Guns N' Roses

  • 808 493
  • 4 534

Tuzzi

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät
Erinomainen levy, joka päätyy myös omaan levyhyllyyni. Ainoa pettymys oli tosiaan, että liian vähän rokahtavia biisejä. Sellaista 50/50-suhdetta odottelin, mutta eipä siinä montaa kunnon rokkibiisiä ole, ja niistakin levyn kaksi ekaa biisiä oli kuullut jo etukäteen. Täytynee sitten keskittyä kuuntelemaan noita hidastempoisempia, eiköhän ne ajan kanssa avaudu enemmän kuten kävi mm. Estrangedin kanssa.
 

Vteich

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät
Nyt vasta ehdin levyn kuuntelemaan ja onhan se ihan saatanan kova, sellaista 4-5 tähden luokkaa. Ehkä vähän häiritsi, että kovin rokkaavia biisejä ei ole kuin muutama ja niistäkin puolet (Shackler's Revenge, Rhiad) ovat levyn selkeästi huonoimmat biisit, nimikko ja IRS sen sijaan toimivat hyvin. Mutta joka tapauksessa biiseistä ainakin 11/14 on todella hyviä ja muutama (Madagascar, Street of Dreams, There Was a Time, Prostitute) menee ihan ehdottomasti GNR-klassikoiden joukkoon. Vähän huonompia ovat siis ainoastaan nuo edellä mainitsemani Shackler ja Rhiad, jotka eivät iske juurikaan ja hiukan tylsähkö If the World.

Tuotannollisestakaan puolesta ei ole mitään valittamista. Ei kuulosta korvaani mitenkään erityisen "ylituotetulta", vaikka kamaa paikoin päällekäin todella paljon onkin. Kitarasoolotkin oli kaikkien haukkujen jälkeen yllättävän hyviä, varsinkin Bucketheadilta ja Finckiltä, ja Bumblefootilla nyt onkin aika pieni rooli levyllä. Ei tullut siis mitenkään ikävä Slashia ja kumppaneita.
 

Tpip

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, L'equip blaugrana, La Albiceleste, Raiders
Slash ei soita täällä. Mitä vitun paskaa tämä on.

Shocking news, herra jätti bändin jo aikaa sitten. Täydellisessä maailmassa ei olisi sotia, kaikilla menisi taloudellisesti hyvin, ihmiset eivät raiskaisi maapalloa ja Guns N' Roses olisi vielä yhdessä ja tykkitelisivät vuodesta toiseen huippulevyjä. Valitettavasti emme elä täydellisessä maailmassa.

Levy on hyvä, jopa loistava. Muutaman rokimman biisin olisin vielä kaivannut, mutta uppoaa kyllä näinkin todella hyvin. Ei täydellinen, mutta loistava. Kannatti odottaa.
 

Evil

Jäsen
Suosikkijoukkue
Devils, HIFK, Arsenal, Athletic Club de Bilbao
Täydellisessä maailmassa ei olisi sotia, kaikilla menisi taloudellisesti hyvin, ihmiset eivät raiskaisi maapalloa ja Guns N' Roses olisi vielä yhdessä ja tykkitelisivät vuodesta toiseen huippulevyjä.
Täydellisessä maailmassa Akseli ja Slässi olisivat vielä koulupoikia, ja huippulevyjä tykittelisivät Robert Plant ja Jimmy Page Led Zeppelin -nimikkeen alla. Hetkinen... täydellinen maailma oli jo, 35 vuotta sitten!
 

H.Incandenza

Jäsen
Suosikkijoukkue
KalPa, KuPS, SiiPe, Chelsea FC
Tunnelmat ovat ristiriitaiset. Toisaalta levy on erittäin laadukas mutta toisaalta...jotain jää puuttumaan. Ainakin siis omiin odotuksiin nähden. Ymmärrän toki, ettei uutta AFYD:ta voinutkaan odottaa. Se oli nuorten ja huolettomien miesten aikaansaannos. Tämä on keski-ikäisen ja kaikennähneen miljonäärin. Mutta silti olisin toivonut hieman rokimpaa otetta. Minusta SavonSanomien arvostelija oli asiassa jäljillä kun kutsui uutta GNR:ää Elton John-gunnareiksi. Se lopullinen muna puuttuu. Mutta vaikka minua kaihertaakin pieni pettymys niin onhan se sanottava, että levy on kova. Jos unohdetaan, että se on "Guns n´Rosesin" levy, niin siitä on pakko pitää. Se ei ole sitä vanhaa Gunnaria, ei sinne päinkään, mutta se on erittäin hyvä varttuneen Axl Rosen levy. Toivottavasti jatkoa seuraa.
 

Kaani

Jäsen
Suosikkijoukkue
Pelicans, Jets, Green Bay, ENCE, Tazen ARTA-viha
Ehkä vähän häiritsi, että kovin rokkaavia biisejä ei ole kuin muutama...

Meikäläinen kaipaili myös hieman rokkaavampia biisejä a'la Nightrain jne..

Mutta tässä vaiheessa on suosikeiksi nousseet Shackler's Revenge, Better, Street of Dreams, This I Love ja Prostitute. Riad n' the beduins ei uppoa mulle millään, tuntuu todella irralliselta.

Yhteenvetona levy yllättää posiitivisesti. Sanoisin että kouluarvosanana 8+.

EDIT Kotikitaristille onnistui Axel tuomaan yhden uuden kitaristin seurantaan, nimittäin Buckethead oli allekirjoittaneelle täysin tuntematon suuruus ennen GnR virityksiä.
 

tinkezione

Jäsen
Suosikkijoukkue
Pens, Ipa, Rod Weery
EDIT Kotikitaristille onnistui Axel tuomaan yhden uuden kitaristin seurantaan, nimittäin Buckethead oli allekirjoittaneelle täysin tuntematon suuruus ennen GnR virityksiä.

Ämpäripään eksoottisiin levytyksiin kannattaa paneutua. Giant Robot -niminen albumi on itselläni ollut säännöllisessä soitannossa juurikin mitävittua-aspektinsa kanssa. Melkoinen taiteilija tämä herra.
 

pernaveikko

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Crusaders, Lechia
Vittu sentäs... ja joku Jarmo Luukkonen???

Jarmo on pitkän linjan fani ja erittäin hyvän keskustelupalstan pitäjä, uskomattoman hienoa, että häntäkin muistettiin.

Menin sitten lahjoittamaan kaikki levyni pois, täytyy tänään käydä ostamassa uusi.
 

Juhaht

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kiekko-Espoo
Nyt on kuunneltu koko levy läpi ja ihan passeli kokonaisuushan tämä on. Muutama turha täyttöbiisi, jotka varmaan itsesuggestoinnilla eli jatkuvalla kuuntelulla varmaan alkaisivat kuulostaa paremmilta, mutta siihen ansaan ei viitsi langeta.

Jos unohtaa tämän tuotoksen ulossaamiseen kuluneen naurettavan ajan, on tämä ihan mainio 8+ -arvosanan ansaitseva lätty. Jos noi vuodet laskee mukaan, tippuu siitä heti pari numeroa eikä sillä ole mitään tekemistä Slashin ja muiden kanssa.

Tällä hetkellä levyn parhaimmat biisit tuntuvat olevan Madagascar ja Better, sekä aika yllättäen Prostitute. Muut eivät ole vielä avautuneet niin hyvin.


Edit: tämän lainauksen voin allekirjoittaa sanasta sanaan.

Toivoa sopii, että levyä seuraisi 1-2 vuoden rundi ja sen jälkeen Axl pääsisi "oikeaan" rytmiin kiinni, alkaisi tehdä seuraavaa, joka valmistuisi järkevässä ajassa. Selkeästikin äijällä on helvetisti annettavaa musiikillisesti, mutta tällaista 14 vuoden farssia ei enää jaksaisi seurata sivusta.
 
Viimeksi muokattu:

Sic

Jäsen
Ämpäripään eksoottisiin levytyksiin kannattaa paneutua. Giant Robot -niminen albumi on itselläni ollut säännöllisessä soitannossa juurikin mitävittua-aspektinsa kanssa. Melkoinen taiteilija tämä herra.

Ite tutustuin enemmän Buckettiin tossa pari viikkoa sitten hankkien lähes jokaisen hänen levynsä, aiemmin tuli luukutettua mm. Nottingham Lacea (bucketin ykkösbiisi), Machetea, For Momia ja näitä muita hienoja kappaleita. Nyt kun tutustui paremmin tuotantoon, niin löytyi sieltä pari muuta hienoa biisiä, mutta edelleen voisin suositella levyjä Acoustic Shrads, Colma, Crime Slunk Scene, Electric Tears, Population Override ja Pepper's Ghost. Noista rauhallisin ja tunteellisin levy on Electric Tears, joka on vedetty pelkästään kitaran avulla loppuun asti. Toki muiltakin löytyy hienoja tunnelmapaloja ja myös rankempia vetoja.

Bucketheadissa arvostan eniten taitoa, millä tavalla kitaralla voi saadakkaan kauniita biisejä aikaan. Myös GNR:n kanssa tuo tuli huomattua, Boston 2002 Nightrainin soolo ja Rio 2001:n Knockin On Heaven's Doorin soolo sen myös kauneimmillaan todistavat. Toki Buckethead on uskomattoman taitava virtuoosi kitaran kanssa, joka kerta pitää ihmetellä miten ihminen voi olla noin taitava, mutta ehkä hän ei olekkaan kokonaan ihminen. Myös basson ja pianon kanssa mies on taitava.

CD:n kuuntelu jatkuu toista päivää, soitetuimmat biisit on toistaseks olleet Street Of Dreams, If The World, Scraped, Sorry, This I Love, Prostitute, Masagascar, Catcher In The Rye ja There Was A Time. Noi varmaan ne omat suosikit nyt, vaikka ei tältä levyltä tunnu löytyvän yhtään huonoa biisiä.
 
Viimeksi muokattu:

Kaani

Jäsen
Suosikkijoukkue
Pelicans, Jets, Green Bay, ENCE, Tazen ARTA-viha
...Bucketheadissa arvostan eniten taitoa, millä tavalla kitaralla voi saadakkaan kauniita biisejä aikaan. Myös GNR:n kanssa tuo tuli huomattua, Boston 2002 Nightrainin soolo ja Rio 2001:n Knockin On Heaven's Doorin soolo sen myös kauneimmillaan todistavat...

Kyllä mies veti maton allekirjoittaneen alta juuri Nightrainin soololla Mexico Cityssä 2003 sekä nyt CD:llä There Was A Timen soololla. Iskee kyllä todella kovaa. Ei voi kyllä väittää ettei mies osaisi laittaa tunteella. Sääli ettei ole enää Axelin matkassa, olisin halunnut niin nähdä tämän miehen livenä.
 

Jokeriarska

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit
Kyllä mies veti maton allekirjoittaneen alta juuri Nightrainin soololla Mexico Cityssä 2003

Buckethead soitti viimeisen keikkansa Guns N' Rosesissa 5.12.2002 New Yorkin Madison Square Gardenissa ja bändi esiintyi muutenkin tämän jälkeen seuraavan kerran vasta vuoden 2006 alussa.

Mutta muuten allekirjoitan kyllä kehut Bucketheadista. Nykyiset soolo-osuudetkin keikoilla ovat aika mielikuvituksettomia verrattuna BH:n 2002 keikkojen esiintymisiin. Hienoa kuitenkin, että osuudet jätettiin albumille.
 

-Niks-

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit.
Jumaleissön.

Sorry biisi on aivan vitun mahtava! ajassa 01.39 alkaa loistava pätkä biisistä. Axlin ääni on aivan jotain helvetin loistavaa.

Levyllä monissa biiseissä on Axlin helium ääntä mutta ei se ainakaan itseäni haittaa. Ihan mukavaa vaihtelua ja tilannetta parantaa sekin kun tietää miehen pystyvän edelleenkin raspiseen ääneen jota kuullaan monissa levyn biiseissä.

Oikeastaan Riad n' the beduins biisi ei uppoa minullekkaan millään. Tämä biisi on ainoa paska koko levyllä.

Loistava levy! Ei parasta Gun's n'rosesia mutta helvetin hyvää kuitenkin. Seuraavalle levylle sitten rokkaavampia enemmän niin vuala.
 

Tpip

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, L'equip blaugrana, La Albiceleste, Raiders
Oikeastaan Riad n' the beduins biisi ei uppoa minullekkaan millään. Tämä biisi on ainoa paska koko levyllä.

Itselleni uppoaa jostain syystä todella hyvin, ei nyt levyn paras biisi missään nimessä, mutta ei lähelläkään huonointa.

Meikälle ei tuo "Carlos Santana meets kikkelijatsijammailu"-lambada uppoa ollenkaan. Todella gay biisi. If The World siis. Ei voi ymmärtää, ei auennut leakien aikana eikä nyt virallisella levyllä.

EDIT:
Loistava levy! Ei parasta Gun's n'rosesia mutta helvetin hyvää kuitenkin. Seuraavalle levylle sitten rokkaavampia enemmän niin vuala.

Toivoa toki saa, niin itsekin toivon. Mutta eiköhän tämä vetänyt jo aika hyvän linjan sille mitä Axl haluaa musiikiltaan. Oli jo nähtävissä Illusioneiden kanssa ja tällä levyllä vielä selvemmin. Eipä siinä mitään, kelpaa kyllä näinkin.
 

depre

Jäsen
Suosikkijoukkue
Toronto Maple Leafs, FC Barcelona, Helsingin Joker
Pakko kai sitä on vähän tännekin kirjoittaa, koska herättäähän tämä levy tunteita. Tällaisten levyjen ympärille syntyvää keskustelua on hauskaa seurata, kuten oli myös Death Magnecitin tapauksessa. Tämä bändi on vain paljon lähempänä omaa sydäntä. Verrattain vähän olen kuunnellut demoja ennen levyn julkaisua, koska GNR oli minulle aina bändi ei yksi henkilö. Tätä levyä olisi helppo lähteä haukkumaan, mutta musiikki musiikkina. Levyllä on ehdottomasti hyvät hetkensä, kuin myös täytebiisinsä, se on miksattu hyvin ja se soi hyvin. Levystä kuulee että se on vahvasti Axl ja jos miehestä tykkää niin levykin varmasti toimii. Onhan prosessissa monta naurettavaa tekijää, mutta levy on silti suhteellisen onnistunut. Useita arvostelijoita ja ihmisiä varmasti harmittaa että levyä ei päästy lyttäämään kunnolla. Toisaalta levy ei ole mikään klassikokaan(imo), se on epätasainen ja biiseille tuskin on ollut eduksi että niitä on hinkattu yli kymmenen vuotta.

Harmi sinällään että Axl tuntuu yleensä hukkaavan ympäriltään juuri ne ihmiset, jotka häntä parhaiten täydentävät. Levyn ehdottomasti parhaat osuudet soittanut Bucket on poissa. Axl on musiikillinen nero, mutta ei tule ikinä yltämään GNR:n parhaimpiin suorituksiin. Eikä Axl:n edes tarvitse, hän oli osa tiimiä joka oli ehkä aikansa paras ja paljon enemmän kuin osiensa summa. Annetaan vanhan bändin pitää legendaarinen maineensa ja myönnetään että levy on vähintäänkin hyvä. Parin vuoden päästä voidaan sitten sanoa oliko levy loistava tai onko siitä klassikoksi(sisällön ei syntyprosessin takia). Väitän että vanha kokoonpano olisi tehnyt tämän saman levyn paremmin, mutta sitä emme saa koskaan tietää eikä sillä ole mitään väliäkään.

Levyä pitää vielä kuunnella reilusti enemmän, koska se todellakin sen ansaitsee. Itselle UYI 1 & 2 ovat aina pudonneet siinä missä AFD ja levyhän jatkaa noiden ensin mainittujen linjaa. Levy on sukua Illusioneille, mutta ei sieltä ainakaan vielä ole yhtään Estrangedin tai Coman poikasta ole löytynyt. Toisaalta varmasti tietyt omat antipatiani Axl:ia kohtaan vaikuttaa, miestä en oikein osaa ihmisenä arvostaa. Yhtenä kaikkien aikojen rock laulajana ja muusikkona kylläkin. Eihän tuosta äänestä pääse mihinkään. Ei bändi silti mielestäni enää legendaarista nimeään ansaitse, se oli niin paljon enemmän kuin Axl. Musiikki musiikkina, itkekööt miljonäärit bändinsä nimen perään, jos kokevat sen tarpeelliseksi.
 

Varis

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit, KiVa, EK65
Kyllä todellakin on aivan loistava lätty kyseessä. Taukoamatta on soitossa, eikä vielä ole kyllästymisen merkkejä näkyvissä. Sorryn hypetystä en kyllä ymmärrä, ei vaan iske, vaikka on muka levyn parhaita biisejä.
Chinese Democracy, Better ja Madagascar, eli nämä muut ennakkoon kovimmat biisit rokkaakin sitten niin, ettei mitään rajaa. Aivan loistavaa settiä, silkkaa huikeutta. Sanokoon Axl:n antifanit mitä sanovat.

Seuraavaa levyä hieman nopeammassa tahdissa ulos ja Gunnareiden uusi tuleminen on valmis.
 

teroz

Jäsen
Suosikkijoukkue
KooKoo, KPU, Eno Jets & Jan Lundell
Kyllä vaan - levy senkun uppoaa paremmin ja paremmin.

Promootio (Axlin hiljaisuus) on edelleen hyvin outoa. Ensimmäiset viralliset myyntifaktat kertovat levyn myyneen kolmessa tunnissa kultaa Hollannissa sekä sen olevan useiden maiden iTunes-listalla kärjessä (esim. Usa ja Saksa) - Usassa kovimmiksi kilpailijoiksi uumoillut Killers ja Kanye West ovat kaukana takana. Mutta billboardin virallinen päivítys näyttää vasta todellisen tilanteen.
 

Eddie

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät & kaikki karsintasarjat
Hieno levy niin kuin tiedossa jo oli. Ne biisit jotka olen nyt itseasiassa kuullut vain kerran, eivät auenneet juurikaan. Sen toki kuuli, että niissä on sama potentiaali kuin jo tutuiksi tulleissa. Kyllähän tämä on minun mielestäni tasaisin Gunnarilevy koskaan. En ole ollut bändin fani koskaan, joten sinänsä ihan sama minulle soittaako siellä Slash vai Pekka Virtanen. Slashin Gunnarin ulkopuoleiset tuotokset sitä paitsi ovat mielestäni tyhjänpäiväisiä Velvet Revolverin paria hyvää biisiä lukuunottamatta.

Nautin todellakin tästä levystä ja tämän levyn ansiosta minusta voi peräti tulla fani. Toki sieltä pitää sitten tulla uutta levyä vähän nopeampaan, että kiinnostus säilyy. Tämän levyn ansiosta otan uusintakierrokset vanhojen levyjen kanssa myös. Täytyy päivittää tietoa ja muistikuvia, ovatko ne levyt niin repaleisia kuin mieleen on jäänyt. Illusionit nyt ovat aika tuoreessa muistissa, mutta esim kaikkien hehkuttaman Appetiten möin pois, kun en jaksanut innostua kuin muutamasta piisistä, mutta annetaan uutta mahdollisuutta Kiinalaisen Demokratian loiston vuoksi.
 

kovalev

Jäsen
Tämä levy on timankia!!!
Syväanalyysin paikka on myöhemmin, sillä levyarviosta tulee pitkä ja muutamat kappaleet kasvattavat arvoaan jokaisella kuuntelukerralla sen verran vahvasti, että kuuntelukertoja tarvitaan lisää.

Olen saanut juuri sitä, mitä odotinkin.
 

aHab

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa, Montreal Canadiens
Hehkutettu on kovasti näköjään, mutta ei kyllä uppoa meikäläisen tajuntaan tämä platta ollenkaan näin parin kuuntelun pohjalta.

En tykkää soundeista, vanhalta kuulostavista konerummuista. Tasainen teos kyllä kyseessä, mutta minusta se ei ole hyvä juttu ollenkaan... Kyllä 14 vuoden paatoksen jälkeen odottaisi edes yhtä todellista helmeä.

Vikaa on takuuvarmasti odotuksissa, omaa hölmöyttä toki se. Kun nimenä on Guns N' Roses niin sitä odottaa myös gunnareita, vaikka kyseessä lienee pitkälti Axlin soololevy. Samaten kun yhtä levyä tehdään 14 vuotta niin siitä ei yksinkertaisesti VOI tulla mestariteosta... Vahvasti ylituotettua tavaraa minusta. Väittäisin, että tuolla on biisejä, joissa on runsaasti potentiaalia ja toimisivat paremmin yksinkertaisempina sovituksina.

Mutta se pitää kyllä myöntää, että Axl ääni on vaan parantunut tässä vuosien saatossa ja tuoreen levyn lauluosuuksista löytyy melkoisesti uusia uusia sävyjä.
 

axe

Jäsen
Hehkutettu on kovasti näköjään, mutta ei kyllä uppoa meikäläisen tajuntaan tämä platta ollenkaan näin parin kuuntelun pohjalta....

Lyhennän lainauksen tuohon, mutta pätkä Allmusic Blogin arvostelusta vastaa hienosti oikeastaan kaikkiin aHabin ongelmiin levyn kanssa:

The production is so dense it’s hard to warm to, but it fits the music. These aren’t songs that grab and hold, they’re songs that unfold, so much so that Chinese Democracy may seem a little underwhelming upon its first listen — there’s no easy way into the album. That, combined with the realization that Axl isn’t trying to reinvent GNR, just finishing what he started on the Illusions, can make Chinese Democracy seem mildly anticlimactic. Give it time, and the album does give up some terrific music — music that is overblown but not overdone.

Mihin mää taas vastaan, että jos ei ole halua tai jaksua tutustua siihen sen pitkän kaavan kautta, niin ihan ok. Maailma on täynnä hyvää musaa ja jokaiselle löytyy jotakin. Mutta Chinese Democracy todella on upea teos kun siihen tottuu. Ei täydellinen, ei paras ikinä missään, mutta ehdottoman upea.
 

Jokeriarska

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit
Kohta saan itsekin levyn viimein käsiini. Lopullisia versioita en ole etukäteen kuunnellut, joten suurella jännityksellä odotetaan ja etenkin itselle myös aiemmin kuulemattomia kappaleita. Arvostelua jonkun tunnin sisään edessä. Tuskinpa joudun pettymään tähän asti kuultujen biisien perusteella.
 

Tommy

Jäsen
Suosikkijoukkue
#17
Hauskaa miten ympäri nettiä sanotaan että ihmiset ovat tuominneet levyn jo ennen julkaisua kun sanovat sitä paskaksi. Yhtä lailla täällä fanipojat ovat tuominneet levyn loistoalbumiksi jo viisi vuotta sitten.

Levyhän ei ole hyvä, en tiedä onko se paska - en ole kuunnellut tarpeeksi enkä kuuntele. Pilaantuneen puuron maistaa nopeasti. Rock-balladit ovat niin Bon Jovia ja kova juttu joskus 90-luvulla. Ei toimi.

Minulla ei ole mitään syytä vihata GnR:ää, minulla - kuten jokaisella ikäiselläni - löytyy muutama GnR:n levy hyllystä. Lisäksi pidän hyvästä musiikista. Mutta tämä levy oli sitä mitä pelkäsin: jopa paskempi kuin St. Anger.
 

Juhaht

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kiekko-Espoo
Rock-balladit ovat niin Bon Jovia ja kova juttu joskus 90-luvulla. Ei toimi.

Hyvä musiikki toimii aina.

Tämä uusin levykin on oikeastaan parhaimmillaan noiden rauhallisempien biisien kohdalla ja aikalailla harmittaa, että noi nopeampitempoiset kipaleet ovat kaikki sellaista 2-3 tähden kamaa. Niistä kaikista puuttuu se viimeinen koukku, joka pakottaa kuuntelemaan biisin yhä uudelleen. Chinese Democracy antaa aluksi odottaa jotain sellaista, mutta latistuu melodian köpöyteen alta aikayksikön. Betterissä olisi mahiksia johonkin todella hienoon, mutta kertsi on todella ohut ja onneton. Sääli, sillä muuten biisi on ihan priimakamaa.

Joku You Could Be Mine pesisi lattian, katon, seinät ja vessanpöntötkin kaikilla näistä uusista biiseistä. Se ei tietysti ole yllätys, onhan kyseessä yksi 90-luvun parhaista biiseistä overall ja Guns 'n Rosesin paras biisi. Mutta silti sitä toivoi, että Rose olisi pystynyt venymään edes lähelle vastaavaa suoritusta vielä kerran.
 
Viimeksi muokattu:
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös