VERDE:
Millainen visio hyvästä yhteiskunnasta degrowth-liikkeellä sitten on? Mitä he haluavat? Lista on pitkä. Varallisuuden rajua uudelleen jakamista maiden sisällä ja maiden välillä, perustuloa, lyhennettyä työaikaa, agroekologiaa, parempia palkkoja pienviljelijöille, yksityisomistuksen rajua rajoittamista, julkisten palvelujen runsautta, velkojen anteeksiantamista, tuotantoa työläisten omistukseen, teknologian käytön rajoittamista demokraattisesti, paikallista ruokaa, rikkaiden omaisuuden ja kulutuksen rajoittamista, sosiaalista ja kollektiivista asuntotuotantoa, ekokyliä, kooperatiivista autonomiaa, hierarkioiden ja patriarkaatin kumoamista, kansalaisfoorumeita, elintason korvergoitumista yhteiselle kestävälle tasolle, luopumista keskitetystä päätöksenteosta,, solidaarisuutta, alhaisempaa tuottavuutta, vähemmän kilailua ja globalisaatiota, dekolonisaatiota, edustuksellisen demokratian muokkaamista
Abdullah Öcalanin ideoiden mukaisesti ja niin edelleen.
Suuri osa tavoitteista vastaa hyvin radikaalin vasemman laidan perinteisiä toiveita. On yllättävää, miten pienessä roolissa ekologinen kestävyys, ilmastonmuutos tai vaikkapa biodiversiteettikriisin torjuminen keskustelussa lopulta on. En ole yksin ihmetellessäni tätä.
Fitzpatrick et al. lukivat äskettäin satoja degrowth-artikkeleita ja totesivat yhteenvetona, että degrowth-kirjoittajat eivät juuri ehdota keinoja päästöjen vähentämiseksi, vaikka puhuvatkin niiden tärkeydestä.
...
Ihmisten toiminnan ympäristövaikutukset ja ilmastonmuutos näyttävät muodostavan keskustelulle jonkinlaisen taustan, jossa on tärkeää mainita pahantekijät, eli kapitalistit ja heidän lakeijansa. Oman mallin mukaista kestävää yhteiskuntaa ei sen kummemmin selitetä.