Guns N' Roses

[Jokeriarska]

Mun mielestä albumilta ei löydy yhtäkään huonoa biisiä, mutta ehkä itse olisin karsinut pari slovaria pois ja säästänyt siten mahdollisille myöhemmille levyille, niin paketista olisi saanut paljon tiiviimmän. Omaan makuuni If the world ei ole toistaiseksi iskenyt, eikä myöskään Catcher In The Rye, joka on kyllä ihan kaunis biisi jne, mutta aivan liian helposti unohdettava, eikä sisällä oikein mitään koukuttavaa, jolla kuuntelisi biisin uudelleen ja uudelleen kuten esimerkiksi The Bluesin joka kultainen sekunti ja There Was A Timen loppuhulinat jne, jossa BH:n ja Finckin soolot nostaa koko biisin energian vähintään potenssiin 2.

Sorry menee näihin "klassikoihin" Axl:n nasaaliäänestä, joista pidän ja välillä jopa inhoan. Varsin tarttuva kertosäe.

Rokkareista parhaat on ehkä Shackler ja Better. Shackler on rakenteelta vähän kuin Oh My God, mutta sisältää PALJON paremman kertosäkeen ja lisäksi soolon, jota OMG:ssa ei oikein edes ollut. Betterin hevikohta jaksaa edelleen piristää. Ilahduttavan monipuolinen albumi, vaikka onkin slovarivoittoinen. Kaikenlaista materiaalia löytyy perseelle potkivasta rentouttaviin. Kyllä meikäpoika on tästä melkoisen innoissaan edelleen.

The Blues (en totu uuteen nimeen varmaan koskaan) on yhä oma suosikkini. Uskomattoman kaunis kappale niin musiikillisesti kuin lyriikaltaan, eikä oikeastaan mistään kohtaa samanlainen. Lopussa nostaa myös biisin uudelle tasolleen, eikä jää junnaamaan paikalleen. Ja Axl:n erittäin korkealta lähtevä "ONLY MEMORIES!"-huuto saa aina kylmät väreet aikaan.

 

[Juhaht]

The Blues (en totu uuteen nimeen varmaan koskaan) on yhä oma suosikkini. Uskomattoman kaunis kappale niin musiikillisesti kuin lyriikaltaan, eikä oikeastaan mistään kohtaa samanlainen. Lopussa nostaa myös biisin uudelle tasolleen, eikä jää junnaamaan paikalleen. Ja Axl:n erittäin korkealta lähtevä "ONLY MEMORIES!"-huuto saa aina kylmät väreet aikaan.

Mikäs biisi siis on levyltä kyseessä? En ole seurannut tuota levyn "valmistumisprosessia" kuin sivusta, joten en ole kaikista käänteistä perillä.

 

[Jokeriarska]

Mikäs biisi siis on levyltä kyseessä? En ole seurannut tuota levyn "valmistumisprosessia" kuin sivusta, joten en ole kaikista käänteistä perillä.

Tunnetaan nykyisin nimellä Street Of Dreams. En oikein ymmärrä miksi vaihdettiin. Ehkä siksi, että Elton Johnilla on saman niminen kappale, mene ja tiedä. En ainakaan muuta syytä keksi. Mutta sama kai se, pääasia että itse biisi levyltä löytyy. Ja ihme olisikin jos ei löytyisi, kun kyseistä kappaletta on veivattu jokaisella 2000-luvun keikalla.

Prostitute tuntuu saavan ristiriitaista vastaanottoa. Mielestäni se on hieno lopetus levylle ja pieksee 100-0 juurikin esimerkiksi aiemmin mainitsemani If The Worldin ja Catcherin. Loppu on kuin suoraan jostain elokuvasta. Haikea olo tulee sitä kuunnellessa.

 

[Tpip]

Prostitute tuntuu saavan ristiriitaista vastaanottoa. Mielestäni se on hieno lopetus levylle ja pieksee 100-0 juurikin esimerkiksi aiemmin mainitsemani If The Worldin ja Catcherin. Loppu on kuin suoraan jostain elokuvasta. Haikea olo tulee sitä kuunnellessa.

Jännä miten ihmiset saa fiboja eri biiseistä, Catcher on itselleni yksi levyn parhaista kipaleista. If The Worldiä en kyllä itsekään tajua.

 

[Jokeriarska]

Jännä miten ihmiset saa fiboja eri biiseistä, Catcher on itselleni yksi levyn parhaista kipaleista. If The Worldiä en kyllä itsekään tajua.

Näinhän se menee. Samalla tavalla oikeastaan jo Use Your Illusionien aikana. Joidenkin mielestä Bad Obsession täysin turha täytebiisi, joidenkin mielestä erinomainen. Monta muutakin vastaavaa esimerkkiä sieltä löytyy. Tuskin olisi yhdelle levylle saatu parhaimmistoa koottua ilman soraääniä ja omasta mielestänikin Illusionien 30 biisiä kahdella levyllä on pääosin täyttä tavaraa, vaikka molemmista levyistä tietyt low pointit löytyykin. Molemmissa myös kuitenkin bändin suurimpia klassikoita. Tällä levyllä ei välttämättä sellaisia ole, mutta tasainen kylläkin, eikä juurikaan heikkoja biisejä ja mielestäni ainakin Street Of Dreamsissa, TWATissa ja Maddyssa on aistittavissa hitinpoikasta. Todella upeita ja persoonallisia biisejä, kaksi jälkimmäistä jopa mahtipontisia.

Bumblefootin rooli on levyllä pieni, mutta ainakin Riadin soolo on karmeaa sotkemista, vaikka niin on itse biisikin hyvässä ja pahassa. Joka tapauksessa selvästi heikompi kuin BH:n vastaava demolla. Sen sijaan Shacklerissa Bumblefoot hoitaa homman erinomaisesti. Robin Finckin huippuhetket osuvat Betteriin, Street Of Dreamsiin ja There Was A Timeen. Buckethead ei liiemmin perusteluja kaipaa (TWAT, If The World, Madagascar jne). Niin ja Robinilta unohtui mainita meriitteihin lisäksi This I Love.

 

[kovalev]

Onpahan aivan vitun järkyttävän paska "levyarvostelu" http://www.soundi.fi/arvostelut?addvote=5&nid=8415

Ja luonnollisesti herättänyt pientä keskustelua.

 

[banaaninviljelijä]

Onpahan aivan vitun järkyttävän paska "levyarvostelu" http://www.soundi.fi/arvostelut?addvote=5&nid=8415

Ja luonnollisesti herättänyt pientä keskustelua.

Minun mielestäni tuo soundin arvostelu on hyvin lähellä totuutta kyseisestä levystä, vaikkakaan ei siinä ihan hirveän paljoa kyllä levystä puhuttukaan, kuin se että se on paskaa.

 

[NIN]

Nyt kun juomafirma mokasi homman, niin sitten onkin lakimiehet sitten kimpussa. GNR:n lakimiehen mukaan Dr Pepperin koko kampanjan pointti oli "to use public interest in Axl Rose and Guns N' Roses as a lure to increase consumer awareness of Dr Pepper" ja sellaisena kampanja oli "exploitation of my clients' legendary reputation and their eagerly awaited album", joka "brazenly violated our clients' rights". Nyt vaaditaan sitten koko sivun anteeksipyyntöjä isoihin jenkkisanomalehtiin ja kampanjalupausten toteuttamista oikeusjutun uhalla.

Tää on kyllä niin amerikkaa taas. Tai oikeastaa koko ihmiskuntaa vaivaavaa ahneutta ja typeryyttä. Että kun joku ilmaiseksi lupaa jotain, niin sitten saajat ovatkin niitä, joilla on oikeus vaatia jotain siihen ylimääräistä. En puolustele Dr. Pepperin mokia, vaan hämmentää - vaikkei enää pitäisi - että miten taas voi olla niin tätä.

Soundin juttuun lyhyesti, että tauluhan ei ole tyhjä. Ei Soundin arvostelijalla eikä meillä faneillakaan. Ei se mitenkään voi olla, joku odotti jotain ja sai jotain, toinen pettyi, toinen toivoi floppia eikä sitä saanut, toisen mielestä se on ihan kuraa. Eipä tuosta sen enempää toinna repiä vihanneksia nenään. Jos joku tuollaisen arvostelun perusteella jättää levyn ostamatta, niin se voi olla parempikin, että hakee sen arikoivusensa ja jättää GNR-levyt ihmisille, jotka edes yrittävät muodostaa mielipiteensä itse.

Parista biisistä olen päässyt muuttamaan mielipidettäni: Catcherin loppukliimaksi (abt viimeinen 1½ minuuttia) nostaa biisin arvoa. Sieltä löytyy kitaramelodiasta mm. CMX:n G-biisin kertsin laulumelodia. Samoin Prostituten kanssa meni aikaa ennen kuin tajusin, miten hyvästä biisistä on kyse. 9-/10 on tämänhetkinen arvio.

 

[pernaveikko]

Minun mielestäni tuo soundin arvostelu on hyvin lähellä totuutta kyseisestä levystä, vaikkakaan ei siinä ihan hirveän paljoa kyllä levystä puhuttukaan, kuin se että se on paskaa.

Luetaan nyt loppuun, mutta kyllä tähän kohtaan voisi jo lopettaa: "Kohtuuden nimissä on myönnettävä, että naurettavasti nimetyllä Gunnari-uutuudella on hetkensä."

Siis mitä vittua? Nyt jo levyn nimikään ei kelpaa, koska Slash ei soita sillä? Toivottavasti lopussa selviää mikä sen olisi sitten pitänyt olla.

Kappaleita saa ja pitää arvostella ja haukkua, mutta tuo on jo surullista.

 

[teroz]

Ensimmäisen viikon myynnit Usassa tulevat olemaan lievä pettymys - levyn sijoitus tulee olemaan #2 ja myynti n. 350 000 kpl. Metallican uusi avasi n. 500 000 kipaleella ja AC/DC huimalla 780 000 kpl myynnillä - erona näissä on toki se, että GnR promootio on aivan kamalaa.

Vahvat tiedot kertovat, että kaava rikotaan ja seuraavasta levystä kuullaan jo pian. Richard Fortuskin viittasi tuoreessa haastattelussa, että "tällä ensimmäisellä levyllä" - eli huhut kertovat, että tavoitteena on julkaista uusi leyv jo puolen vuoden sisään ja siitä pitäisi herua lisätietoja vielä tänä vuonna. Eli taas se alkaa heh.

 

[Crapbag]

Jostain syystä en levyä vielä omista, mutta jonkun verran kuullut kuitenkin. Aukenee melko hitaasti, mutta eilen tuli illalla tietokoneella pelaillessa kuunneltua tubesta This I love varmaan kuuteen kertaa ja pakko sanoa että johan on loistava biisi! Haastaa november rainin helposti. Levyn nimikkobiisiä on tullut kuultua radiosoitossa melko paljon, mutta jostain syystä ei ole vielä uponnut ihan täysin. jatketaan tästä..

 

[kovalev]

Eipä tuosta levymyynnistä kannata stressata suuntaan tai toiseen. Promoaminen on ollut oikeasti aika vaisua. Lisäksi on varmasti paljon vanhoja faneja, jotka eivät voi periaatteesta levyä ostaa.
Uskoakseni on myös paljon fiftysixty-osastoa, jotka ensin imuttavat levyn hieman epäuskoisina ja ostavat sen sitten, jos pitävät.
Toisaalta ihmettelen, jos tällä levyllä ei tule myös paljon uusia diggareita?

Tärkeintä olisi nyt saavuttaa vahva uskottavuuspohja kaiken paskan jälkeen, joka tulee sillä, että bändi todella aktivoituu. Muutama hyvä musavideo tuo näkyvyyttä ja kuuluvuutta. Onnistuneet sinkkuvalinnat! Kiertue, mutta ei mielellään liian pitkä vaan uutta levyä 2-3 vuoden sisään (jos sitä matskua kerran löytyy)

Toisaalta hassua, että tämän ikäinen mies kirjoittelee täällä tämmöisiä. Pääasia, että levy tuli ja addiktoiva vaikutus on jo tapahtunut.

 

[Timi]

Ensimmäisen viikon myynnit Usassa tulevat olemaan lievä pettymys - levyn sijoitus tulee olemaan #2 ja myynti n. 350 000 kpl. Metallican uusi avasi n. 500 000 kipaleella ja AC/DC huimalla 780 000 kpl myynnillä - erona näissä on toki se, että GnR promootio on aivan kamalaa.

350 000 kipaletta on jo ihan hyvä määrä omasta mielestäni, varsinkin tällä promon määrällä. Toisaalta, mitä väliä sillä on kuinka paljon tämä loppujenlopuksi myy. No joo, tuotantokustannukset ovat olleet ihan hirveät, joten sen vuoksi olisi hyvä jotain myydäkin, mutta pääasia, että levy on todella hyvä. Toivottavasti Axl saisi nyt vain rytmistä uudelleen kiinni - ainakin omasta mielestäni hänellä on vielä paljon annettavampaa. Ainoa parantamisen paikka olisi hieman noista slovareista tinkiminen.

 

[Leicester]

Minun mielestäni tuo soundin arvostelu on hyvin lähellä totuutta kyseisestä levystä, vaikkakaan ei siinä ihan hirveän paljoa kyllä levystä puhuttukaan, kuin se että se on paskaa.

Samat sanat. Harva uskaltaa sanoa, ettei Keisarilla olekaan vaatteita. Olen aika myöhäsyntyinen Gnr-fani, ja odotin innolla levyä ja muutama demokin oli kuunneltu. Nyt levy on kuunneltu kohta viisi kertaa läpi ja vain sen takia, että bändi on Gnr. Muuten olisi lentänyt hevonvittuun kyseinen levy.

Huonointa levyssä on tasapaksuus, eli iso osa kappaleista kuulosta aivan samalta. Lisäksi soundi on liian kireä, eli sellainen tietty rentous puuttuu täysin. No onpa kumma miljoonan studiotunnin jälkeen. Lisäksi Axl vetää liikaa pelkästään ylärekisterillä. Ääni on persoonallinen ja parhaimmillaan loistava, muta liika on liikaa. Biiseistä keskinkertaisuuden yläpuolelle nousevat tällä hetkellä Better, Madagaskar ja This I love.

 

[-Niks-]

Hyvin oli perusteltu tuo soundin arvostelu, JOS JOKIN ON PASKAA NIIN SE ON TUO ARVOSTELU.

Joo, ehkä tämä levy ei ole gunnareiden ensi levyn tasoinen mutta so what? Oikeesti jos joku niin odotti niin sitten on peiliin katsomisen aika. Naurattaa lähinnä nuo "paska levy" arvostelut. Oikein missään niissä ei ole pystytty perustelemaan kunnolla.

Noh, elämä on. Turha noista arvosteluista on välittää. Itse pidän levystä ja sillä hyvä. Minä ainakin pidän muusikoiden uudistumisesta ja Axl Rose pystyi tähän todella hyvin. Tuskin häntä itseäänkään kiinnostaa hirveästi arvostelut. Niin kuin jo aikaisemmin aavistelin niin eiköhän tämä levy ollut Axlin pitkä terapia istunto. Näin uskon ja vitustako sitä tietää oikeaa syytä miksi tämä levyn tulo kesti näin kauan. Taustalla voi olla vakaviakin asioita.

Tuleva levy on aivan sata varmasti old schoolia.

Edit: Onneksi suurin osa jengistä kuitenkin diggailee levystä.

 

[Schadowan]

Jostain syystä en levyä vielä omista, mutta jonkun verran kuullut kuitenkin. Aukenee melko hitaasti, mutta eilen tuli illalla tietokoneella pelaillessa kuunneltua tubesta This I love varmaan kuuteen kertaa ja pakko sanoa että johan on loistava biisi! Haastaa november rainin helposti. Levyn nimikkobiisiä on tullut kuultua radiosoitossa melko paljon, mutta jostain syystä ei ole vielä uponnut ihan täysin. jatketaan tästä..

Harmi kun makuasioista ei voi kiistellä, koska This I love on aivan kauhea. Varsinkin tuon kertsin kiekuminen on jotain uskomatonta. Missäs ne maagiset kitarasoolot ovat, siis jos verrataan November Rainiin, ne jotka nostavat karvat pystyyn joka kerta kun kuulee kyseisen biisin. Kyllä tämä on hyvin kaukana November Rainista, tai oikein mistään.

Nojoo, itse en ole Gunnari-fani ollut, mutta tottakai Appetite ja Use Your Illusionit on tullut kuunneltua lävitte. Enkä ole tätä levyä kovinkaan paljoa odottanut, sen takia onkin helppo kuunnella ilman sitä tunnesidettä, mitä varmasti monella fanilla on bändiä kohtaan. Helppoa siinä mielessä, koska itse odotin Metallican uutta levyä todella paljon ja odotukset olivat aika kohtuu korkeat, mutta levyhän oli ihan keskiverto ja pettymys tietysti oli suuri. Vaikka kuinka etsi hyviä biisejä, kohtia, melodioita, sooloja, niin aina lopussa joutui myöntämään, että ei niitä taida kovinkaan paljoa olla. Veikkaan, että aika monella gunnari-fanilla on samanlaisia fiiliksiä. Tottakai ymmärrän, että monet varmasti diggaavat levystä oikeasti, eikä siinä mitään.

No anyway, mielestäni levy on sellaista Bon Jovi-rokkia. Axlin ja Jon Bon Jovin äänetkin menevät joissain kohin aika hyvin yksi yhteen. Muna ja asenne puuttuvat ihan täysin. Kyllä tuo Axl:in ääni oli hieno juttu 80-90 -luvulla, mutta jotenkin nyt se kuulostaa jossain määrin huvittavalta. Kitarariffit ovat aika peruskauraa, ei mitään ihmeellistä. Ainakin itselle juuri riffit ja soolot olivat SE juttu Gunnareissa, joten vähän pettynyt olin tähän levyyn siinäkin mielessä. Ymmärsin, että levyllä on monen kitaristin tekemiä/soittamia sooloja/riffejä, joten eihän siitä kovin eheää pakettia voi tulla mitenkään. Biiseistä parhaiten jäi mieleen positiivisessa mielessä Shackler´s revenge ja Better, muuten aika sellaista täyttöbiisiä koko levy.

 

[Sic]

Ensimmäisen viikon myynnit Usassa tulevat olemaan lievä pettymys - levyn sijoitus tulee olemaan #2 ja myynti n. 350 000 kpl. Metallican uusi avasi n. 500 000 kipaleella ja AC/DC huimalla 780 000 kpl myynnillä - erona näissä on toki se, että GnR promootio on aivan kamalaa.

Vahvat tiedot kertovat, että kaava rikotaan ja seuraavasta levystä kuullaan jo pian. Richard Fortuskin viittasi tuoreessa haastattelussa, että "tällä ensimmäisellä levyllä" - eli huhut kertovat, että tavoitteena on julkaista uusi leyv jo puolen vuoden sisään ja siitä pitäisi herua lisätietoja vielä tänä vuonna. Eli taas se alkaa heh.

Kyllä, mutta ilman promootiota tuo n. 350 000kpl on ihan jees, mutta toki harmittaa kun ajattelee aina, mihin olisi hyvällä promootiolla päästy heti alkuun, toki vielähän tätä vois parantaa esim julkaisemalla sen musiikkivideon, mikä on kyllä aika pakollinen tässä vaiheessa. En tiedä sitten millon se näkee päivän valon.

Mistäs noita vahvoja tietoja uudesta levystä vois lukea? Tuo vaikuttaa todella mielenkiintoiselta jos jo ensi vuodelle tulisi uutta levyä. Toki se olisi vielä hienompaa näin omalta kannalta.

 

[banaaninviljelijä]

Edit: Onneksi suurin osa jengistä kuitenkin diggailee levystä.

Eli tästä on pääteltävissä semmoinen asia että, jos suurin osa olisi haukkunut tätä levyä, niin sinunkin kelkka olisi mukana siinä suurimmassa mäessä. Mitä vitun merkitystä sillä on arvostaako muut jotain mistä itse pidät. Minulle semmoinen on ainakin ihan se ja sama. Tykkään jos tykkään, muut pitäkööt mielipiteensä.

 

[teroz]

Tulos on nyt juuri sitä ilman Slashia ja Duffia.

Niin no en voi ymmärtää, että joku olisi voinut Axl vetoiselta projektilta mitään muuta kuin tätä nyt saatua saatua suuntaa odottaa? Axl vastasi tämän tyylisistä veisuista jo UYI-aikana ja ralleihin hän lähinnä väänteli sanoitukset. Joten tämä on juuri sitä mitä kaikkien olisikin pitänyt musiikin suunnallisesti tietää odottaa, laatu onkin sitten makukysymys ja mun makuun - kuten olen jo monesti todennut - homma toimii kympillä!

 

[-Niks-]

Eli tästä on pääteltävissä semmoinen asia että, jos suurin osa olisi haukkunut tätä levyä, niin sinunkin kelkka olisi mukana siinä suurimmassa mäessä. Mitä vitun merkitystä sillä on arvostaako muut jotain mistä itse pidät. Minulle semmoinen on ainakin ihan se ja sama. Tykkään jos tykkään, muut pitäkööt mielipiteensä.

Älä päättele, ei sovi sulle.

Minullekkin on aika se ja sama mitä muut tästä levystä pitää. Onhan se kuitenkin kiva kun suurin osa jengistä kuitenkin pitää tästä levystä. Muiden mielipiteet eivät kuitenkaan vaikuta omaan mielipiteeseeni.

Jep.

 

[Reckless]

Voin lyödä vaikka pääni pantiksi, että levyä lyttäävät kriitikot ja muut ovat kuunnelleet youtubesta tai ladanneet jostain nämä tulevat hittibiisit (Better, There Was A Time, Chinese Democracy, Catcher In The Rye, Madagascar ja Shackler's Revenge.) Nämä kuullessaan on aivan takuuvarmasti kolahtanut ja odotukset kasvaneet. Nyt pettymys on koittanut, kun ne levyn "tykki" biisit on jäänyt juuri niihin jo aiemmin kuultuihin.


Olisitte malttaneet mielenne !

 

[Blackie]

Nyt pettymys on koittanut, kun ne levyn "tykki" biisit on jäänyt juuri niihin jo aiemmin kuultuihin.

Tuo arvio osuu aika lailla oikeaan minun kohdallani ainakin. Parhaat biisit oli juuri ne, jotka tuli kuunneltua ennakkoon. Kokonaisuus on mielestäni loppupeleissä varsin keskinkertainen.

Toisaalta en hirveän pettynyt kuitenkaan ole, koska tämä farssi vei niin paljon mielenkiintoa levyä kohtaan, ettei tuo sen vuoksi haittaa juurikaan. Kovin Gunnari-kausi on mulla kuitenkin jo takana päin, enää ei jaksa niin hirveästi innostua.

 

[Jokeriarska]

Nyt voisin vetäistä omat arvioni levyn biiseistä, kun on lättyä tullut kuunneltua, vaikka suurin osa olikin toki etukäteen tuttuja.

Eli avaaja Chinese Democracy. Tietyllä tavalla Chinesen oma "Welcome To The Jungle", vaikka ei samalle tasolle ylläkään, mutta biisin alkuriffi tuo paljon mieleen Junglen alun. Tässä lopullisessa versiossa on kitarat saatu loistaviksi. Itse biisi on kuitenkin mielestäni melko keskinkertainen. Numeroarviolta sellainen seiska. Ei paras, ei huonoin biisi.

Sitten onkin Shackler's Revenge ja tämäkin sitä levyn rokkaavampaa osastoa. Itselleni suosikki Betterin kanssa näistä rankemmista biiseistä. Biisi tuo paljon mieleen Oh My Godin, mutta tässä on paljon parempi ja tarttuvampi kertosäe sekä myös Bumblefoot hoitaa homman kotiin soolossa. Hyvä rock-biisi. 8+ tälle.

Tämä biisi kuulosti aikoinaan ensimmäistä kertaa kuunnellessa vähän jopa purkkapopilta, mutta biisihän saa melko värikkään käännöksen "metal bridgen" kohdalla. Helsingin keikallakin tämä sai uusista selvästi parhaimman vastaanoton. Ei iske ehkä entiseen malliin, mutta kyllä tämäkin levyn parhaimmistoa on. 8 tälle.

Street Of Dreams eli entinen The Blues, jonka uuteen nimeen on ollut vaikea tottua. Tämä on ollut aina mulle suosikkibiisi uudemmista, eikä levyn versiokaan tuota pettymystä. Tässä on vain jotain taikaa alusta loppuun. Nousee lopussa myös entisestään mahtavalle tasolle ja lyriikat ovat loistavat. "ONLY MEMORIES!" saa edelleen kylmät väreet selkää pitkin. Pitää yritellä vältellä yltiöpositiivisia ysejä ja kymppejä, mutta annetaan tälle 9½. Puolikas siitä, että menivät vaihtamaan biisin nimen ;)

If The Worldin demo ei iskenyt, eikä iske vieläkään. Tuohan tämäkin taas levylle kirjavuutta, kun materiaali on Betterin hevikohdasta tämän flamenco-kitaroihin, mutta liian tylsä biisi yksinkertaisesti mun makuun. Kyllähän tämäkin kuunneltava on ja Bucketheadin soolokin on erinomainen, mutta mitään koukkua tästä ei ole oikein saanut. Ehkä olisi voinut säästää mahdollisille myöhemmille levyille. 6-.

There Was A Time on Street Of Dreamsin ohella toinen meikäläisen kestosuosikeista. Levyn jättiläisistä ehkä paras. Biisi ei ole mitenkään tavanomainen, vaan pitkä seikkailu, joka ei myöskään ole mistään kohtaa tylsä. Etenkin Robinin soolon jälkeinen upea ja pitkä loppuosuus nostaa biisin vähintään potenssiin 2. 9+.

Demoja kuunnellessa ei Cather In The Rye saanut sitten oikein juuri minkäänlaista huomiota meikäläiseltä. Pieksi kyllä jonkun Riadin ja Silkwormsin, mutta ei juuri muita, vaikka en ole tätä varsinaisesti huononakaan biisinä pitänyt. Kaunis biisi, mutta ei sisällä mulle mitään koukkua vaan unohtuu aivan liian helposti. 7-.

Sitten siirrytäänkin hetkeksi takaisin levyn rokkareihin. Scrapedissa alku on kyllä helvetin huono ja biisikin jää melko keskinkertaiseksi. Kuunneltavaa jytinää, mutta ei mitään kummempaa. Mulle henk.koht. levyn heikompaa materiaalia. 6.

Samat sanat oikeastaan myös seuraavaan potilaaseen eli Riadiin. Demo kuulosti ihan mukavalta ja halusin kyllä biisin myös levylle tuomaan vaihtelua balladien keskelle, mutta ei tämäkään kyllä levyn alkupään rokkareille pärjää millään. BH:n soolo demossa oli parempi, nyt on laitettu Bumblen karmea sotkeminen muutenkin aika sekamelskaiseen biisiin. Se oli paha virhe. 6.

Parin keskinkertaisemman vedon jälkeen palataan taas laatuun. Sorry on parantunut joka kuuntelulla kuten niin moni GnR:n uudemmista biiseistä vuosien saatossa. Tässä on sitä Axl:n nasaaliääntä, joka välillä jopa ärsyttää :). Ehdottomasti lähellä levyn top 5-tasoa. 8.

I.R.S onkin sitten ollut vanha tuttu jo usean vuoden ajan. Hyvä biisi, mutta harmi ettei biisin mahtava live-energia oikein tunnu välittyvän tästä. Toivoin, että studioversioon Axl olisi vaihtanut ääniraitansa siihen live-esiintymisten rosoiseen rohinaan, mutta harmi kyllä näin ei käynyt. Lopun pitkä huuto on erinomainen. Ehkä seiskapuol.

Madagascar on myös näitä ensimmäisiä biisejä, joita on tullut kuunneltua uudemmista jo bootlegien kautta. Onhan tässäkin hieno tunnelma. There Was A Timen kaltainen jopa spektaakkelimainen biisi, vaikka ei aivan samalle tasolle ylläkään. Yksi levyn persoonallisimpia biisejä ja mielestäni ykkösehdokas hitiksi suurelle yleisölle. 8½.

This I Love onkin sitten ongelmallisempi tapaus ollut. Iski aiemmin kuulemattomista ensimmäisellä kuuntelulla heti parhaiten kauniilla pianolla ja lyriikoilla. Sitten on taas välillä tullut skipattua. Vaikea antaa arvosanaa, kun tuntuu biisi heittelehtivän mulla levyn parhaimmistosta huonompaan/tylsempään materiaaliin. Seiskapuol.

Levyn päättävä Prostitute olikin sitten se "New song #2", joka oli itselleni ykkönen näistä "New Song"-biiseistä, jotka muut olivat siis Riad ja If The World. Vaikka noiden lyömiseen ei mitään mestariteosta vaaditakaan, niin kyllä tämä on oikein mukava biisi. Mielestäni loistava lopetus levylle. Loppu tuo mieleen ihan täysin jonkun leffabiisin. Pianohan tässä on sama mitä Axl soitteli jo vuonna 2002 introna ennen November Rainia. Aluksi mietin, että biisin pituutta olisi voinut ehkä karsia, mutta kun biisin kuuntelee kunnolla, niin vaikea sieltä on mistään karsia. 8½.

Keskiarvoksi tulee 7,6. Noh, kyllä levy itselleni on kuitenkin selvästi parempi mitä keskiarvo antaa ymmärtää. Ainakin kasin yli mennään, koska levyltä löytyy monta loistobiisiä. Ehkä ei olisi kannattanut vältellä hehkuttamasta liikoja.

Numeroarvioiden perusteella top 5 on mulle:

1. Street Of Dreams
2. There Was A Time
3. Madagascar ja Prostitute
5. Shackler's Revenge

 

[jake styles]

Hah, Axl panee taas kerran levy-yhtiön pomoja halvalla :)

http://www.iltalehti.fi/viihde/200812028687705_vi.shtml

Mukava nähdä että mies on entisellään. Kai sitä nyt on ansainnu pari kuukautta hermolomaa jos on 15 vuotta ähissyt levyn tekemisen kanssa?

 

[Syötä!]

Jokeriarskalle erinomaisen paljon kiitoksia hyvästä klassisesta levyarvostelusta. Tuollaiset ovat mukavaa luettavaa, varsinkin fanin kirjoittamana. Itsellä on tullut levy kuunneltua jo erittäin moneen otteseen, mielestäni hyvä levy. Voisipa jopa väittää, että yllättävän hyvä levy. Toivottavasti Axl ei jätä hommaa tähän, Axl'illa on monta hyvää vuotta jäljellä musiikkibusineksessä, Axl n' Roses vaan kiertämään maailmaa ja sen jälkeen uuden levyn tekoon.