Millä tavalla tuo sitten olisi pitänyt lukea?
No, niin kuin kirjoitin rautalangasta vääntäen.
En itse ainakaan näe että nykyään on pakko kouluttautua useampaan kertaan, mutta en myöskään näe että opiskeluistaan olisi oikeus ja kohtuus saada jotain takaisin. Miksi pitäisi? Jos kyseiselle työlle (tai oikeastaan työntekijälle) ei ole tarvetta, joko kysynnän pienuuden tai työntekijä-tarjonnan takia, niin miksi pitäisi päästä oman alan töihin? Olisihan se hienoa että nämä kaikki egyptologian maisterit työllistyisivät tuottaviin/kannattaviin töihin, mutta se ei vain ole realistista. Jos välttämättä haluaa oman alansa töitä, eikä niitä ole tarjolla, niin yrittäjyys on oikeasti lähes ainoa vaihtoehto.
Kai minä nyt sen tajuan, että harvinainen ala tai liikatarjonta syövät työllistymismahdollisuuksia, mutta eikös sitä kouluttauduta mun järjen mukaan jollekin alalle siitä syystä, että sille myös työllistyisi? Edelleen en tarkoita nyt egyptologiaa, vaikka sillekin on oma paikkansa kuten monelle muullekin, jotka eivät ole omissa intresseissä.
Sun mukaan pitää mennä alalle, joka työllistää, vaikkei muuten nappaa. Esim. mä, jos en olisi jo töissä, menisin vaikka putkiasentajaksi, koska siellä on duunia ihan siksi, että saan palkkaa. Et katso sitä, onko ihminen sopiva alalle. Itse en olisi.On paljon aloja, jotka eivät sovi mulle, eikä se johdu nirsoudesta.Edelleen myös, vaikka alkaakin muistuttaa jankutusta, josta kohta vetäydyn, niin ei kaikki ihmiset vaan ole luonteeltaan yrittäjiä.
Aliarvostat näemmä siistijöitä, kun irvaat ei kutsumuksesta. Eikös sitä kutsumustyötä lähinnä verrata muutenkin hoitotyöhön. Olen jutellut työpaikkani siistijän kanssa ja hän pitää työstään ja sanoo sen sopivan omaan elämäänsä.Hän sanoo, ettei kiinnosta kauhea teorisointi ja koulujen jatkaminen pitemmälle. Tämä nyt vain yksi otos, mutta ihminen sielläkin on takana.Toiset ovat enemmän käytännön ihmisiä, toiset ei, kumpiakin tarvitaan.
Sun mukaan vissiin näin kärjistetysti sanottuna, pitää ottaa mitä tahansa työtä, vaikka ihminen voisi siinä henkisesti huonosti ja toinen vaihtoehto on alkaa yrittäjäksi. Siinä on mutkat vedetty oikein viivottimella suoriksi.Kovin on simppeli kokonaiskuva.Olemme siis työntekijöinä vain massaa, jota hyödynnetään, usein melkoisen huonolla palkallakin, kun ajatellaan, että osan eläköityessä, uusia ei oteta, vaan tehtävät kasataan muiden niskaan niiden omien töiden lisäksi.Tämähän alkaa olla aika yleistä jo. Ei ihme, että stressiperäinen sairastavuus tuo tappiota monella miljardilla vuodessa.
Siinä olisi yksi asia, joka paremmin hoitamalla olisi tuottanut sellaista tulosta, että nämä nykyiset miljardileikkaukset olisivat roimasti pudonneet. Ennaltaehkäisy ja kaukonäköisyys kokonaisuuden suhteen työelämässä vaatii organisaatiolta paneutumista oikeisiin kohteisiin. Silloin tuottavuuskin paranisi, sillä pelkkiä numeroita tuijottamalla asiat eivät korjaannu. Kaikki eivät vaan tunnu tätä tajuavan.
Eli kärjistäen ihmisen pitää itse vapaasti saada päättää koulutuksensa (totta nykyisinkin jossain määrin, eli pääsykokeet yms vaikuttaa) ja sitten pitäisi saada vielä töitä siltä alalta? Eli yksilöllä itsellään ei ole vastuuta oikeastaan mistään?
Se nyt olisikin, jos ihminen ei saisi edes yrittää sille alalle, jonne haluaa! Alkaa muistuttamaan hirviöyhteiskuntaa, jossa tuotannolla ja tehokkuudella on sijansa, ei itse ihmisellä. Oikea kapitalistisen yhteiskunnan unelma vissiin! Eikö sekin ole vastuun ottamisesta itsestään, että kouluttautuu alalle, joka kiinnostaa ja jolle olisi annettava? Tällä tavoinhan yksilö yrittää omalla panoksellaan sijoittua yhteiskunnassa.Ihannehan olisi, että saisi töitä haluamaltaan alalta. Siinä ei ole mitään väärää.
Vai voisiko kyseessä olla joku muu asia, kuin tuo että ei keksi muuta? Valitetaan aina siitä että haetaan kustannussäästöjä, ei makseta tarpeeksi isoa palkkaa, ei työllistetä tarpeeksi ihmisiä tai työaikaa/tehoa kytätään, mutta itse ei kanneta riskejä kauheasti mistään.
Edelleen ja tämän jälkeen en suostu enää jankkaamaan, kaikki eivät voi olla yrittäjiä. Ihmisiä tarvitaan eri tehtäviin yrityksissä ja kummallista olisi, jos ei saisi purnata oloistaan. En ole törmännyt yritykseen, joka avokätisesti kohtelisi perusduunareitaan. Mitä isompi firma, sitä enemmän jaetaan isommille herroille kuitenkin. Osakeannit ovat laji, jolle en itse halua lähteä. Keinottelua, sisäpiirihuijausta, noistahan on aina välillä saanut lukea. Totuushan on, että jos voittoa pitää noista saada, siihen tarvitaan monta huijattua. Tää vaan mun näkemys ilman kummempaa asiantuntevuutta, mutta riittää mulle.Ei edes kiinnosta aloittaa keskustelua tuosta.
Yrittäjän kuvaan kuuluvat riskit, ei tavallisen rivityöläisen.Hän suorittaa tehtävänsä annettujen ohjeiden mukaan ja saa palkan siitä.