TosiFani tarkoitin nyt lähinnä sitä, että minulle on omassa elämäntilanteessani vaikea niellä tämä muutos, koska työntekoni opiskelun ohella aina syyskuusta toukokuuhun on ollut kannattavaa nimenomaan noiden sunnuntaiden vuoksi. Se on ollut tähän asti käytännössä minulle kahden päivän palkka ja pienikin muutos siihen laskeen ihan oikeasti pienissä tuloissa todella paljon.
Oma vikani on se, että olen opiskellut suhteellisen hitaasti ja opintoni ovat edenneet heikosti toisinaan, siitä en voi hallitusta syyttää ja onhan tässä välissä tullut pari kolme vuotta tehtyä pelkkiä töitäkin, mutta aina olen palannut kouluun ja yrittänyt saada tutkintoani kohti maalia, vaikka alalla jolle kouluttaudun ei olekaan kovin hyvät työllisyysnäkymät, joten olen mielelläni pitänyt kiinni tästä työstäni kaikissa olosuhteissa, koska pidän työstäni ja viikkoani tasapainottaa mukavasti pari työpäivää.
Mutta siis minun kannaltani, kun ne kaksi päivää viikosta, jolloin pääosin olen opiskeluaikoina töitä voinut tehdä ovat nimenomaan olleet lauantai tai sunnuntai ja jos tuosta pienestä tulosta, jonka ne minulle tuottavat, nappaistaan vielä muutama euro prosenteista pois niin puhutaan kuukaudessa n. 100€:n tiputuksesta palkassa. Tämä tippuminen tulee tarkoittamaan minulle sitä, että töistä saamani tulo opiskelun lisäksi tulee olemaan n. 300-400€, kun nyt olen pääsääntöisesti onnistunut näillä hajatöillä keräämään yleensä opintotuen päälle sellaisen 500-600€ kuukaudessa.
On kuitenkin aivan eri tehdä käytännössä 7 pv viikossa töitä kuin opiskella 5 pv viikossa ja viettää kaksi päivää täyttä vapaata viikkoossa. Varsinkin, jos toimeentuloni ei merkittävästi enää muutu niin totta kai silloin ajattelen kaksi kertaa, että onko työnteko minun kohdallani enää se kannattavin ratkaisu ja ehkä minun kannattaisi keskittyä 6 pv viikossa opiskeluun ja jäädä kokonaan pois työelämästä.
Olen kuitenkin tykännyt tästä järjestelystä ja koska järjestely on jatkunut työnantajani kanssa hyvässä yhteisymmärryksessä jo useita vuosia katson, että olemme molemmat olleet ns. saamapuolella, sekä työnantajani että minä ja molemmilla on ollut halua jatkaa nähtyä järjestelyä, joka on myös todettu molempia osapuolia hyödyttäväksi. Minua nyppii suunnattomasti ajatus siitä, että tähän minun ja työnantajani kahdenväliseen JÄRKEVÄKSI ja toimivaksi MOLEMPIA hyödyttävään ratkaisuun tullaan puuttumaan valtion taholta sellaisella asialla kuin pakottava lainsäädäntö.
Katson, että työnantajani menettää arvokasta panosta varsin epäsuosittuihin viikonloppuvuoroihin, minä menetän työni ja hyötyni siitä ja menetän sitä niin paljon, että minua harmittaa se sellaisella tavalla, että joudun oikeasti harkitsemaan, että kannattaako järjestelyä jatkaa. Tällaisessa tilanteessa kuin omani on todella vaikea ajatella, että kuka tästä nyt sitten lopulta hyötyy? En usko, että työnantajani siitä hyötyy tai että minä hyödyn siitä, että joudun käytännössä työttömäksi.
En tiedä pyydänkö mahdottomia, mutta olisi kiva, jos hallituksessakin ajateltaisiin ihmisten kokonaistilannetta. Ihan vaan kartoittamalla vähän näitä asioita saisi helposti selville, että ketkä ihan oikeasti niitä viikonlopputöitä eniten tekevät: olen melko varma, että niitä tekevät eniten ne, jotka eivät ole palkkahierarkiassa korkeimmalla. Sitten siihen päälle vielä se, että esim. monissa kaupoissa käytännössä lauantait ja sunnuntait pyöritetään täysin opiskelijavoimin eli opiskelijat ovat töissä viikonloppuisin. Eli käytännössä minä esimerkiksi kuulun yht'aikaa kahteen eri ryhmään, joihin molempiin kohdistuu säästöjä:
-olen opiskelija
-työnskentelen alalla, joka on naisvaltainen ja yleisesti aika heikosti palkattu
-teen usein ylitöiitä ja sunnuntaitöitä
Käytännössä minä siis joudun osallistumaan näihin talkoisiin x2. Joudun osallistumaan talkoisiin molemmissa rooleissani ja se todella riipii minua syvältä. Mielestäni työn tekemisen pitäisi olla palkitsevaa, mutta tällä hetkellä siitä kyllä rangaistaan tiettyjä ihmisryhmiä todella kovalla kädellä.