Fyysinen kuritus kasvatuksen välineenä - oikein vai väärin?

[tomageeni]

Lapsen voi ottaa syliin ja pitää sylissä niin kauan, että lapsi rauhoittuu. Tämä ei 5 minuuttia pidempään vie, mutta jos tähän ei ole aikaa, niin kaippa se tukistaminen sitten on helpompi tapa toimia.

Kuulostaa helpolta kun sen näin sanoo, mutta kokemuksesta voin sanoa että tuo 5 minuuttia ei todellakaan aina riitä. Meillä kun vaimo yrittää lähteä yksin 2-vuotiaan kanssa ulos se on noin 15 minuutin operaatio. On nimittäin yllättävän voimakas tuo tenava. Lisäksi hänellä (vaimolla) on jatkuvasti sääret ja reidet mustelmilla sillä tuo 2-vuotias potkii yllättävän lujaa kantapäillään kun yrittää tätä rauhoittamista sylissä pitäen.

Painotan ettei meillä siltikään ole mitään fyysistä kuritusta harrastettu. Lapsi on ihan kiltti ja reipas yleisesti ottaen mutta vaatteiden pukeminen, iltapesu ja nukkumaanmeno ovat niitä asioita, mistä syntyy aina 15 minuutin tappelu. Ja kyllä, yritetty on ties mitä poppaskonsteja - fyysistä kurittamista lukuunottamatta - että nämä sujuisivat rauhallisesti. Mutta tätä tämä on, lapsilla on näitä vaiheita.

 

[TosiFani]

.. .(minusta niskavilloista repiminen on väkivaltaa sen itse kokeneena tiedän)...

Tässä keskustelussa ainoa, joka on puhunut niskavilloista repimisestä, olet sinä. Mielestäni voisit jättää näissä kasvatuskeskusteluissa jeesustelusi väliin, niitä riittää tarpeeksi muissa ketjuissa.

 

[ms.qvist]

Tässä keskustelussa ainoa, joka on puhunut niskavilloista repimisestä, olet sinä. Mielestäni voisit jättää näissä kasvatuskeskusteluissa jeesustelusi väliin, niitä riittää tarpeeksi muissa ketjuissa.

Eikö kestä kunnia kuulla muunlaisia mielipiteitä kun ollaan vaimentamassa opponenttien suita - eikä taida olla ensimmäinen kerta kuin näin minunkin kohdalla käy.

Jos se on sinusta jeesustelua, että on fyysisiä kasvatusmetodeja vastaan niin voi voi, olen sitten mielummin jeesus kuin epäonnistunut kasvatusalan ammattilainen.

vlad.

P.S. Tunsitko piston sydämessäsi kun kirjoitin "niskavillojen repimisestä" täysin tarkoituksellisesti? Se koira älähtää johon kalikka kalahtaa...

 

[TosiFani]

Eikö kestä kunnia kuulla muunlaisia mielipiteitä kun ollaan vaimentamassa opponenttien suita - eikä taida olla ensimmäinen kerta kuin näin minunkin kohdalla käy.

Jos se on sinusta jeesustelua, että on fyysisiä kasvatusmetodeja vastaan niin voi voi, olen sitten mielummin jeesus kuin epäonnistunut kasvatusalan ammattilainen.

vlad.

Ei, vaan muistan sinun mielipiteesi lapsista ja yleensäkin elämän jatkumisesta.

Se, että sinua on revitty hiuksista lapsuudessa ei tee jokaisesta lapsen fyysisestä pysäyttämisestä väkivaltaista, vaikka niskavilloista olisikin otettu kiinni.

 

[pakki3000]

Minä koin ahdistavana jokainen kerran jolloin vanhempani kajosivat fyysiseen koskemattomuuteni hiukankaan kovemmin ottein, alkaen tukkapöllyistä ja päätyen remmillä annettuihin selkäsaunoihin. Epävarmasta ja tasapainottomasta kasvatuksesta, jossa rangaistukset eivät olleet johdonmukaisia, kasvoi epävarma ja heikon itsetunnon omaava lapsi ja nuori. Minusta jo se on heikkouden osoitus vanhempien taholta, että joutuu turvautumaan fyysiseen kuritukseen, tällaisena en kuitenkaan mitään syliotteita ja sen myötä tilanteen rauhoittamisia pidä. Lasta ei tarvitse tukistaa, hänelle ei tarvitse antaa luunappeja, hänelle ei tarvitse antaa vitsaa kasvatustyössä. Ilman näitä on mahdollista kasvataa tasapainoinen, toiset huomioiva, yhteiskuntakelpoinen yksilö. Sen sijaan näihin turvautuen on helppoa kasvattaa lapsi, joka jatkaa tätä kasvatusmetodia omiin lapsiinsa - pahimmillaan seuraus on se, että ei kasvateta lainkaan tervettä yksilöä vaan henkisesti tasapainoton aikuinen.

vlad.

Ei millään pahalla ja tietenkään kaikkia faktoja tuntematta, mutta oletko varma syyn tämän hetkiseen luonteeseesi olevan pelkästään tuossa kurituksessa? Kuten teille monelle tuntuu olevan todella hankalaa ymmärtää, ETTEI TÄÄLLÄ KUKAAN PUHU KURITTAMISESTA MINÄÄN HAKKAAMISENA JA MUUNA PAHOINPITELYNÄ..

Täällä on aika jännä käsitys jos esim. joku ala-asteikäinen lapsi riehuu/kiukuttelee oikein urakalla, että hänet pitäisi siinä sitten ottaa syliin ja paijata paha mieli pois? Olisiko kuitenkin hyvä kasvattaa lapsi siihen, että elämässä vaan pitää tehdä asioita mitä ei välttämättä juuri sillä hetkellä huvita tehdä ja ei siinä halailuja tule elämässä myöhemminkään joka tilanteessa, jos et suostu jotain asiaa tekemään. Tottakai läheisyys ja tarpeen tulleen syliin ottaminen yms. kuuluu asiaan, mutta jotenkin tuntuu että palkitsette lapsen jollain halailulla jos tekee pahaa. Teistä monet ovat tekemässä lapsesta jotain parasta kaveria vaikka kyseessä on kuitenkin oma lapsi, jonka kuuluu LAPSENA totella vanhempiaan. Etenkin naiset nykypäivänä yrittävät käyttäytyä lastensa kanssa todella monesti kaverin tavoin.

Te kun olette niin sitä mieltä, että eihän aikuisten maailmassakaan kukaan anna korvapuusteja tai tukistele, mutta moniko teistä alkaa kiukuttelemaan pomolle töissä ja ette suostu tekemään jotain. Joo ei varmaan tule korvapuusteja, mutta potkut varmaan tulee mikäli teette muutaman kerran. Tai en tiedä tuleeko mjr:n alalla joku sossutantta ottamaan syliin tai pystytättekö jonkun tukipuhelimen pystyyn..

Älytöntä jauhaa jostain fyysisestä koskemattomuudesta jonkun pienen korvapuustin tai tukistuksen yhteydessä, jos lapsi selvästi ei tottele puhetta usean kehotuksen jälkeen. Se on hyvä jos onnistutte saamaan lapsen tottelemaan ja ymmärtämään säännöt puheella ja tämähän on lähtökohta. Kuitenkin minun mielestä te tavallaan alistutte lapsen tahtoon ottamalla tämän syliin ja paijaamalla vaikka teki pahaa. Voiko tälläinen lisätä narsismia?

Huom. en sitten puhu tämän asian yhteydessä mistään 1-4 vuotiaista lapsista ja fyysinen kuritus on pelkästään viimeisenä keinona muiden keinojen jälkeen. Tottakai rangaistuksen yhteydessä pitää kertoa miksi kävi näin..

 

[kamik]

Jep jep.. Et sitten tiedä mitä on lapsen sylissä pitämisen ja puristamisen ero??? Tiedoksi vaan, että pienen lapsen pystyy pitämään sylissä ilman puristamista.
Tottakai lapsi saa heittää naapurin autoa kivillä, sehän nyt on ihan selvä asia.

Fyysinen kosketushan juuri on se asia, mutta kivun tuottaminen on minusta väärin.

Viestissäni oli ns. sarkasmia tjsp. Kun täällä joku sanoo hyväksyvänsä kevyen luunapin, niin joku puhuu jo hakkaamisesta. Sama kärjistys minultakin.

Mietipä itseksesi onko olemassa muitakin keinoja lopettaa kivillä viskominen kuin käsiksi käyminen, siis tukistaminen tai vitsalla koiville sivaltaminen tms? Minulle tulee muitakin keinoja mieleen, mutta viimeiseksi olisin valmis sortumaan väkivaltaan tämän toimimman lopettamiseksi. Oikeastaan tällainen tilanne jo osoittaa sen, että jotain on mennyt kasvatustyössä pieleen kun "pikku-piltit" heittelevät kivillä toisten ihmisten autoja. En usko, että tervejärkiseksi kasvatetut lapset ryhtyvät heittelemään kivillä toisten ihmisten autoja, ja jos heittävät niin muitakin keinoja lopettaa se on kuin a) voimatoimiin turvautuminen b) sormen heristäminen.

vlad.

No onhan niitä. Itse nappaisisin käsivarresta kiinni (omia lapsia siis) ja taluttaisin sivummalle jossa teko käsiteltäisiin ja omat muksuni lähtisivät oitis pyytämään tekojaan anteeksi asianosaisilta, jos olisivat itse tyhmyyksiin syyllistyneet. Minä en kajoa naapurin tai kenenkään muidenkaan vieraiden lapsiin millään tavalla, en vaikka nakkelisivat toistekin kivillä autoani. Saatan kyllä karjaista vieraillekin ja se kyllä riittää saamaan tilanteen loppumaan. Omia lapsiani ojennan niillä keinoilla, jotka kussakin tilanteessa katson tarpeelliseksi. Joskus olen joutunut antamaan luunapin tai tukkapöllyä, mutta silti pidän muksujani hyvin kasvatettuina ja järjissään olevina.

Ja noin kolme-viisivuotiat tenavat tekevät pienessä porukassa hetken mielijohteesta lähes mitä tahansa, oli kasvatus sitten ollut kuinka laadukasta tahansa.

 

[ms.qvist]

Ei, vaan muistan sinun mielipiteesi lapsista ja yleensäkin elämän jatkumisesta.

Se, että sinua on revitty hiuksista lapsuudessa ei tee jokaisesta lapsen fyysisestä pysäyttämisestä väkivaltaista, vaikka niskavilloista olisikin otettu kiinni.

Keskustelupalstalla kun ollaan niin keskustelu on sallittua niin kauan kunnes moderaattorit katsovat aiheelliseksi sen rangaistuksen avulla keskeyttää, muiden mielipiteellä pyyhin suoraan sanoen persettä!

Sinä et voi tietää miltä siitä lapsesta tuntuu kun nappaat häntä kiinni niskavilloista, hän voi kokea tilanteen repimisenä ja jos tätä tapahtuu useasti, jopa ahdistavana sellaisena. Silloin olet heikoilla jäillä ja askeleen lähempänä kasvattajana epäonnistumista. Mutta onnea valitsemallesi tielle!

vlad.

 

[TosiFani]

...Sinä et voi tietää miltä siitä lapsesta tuntuu kun nappaat häntä kiinni niskavilloista, hän voi kokea tilanteen repimisenä ja jos tätä tapahtuu useasti, jopa ahdistavana sellaisena. Silloin olet heikoilla jäillä ja askeleen lähempänä kasvattajana epäonnistumista. Mutta onnea valitsemallesi tielle!..

Sinä selkeästi tuotat oman lapsuutesi traumoja tässä kohtaa, sillä ainakin minä keskustelen lapsieni kanssa poikkeuksellisista tilanteista. Ja sinun ilmaisusi repiminen ja useasti tukevat oletustani.

 

[pakki3000]

Keskustelupalstalla kun ollaan niin keskustelu on sallittua niin kauan kunnes moderaattorit katsovat aiheelliseksi sen rangaistuksen avulla keskeyttää, muiden mielipiteellä pyyhin suoraan sanoen persettä!

Sinä et voi tietää miltä siitä lapsesta tuntuu kun nappaat häntä kiinni niskavilloista, hän voi kokea tilanteen repimisenä ja jos tätä tapahtuu useasti, jopa ahdistavana sellaisena. Silloin olet heikoilla jäillä ja askeleen lähempänä kasvattajana epäonnistumista. Mutta onnea valitsemallesi tielle!

vlad.

Sinä et ilmeisesti voi tietää sitä miltä tuntuu, kun ei ahdistu tuollaisesta? Ainakaan itse en ole kokenut sitä ahdistavaksi, kuten ei varmaankaan 99% lapsista..

edit. huom olen pahoillani mikäli lapsuudessasi on tapahtunut jotain oikeasti traumaattista, mutta älä viitsi kuitenkaan sekoittaa sitä normaaliin lapsiperheen arkeen..kuten miljoona kertaa puhuttu, niin tässä ei käsittääkseni puhuta perheväkivallasta..

 

[ms.qvist]

Ei millään pahalla ja tietenkään kaikkia faktoja tuntematta, mutta oletko varma syyn tämän hetkiseen luonteeseesi olevan pelkästään tuossa kurituksessa? Kuten teille monelle tuntuu olevan todella hankalaa ymmärtää, ETTEI TÄÄLLÄ KUKAAN PUHU KURITTAMISESTA MINÄÄN HAKKAAMISENA JA MUUNA PAHOINPITELYNÄ..

Ei tietenkään pelkän kasvatuksen tulosta, vaan kyllähän vuosia jatkunut pihamaalla ja koulussa tapahtunut kiusaaminen, sisältäen niin henkistä kuin myös fyysistä väkivaltaa, on lyönyt leimansa minuun. Mutta sanoisin, että suuri merkitys on sillä millainen kotini oli. En kokenut sitä turvalliseksi juuri koskaan, jos ei muuta niin vanhempani riitelivät alvariinsa ja pitivät hereillä minua ja veljeäni yökaudet. Onni oli, että he lopulta erosivat - olisivat vaan saaneet erota vuosia aiemmin, niin elämä olisi ainakin yhden asian tähden ollut hiukan paremmalla tolalla. Yksi ahdistava elementti lapsuudesta olisi ollut poissa, kenties niitä olisi vielä jokunen jäänyt jäljelle. Mutta tämä tietty raakasti yksinkertaistettuna, kokonaisuus on liian pitkä kirjoitettavaksi muutamaan lauseeseen ja eikä välttämättä sovi tähän ketjuun, vaikka osansa kasvatuksessa olivat fyysinen ja henkinen väkivalta.

Täällä on aika jännä käsitys jos esim. joku ala-asteikäinen lapsi riehuu/kiukuttelee oikein urakalla, että hänet pitäisi siinä sitten ottaa syliin ja paijata paha mieli pois?

Täsmennän sen verran, että minä en tarkoita mitään paijaamista ja silittelyä vaan varma ja tarvittavan tiukka ote, jolla lapsi pidetään joko sylissä tai aloillaan, ja hänen rauhoituttua tilanne käydään läpi ja kerrotaan selkeäsanaisesti mitä saa tehdä ja mitä ei saa tehdä ja millainen rangaistus seuraa ei-toivotusta toiminnasta. Minä en tietty kannata fyysistä rangaistusta, mutta tarvittaessa pieni "jäähylle" pistäminen voi sopia kuvioon tai jos lapsi saa viikkorahaa, sen leikkaaminen tai maksun keskeyttäminen määrätyksi ajaksi tms. Onhan näitä rangaistusmetodeja joita voi käyttää ilman, että tarvitsee fyysisesti kajota lapseen siten, että hän kokee kipua. En siis itse pidä holding-otetta kivun tuottamisena vaan tilanteen rauhoittamisena, lapsi toki voi kokea senkin kipuna mutta jos otteen suorittaa varmasti ja mutta ilman liikaa voimankäyttöä, lapsi kokee otteen korkeintaan epämiellyttävänä ja hänen toimintaansa hetken rajoittavana. Ja kuten kirjoitin, tilanne käydään lopulta läpi ja selkeästi kerrotaan mitä saa tehdä ja mitä vastaavasti ei saa tehdä.

vlad.

 

[ms.qvist]

Sinä selkeästi tuotat oman lapsuutesi traumoja tässä kohtaa, sillä ainakin minä keskustelen lapsieni kanssa poikkeuksellisista tilanteista. Ja sinun ilmaisusi repiminen ja useasti tukevat oletustani.

Varmasti sillä on vaikutuksensa millaisen kasvatuksen olen lapsena saanut ja sieltä kumpuaa se ajatus siitä, että jos minulla olisi lapsia, osoittaisin epäonnistuneeni kasvatustyössä, jos joutuisin kajoamaan heihin vähäisessäkään määrin fyysisesti - siis muulla tavalla kuin syliottein tms.

Hienoa kun keskustelet myös lastesi kanssa, se on aina arvostettavaa toimintaa, koska tuntuu siltä, että nykyään aivan liian harvat vanhemmat aidosti keskustelevat lastensa kanssa. Vanhemmat elävät omaa elämäänsä ja lapset omaansa, ja viestittely on pahimmillaan lappusten kirjoittelua ja tekstiviestien lähettelyä tms.

vlad.

 

[TosiFani]

Ei tietenkään pelkän kasvatuksen tulosta, vaan kyllähän vuosia jatkunut pihamaalla ja koulussa tapahtunut kiusaaminen, sisältäen niin henkistä kuin myös fyysistä väkivaltaa, on lyönyt leimansa minuun...

...Minä en tietty kannata fyysistä rangaistusta, mutta tarvittaessa pieni "jäähylle" pistäminen voi sopia kuvioon tai jos lapsi saa viikkorahaa, sen leikkaaminen tai maksun keskeyttäminen määrätyksi ajaksi tms. Onhan näitä rangaistusmetodeja joita voi käyttää ilman, että tarvitsee fyysisesti kajota lapseen siten, että hän kokee kipua. En siis itse pidä holding-otetta kivun tuottamisena vaan tilanteen rauhoittamisena, lapsi toki voi kokea senkin kipuna mutta jos otteen suorittaa varmasti ja mutta ilman liikaa voimankäyttöä, lapsi kokee otteen korkeintaan epämiellyttävänä ja hänen toimintaansa hetken rajoittavana. Ja kuten kirjoitin, tilanne käydään lopulta läpi ja selkeästi kerrotaan mitä saa tehdä ja mitä vastaavasti ei saa tehdä.

vlad.

Kuten sanoin, sinun oma historiasi vaikuttaa kommentointiisi ja siitä syystä toivoisin sinun harkitsevan tarkasti näihin ketjuihin osallistumista.

Minä olen koko ajan pysäyttämisestä, en rankaisemisesta. Toisaalta alle kouluikäiselle voi olla vaikeaa ymmärtää viikkorahan pidättämistä, koska hän ei pysty välttämättä yhdistämään viikkorahan pidätystä ja aikaisemmin tapahtunutta hölmöilyä.

Ja ainahan on kyse lapsen tunteesta.

 

[ms.qvist]

Sinä et ilmeisesti voi tietää sitä miltä tuntuu, kun ei ahdistu tuollaisesta? Ainakaan itse en ole kokenut sitä ahdistavaksi, kuten ei varmaankaan 99% lapsista..

Aivan varmasti on lapsia, jotka eivät ahdistu niskavilloista kiinni ottamisista tai pienistä luunapeista. Mutta jos (painotan sanaa jos) vanhemmat eivät keskustele asiasta lastensa kanssa, he eivät voi tiedostaa sitä miltä lapsesta todella heidän teot tuntuvat. Aiheuttavatko ne pelkoa, ahdistusta vai suhtautuvatko he niihin välinpitämättömästi - mikä on huonokin asia, koska se tarkoittaa sitä, että niskavilloista kiinniottamisella tai luunapeilla ei ole merkitystä heille. Ne ovat merkityksettömiä asioita, joten tällöin on mietittävä, että millainen olisi merkityksellinen rangaistusmuoto. Tässä kohdin osa vanhemmista astuu kenties liian pitkälle lapsen kurituksen tiellä, mutta varmasti löytyy vanhempia, jotka osaavat puntaroida tekojensa merkityksen ja löytää muun keinon rangaista jälkikasvuaan.

edit. huom olen pahoillani mikäli lapsuudessasi on tapahtunut jotain oikeasti traumaattista, mutta älä viitsi kuitenkaan sekoittaa sitä normaaliin lapsiperheen arkeen..kuten miljoona kertaa puhuttu, niin tässä ei käsittääkseni puhuta perheväkivallasta..

Ja minäkään en kokonaisuudessa puhu perheväkivallasta (vaikka sitäkin olen nähnyt ja kokenut) vaan siitä, että minun filosofiani mukaan lapset kasvatetaan johdonmukaisella tavalla aikuisiksi, mutta minun suosimaani kasvatusmetodiin ei kuulu minkään lainen fyysinen koskeminen lapseen, sellainen mikä voi aiheuttaa kipua tai ahdistusta. Ainoa keino, jonka katson sallituksi on esim. holding-ote tai jos muuta keinoa ei ole niin lapsen nappaaminen kainaloon ja kantaminen muualle rauhoittumaan. Ja näiden tilanteiden yhteydessä käydään kokonaisuus läpi ja lapselle perustellusti kerrotaan se miksi toimittiin kuten toimittiin ja mitä väärää hän on tehnyt saadakseen jonkin rangaistuksen. Minä suosisin rangaistuksia jotka kohdistuvat viikkorahoihin tms. asioihin, sellaisiin jotka eivät fyysisesti satuta lasta mutta joiden menettäminen osoittaa hänelle sen, että nyt tuli tehtyä jotain väärin.

vlad.

 

[ms.qvist]

Kuten sanoin, sinun oma historiasi vaikuttaa kommentointiisi ja siitä syystä toivoisin sinun harkitsevan tarkasti näihin ketjuihin osallistumista.

Voinko minä sitten esittää toiveen, että pysyt poissa ketjusta, jossa käsitellään suurpetojen aiheuttamaa uhkaa, koska ilmeisellä tavalla oma kokemuspohjasi estää sinua osallistumasta keskusteluun objektiivisesti?

Kyllähän sinä saat ehdotella minulle mitä haluat, mutta minulle sinun ehdotuksesi ovat täysin yhdentekeviä - kuten varmasti monelle muullekin.

vlad.

 

[Vuokralainen]

Kyllähän eri keinot vaikuttaa yksilöihin aina eri tavalla, joten helvetin hankala aihe.

Muistan kuitenkin omasta lapsuudesta ne "jos et heti lopeta tota niin me myydään sut mustalaisille" yms uhkailut aika tilannekohtaisestikin ja ne ovat jääneet kaivelemaan ja saivat tuntemaan rakkauden puutetta. Parit korvapuustit ja tukkapöllyt muistan myös saaneeni, mutta eivät ne ole niin jääneet kaivelemaan kuin nuo henkiset kuritukset. Sitä en osaa sanoa kumpi on pahempi tai parempi.

 

[TosiFani]

Voinko minä sitten esittää toiveen, että pysyt poissa ketjusta, jossa käsitellään suurpetojen aiheuttamaa uhkaa, koska ilmeisellä tavalla oma kokemuspohjasi estää sinua osallistumasta keskusteluun objektiivisesti?

Kyllähän sinä saat ehdotella minulle mitä haluat, mutta minulle sinun ehdotuksesi ovat täysin yhdentekeviä - kuten varmasti monelle muullekin.

vlad.

En ole käsittääkseni nähnyt suurpedoista mitään suurta uhkaa, kuten sinä näet niskavilloista tukistamisesta. Se, että mielipiteeni ovat sinulle yhdentekeviä, ei ole yllätys, arvomaailmasi on tullut selväksi.

 

[ms.qvist]

En ole käsittääkseni nähnyt suurpedoista mitään suurta uhkaa, kuten sinä näet niskavilloista tukistamisesta. Se, että mielipiteeni ovat sinulle yhdentekeviä, ei ole yllätys, arvomaailmasi on tullut selväksi.

Muistelen vaan keskustelun aikoja sitten, jossa sinä tuohduit todella paljon siitä kun uskalsin olla erimieltä siitä kuinka suurpetoja tulee kohdella. Asuit tuolloin ja taidat asua vieläkin alueella, jossa on lähellä maaseutua tms. ja pidit likipitäen vastuuttomana sellaista ajatusta, että jonkun mielestä niillä suurpedoilla on oikeus käyskennellä metsissä maaseutuympäristössä, alueilla joissa niitä ihmisiäkin on ja tulee olemaan. Näkemyksesi on toki oikeutettu ja sinulla on oikeus mielipiteeseesi, enkä missään nimessä halua estää sinua ilmaisemasta tällaista mielipidettä mutta en kuitenkaan allekirjoita näkökulmaasi.

Miksi minun pitäisi jonkun nimettömän henkilön mielipiteitä pitää suuressa arvossa? Etenkään kun en allekirjoita niistä kovinkaan montaa? Suon sinulle oikeuden mielipiteeseesi ja saat olla sitä mieltä, että lapsen pysäyttäminen niskavilloista on oikeutettua, mutta minä en hyväksy tätä toimintaa, mutta ymmärrän sen, että sinulla on oikeutus tämän asian julkituontiin. Sinulle tuntuu kuitenkin olevan ongelmallista se, että minä pidän jokaista lapsen fyysiseen koskemattomuuteen kajoamista haitallisena toimintana ja osoituksena siitä, että kasvatustyö on menossa väärille raiteille. Sinun tuntuu olevan vaikea ymmärtää sitä, että olen erimieltä kanssasi tästäkin asiasta ja näet tämän punaisena vaatteena, joka on kohdistettu juuri sinuun.

Esitän yhden kysymyksen: Miksi se lapsi pitää pysäyttää niskavilloista, miksei käsivarresta kiinni tarttuminen riitä? Miksi juuri niskavilloista? (No, kysymyksiä tuli nyt kaksi, my bad!)

vlad.

 

[TosiFani]

Muistelen vaan keskustelun aikoja sitten, jossa sinä tuohduit todella paljon siitä kun uskalsin olla erimieltä siitä kuinka suurpetoja tulee kohdella. Asuit tuolloin ja taidat asua vieläkin alueella, jossa on lähellä maaseutua tms. ja pidit likipitäen vastuuttomana sellaista ajatusta, että jonkun mielestä niillä suurpedoilla on oikeus käyskennellä metsissä maaseutuympäristössä, alueilla joissa niitä ihmisiäkin on ja tulee olemaan...

Tässä kohtaa sinun muistisi pettää täysin, lue nuo keskustelut uudestaan. Minusta suurpedot kuuluvat Suomen luontoon, häirikköeläimet pitää ainoastaan poistaa.

 

[TosiFani]

...Esitän yhden kysymyksen: Miksi se lapsi pitää pysäyttää niskavilloista, miksei käsivarresta kiinni tarttuminen riitä? Miksi juuri niskavilloista? (No, kysymyksiä tuli nyt kaksi, my bad!)

vlad.

Ei lasta pidä pysäyttää niskavilloista, kädestä tarttuminen riittää ihan hyvin.

 

[ms.qvist]

Tässä kohtaa sinun muistisi pettää täysin, lue nuo keskustelut uudestaan. Minusta suurpedot kuuluvat Suomen luontoon, häirikköeläimet pitää ainoastaan poistaa.

Siinähän se ongelma on kun sinä esitit asian siten, että ihmisastusten keskelle tulevat eläimet tulee poistaa (päiviltä) - minä olin ja olen toistamieltä.

Ei lasta pidä pysäyttää niskavilloista, kädestä tarttuminen riittää ihan hyvin.

Olen samaa mieltä kanssasi, kädestä kiinni tarttuminen riittää hyvin ja se tuottaa lapselle vähemmän kipua kuin niskavilloista kiinni ottaminen - olen aivan varma tästä, ja jos toiminta voidaan lopettaa vähäisemmällä kivulla, näin on minusta toimittava.

vlad.

 

[TosiFani]

Siinähän se ongelma on kun sinä esitit asian siten, että ihmisastusten keskelle tulevat eläimet tulee poistaa (päiviltä) - minä olin ja olen toistamieltä...

Ei vaan ihmisiä uhkaavat häirikköeläimet pitää poistaa. Kannattaa nyt lukea se ketju uudestaan.

 

[tomageeni]

Sinun tuntuu olevan vaikea ymmärtää sitä, että olen erimieltä kanssasi tästäkin asiasta ja näet tämän punaisena vaatteena, joka on kohdistettu juuri sinuun.

Esitän yhden kysymyksen: Miksi se lapsi pitää pysäyttää niskavilloista, miksei käsivarresta kiinni tarttuminen riitä? Miksi juuri niskavilloista? (No, kysymyksiä tuli nyt kaksi, my bad!)

En ole TosiFani mutta minusta näyttää että ongelma on se, että sinä leimaat kaiken lapseen kohdistuvan fyysisen ojennuksen väkivallaksi tai pahoinpitelyksi, ja fyysistä ojentamista harjoittavat vanhemmat epäonnistuneiksi pahoinpitelijöiksi - hieman kärjistettynä.

Toinen puoli on se, että kevyttä "isällistä ojennusta" voi toteuttaa hallitusti ilman että siitä jää lapseen traumoja. Eli sen tukistamisen ei tarvitse olla niskavilloista repimistä vaan etusormi-peukalo otteella pieni nykäys että lapsi tuntee piston enemmän omassatunnossa kuin niskassa. Minä en usko että tämmöisestä kevyestä ja täysin kontrolloidusta ja hillitystä fyysisestä näpäyttämisestä olisi haittaa lapsen kehitykselle. Toki se edellyttää myös sitä, että lapsi ymmärtää mitä teki väärin. Tukistaminen ei saa myöskään olla uhka jota lapsi pelkää ja sen takia tottelee nöyrästi, vaan ennemminkin fyysinen muistutus auktoriteetista.

En itse kannata em. kuvattua toimenpiteitä, mutta en myöskään niitä tuomitse, mikäli vanhemat oikeasti tietävät mitä tekevät ja osaavat myös lukea lapsen tunteita. En siis katso että omat vanhempani olisivat epäonnistuneet kasvatuksessa, vaikka pari kertaa sainkin luunapin. Mutta kuten olen aiemminkin sanonut, koska kaikilla homma ei pysy kontrollissa niin on ihan hyvä että se on kiellettyä.

 

[ms.qvist]

Ei vaan ihmisiä uhkaavat häirikköeläimet pitää poistaa. Kannattaa nyt lukea se ketju uudestaan.

Kuinka paljon kyseinen karhu uhkasi ihmisiä, vai uhkasiko laisinkaan?

Naapurista karhu otti pässin ruuaksi kymmenisen vuotta sitten, söi "saaliinsa" rauhassa kylän hautausmaan vieressä olevassa metsässä. Oli aiheuttanut vahinkoa jo aikaisemmin mm. roskiksia tonkien. Karhu jäljitettiin, tapettiin ja todettiin sairaaksi yksilöksi.

Sama lampurin pässi koki vastaavan kohtalon vuosi sitten joko villikoiran tai suden toimesta, meidän keittiön ikkunan alla. Tämä tapaus hävisi, eikä aiheuttanut ongelmia sen jälkeen.

Ero näiden tapausten välillä on toistuvuus, city-karhu oli selvästi häirikkö, susi/ villikoira eivät. Jos susi maaseudulla huomaa lampaan, se saattaa syödä sen, olematta häirikkö tai ihmiseen tottunut.

Tässä yksi esimerkki siitä, jossa olemme eri mieltä - en nyt löytänyt niitä pätkiä keskusteluista, jossa väänsimme kättä siitä mitä pidimme järkevänä toimintana suurpetojen kohdalla ja mitä ei, miten häirikköpetoja tulee kohdella ja miten ei, ja millainen yleensä on häirikköpeto? Onko karhu, joka tonkii roskiksia ja tappaa pässin häirikköpeto vai ei? Minusta ei läheskään jokaisessa tapauksessa ja tästä olemme varmasti täysin erimieltä, olimme tuolloin ja olemme vieläkin. Se, että sama karhu käy muutaman kerran tonkimassa roskiksia ja vie yhden pässin ei tee siitä vielä sen suurempaa häirikköä, pahempiakin häiriköitä on olemassa...

vlad.

 

[ms.qvist]

En ole TosiFani mutta minusta näyttää että ongelma on se, että sinä leimaat kaiken lapseen kohdistuvan fyysisen ojennuksen väkivallaksi tai pahoinpitelyksi, ja fyysistä ojentamista harjoittavat vanhemmat epäonnistuneiksi pahoinpitelijöiksi - hieman kärjistettynä.

Ei se suoranaista väkivaltaa ole mutta minusta sellainen osoittaa sen, että ollaan epäonnistuttu kasvattajina, jos joudutaan turvautumaan otteisiin joita voidaan pitää fyysisenä vahingoittamisena tai selkeällä tavalla fyysisen koskemattomuuden loukkaamisena. Kuten tuli esille TosiFaninkin mielestä esim. kädestä kiinni tarttuminen on aivan oivallinen keino lopettaa häiriköivä toiminta, joten miksi tarttua kiinni niskavilloista, kun voi tarttua kiinni kädestä ja lopettaa toiminnan, ja kädestä kiinni tarttuminen on aina lievempi tapa toimia kuin tarttua kiinni niskavilloista - olettaen tietty ettei revi sen lapsen käsivartta irti paikaltaan. Aina on olemassa vaihtoehtoisia tapoja toimia ja jos/kun tällainen vaihtoehtoinen tapa on olemassa, minusta sellaiseen tulee turvautua, koska se on osoitus siitä, että kasvattaja on henkisesti kypsä kyseiseen toimintaan. Hän on aikuinen ja hän kykenee harkitsevaan ja ajattelevaan toimintaan ja tämä tulee myös kasvatustyössä osoittaa lapselle. Olen varmasti kirjoittanut tästä liiankin provosoivasti mutta minua vaan "sylettävät" vanhemmat, jotka valitsevat kasvatustyössä sen helpoimman mahdollisen reitin kulkea. Vaikea on pidempi mutta uskoisin, että pidemmän päälle kannattavampi!

No, eiköhän tämä nyt riitä tämän asian tiimoilta. Olen sanottavani sanonut, joten eipä tässä muuta. Kiitos kaikille!

vlad.

 

[TosiFani]

...Tässä yksi esimerkki siitä, jossa olemme eri mieltä - en nyt löytänyt niitä pätkiä keskusteluista, jossa väänsimme kättä siitä mitä pidimme järkevänä toimintana suurpetojen kohdalla ja mitä ei, miten häirikköpetoja tulee kohdella ja miten ei, ja millainen yleensä on häirikköpeto? Onko karhu, joka tonkii roskiksia ja tappaa pässin häirikköpeto vai ei? Minusta ei läheskään jokaisessa tapauksessa ja tästä olemme varmasti täysin erimieltä, olimme tuolloin ja olemme vieläkin. Se, että sama karhu käy muutaman kerran tonkimassa roskiksia ja vie yhden pässin ei tee siitä vielä sen suurempaa häirikköä, pahempiakin häiriköitä on olemassa...

vlad.

Et varmasti löytänyt niitä pätkiä, koska väittäisin, ettei niitä ole olemassa. Esimerkissä on kyse karhusta, joka liikkui parin viikon ajan Porin asutusalueilla roskiksia penkoen, koska ei pystynyt elävää riistaa pyydystämään (=sairas).

Yrität nyt viedä tätä keskustelua sivuraiteelle. Tulit tuomitsemaan jokaisen niskavilloista tukistaneen vanhemman, etkä vaivautunut lukemaan ketjua tai sitten lapsuutesi traumat sokaisevat sinut. Minä tuomitsin ensimmäisessä viestissäni tähän ketjuun fyysisen kurituksen.