Jonottaminen ja jonokäyttäytyminen ovat ehdottomia lempiaiheitani, yleisten käytöstapojen lisäksi. Siksi on mukava huomata, että täällä valtaosa keskustelijoista on asian ytimessä. Tosin se ei yhtään korreloi sen kanssa, miten keskimääräinen suomalainen toimii käytännössä.
. Ehdoton ykkönen on herrasmies, joka meni 3 sekuntia ennen minua ovesta. Ovi oli juuri sulkeutumassa niin eiköhän tämä 30-40-vuotias pukupelle pujahtanut siitä oven välistä ja ovi kiinni. Sen sijaan, olisit urpo voinut tönäistä sitä ovea auki, jotta minä olisin vuorostani aukosta mennessäni tönäissyt ovea auki. Mutta ei niin ei.
Tähän tilanteeseen törmää valitettavasti lähes päivittäin Helsingin rautatieasemalla. Jokaisen siellä asioivan pitäisi tietää, että todeenäköisesti sieltä minun takaa tulee joku. Se ei hidasta eikä hankaloita omaa elämää millään lailla, jos hieman tyrkkäisee ovea auki. Mutta aina löytyy niitä, jotka pujahtavat siitä raosta. 30-40-vuotias pukupelle sen sijaan yllätti, sillä yleensä tämä ryhmä osaa näin toimia, keski-ikäisistä naisista tai mummeleistaista harva sen sijaan ei.
Toinen asia näihin oviin liittyen on se, että jos siinä on 5 ovea vierekkäin ja vain yksi auki, kukaan ei osaa avata niitä neljää ovea. Aamuruuhkassa sitten tungetaan siitä yhdestä lävestä, kun erityisesti naispuoleisille ihmisille on vieras asia, että ovessa on kahva ja saranat, jotka mahdollistavat sen aukeamisen. Jos junasta ulostulo on monelle vaikeaa, kun ei ymmärretä, että ovesta pääsee kaksi kerrallaan ulos ja jos kykenisi ajattelemaan muitakin kuin itseään, voisi edesauttaa junan tyhjenemistä menemällä siitä toisesta lävestä.
Tulin hetki sitten lähikaupastani. Siellä on viisi kassaa, joista kaksi vierekkäistä oli nyt käytössä. Molemmilla oli yksi asiakas. Tämän yhden jonon logiikan mukaan mun olisi pitänyt jäädä siihen keskelle lattiaa seisomaan ja ihmettelemään kumpi niistä vapautuu nopeammin. Ei toimi! Luonnollisesti mä valkkasin sen paremman näköisen kass... ei kun siis sen, missä toiminta näytti kaikkein rivakimmalta.
Yritä nyt ymmärtää, että se on ihan eri asia. Ruokakaupassa homma ei toimi, mutta pikaruokapaikoissa, pankkiautomaateilla ja muissa vastaavissa on kaikista kätevintä, että yhdestä jonosta singahdellaan vapautuvaan pisteeseen. Tämä tietysti edellyttää jonottajilta jonkinlaista kapasiteettia sillä esim. lentokentillä monelle on uskomattoman vaikeaa havaita, milloin se oma vuoro tulee. Jos ollaan jonon kärjessä, pitää olla hereillä ja valmiina heti singahtamaan vapautuvalle virkalijalle. Se ei ole kovin vaikeaa.
Toisaalta lentokentillä samat jonossa tupeksijat ovat sitten niitä, jotka lennon jälkeen menevät siihen matkalaukkuhihnaan kiinni, ettei se oma laukku vaan mene ohi. Jos sen nimittäin kerran missaa, sitä ei enää ikinä näe. Se hihna kuulemma lopulta kuljettaa noutamattomat matkalaukut jätepuristimeen. Helpointahan kaikille olisi, että hihnaan jätetään reilu väli, jolloin kaikki näkevät hihnan ja saavat haettua laukkunsa. Silloin minunkaan ei tarvitsisi olla matkalaukkuni kanssa tarkoituksellisen väkivaltainen niitä hihnassa kiinni olevia itsekkäitä mulkeroita kohtaan.
Siitä olen kanssasi samaa mieltä, että ruokakaupassa on järkevintä valita se parhaimman näköinen kassa. Harjaantunut kaupassakävijä osaa isommassakin kaupassa pikascouttauksella havaita asian ja homman pystyy tekemään hyvin vaivihkaa. Kaupassakäynti kannattaa lisäksi ajoittaa joko heti aamuun tai lähelle sulkemisaikaa, jolloin jonot ovat lyhyitä ja voi lohkaista kassatytölle muutaman nokkelan vitsin. Noin kerran kuukaudessa joudun olosuhteiden pakosta asioimaan kaupassa pahimpaan ruuhka-aikaan alkuiltapäivästä lauantaina ja muutaman kerran on käynyt pahin mahdollinen: jonotan sille parhaimmannäköiselle kissalle, siis kassalle, ja juuri kun lastaan kamojani tiskille, tulee vuoronvaihto ja joku finninaamainen räkää syövä mies tulee tilalle. Siinä vaiheessa ei enää viitsi vaihtaa kassaa.