Fyysinen kuritus kasvatuksen välineenä - oikein vai väärin?

[msg]

Ja ihan normaaleja ihmisiä kaikista on kasvanut. Pari jopa ihan hyvissä tehtävissä ja tienaa mukavasti omissa organisaatioissaan.

Entäs ne muut? Ja vieläkös ne kiistatilanteissa(varsinkin vähän viinaa saatuaan?) ratkovat asioita lentopallomailoin?
En tälläisenä espoolaisena ehkä oikein ymmärrä porilaista sielunmaisemaa, mutta eihän sitä taida kovin moni muukaan ulkopaikkakuntalainen ymmärtää.

 

[Pavlovin Koira]

Kun muutamat täällä kritisoivat aiempaa vertaustani siihen ettei aikuisiakaan kuulu ojentaa fyysisesti; niin heitänpä vastapalloon että omien havaintojeni perusteella lapsiaan pahoinpitelevät vanhemmat ovat varsin altiita pahoinpitelemään myös puolisoaan.

 

[tombraider]

Tuo minullakin oli mielessä tokaista, mutta pavlovi ehti ensin. Katsotaan kuka tukistajista heittelee vaimoa pitkin seiniä. Veikkaampa ettei montaa löydy ;)

 

[korkki]

Entäs ne muut? Ja vieläkös ne kiistatilanteissa(varsinkin vähän viinaa saatuaan?) ratkovat asioita lentopallomailoin?

No eipä oikeastaan, eivät edes viinapäissään. Eiköhän tuolloin ole tarpeeksi paljon otettu yhteen niin ei aikuisena tarvitse.

Aikuisia ei yleensä tarvitse rangaista tukistamalla tai millään muullakaan tavalla, joten Pavlovin koiran havainto on vähäsen tulkinnanvarainen. Jos joku hakkaa vaimoaan se ei kyllä liity lasten rankaisemiseen tukistamalla millään tavalla. Tai jos joku pahoinpitelee lapsiaan ei tukistamisella ole siihen mitään todellista yhteyttä.

 

[koukku]

Jos ja kun on tälläiseen tilanteeseen joutunut, niin hommahan on mennyt reisille jo vuosia aikaisemmin.

Ei helvetti mikä kommentti. No kai se sullekin sitten joskus valkenee, että reisille se tulee teilläkin tossa iässä menemään.

 

[ernestipotsi]

Olen suorastaan järkyttynyt siitä kuinka moni täälläkin hyväksyy heikomman hakkaamisen, tukistamisen ja muun pahoinpitelyn.

Osa ei tunnu ymmärtävän sitä että ongelma ei ole fyysinen kipu, vaan väkivalta itsessään. Viatonta väkivaltaa ei rankaisutoimenpiteenä ole olemassa, vaikka toki väkivallan tasoilla on eroja. Pankkiryöstö ja näpistys eivät ole yhtä vakavia rikkeitä, mutta ovat molemmat väärin. Sama pätee luunappeihin ja sitä rankempaan väkivaltaan.

Minulla ei lapsia ole, eikä lähitulevaisuudessa toivottavasti tule, mutta jos joku ruotsinlaivatuttu tuo sylissään eteeni allekirjoittaneen näköisen ilmestyksen, niin viimeinen esimerkki jota haluaisin lapsilleni näyttää on se, että ongelmat kannattaa ratkaista väkivallalla.

Lapsen kehityksen ja asioiden ymmärtämisen tärkeimmät roolimallit löytyvät kotoa. Ammattilaisen suusta kuultuna: "lasten kasvatuksen tärkein työkalu on oma esimerkki". Jos faija hakkaa ja mutsi tukistaa, niin mikä estää lasta tekemästä samaa sisaruksilleen, omille lapsilleen/vaimolleen tai täysin tuntemattomille?

Väkivaltaan kasvatuksessaan turvautuva on aika yksiselitteisesti epäonnistunut vanhempana.

 

[mjr]

No, minusta on melko ilmeistä, että ilmankin tätä "kasvatuksellista kurittamista" tullaan toimeen, ja olen ymmärtänyt, ettei hyvinkin suuri osa ongelmanuorista ole tämän siunauksen eri muodoista suinkaan osattomaksi jäänyt, joten voitaneen varmasti todeta, että nolla-toleranssi on yhteiskunnan kokonaisedun kannalta järkevä linja vaikka sitten löytyisi näitä viisaita ja tasapainoisia vanhempia, jotka osaavat käyttää ruumillisen tuskan tuottamista lapselle mitä näppärimmin kasvatuskeinona. Koska siis kuitenkin löytyisi huomattavasti suurempi joukko niitä, jotka asian ollessa yleisesti hyväksytty, eivät kuitenkaan osaisi viisaasti tätä ruumiillista tuskaa tuottaa.

 

[tombraider]

Aikuisia ei yleensä tarvitse rangaista tukistamalla tai millään muullakaan tavalla, joten Pavlovin koiran havainto on vähäsen tulkinnanvarainen. Jos joku hakkaa vaimoaan se ei kyllä liity lasten rankaisemiseen tukistamalla millään tavalla. Tai jos joku pahoinpitelee lapsiaan ei tukistamisella ole siihen mitään todellista yhteyttä.

Ja lapsiako tarvitsee rangaista tukistamalla? Mitä pahaa pitää lapsen tehdä vaikka 5-vuotiaana, että hän ansaitsee fyysisen ja erittäin kivuliaan rangaistuksen. pyydäppä kaveriasi ottamaan tukastasi kiinni ja vääntämään ja samalla hieman vetämään. Se muuten sattuu.
Kyllä se varmaan niin menee, että jos pieni tukistaminen ei riitäkkään, niin seuraavaksi siihen laitetaan hieman lisää ja näin alunperin pienemmästä tukistamisesta tuleekin ajan ja kertojen myötä kovempi fyysinen kuritus kuin alunperin oli tarkoitus.
Antakaa esimerkkejä jolloin mielestänne tukistaminen on hyväksyttävää. Väitän, että jokaisena tukistuskertana tukistaja on menettänyt hermonsa ja tukistaminen on automaattinen tapa toimia.

 

[TosiFani]

Tässä ketjussa on jäänyt määrittelemättä fyysinen kuritus ja siksi toiset puhuvat aidasta ja toiset aidan seipäästä.

Itse vastustan ehdottomasti fyysistä kuritusta, se lisää väkivaltaa. Mutta en myöskään ymmärrä niitä ihmisiä, jotka näkevät esimerkiksi alle kouluikäisten pysäyttämisen väkivaltana. Se, että ottaa viisivuotiasta uhmaikäistä hieman niskavilloista kiinni ja osoittaa valta-asemansa, ei ole väkivaltaa. Tuossa iässä ja mielentilassa, ei kauniit puheet välttämättä toimi keksipurkin kohdalla, vaan aikuisen pitää osoittaa voimansa fyysisellä pysäytyksellä. Jos tähän pysäytykseen sisältyy niskavilloista nykäisy, mitään peruuttamatonta ei ole tapahtunut.

Mikäli vanhempi joutuu käyttämään fyysistä kuritusta lapsen tehdessä virheen, peli on menetetty. Jälki-istunto koulussa on tehoton, samoin remmi tai vitsa kotona.

 

[mjr]

Itse vastustan ehdottomasti fyysistä kuritusta, se lisää väkivaltaa. Mutta en myöskään ymmärrä niitä ihmisiä, jotka näkevät esimerkiksi alle kouluikäisten pysäyttämisen väkivaltana. Se, että ottaa viisivuotiasta uhmaikäistä hieman niskavilloista kiinni ja osoittaa valta-asemansa, ei ole väkivaltaa.

Öö, pysäyttämisellä olen ymmärtänyt vähän jotain muuta kuin tukistamista, esim. jonkin toiminnan pysäyttäminen, vaikka leikin keskeyttäminen onnistuu ihan ottamalla epeli kainaloon, kuten esim. kuvaamassani tapauksessa, jossa uhmaileva lapsi ei suostu lähtemään pesulle. Miksi pitäisi tukistaa tämän lisäksi tai sijasta? En kyllä muuten mielestäni osoita valtaani sillä, että vien lapsen pesulle tai puen tämän hänen tahtonsa vastaisesti vaan vastuutani oman roolini hoidosta. Vanhemman vastuulle kuuluu päättää päivän rakenteesta ja aikataulusta - on väärin lasta kohtaan sälyttää hänelle liikaa päätösvaltaa.

 

[TosiFani]

...En kyllä muuten mielestäni osoita valtaani sillä, että vien lapsen pesulle tai puen tämän hänen tahtonsa vastaisesti vaan vastuutani oman roolini hoidosta. Vanhemman vastuulle kuuluu päättää päivän rakenteesta ja aikataulusta - on väärin lasta kohtaan sälyttää hänelle liikaa päätösvaltaa.

Miten niin et osoita valtaasi? Mikäli teet asioista vastoin lapsesi tahtoa, osoitat valtasi, isä päättää. En ymmärrä miksi tätä täytyy jotenkin kaunistella, vanhemmilla on valta ja vastuu lapsen kasvattamisesta.

Se, että joskus joutuu pysäyttämään riehuvan lapsen pienen kivun kautta ei ole vaarallista. Lapsi pysähtyy, itkee ja asia saadaan selvitettyä vanhemman sylissä. En ymmärrä miksi vanhemmat vievät holtittomasti itkevän lapsen pesulle tai puettavaksi. Minusta on parempi pysäyttää lapsi ja käydä "taistelu" ennen näitä toimia. Näin pesusta ja nukkumaan menosta tulee rauhallisia, kuten niiden pitääkin

 

[korkki]

Minulla ei lapsia ole, eikä lähitulevaisuudessa toivottavasti tule, mutta jos joku ruotsinlaivatuttu tuo sylissään eteeni allekirjoittaneen näköisen ilmestyksen, niin viimeinen esimerkki jota haluaisin lapsilleni näyttää on se, että ongelmat kannattaa ratkaista väkivallalla.

Väkivaltaan kasvatuksessaan turvautuva on aika yksiselitteisesti epäonnistunut vanhempana.

Noin siis voit sanoa ilman sitä että sinulla on yhtään lasta. Aika hyvä kompetenssi keskustelemaan asiasta kuuden lapsen isän kanssa.

Mielenkiintoista että yhdellä helvetin jääkiekkopalstalla minusta tehdään huono isä, kun suoraan livenä minulle on sanottu päinvastaista. Noh, mielipiteitä on monta eikä minun maailmani tosiaan mene tästä pilalle.

Tosifanin sanoin toiset puhuvat aidasta ja toiset aidanseipäistä tässä asiassa. Olen edelleen sitä mieltä että tukistaminen ja luunappien antaminen joskus ja jouluna on saatanan kaukana väkivallasta.

 

[Pavlovin Koira]

Tässä ketjussa on jäänyt määrittelemättä fyysinen kuritus ja siksi toiset puhuvat aidasta ja toiset aidan seipäästä.

Itse vastustan ehdottomasti fyysistä kuritusta, se lisää väkivaltaa. Mutta en myöskään ymmärrä niitä ihmisiä, jotka näkevät esimerkiksi alle kouluikäisten pysäyttämisen väkivaltana. Se, että ottaa viisivuotiasta uhmaikäistä hieman niskavilloista kiinni ja osoittaa valta-asemansa, ei ole väkivaltaa. Tuossa iässä ja mielentilassa, ei kauniit puheet välttämättä toimi keksipurkin kohdalla, vaan aikuisen pitää osoittaa voimansa fyysisellä pysäytyksellä. Jos tähän pysäytykseen sisältyy niskavilloista nykäisy, mitään peruuttamatonta ei ole tapahtunut.

No minä olen tässä keskustelussa ymmärtänyt kurituksen rangaistuksena, seurauksena siitä että lapsi on tehnyt jotain. Jos lapsi aikoo vaikkapa mennä ottamaan karkkia vaikka häntä on kielletty, laittaa telkkarin päälle vaikka on ilmoitettu ettei sitä nyt katsota, lyödä vanhempaa tms. niin tottakai on OK fyyistesti estää häntä niin tekemästä. Ei lapsi nyt koskematon ole. Kyllä meillä varsinkin tyttö saa välillä sellaisia raivareita että häntä on aivan pakkokin vain pitää lujasti kiinni. Muuten voisi hajota ties mitä. Mutta ei häntä silloinkaan saa lyödä tai kiskoa tukasta.

 

[tomageeni]

Ja lapsiako tarvitsee rangaista tukistamalla? Mitä pahaa pitää lapsen tehdä vaikka 5-vuotiaana, että hän ansaitsee fyysisen ja erittäin kivuliaan rangaistuksen.
....
Antakaa esimerkkejä jolloin mielestänne tukistaminen on hyväksyttävää. Väitän, että jokaisena tukistuskertana tukistaja on menettänyt hermonsa ja tukistaminen on automaattinen tapa toimia.

Ensimmäiseen kohtaan, tukistamisen ei tarvitse olla rangaistus. Eli sellainen jälkeenpäin annettava että "nyt kun teit näin niin minä annan tukkapöllyä". Minä sain tukkapöllyä joskus siitä kun yritin toistuvasti purra äitiä. Äiti kiersi sormen niskakiehkuran ympärille ja sanoi että jos vielä yrität purra niin nykäisen. Pari kertaa yritin, mutta sitten tajusin ettei kannata. En kokenut sitä rangaistuksena, vaan seurauksena tahallisesta tottelemattomuudesta.

Lisäksi tuolle "erittäin kivuliaalle" höpö höpöt, ellei isä/äiti menetä kontrolliaan täysin. Tai en toki tiedä onko jossain perheissä tapana ottaa nyrkillä kiinni ja kiskoa kunnolla. Se varmaan sattuu. Meillä äiti osasi antaa sopivasti, sen verran ettei juurikaan sattunut mutta ei tehnyt mieli kokeilla uudestaankaan. Peukalo-etusormi-otteella niskavillasta kiinni ja kevyt nykäisy. En ole katkera, mutta pidän kuitenkin tämän kieltämistä lailla hyvänä siksi, että aina löytyy näitä jotka eivät erota pientä tukkapöllyä pahoinpitelystä.

Itse en ole koskaan vielä sortunut minkäänlaiseen fyysiseen kuritukseen omien lasten kohdalla, en edes tukistamaan. Yksi esimerkki, jossa en kokisi sitä moraalisesti kovin vääräksi on se kun meidän isompi lapsi (2v) tahtoo välillä pahoinpidellä 3kk ikäistä vauvaa (pomppii päälle, tökkii sormella naamaa yms.). Ja vaikka lujastikin kieltää niin nauraa vain ja jatkaa. Niin kovaa en kehtaa kerrostalossa ärjäistä, että tajuaisi ettei se kielto ole mikään vitsi. Sen verran periaatteen mies olen ettei lakia rikota, mutta tämmöisessä tilanteessa en näkisi kovin vääräksi pientä fyysistä muistutusta esim. luunapin muodossa.

 

[tombraider]

Se, että joskus joutuu pysäyttämään riehuvan lapsen pienen kivun kautta ei ole vaarallista. Lapsi pysähtyy, itkee ja asia saadaan selvitettyä vanhemman sylissä. En ymmärrä miksi vanhemmat vievät holtittomasti itkevän lapsen pesulle tai puettavaksi. Minusta on parempi pysäyttää lapsi ja käydä "taistelu" ennen näitä toimia. Näin pesusta ja nukkumaan menosta tulee rauhallisia, kuten niiden pitääkin

Lapsen voi ottaa syliin ja pitää sylissä niin kauan, että lapsi rauhoittuu. Tämä ei 5 minuuttia pidempään vie, mutta jos tähän ei ole aikaa, niin kaippa se tukistaminen sitten on helpompi tapa toimia. Eihän tässä kukaan ole viemässä holtitonta lasta pesulle vaan rauhallisen. Iltatoimet on rutiini joka tehdään joka ilta suurinpiirteen samaan aikaan. Tämä tuo lapselle turvallisuuden tunteen ja helpottaa unen saamisessa.

Toinen tapa riehuvan tai vastaanpistävän lapsen ohjaamisessa on vaikka ottaa kädestä kiinni. Kyllä, lapsi rimpuilee ja yrittää päästä otteesta, mutta napakan hellä ote pitää. Viimeinen konsti lapsella on sitten päästää itkut ja voitaa tilanne näin. Sitten vaan lapsi syliin ja juttelemaan asiasta.

Tuo Holding-terapia on hyvä, mutta en itse siihen pysty, koska se on todella rankkaa. Täytyy varmaan tuotakin kokeilla jos tilanne liiaksi eskaloituu. Hikoan vaan kuin sika saunassa, eli helppoa ei tule olemaan

 

[TosiFani]

...Tuo Holding-terapia on hyvä, mutta en itse siihen pysty, koska se on todella rankkaa. Täytyy varmaan tuotakin kokeilla jos tilanne liiaksi eskaloituu. Hikoan vaan kuin sika saunassa, eli helppoa ei tule olemaan

Käytännössä keinoilla ei ole merkitystä, kaikissa tapauksissa lapsi pysäytetään ja tehdään asioita aikuiden johdolla. Sillä, että otetaan niskavilloista kiinni tai painitaan, ei ole käytännön merkitystä, lapsi kiukuttelee joka tapauksessa. Tärkeintä on pysäytyksen jälkeinen asian läpikäyminen.

 

[mjr]

Miten niin et osoita valtaasi? Mikäli teet asioista vastoin lapsesi tahtoa, osoitat valtasi, isä päättää. En ymmärrä miksi tätä täytyy jotenkin kaunistella, vanhemmilla on valta ja vastuu lapsen kasvattamisesta.

Se, että joskus joutuu pysäyttämään riehuvan lapsen pienen kivun kautta ei ole vaarallista. Lapsi pysähtyy, itkee ja asia saadaan selvitettyä vanhemman sylissä. En ymmärrä miksi vanhemmat vievät holtittomasti itkevän lapsen pesulle tai puettavaksi. Minusta on parempi pysäyttää lapsi ja käydä "taistelu" ennen näitä toimia. Näin pesusta ja nukkumaan menosta tulee rauhallisia, kuten niiden pitääkin

Miten vaan, toki sen voi noinkin nähdä - jotenkin tuo valta-näkökulma vain tuntui oudolta, enemmän näen tuollaisen vastuuna asioista. Anyway, ihan tehokkaaksi on osoittaunut tuo, että vain kylmästi lopetetaan toiminta ellei se muuten lopu. Kun näin on tehnyt muutaman kerran niin sana on ruvennut riittämään. Tietysti tähän se varaus, että menemme vasta 5-vuotiaan kohdalla, myös lapsen luonteella on paljon merkitystä - mutta jotenkin sitä silti ajattelee, että perusta vanhemman ja lapsen väliselle suhteelle luodaan juuri näinä varhaisimpina vuosina, ja että myöhemmin voi olla jo liian myöhäistä.

Omasta lapsuudestani sen verran, että nuoremman siskoni kanssa meitä vielä uhattiin koivuniemen herralla, vitsa oli ripustettu keittiön oven yläpuolelle - ei siitä koskaan saatu kuitenkaan ja anekdootti kertoo, että siskoni kanssa olimme eräänä päivänä nousseet tuolille ja heittäneet risut ulos, eikä uusia enää tuotu... En tuosta muista, mutta luunappeja ja tukistuksia saimme, mutta siis aivan varhaisempina vuosina, kouluvuosina ei ikinä tullut mitään ruumiillista kuritusta. Itsestäni luulisin että olisin voinut siihen melko raivokkaasti suhtautua. En tosiaankaan usko, että tuollanen lievä väkivalta olisi mitenkään vahingollista, mutta se on niin triviaalia, ettei sitä mitenkään järkevästi voi pitää olennaisena asiana, joten siitä on aivan loogista luopua sen vuoksi, ettei mitenkään hämärretä lasten fyysisen koskemattomuuden rajaa.

 

[Nypsi]

Mikäli joutuu lastaan tukistamaan, niin silloin on itse epäonnistunut kasvattajana. Turha sitä omaa huonouttaan on lapselle kostaa.

Miten niin on epäonnistunut kasvattajana? Ihan samalla tavalla tuntuu niidenkin lapset riehuvan joita ei ole tukistettu, mutta joita sitten joudutaan pitämään aloillaan. Eivätkö näidenkin vanhemmat ole siis epäonnistuneet kasvattajina?
Itse en näe tukistamista pahana asiana, mutta tietenkään sen ei pidä olla keino johon turvaudutaan usein. Normaalilla maalaisjärjellä tässäkin asiassa luulisi pärjäävän. Se millainen lapsesta lopulta tulee, riippuu paljon muistakin asioista kuin kasvatuksesta, kuten kaveripiiristä jne jne.

 

[mjr]

Se, että joskus joutuu pysäyttämään riehuvan lapsen pienen kivun kautta ei ole vaarallista. Lapsi pysähtyy, itkee ja asia saadaan selvitettyä vanhemman sylissä. En ymmärrä miksi vanhemmat vievät holtittomasti itkevän lapsen pesulle tai puettavaksi. Minusta on parempi pysäyttää lapsi ja käydä "taistelu" ennen näitä toimia. Näin pesusta ja nukkumaan menosta tulee rauhallisia, kuten niiden pitääkin

Niin no, meidän tapauksessamme holtittomuus on loppunut siihen, kun lapsi on ymmärtänyt, ettei tässä tilanteessa hänen vastakkaisella tahdollaan ole merkitystä, vaan että rutiinit suoritetaan joka tapauksessa. Tilanteet eivät ole olleet erityisen traumaattisia eikä niitä nykyään juuri esiinnykään. Varmasti lapset ovat erilaisia, mutta on vaikea nähdä, että mahdollisuus tukistamiseen, nipistämiseen tmv. olisi jokin korvaamaton keino, josta luopuminen tekisi vanhemman reagoimisen ja toimimisen mahdottomaksi. No, nämä ovat yksilöllisiä asioita, itse en ole noita metodeita kaivannut tai tarvinnut.

 

[kamik]

En tajua miksi täällä ei ymmärretä sitä mitä kirjoitetaan. Kevyt luunappi tai tukkapölly kun mainitaan, niin heti huudellaan väkivallasta ja hakkaamisesta. Samalla suositellaan kiinnipitämistä, jossa kau puristettaneen niin lujaa, että on taju pois?

Olen TosiFanin ja koukun kanssa samalla linjalla. Joskus kun homma menee överiksi eikä puhe (tai huuto, hui) tehoa, niin kevyt luunappi voi pelastaa tilanteen. Mitä tekevät nämä muutamat mallikasvattajat, kun lapsi heittelee kivillä naapurin autoa useista kielloista huolimatta? Katsovat vierestä tai korkeintaan heristävät sormeaan. Niin, se auto oli minun ja lapset naapurin.

Omasta lapsuudestani sen verran, että nuoremman siskoni kanssa meitä vielä uhattiin koivuniemen herralla, vitsa oli ripustettu keittiön oven yläpuolelle -

Onko henkinen väkivalta jotenkin hyväksyttävämpää kuin pieni fyysinen kosketus tilanteen mennessä överiksi?

 

[mjr]

Onko henkinen väkivalta jotenkin hyväksyttävämpää kuin pieni fyysinen kosketus tilanteen mennessä överiksi?

Niin no, onhan tuossa jotain vanhanaikaista, meitä lähes 10 vuotta vanhemmat sisarukset saivatkin kai välillä ihan kunnolla selkäänsä, mutta ihan samanlaisia kunniallisia, lainkuuliaisia ihmisiä meistä kaikista tuli. Eli ilmeisesti ei ihan korvaamaton asia ollut se, että vanhemmat menettivät meidän nuorempien lasten kohdalla uskonsa tai energiansa fyysisiin rangaistuksiin. Minun on vaikea hahmottaa omien kokemusteni perusteella niitä tilanteita, joissa edes kevyt fyysinen väkivalta olisi jonkinlainen korvaamaton konsti muihin keinoihin verrattuna, mutta en siis usko että näistä tukistamisista ja vastaavista mitään traumoja tulee. Sen verran tunnen aiheen karua historiaa, että tuo reippaampi versio on varmaan itselleni myrkyttänyt ihan koko kaivon niin etten mitenkään sure täyskieltoa tai vastusta sitä.

 

[ms.qvist]

Se, että joskus joutuu pysäyttämään riehuvan lapsen pienen kivun kautta ei ole vaarallista. Lapsi pysähtyy, itkee ja asia saadaan selvitettyä vanhemman sylissä. En ymmärrä miksi vanhemmat vievät holtittomasti itkevän lapsen pesulle tai puettavaksi. Minusta on parempi pysäyttää lapsi ja käydä "taistelu" ennen näitä toimia. Näin pesusta ja nukkumaan menosta tulee rauhallisia, kuten niiden pitääkin

Täytyy kyllä hiukan ihmetellä tätä näkökulmaa, koska jokainen lapsi on yksilö ja jos joku heistä ei koe kivun kautta pysäyttämistä vaarallisena asiana, joku toinen voi sen juuri sellaisena kokea ja nähdä toiminnan ahdistavana ja vaarallisenakin, sellaisena, jonka myös luottamus vanhempiin sortuu - etenkin jos tätä "joskusta" tapahtuu useammin kuin silloin tällöin. Onko siis mitään järkeä ottaa riski siinä, että aiheuttaa lapselle edes pientäkään väkivaltaista kipua (minusta niskavilloista repiminen on väkivaltaa sen itse kokeneena tiedän) kun muitakin vaihtoehtoja on olemassa ja sellaisia joissa lapsen fyysistä olemusta ei vahingoiteta edes vähäisemmässä määrin, sen sijaan lapsen haitallinen tekeminen estetään. Esim. syliote ja lapsen rauhoittaminen, ei luulisi olevan vaikea tehtävä jos/kun kyseessä on pieni lapsi tai jopa ensimmäisillä luokilla oleva koululainen.

Minä koin ahdistavana jokainen kerran jolloin vanhempani kajosivat fyysiseen koskemattomuuteni hiukankaan kovemmin ottein, alkaen tukkapöllyistä ja päätyen remmillä annettuihin selkäsaunoihin. Epävarmasta ja tasapainottomasta kasvatuksesta, jossa rangaistukset eivät olleet johdonmukaisia, kasvoi epävarma ja heikon itsetunnon omaava lapsi ja nuori. Minusta jo se on heikkouden osoitus vanhempien taholta, että joutuu turvautumaan fyysiseen kuritukseen, tällaisena en kuitenkaan mitään syliotteita ja sen myötä tilanteen rauhoittamisia pidä. Lasta ei tarvitse tukistaa, hänelle ei tarvitse antaa luunappeja, hänelle ei tarvitse antaa vitsaa kasvatustyössä. Ilman näitä on mahdollista kasvataa tasapainoinen, toiset huomioiva, yhteiskuntakelpoinen yksilö. Sen sijaan näihin turvautuen on helppoa kasvattaa lapsi, joka jatkaa tätä kasvatusmetodia omiin lapsiinsa - pahimmillaan seuraus on se, että ei kasvateta lainkaan tervettä yksilöä vaan henkisesti tasapainoton aikuinen.

vlad.

 

[tombraider]

Samalla suositellaan kiinnipitämistä, jossa kau puristettaneen niin lujaa, että on taju pois?

Katsovat vierestä tai korkeintaan heristävät sormeaan. Niin, se auto oli minun ja lapset naapurin.

Onko henkinen väkivalta jotenkin hyväksyttävämpää kuin pieni fyysinen kosketus tilanteen mennessä överiksi?

Jep jep.. Et sitten tiedä mitä on lapsen sylissä pitämisen ja puristamisen ero??? Tiedoksi vaan, että pienen lapsen pystyy pitämään sylissä ilman puristamista.
Tottakai lapsi saa heittää naapurin autoa kivillä, sehän nyt on ihan selvä asia.

Fyysinen kosketushan juuri on se asia, mutta kivun tuottaminen on minusta väärin.

 

[ms.qvist]

Mitä tekevät nämä muutamat mallikasvattajat, kun lapsi heittelee kivillä naapurin autoa useista kielloista huolimatta? Katsovat vierestä tai korkeintaan heristävät sormeaan. Niin, se auto oli minun ja lapset naapurin.

Mietipä itseksesi onko olemassa muitakin keinoja lopettaa kivillä viskominen kuin käsiksi käyminen, siis tukistaminen tai vitsalla koiville sivaltaminen tms? Minulle tulee muitakin keinoja mieleen, mutta viimeiseksi olisin valmis sortumaan väkivaltaan tämän toimimman lopettamiseksi. Oikeastaan tällainen tilanne jo osoittaa sen, että jotain on mennyt kasvatustyössä pieleen kun "pikku-piltit" heittelevät kivillä toisten ihmisten autoja. En usko, että tervejärkiseksi kasvatetut lapset ryhtyvät heittelemään kivillä toisten ihmisten autoja, ja jos heittävät niin muitakin keinoja lopettaa se on kuin a) voimatoimiin turvautuminen b) sormen heristäminen.

vlad.

 

[TosiFani]

Jep jep.. Et sitten tiedä mitä on lapsen sylissä pitämisen ja puristamisen ero??? Tiedoksi vaan, että pienen lapsen pystyy pitämään sylissä ilman puristamista.
Tottakai lapsi saa heittää naapurin autoa kivillä, sehän nyt on ihan selvä asia.

Fyysinen kosketushan juuri on se asia, mutta kivun tuottaminen on minusta väärin.

Holdingissa tuotetaan kipua lapsella, ainakin lapsen mielestä.