Ei niin. Meillä, joilla ei ole suvun rahoja takana, ei ole nykyäänkään mahdollisuuksia hankkia korkeakoulutusta, koska meidän pitää käydä töissä. Meidän elämämme kannalta jollain muutaman euron opintotuen leikkauksilla ei siis ole mitään merkitystä. Minä olen 2600 euron nettokuukausituloillani helvetin paljon köyhempi kuin suomalainen keskiverto-opiskelija...
Satuitko muuten huomaamaan, että tuolla vasemmanpuoleisella jampalla on aika paljon yhteistä sinun kanssasi.
"No one ever handed me anything on a plate.""
"Esimerkiksi omat tukeni kotoa 18 ikävuoden jälkeen ovat pyöreästi 0€."
Kuin kaksi marjaa. Kuvitteletko, että olisit itsekään pystynyt näillä nykyisillä opintotuilla käymään kouluja, jos olisit syntynyt alimpaan roskasakkiin?
2600 euron nettokuukausituloilla köyhempi kuin keskiverto-opiskelija? Tätä on suoraan sanottuna vaikea uskoa ainakaan omien kokemusteni perusteella. Omat keskituloni ovat opiskeluajan olleet n. 600-900€/kk. Jos näet yhtäläisyyksiä "vasemmanpuoleisen jampan" ja minun välilläni, jäi sarjakuva sinulta ymmärtämättä. Kyseessähän on kärjistetty kertomus yhteiskunnallisen aseman periytyvyydestä. Se ei koske vielä Suomea, mutta hallituksen tekemät linjaukset kyllä vahvistavat kehitystä siihen suuntaan.
Mitä tulee siihen, että kenellä täällä on
varaa opiskella, niin luulisin olevani jonkinlainen hyvinvointiyhteiskunnan malliesimerkki sen toimivuudesta. Kerron nyt yksityisasioitani, mutta tunnistajat tunnistakoon, pointti täytyy tehdä. Minun isäni - ei perusduunari vaan matalapalkka-alan työntekijä - jäi 90-luvun laman aikana työttömäksi ja oli työtön koko lapsuuteni ajan. Äiti oli nuori sairaseläkeläinen.
Näistä lähtökohdista käsin koko elämäni on rakentunut yhteiskunnan virittämien tukiverkkojen varaan aina korkeakouluopintoihin asti (vaikka opiskelenkin sellaista turhakealaa kuin historia). Ihanneyhteiskuntaa miettiessä en aio koskaan unohtaa omaa taustaani, sillä koen ansainneeni opiskelupaikkani köyhyydestä huolimatta. Haluan ehdottomasti tukea mahdollisimman meritokraattista koulutusjärjestelmää.
Minun perheessäni ei juopoteltu, ei hakattu lapsia eikä mitään tällaista, eli en todellakaan ole yhteiskunnan huono-osaisimpiin kuuluvaa porukkaa lähtökohtaisesti. Meillä ei vain ollut rahaa. Rahattomuus ei Suomessa ole (vielä) opintojen este oikealla asennoitumisella. On kuitenkin olemassa pelkkiä raha-asioita haastavampia olosuhteita, joihin ehkä itse viittaatkin. Niihin soisi olevan vielä nykyistäkin tehokkaampia puuttumiskeinoja.
Vaikka se opintotuki olisi 1000 euroa kuussa, olisimme me alaluokan kakarat edelleen kultalusikkasuiden (joita on noin 99 prosenttia opiskelijoista) silmissä ihmisroskaa.
Tämä on minusta epärealistinen näkemys. En tiedä sitten millaisia mulkkuja muissa tiedekunnissa pesii, mutta ainakin meillä opiskelijoiden taustat ovat aika kirjavia.
Se on sitten kokonaan toinen keskustelu että onko ihan isommassa kuvassa tässä touhussa enää mitään järkeä. Tuntuu että tämä systeemi on jo karannut meidän näpeistä ja se hallitsee meitä ihmisiä eikä toisin päin. Raha ratkaisee, kuten Irwinkös se tästä lauloi. Ihan oikeassa oli.
Tämähän se on aivan totta. Olemme saavuttaneet uskomatonta aineellisen hyvinvoinnin ja tuotannon tehokkuuden kasvua ja käytämme lisäarvon kaiken tehostamiseen entisestään, pidempiin työpäiviin, ym. Vaikka markkinatalous on teknisesti toimiva järjestelmä, johtaa se tällaiseen noidankehään, jossa mikään ei riitä. Leppoistaminen ja saavutetuista eduista nauttiminen romahduttaisi järjestelmän.
Tilannehan ei tosiaan johdu yksin suhdanteista, vaan siitä että kilpailukykymme on romahtanut. Tämä koskee osittain koko Eurooppaa, joka maksaa nyt kovaa hintaa siitä, että päätettiin olla kovimpia ympäristön suojelijoita.
Edelliseen liittyen, niin ei vittu nyt. Jonkun täytyy tehdä ympäristöä hyödyttäviä ratkaisuja, että muut voivat seurata perässä. Jos se aiheuttaa väliaikaista kilpailukyvyn heikkenemistä niin so be it. Olemme kirjaimellisesti tuhoamassa elämän edellytyksiä (nykyisen kaltaisen ihmiselämän siis) kovaa vauhtia tältä pallolta. Sen kehityksen jarruttaminen on negatiivinen asia?
Vaan onko Suomella varaa olla hyvinvointivaltio? Kun valtiolle ei tule riittävästä rahaa muuten kuin ulkomailta lainaamalla, niin yksinkertaisempikin ymmärtää että totuttua hyvinvointivaliomallia ei pystytä pitämään yllä.
Se mitä moni tätä hallitusohjelmaa jyrkästi kritisoiva ei tunnu sisäistävän on asia että Suomi on kusessa. Suomen taloustilanne on tällä hetkellä EU-alueen huonoin etelä-Euroopan siestaveljien jälkeen. Manu sen jo aikanaan sanoi, että "jottain pitäis tehrä" ja nyt kun Sipilä menestyneenä diplomi-insinöörinä ja talousosaajana on käärinyt hihat ja alkanut hommiin, niin porukka on aivan vauhkona että EI NÄIN!
Miten sitten?
Suomen velkaantuminen ei sen sijaan ole Euroopan pahinta osastoa. Sitähän Sipilän hallitus tässä hoitaa. Kyllä näitä keinoja voi kyseenalaistaa ihan tutkimusdatan ja yksittäisesimerkkien perusteella. Ne perustuvat doktriiniin, joiden käytännön toimivuutta on vaikea todistaa. Vaikka välttämättömien säästöjen armoton diskurssi valuu päättäjiltä tehotoistolla eetteriin 24/7, täytyy kuitenkin muistaa, että tässä tehdään
politiikkaa. Vaihtoehtoja on aina.
Vastavirtaan menijöistä pari juttua:
Islannilta uskomaton temppu - entisessä kriisimaassa kohta täystyöllisyys - Ulkomaat - Ilta-Sanomat
Säästöt tappavat, ei lama - Jani Kaaron kolumnit - Tiede - Helsingin Sanomat
PS. Minä kyllä tykkään Jani Kaarosta.