Minä en näe sitä lainkaan huonona, että korkeakouluopiskelija rahoittaa opiskelunsa ja elämänsä enemmän lainalla, kuin valtion jakamalla ilmaisrahalla
Tämä on periaatteellisesti erittäin vaikea asia. Koulutuksen merkitys on muuttunut aika merkittävästi viimeisen kymmenen vuoden aikana ja korkeakoulututkinto ei enää nykyään ole samalla tavalla tae paremman tulotason duunista kuin muilla koulutuksilla. Koulutuksen merkitys on ollut "supistumaan" päin, koska kotimaassa on aika heikko kysyntä näille tehtäville tällä hetkellä. Tämä on ajanut monia perinteisiä korkeakoulualoja alemmas palkkauksessa kuin aiemmin ja täten vasta valmistuneet eivät itse asiassa tienaa paljoakaan enempää kuin tavalliset tallaajat, jotka ovat suoraan ammattikoulusta siirtyneet työelämään.
Täytyy myös huomioida, että opiskelu on pitkä valinta. Et voi sivuuttaa faktaa, että jos nuorella ihmisellä, joka on valmistunut ammattikoulusta riittää työtä niin heikollakin palkalla hän ehtii tienata työelämässä n. 6 vuotta ennen kuin korkeakouluopiskelija saapuu mukaan. Suurin osa opiskelijoista ei ole nytkään tuolla tuella "hyvin palkattuja" ja kuvitelma siitä, että elämä olisi rahallista juhlaa opintojen aikana on aika outo. Jo nyt monet meistä, joilla ei ole varakkaita vanhempia, joudumme ottamaan opintolainaa tuen jatkoksi ja monet (kuten minä) vielä käyvät siellä töissäkin.
Todennäköisesti vaikutus siihen, että opinnoista tulee täysin omakustanteisia on se, että ihmiset ainoastaan siirtyvät yhä useammin pois yliopistosta ja aiemmin työelämään. Toisaalta, se voi olla hyväkin, mutta tuossa skenaariossa suurin riski on se, että yliopistossa mennään ns. keskieurooppalaiseen ja yhdysvaltalaiseen malliin, jossa nouseminen heikommasta kansanosasta sinne "kuninkuusluokkaan" on käytännössä estetty. Opiskelemaan menevät ne, kenen vanhemmilla on varaa se kustantaa. Tällä tavoin syntyy kierre, jossa opiskelemassa ovat lähtökohtaisesti aina varakkaiden lapset. Yksi Suomen merkittävä etu suhteessa moneen muuhun maahan on ollut se, että varsin vaatimattomista lähtökohdista on ollut aito mahdollisuus nousta ja siirtyä korkeammalle.
Hallituksen leikkaukset voivat ohjata ihmisten käyttäytymistä kahdella tavalla: se voi vähentää korkeakouluopiskelijoita ja toisaalta se voi vaikuttaa pitkäjänteisesti tähän rakenteeseen. Opiskelu on kuitenkin tutkitusti ollut sellainen tapa, jolla heikoimmatkin ovat omalla työllään voineet nostaa asemaansa yhteiskunnassa. Heikko-osaisempien jääminen ulos opinnoista ei missään tapauksessa poista yhteiskunnan ongelmia vaan saattavat jopa heikentää ja lisätä yhteiskuntarauhattomuutta.