Gradua vääntämään...

[Mensonge]

No niin, nyt sen pitäis olla siinä. Gradun jätin jo toista viikkoa sitten (harvoin muuten on ollut reppu niin keveä, kun kiikutin kansitettuja teoksiani laitokselle hymyssä suin) ja tänään kävin kypsyysnäytteessä, jonka uskoisin olevan hyväksytty suoritus.

Onhan se jo pari viikkoa ollu käytännössä selvää, että mustakin loppujen lopuks tulee se maisteri, mutta tänään kun jätti kypsärin (viimeinen suoritus, ei mitään enää jäljellä) tenttisalin pöydälle ja tiesi sen menevän saletisti läpi ja ratsasti pyörällä kohti auringonlaskua, eli siis Proffan kellaria, oli fiilis aika mahtava. Proffassa on muuten edelleen sikahalvat opiskelijahinnat, joita käytinkin tänään kypsärin jälkeen hyväkseni muistellessani niitä harvoja opiskeluaikojeni highlightsejä.

Mulle maisterintutkinto on sikälikin pitkän työn tulos, että oikeesti oon kirjautunu yliopistolle vuonna 1992. Kandin sain raavittua tuskalla työn ohella vuonna 2001, jonka jälkeen ajatelin, että yo-opiskelut oli sitten mun kohdalta tässä. Kymmenen vuotta sen jälkeen työelämää, mutta erinäisistä syistä johtuen päätin viime marraskuussa kerran vielä kokeilla opiskeluhommaa ja tässä nyt sitten ollaan. Ilman vaimon tukea ja siskon tukea ja asiantuntevaa ohjeistusta en olis ikinä tähän päässy, joten erittäin suuri kiitos heille.

Ei ole hirveesti tapana täällä avautua henk.koht. asioista, mutta tänään pikku päiväporossa koen saavuttaneeni jotain itselleni merkittävää ja haluan jakaa sen myös teidän kanssa, rakkaat palstaveljet!

Kannustava tarina. Itse aloitin 1997 opinnot, jota ennen olin avoimessa jo suorittanut olikos se kaksi vai kolme talvea opintoja. Homma tyssäsi graduun, kun en päässy edes alkuun. Meni kymmenisen vuotta ilman suorituksia. Nyt 1,5v jälleen touhuttuna ja kandin työ alkaa olemaan aika hyvällä mallilla. Jätin viikko sitten ensimmäisen version, jossa kaikki palaset kohillaan viitteineen päivineen. Tiistaina proffan juttusille ja jos alkaa olemaan hyväksytyssä kunnossa tälle keväälle, niin syksyllä pitäs iso G jättää. Kyllä se varmasti hyvältä tuntuu, jos ja kun siihen pisteeseen pääsee. Onnittelut siis siihen suuntaan! Voin kuvitella tunteen.

 

[Reverent]

Kiitokset nimim. Fordélille ja Mensongelle onnitteluista. Olo on kyllä aika helpottunut. Ja Mensongelle vielä tsemiä loppurutistukseen. Kyllä se sieltä tulee, vaiks välillä ainakin omalla kohdalla epätoivo meinaskin vallata mielen.

 

[kovalev]

No niin, nyt sen pitäis olla siinä. Gradun jätin jo toista viikkoa sitten (harvoin muuten on ollut reppu niin keveä, kun kiikutin kansitettuja teoksiani laitokselle hymyssä suin) ja tänään kävin kypsyysnäytteessä, jonka uskoisin olevan hyväksytty suoritus.

Onhan se jo pari viikkoa ollu käytännössä selvää, että mustakin loppujen lopuks tulee se maisteri, mutta tänään kun jätti kypsärin (viimeinen suoritus, ei mitään enää jäljellä) tenttisalin pöydälle ja tiesi sen menevän saletisti läpi ja ratsasti pyörällä kohti auringonlaskua, eli siis Proffan kellaria, oli fiilis aika mahtava. Proffassa on muuten edelleen sikahalvat opiskelijahinnat, joita käytinkin tänään kypsärin jälkeen hyväkseni muistellessani niitä harvoja opiskeluaikojeni highlightsejä.

Mulle maisterintutkinto on sikälikin pitkän työn tulos, että oikeesti oon kirjautunu yliopistolle vuonna 1992. Kandin sain raavittua tuskalla työn ohella vuonna 2001, jonka jälkeen ajatelin, että yo-opiskelut oli sitten mun kohdalta tässä. Kymmenen vuotta sen jälkeen työelämää, mutta erinäisistä syistä johtuen päätin viime marraskuussa kerran vielä kokeilla opiskeluhommaa ja tässä nyt sitten ollaan. Ilman vaimon tukea ja siskon tukea ja asiantuntevaa ohjeistusta en olis ikinä tähän päässy, joten erittäin suuri kiitos heille.

Ei ole hirveesti tapana täällä avautua henk.koht. asioista, mutta tänään pikku päiväporossa koen saavuttaneeni jotain itselleni merkittävää ja haluan jakaa sen myös teidän kanssa, rakkaat palstaveljet!

Paljon onnea!
Tarinasi on kannustava ja sikäli liikuttava, että siinä on paljon yhtäläisyyksiä oman, myöhässä virinneen opiskeluinnostukseni kanssa. Minulla matkaa on vielä paljon, mutta on mukava lukea tällaisia esimerkkejä.

 

[DTremens]

Päivitetäänpä vähän tänne. Kevät ja kesä meni kirjallisuustaksauksen kanssa tapellessa. Kokopäivätöinä kuukauden hommma mut onhan se niin saatanasta ettei meikäläinen jaksa 8h/pv 5pv/vko semmosta... Noh lokakuussa pääsi sit labraan tekemään tutkimusosaa eli täyspäiväsenä 4kk labraa, itsellä menee vähän enemmän eli helmikuun loppuun (välissä 3vko joululoma). Sitten se toinen kirjallinen rutistus eli tutkimusosan kirjoittaminen keväällä. Onkos täällä muita graduilijoita tällä hetkellä aktiivisesti toimessa?

 

[Vesku]

Onkos täällä muita graduilijoita tällä hetkellä aktiivisesti toimessa?

Olevinaan olen kyllä aktiivinen.

Syyskuussa aloitin lukuvuoden 2012-13 graduseminaarissa. Kun nyt saan vihonviimeisen tentin tentittyä lähiviikkoina, ei ole enää mitään muuta kuin gradu.

Kandin tein kyllä ripeästi 2010-11, mutta graduaiheen rajaaminen onkin jo heti haastavampaa kuin kanditason hassuttelun rajaus. Aiheanalyysini oli rajauksiltaan ihan raakile.

Tähtään, että pitäisin helvetin perehtyneen tutkimussuunnitelman tammikuussa, viimeistään helmikuussa. Se edellyttää paria keskustelua proffan vastaanotolla ja aihealueeseen todellista perehtymistä kirjastossa istumisen kautta.

Tavoite olisi saada työn 1. versio palautettua viimeistään toukokuussa, jotta voisi siirtyä toivottaviin oikeisiin töihin kesäkuussa. Töiden ohessa korjaukset ja kypsyysnäyte ja niinpä saataisiin viimein yksi pitkäaikainen opiskelija ulos yliopistolta.

Kahdeksas lukuvuosi on nyt menossa muuten. Kahdessa eri tutkinnossa olen ollut ja pari kertaa ulkomaillakin on tullut käytyä opiskelemassa. Olen luvannut polttaa toisen 20-senttisistä Ramon Allones Gigantesistani, kun tämä vaihe on lusittu onnistuneesti. Toinen jääköön odottamaan jotakin toista isoa vaihetta elämässä.

 

[Dissonanssi]

Tämmöistä ketjua ennen huomannutkaan.

Itselläkin ollut tässä periaatteessa opinnot siinä vaiheessa jo viime tammikuusta, että gradua olisi voinut työstää. Kuitenkin kevät ja kesä meni töitä tehdessä ja loppukesästä tuli käytyä melkein kahden kuukauden verran kiertelemässä Eurooppaa.

Vaikka aihe on ollut selvillä, ja kohtalaisen hyvin rajattunakin jo pitkän aikaa, ei ole homma ottanut nyt tuulta purjeisiinsa laisinkaan parin kuukauden aikana. Aihe on vielä mielenkiintoinenkin. Osaltaan tätä varmasti selittää se, että periaatteessa rykäisin itseni hieman reilussa kahdessa vuodessa gradu-vaiheeseen, minkä lisäksi tässä on tullut hieman tehtyä toista yliopistotutkintoakin. Alanikaan ei ehkä ole opiskelun osalta se kaikkein kevyin. Joten pienen väsähtämisen lienee ymmärtää. Nyt olisi kuitenkin pikku hiljaa saatava itseään niskasta kiinni ja laitettava rutiinit kuntoon. Edelleenkin on tavoitteena se, että jossain kohin vielä jatko-opintoja suorittaisi tämän alan osalta. Ensiksi kuitenkin todennäköisesti tulee aikaa vietettyä työelämässä.

 

[ernestipotsi]

Tällainen mukahauskoihin onelinereihin tottunut jokapaikantrolli on ihmeissään kun huomaa olevansa tilanteessa, jossa pitäisi kirjoittaa tutkielmaa. Aika kuluu pelottavan nopeasti. Tuntuu siltä, että olin vielä "eilen" se mutsin nurkkiin jäänyt laiskuri, mutta yhtäkkiä olenkin jo huomattavasti lähempänä maisteriksi valmistumista kuin lukiosta ulostautumista. Lukioon jäi aikanaan liikaa maistamatonta pimppiä ja opiskelematonta asiaa, mutta pikku-G etenee jo hyvää vauhtia ja iso-G:n vuoro on näillä näkymin pari vuotta suunniteltua etuajassa heti perään.

Välillä (lähes aina) tuntuu siltä, että kirjoittaminen ei vaan onnistu. En ole koskaan erityisemmin pitänyt kirjoittamisesta, mikäli keskustelupalstoille trollaamista ei lasketa. Valitettavasti gradua ei voi aloittaa ja lopettaa lauseella "Jakakaa sämpylänne homot" vaan olen joutunut opettelemaan ihan uuden tavan tieteelliseen kirjoittamiseen. No, onneksi en ole ainoa, sillä loppujen lopuksi hyvin harvalla kohtalotoverilla on sen enempää kokemusta kirjallisesta tuottamisesta kuin mitä minulla.

Eihän tuota ~sataa sivua varmaankaan pitkään varsinaisesti kirjoita, mutta lähdeaineiston etsiminen ja siihen tutustuminen vie aikaa. Paljon aikaa. Kova jätkä on se, joka pystyy yli kolme tuntia kirjoittamaan ilman, että alkaa vituttaa. Oma aikatauluni kirjoittamiseen on ehkä hieman poikkeava. Herään aamulla neljän-kuuden aikaan, kirjoitan tunnin-kaksi, ja otan miniunet perään. Projekti ei pääse häiritsemään muuta elämää. Tulen vain huonolle tuulelle, jos muuten yritän edes funtsia mitään aiheeseeni liittyvää.

 

[Vanhapuuma]

Välillä (lähes aina) tuntuu siltä, että kirjoittaminen ei vaan onnistu. En ole koskaan erityisemmin pitänyt kirjoittamisesta, mikäli keskustelupalstoille trollaamista ei lasketa. Valitettavasti gradua ei voi aloittaa ja lopettaa lauseella "Jakakaa sämpylänne homot" vaan olen joutunut opettelemaan ihan uuden tavan tieteelliseen kirjoittamiseen. No, onneksi en ole ainoa, sillä loppujen lopuksi hyvin harvalla kohtalotoverilla on sen enempää kokemusta kirjallisesta tuottamisesta kuin mitä minulla.

Minulla on tavoitteena lopettaa graduni vastaavanlaiseen toteamukseen, hieman ehkä modifioidussa muodossa mutta yhtä kaikki idean tullee olla selvä. Jotakin hyvää yhteiskuntatieteellisessä gradussa.

Itselläni gradun kirjoittaminen on vähän venynyt, aihe ollut selvä noin kolmisen vuotta mutta fokus on ollut häilyvä tähän saakka. Kunnes tuossa viikko sitten vihdoin sain muotoiltua hyvin yksiselitteisen tutkimuskysymyksen/ongelmavyyhdin, joten tiedän nyt itsekin mihin keskittyä. Sinänsä outoa, se tuli vain mieleen ja minuutissa olin kirjoittanut sen ylös. Olen varsin tyytyväinen tähän, sillä se on sopivan spesifi, jotta tutkimusaineiston voi ensinnäkin kerätä suhteellisen helposti ja aineistoa on paljon saatavilla, mutta mainiointa tässä on se, että näkökulman aiheeseen pitäisi olla varsin erikoinen, so. ei täysin uusi tietystikään mutta mitä enemmän aineistoja käynyt läpi, sitä selvemmin on käynyt ilmi, että tätä asiaa ei ole huomioitu siinä määrin kuin olisi voinut olettaa. Which was nice. Saan kuin saankin graduni jossakin vaiheessa valmiiksi.

Enää ei tarvitse kuin kirjoittaa se...

 

[Reverent]

Enää ei tarvitse kuin kirjoittaa se...

Tsemiä projektiin! Omalla kohdalla kirjoittaminen oli alkuun pääsemisen jälkeen se helpoin osa prosessia. Aiheen rajaaminen ja tarkan tutkimuskohteen löytäminen oli aineiston keräämisen ohella mulla huomattavasti työläämpää. Itse kirjoittaminen sujui alkukangertelujen jälkeen alta kuukaudessa.

Sen verran haluan tulevan valmistumisen iloasi pilata, että omalla kohdalla ainakaan ei maisterin paperit mitään taivasta avanneet. Toistaiseksi ainakin paskahommiin paskapalkalla olen joutunut. Toisaalta valmis tutkinto avaa paljon mahdollisuuksia hakea uutta duunia.

 

[Tuamas]

Olisi viikonlopun aikana saatava lopputyöstä kieliopillisesti kelvollinen. Ohjaaja luvannut täydet pongot, jos saan pilkkuvirheet hiottua pois. Eli löytyykö täältä jotakuta kielioppigurua, joka viitsisi katsoa pilkut kohdilleen? Kossupullo palkaksi.

 

[Evil]

Olisi viikonlopun aikana saatava lopputyöstä kieliopillisesti kelvollinen. Ohjaaja luvannut täydet pongot, jos saan pilkkuvirheet hiottua pois. Eli löytyykö täältä jotakuta kielioppigurua, joka viitsisi katsoa pilkut kohdilleen? Kossupullo palkaksi.

Montako sivua? Jos ei ole ihan älytön urakka niin mie.

Gradustani sanoivat, että kieliopillisesti parasta tekstiä Joensuun yliopiston kasvatustieteellisessä koko vuosituhannella (tarkistettu 2010).

 

[Pisin Kääpiö 186cm]

Olisi viikonlopun aikana saatava lopputyöstä kieliopillisesti kelvollinen. Ohjaaja luvannut täydet pongot, jos saan pilkkuvirheet hiottua pois. Eli löytyykö täältä jotakuta kielioppigurua, joka viitsisi katsoa pilkut kohdilleen? Kossupullo palkaksi.

Minä kirjoitin äidinkielestä täydet pinnat aikoinaan, tosin paskaako se takaa enää näin kypsemmällä iällä. Mutta suosittelen lämpimästi Eviliä joka ehätti apajille ensinnä. Taksakin on sopivaa valuuttaa.

 

[ruuhka]

Olisi viikonlopun aikana saatava lopputyöstä kieliopillisesti kelvollinen. Ohjaaja luvannut täydet pongot, jos saan pilkkuvirheet hiottua pois. Eli löytyykö täältä jotakuta kielioppigurua, joka viitsisi katsoa pilkut kohdilleen? Kossupullo palkaksi.

Jos palkkion saa nauttia korjausta ennen ja sen aikana. (Ei takeita tarkastuksen tarkkuudesta.)

 

[Evil]

Jos palkkion saa nauttia korjausta ennen ja sen aikana. (Ei takeita tarkastuksen tarkkuudesta.)

Mie tein homman jo ja palautinkin, olet myöhässä.

 

[ReijoRotta]

Olisi viikonlopun aikana saatava lopputyöstä kieliopillisesti kelvollinen. Ohjaaja luvannut täydet pongot, jos saan pilkkuvirheet hiottua pois. Eli löytyykö täältä jotakuta kielioppigurua, joka viitsisi katsoa pilkut kohdilleen? Kossupullo palkaksi.

Täältä Jatkoajastakin löytyy monenmonta viestiä, joista voi tarkistaa missä ne pilkut ei missään nimessä saa sijaita, tämäkin voi olla yksi niistä.

Itsellä jäänyt pilkkusäännöt unholaan jo aikoja sitten, ne tulee selkäytimestä sinne minne päätän niiden kuuluvan,

Kuitenkin oma mielipide on, että jotenkin asiaan perehtyneen nuo pilkut on aika helppo sijoitella oikein ihan vaikka googlen (ei kääntäjän) tai vaikka nimim. Evilin prinsiippien perusteella. Kerro sitten kuinka kävi.

 

[Ameno]

Täälläkin olis tarkoitus alkaa tuota gradua vääntämään sitten syksyllä, kun sain eräästä firmasta työpaikan, jonka aikana tuo olisi tarkoitus tehdä. Aihekin osuu kyllä hyvin opiskelujeni kanssa ja parempaa aihetta en itse olisi voinut keksiäkään. Mukava myös, että ei tarvitse koululle sitä vääntää, vaan työllä on oikeasti joku tarkoituskin ja tarve tulla tehdyksi. Mutta tehdäänpä nämä kesätyöt ensin alta pois täällä toisessa paikassa ja mietitään sitä sitten...

 

[Tuamas]

Kuitenkin oma mielipide on, että jotenkin asiaan perehtyneen nuo pilkut on aika helppo sijoitella oikein ihan vaikka googlen (ei kääntäjän) tai vaikka nimim. Evilin prinsiippien perusteella. Kerro sitten kuinka kävi.

Itse laiskana kielten opiskelijana en ole tuota äidinkieltäkään ihan loppuun asti jaksanut funtsia. Oman oikoluvun oikoluvun jälkeenkin ohjaaja repi hiuksia päästään.

Evilin jeesillä kuitenkin napsahti vitonen, alkuun uhatun nelosen sijaan.

Jatkoaika on kyllä melkoisen kätevä palsta.

 

[ernestipotsi]

Itse laiskana kielten opiskelijana en ole tuota äidinkieltäkään ihan loppuun asti jaksanut funtsia. Oman oikoluvun oikoluvun jälkeenkin ohjaaja repi hiuksia päästään..

Oma tutkielmaohjaajani sattuu olemaan vahvasti ruotsinkielinen (teen oman graduni kuitenkin 100% suomeksi), joten hän ei onneksi välitä pienistä pilkkuvirheistä.

Niin ja se oma graduprojektini on kesätauolla. Tämmöinen kirjoitusprojekti vaatii, ei niinkään einsteinmaista älliä tai edes hurjasti aikaa, vaan ainoastaan 100% keskittymisen. Puolitehoilla siitä ei tule lasta eikä paskaa ja koneen äärellä vierähtää monta tuntia ilman, että saisi mitään oikeastaan tehtyä.

 

[lebak]

Itsellä taas on kesä kirjoittelun aikaa. Eipä ole kesälomaa ollut sitten ala-/yläaste aikoihin! On totta, että lämpimät kelit ja muut houkutukset vie tehokkuutta kirjoittamisesta, mutta kurssit alkavat olla jo kasassa ja tarkoitus olisi siirtyä syksyllä kokopäiväiseksi työntekijäksi ja ottaa laput ulos kun työnantaja niin haluaa/lupaa hyvää sopparia.
Reilut 40 sivua takana eli teoriaosuus alkaa olemaan pian kasassa. Sitten vielä itse haastavin eli empiirinen osuus päälle. Täytyy myöntää, että kirjasto/kotiolot sekä mahdollisuudet hieman pidempiin mökki- tai kalastusreissuihin esimerkiksi on toiminut minulla kohtuu hyvin. Aina on "mukava" päästä projektin kimppuun pienen tauon jälkeen, kunhan se ei venähdä liikaa. Tsemppia muille kirjoittajille myös!

 

[julle-jr]

Oma tutkielmaohjaajani sattuu olemaan vahvasti ruotsinkielinen (teen oman graduni kuitenkin 100% suomeksi), joten hän ei onneksi välitä pienistä pilkkuvirheistä.

Tästä tulikin mieleeni, että onko joissakin oppilaitoksissa niin, että ohjaaja antaa työstä arvosanan? Mun kohdallani oli niin, että diplomityön ohjaaja oli yrityksestä, jolle työn tein. Ohjaaja ohjasi työtä lähinnä kommentoimalla sitä ja ehdottamalla suuntaviivoja jne. Arvosanan antamisen kanssa ohjaaja ei kuitenkaan ollut missään tekemisissä, vaan arvosanan antoi diplomityötä valvova professori, joka ei edes halunnut lukea työtä ennen kuin se oli jo valmis ja kansissa.

 

[tomageeni]

Tästä tulikin mieleeni, että onko joissakin oppilaitoksissa niin, että ohjaaja antaa työstä arvosanan? Mun kohdallani oli niin, että diplomityön ohjaaja oli yrityksestä, jolle työn tein. Ohjaaja ohjasi työtä lähinnä kommentoimalla sitä ja ehdottamalla suuntaviivoja jne. Arvosanan antamisen kanssa ohjaaja ei kuitenkaan ollut missään tekemisissä, vaan arvosanan antoi diplomityötä valvova professori, joka ei edes halunnut lukea työtä ennen kuin se oli jo valmis ja kansissa.

Minulla valvova professori luki kyllä työn useita kertoja keskeneräisenä ja kommentoi/antoi vinkkejä, kuten myös ohjaaja. Kyseessä oli siis diplomityö.

Arvosanaa ei käsittääkseni professori päätä itse, vaan hän esittää arvosanaa päättävälle elimelle joka Aalto Yliopistossa tunnetaan nimellä "koulutusneuvosto". Ilmeisesti siellä sitten vielä pari proffaa silmäilee työn läpi, jonka jälkeen esitetty arvosana pääsääntöisesti hyväksytään.

Minun työn kohdalla arvosanaehdotuksen tekivät valvoja ja ohjaaja yhdessä. Ilmeisesti mitään yleistä käytäntöä tähän ei ole.

 

[thv294]

Täytyy nyt vielä näin vähän myöhässä tulla ketjuun huutelemaan, eli omalta osalta projekti nimeltä gradu saavutti päätepisteensä jo noin kolme viikkoa sitten hyväksymisen muodossa. Maisterin paperitkin ovat olleet kirjahyllyssä viime perjantaista saakka. Sen verran pitkä tuo koko opiskeluprosessi oli, että ehkä sen lyhyestä kuvailusta voi joku saada hieman lohtua ja uskoa omaan prosessiinsa.

Tein kandin aikanaan Englannissa jo 2002-2005, jonka jälkeen olen ollut koko ajan täyspäiväisesti töissä. Vuoden 2006 syksyllä aloittelin maisterin vaihetta Helsingissä, mutta työssäkäynti aiheutti viivästystä varsin merkittävästi - toki ei myöskään ollut mikään hirveä kiire saada papereita ulos työpaikan saamiseksi. Parissa vuodessa sain kasaan peräti vajaat 30 oparia.

Kolme vuotta meni poissaollessa, jonka jälkeen yo lähestyi kirjeellä, että nyt olisi syytä tehdä asioille jotain, jos aion heiltä valmistua. Päätin ryhdistäytyä sen suhteen, ja 2011 syksyn ja tämän kevään välisenä aikana suoritin loput 106 oparia. Gradun teko ei ollut aina mitään herkkua, vaikka itse koinkin aiheen mielenkiintoiseksi. Vapaa-ajan ongelmia ei kovinkaan usein ollut, mutta vanhempien, siskon ja kavereiden antaman tuen voimalla jaksoi eteen päin.

Varsinainen kirjoitustyö kävi lopulta melko nopeasti, itseäni ainakin helpotti jakaa gradun kappaleet omiin tiedostoihinsa. En siis koko aikaa nähnyt puuttuvien sivujen lukumäärää ja muokkauksetkin oli helpompaa toteuttaa. Ohjaajan kanssa kävimme tekstiä läpi muutamaan otteeseen, ja etenkin esitarkastuksen kommenttien avulla onnistuin vielä parantamaan tekstiä. Koska en voinut keskittyä pelkästään kirjoittamiseen, en kyennyt panostamaan graduun niin että olisin hionut sitä hirveän moneen otteeseen. Siihen nähden NSLA oli ihan ok arvosanaksi, itselle oli pääasia päästä läpi.

Hieman pitkä tekstistä tuli, yhteenvetona voisi todeta seuraavaa: älä lannistu, vaikka välillä tuntuisi kuinka epätoivoiselta. Uskomalla itseensä ja tekemällä sitkeästi töitä tavoitteensa eteen se tulee vastaan lopulta. Kannattaa myös tehdä itselle aikataulu, jota kykenee noudattamaan. Ja kannattaa muistaa sekin, ettei pakolla kirjoittaminen useinkaan toimi, ainakaan itsellä. Lisäksi kannattaa kirjoittaa ylös aiheeseen liittyvät ideat ja ajatukset, jotka tulevat mieleen muulloinkin kuin työskennellessä. Muuten ne unohtuvat.

 

[sampio]

Ensimmäinen gradutapaaminen oli tänään. Pikkuhiljaa käynnistelen projektia ja noin vuoden olen varannut aikaa. Opintoja on jäljellä vielä riittävästi, joten saa tässä ohessa nakerrella muutakin. Siksi ei erityistä kiirettä ole. Tekstin tuottaminen ei ole vaikeaa ja aihekin on suht selkeä sekä käytännöllinen, jos alallani jotain sellaista voi olla. Ihan hyvä fiilis kaikkinensa, kun vielä kolme vuotta sitten ei ollut varmuutta siitä, milloin opinnot edes alkavat vai alkavatko koskaan.

 

[Beagle Boy]

Nyt vihdoin vuosien oppilaitoksessa olon jälkeen olisi edessä tämä viimeinen askel. Omat rajani työlle olen asettanut siten, että lokakuun lopussa pitäisi olla ensimmäinen versio valmiina ja marraskuun aikana työ hiotaan lopulliseen muotoonsa.

Olen siinä mielessä kiitollisessa asemassa, että tutkimuksen aihe on oikeasti kiinnostava, se on ajankohtainen ja merkityksellinen ja mikäli sen onnistuu naulaamaan hyvin, niin edessä voi olla konkreettisia mahdollisuuksia työllistyä mielenkiintoisiin tehtäviin. Ongelmana on vaan se, että tieteellinen kirjoittaminen ei ole ikinä ollut minun juttuni, tai ainakin sellainen tunne minulla on. Ohjaajana minulla on onneksi henkilö, joka akateemisen uransa lisäksi toimii myös yksityisellä sektorilla ja arvostaa aiheen käytännönläheisyyttä.

Projektissa on vain muutamia ongelmia, näistä suurin olen minä. Aiemmin mainitsemani tunteeni siitä, että en oikein hallitse tutkimuksen tekoa vaikutaa siten, että olen liian kriittinen tekemiseeni. Tiedän, että ensimmäisessä versioissa ei tarvitse olla lopullista tekstiä, mutta tähän asti on ollut ylitsepääsemättömän vaikeaa vain istua alas ja kirjoittaa. Hinkkaan sanamuotoja, mietin otsikoita ja aloitan alusta, viikko on jo mennyt sen takia harakoille. Tästä pitää päästä eroon, muuten kynnys vain kasvaa entisestään. Toinen ongelma on mikä on ilmentynyt on aiheen ajankohtaisuudesta johtuva lähteiden löytämisen vaikeus tai niiden saaminen käsiin. Tähän saattaa onneksi saada apua ohjaajalta.

 

[Fordél]

Heitän vinkkinä gradua kirjoittaville, että kiinnitäkää huomiota kielioppiin ja tekstin luettavuuteen. Jos ette itse osaa näitä asioita, hankkikaa apua jostain. Jos nämä perusasiat ovat kunnossa, gradusta tulee jo monta pykälää uskottavampi. Oon joutunut lukemaan viime aikoina jonkun verran lopiskelijoiden tekemiä raportteja. Hyväkin sisältö on menettänyt vaikuttamismahdollisuuksiaan, kun teksti ei ole ollut helppolukuista tai siinä on ollut paljon kirjoitusvirheitä.