Nyt kun on jo hivenen aikaa pureskellut tapahtunutta, niin ensimmäinen järkytys siitä, että kokoomuksen annettiin kiristää verotulojen siirto yksityisten (myös ulkomaalaisten) terveysalan yritysten omistajille, on alkanut vähän pehmenemään. Sillä loppujen lopuksi oli äärimmäisen tärkeää, että vuosikausia tavoiteltu uudistus viimein vaikeiden neuvottelujen jälkeen pääsi eteenpäin. Erityisen tärkeää oli myös että hallitus pysyi pystyssä, sillä tilanteemme veitsenterällä ei olisi kestänyt tilannetta, jossa meillä ei olisi ollut pidempään aikaan toimivaa hallitusta. Pakko on siis jakaa myös kiitosta kaikille hallituspuolueille. Pidän myös positiivisena sitä, että THL hyväksyi uudistuksen. Vielä on pidettävä positiivisena sitäkin, että itsehallintoalueista päästiin samalla sopuun. Tämähän on kysymys joka on myöskin jakanut puolueita ja olisi voinut myös kaataa hallituksen. Nyt päästään purkamaan byrokratiaa sekä terveydenhuollossa että aluehallinnossa. Kaiken draaman jälkeen siis on todettava, että pitkän suossa tarpomisen jälkeen päästiin liikkeelle. Tämä on jo sinällään hyvä ja tarvittaessa suuntaa voidaan hienosäätää.
Hallitus siis teki kuin tekikin sen mitä aikaisemmat hallitukset ovat jahkanneet. Se laittoi liikkeelle byrokratian purkamisen ja toiminnan tehostamisen sekä terveydenhuollossa että aluehallinnossa. Se, että asia oli edelleen helvetin vaikea, ja eri mielipiteiden ja intressien yhteensovittaminen melkein kaatoi hallituksen, alleviivaa päätöksen saavuttamisen merkittävyyttä.Tälläkin kokoonpanoalla tämä oli lähes mahdoton tehtävä, mutta olisiko mikään muukaan hallitus saanut asiaa eteenpäin? Viimeinkin ollaan liikkeellä.
Lopuksi ajatus siitä, että yksi mahdollisuus vähentää yksityistämisen aiheuttamia ongelmia voisi olla sitouttaa yhteiskunnan varoilla koulutettavat lääkärit esim. viideksi vuodeksi julkisen sektorin palvelukseen samalla tavalla kuin ilmavoimat tekee kouluttamiensa lentäjien kanssa. Nyt on vaarana, että kaikki tai lähes kaikki lääkärit menevät jatkossa suoraan isojen kansainvälisten yritysten palkkalistoille, jotka pahimmillaan kierrättävät voitot konsernilainoina tai muilla kikoilla ulkomaille välttäen kotimaisen verotuksen. Tämä olisi huomattavaa yhteiskunnan varojen hukkaamista. Lisäksi on riski, että esim. kirurgien mennessä yksityiselle puolelle julkinen puoli halvaantuu kokonaan henkilöstövajeen takia, jolloin se ei voi kilpailla ja taas yksityisen puolen hinnat karkaavat (terveyspalvelujen kysynnän hintajousto on nolla)
Lääkäreiden muutaman vuoden sitouttaminen/karenssi voisi siis hidastaa hintojen ja tehottomuuden kasvua, sillä jos julkinen puoli pysyisi tällä tavoin kilpailukykyisenä, niin muuten väistämättä seuraavaa hintojen ja tehottomuuden nousua jne voitaisiin hillitä. Mutta jos kehityksen annetaan vapaasti mennä suuntaan, jossa vakuutusyhtiöt entistä enemmän maksavat sairastavien ja loukkaantuneiden laskut, niin olemme kyllä tehottomuuden ja kustannusten nousun tiellä, vaikka organisaatiolle tehtäisiin mitä hyvänsä.