Kas kas
Näkijäkin laskettelee ihan vanhaan malliin...
Todellakin, on jokaisen täysin oma asia, mihin uskoo tai on uskomatta. Tärkeintä on oma tunne, että näin on minulle hyvä ja oikein, mutta tätäkään ei koskaan pidä sekoittaa absoluuttiseen totuuteen ja olettaa, että näin olisi muille hyvä. Ärsyttävää, kun joku ringuttaa ovikelloasi ja tuppaa lehtistä nokkasi alle, yhtä ärsyttävää varmasti on, kun käyt kirkossa ja joku katsoo sinua sen takia kieroon. Antaisitte minun itse päättää ja tehdä omat valintani, vaikka ne teistä vääriä tai järjettömiä olisivatkin.
Se, mikä uskonnoissa yleensä mättää, on ihmisen loputon vallanhimo ja tarve kontrolloida muita, se että kuvitellaan, että ollaan itse niitä jumalia, joilla on valta ja oikeus mestaroida muita. Mutta mättäähän tuo asia monessa muussakin yhteydessä kuin uskonnoissa ja uskonnonharjoittamisessa. Toisen ihmisen kunnioittaminen, arvostaminen ja hyväksyminen sellaisenaan omistani eriävine mielipiteineen ja tarpeineen on yksi niistä päämääristä, joita ihmisen on todella vaikea saavuttaa riippumatta siitä, mitä ja mihin hän uskoo. Itse toivoisin joskus saavuttavani tuon tason ihmisenä. Olisiko se sitten se Taivas?