana on se, että maakunnan oma tuotanto tapahtuu yhtiömuodossa.
Valtion osalta yhtiöittäminen liittyy kolmeen perustavoitteeseen, joita ovat innovatiivisuus, tehokkuus ja kannattavuus. Kuten kunnissakin, myös valtio on törmännyt kysymykseen kilpailuneutraliteetista. Tämän vuoksi saattaa olla järkevää vero-, kilpailu-, luototus-, konkurssi- ja muista syistä yhtiöittää tieverkosto palveluineen tai metsätalous, josta jälkimmäisestä on jo eduskunnan päätös. Yksi lisälähtökohta oli se, että yhtiöittämisen avulla ei oteta minkäänlaista riskiä siihen, että valtion mahdollisuus käyttää valtion metsää ja vesiomaisuutta menetettäisiin.