FutisForum² – huumorilla höystettyä asiakeskustelua

  • 99 097
  • 448

varjo

Jäsen
Suosikkijoukkue
Montreal Canadiens, (Internazionale), Nash&Suns
Kyllä, perushöntsä-tasolla jääkiekko on jalkapalloa vaativampi laji. Mutta selvä fakta on se, että huipulle pääseminen on jalkapallossa paljon paljon vaativampaa, koska kilpailua on niin paljon enemmän.

Tämäkin on totta vain puoliksi. Kyllä, jalkapallossa kilpailua on enemmän, mutta toisaalta niin on kyllä niitä "näytönpaikkojakin" ts. NHL:n paras pelaaja on varmasti maailman paras pelaaja ja joka päivä pelaa "seuraavaksi parhaita vastaan", mutta samaa ei voi sanoa jalkapallosta missä TOP-10 ei välttämättä kohtaa toisiaan koskaan tai parhaimmillaankin kerran parissa vuodessa. Jalkapallon maantieteellinen segregaatio itseasiassa tietyllä tavalla pitää tason matalampana kuin se voisi olla, koska parhaat eivät pääse aidosti pelaamaan toisiaan vastaan kuin rajoitetusti.

Ja toisaalta, tilastotieteen kautta on taas helppo todeta, että mitä korkeammalle pelitasolla mennään, sitä vähemmän eroa sillä oikeastaan on miten suuri laji on. Ja toisaalta kun tätä sitten kompensoi juuri suurempi joukkuemäärä, niin loppupeleissä on aika sanahelinää puhua siitä että huipulle on vaikeampi päästä juuri sen takia että huippu on sinänsä laajempi ja sama pätee jokaiselle alemmallekin tasolle.
Se on totta, että vaikkapa Brasilian maajoukkueen ykköshyökkääjäksi on todella kova kilpailu mutta loppupeleissä taso siinäkin pestissä on varsin matala siinä mielessä että poikkeusyksilöt (esim. pullukka) ovat silti merkittävästi kilpailijoitaan kovempia. Ja tällaisten poikkeusyksilöitten esiintyminen populaatiossa on erittäin harvinaista ja edes suurempi harrastajavolyymi ei sinänsä ole mikään tae lahjakkuuksien esilletulemisesta, vaikka toki todennäköisyydet ovat suuremman lajin puolella.
 

HLe

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit
Nii-in Litti oli aikoinaan aivan pirkuleen hyvä. Mutta mites viimeaikoina? Okei olihan se kohtuullisen hyvä karsinnoissa mutta kertooko se jotain suomen futareitten tasosta nykypäivänä jos 38v. veikko vie pelipaikan niiltä nuorilta huippulupauksilta jotka koko ajan tunkevat sinne terävimpään kärkeen?

Tämä kertoo vain sen että Suomen jalkapallomaajoukkueen taso on huono vain lajin kansainvälisessä vertailussa. Jos jääkiekko olisi yhtä levinnyt laji kuin jalkapallo, niin luuletko ettei Leijonien tilanne olisi täysin sama?
 

Tumpero

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS-kannattajat.net
Kannattanee siis siirtyä FutisForumille keskustelemaan analyyttisesti suomalaisen jalkapallon ja jääkiekon suhteesta rakentavassa ja kannustavassa hengessä. Suomalaista futista ei oikein voi ylistääkään, kun ei ole minkäänlaista aihetta. Suomi-futis polkee paikallaan suossa, eikä tälle näy minkäänlaista loppua.

Jalkapallo on hienoa, jääkiekko on hienoa, suomalaiset jalkapalloforumit ei ole hienoa. Noin niin kuin tiivistettynä.
Arvoisa Grainger. Poimit juuri viestistäni sen kaikista vähiten oleellisen osan. Tarkoitus oli lähinnä siinä, että ketjun tarkoitus ei alunperin välttämättä ollut tämä loputon "tappelu" mikä nyt on viimeistään puhjennut.
 

J.Grönvall

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara, Newcastle United, Philadelphia Eagles
Se "realistiset mahdollisuudet" on pelkkää utopiaa ja juurikin niitä FF:n siiderifantasioita joille ei ole mitään kunnon perusteita. Jos katsotaan viimeisen 50 vuoden ajalta finalisteja, lukumäärä nousee Hollannin ja Tsekin ansiosta kahdeksaan. Jos mestaruuteen olisi realistisia mahdollisuuksia 10-15 maalla, pitäisi näitä finaalimaitakin olla huomattavasti enemmän, kun finaaleita on kuitenkin pelattu tuona aikana 12 kappaletta.

Ihan mielenkiintoinen ajatus. Maailman kerma on siis Brasilia, Argentiina, Saksa, Italia, Ranska, Hollanti, Tshekki ja Englanti. No miksei noitakin voi lätkän suuriin vertailla, ja onhan jutussasi ihan asiaakin. Vaikuttaako välieriin päässeiden jengien määrä mielestäsi mihinkään, kun siellä on kuitenkin kaikenmaailman Turkkia, Belgiaa ja Etelä-Koreaa? Vai päätitkö ettei niillä ole ollut realistisia mahdollisuuksia mestaruuteen?
 

Raatelurakki

Jäsen
Suosikkijoukkue
Flyers, Liverpool, Jokerit.
Tämä kertoo vain sen että Suomen jalkapallomaajoukkueen taso on huono vain lajin kansainvälisessä vertailussa. Jos jääkiekko olisi yhtä levinnyt laji kuin jalkapallo, niin luuletko ettei Leijonien tilanne olisi täysin sama?

Ei välttämättä mutta hyvinkin todennäköisesti. Verrataanko vaikka Brasseihin jotka vievät futiksessa yksilökohtaisissa taidoissa muita maita aika vahvasti, mutta joukkuepelissä on ilmennyt kaikesta henk.koht taidoista huolimatta silloin tällöin puutteita. Mitä yritän ajaa takaa on se että futiksessa yksilökohtainen huippusuoritus jopa mm-tasolla huippumaiden välillä voi ratkaista ottelun kulun pelaajan joukkueelle suotuisasti vaikka muu joukkue pelaisinkin reilusti alle odotusten. Milloin viimeksi tälläistä on lätkässä päässyt tapahtumaan?
 

varjo

Jäsen
Suosikkijoukkue
Montreal Canadiens, (Internazionale), Nash&Suns
Tämä väite on pohjaton, sillä luonnollisesti toisten huippumaiden todennäköisyys päästä finaaliin on suurempi kuin toisten huippumaiden. Juuri siksi 12 finaalin otanta on kovin, kovin pieni.

Ei se ole pohjaton, vaan juurikin se ainoa perustelu jolla on mitään arvoa, pelkkiä heittoja vastaan, koska tosiasiat ovat se että finaalipaikat ovat jakaantuneet harvan joukon kesken.
Ja ei pidä ajatella asiaa pelkästään 12 finaalin kannalta, vaan toisaalta siitä että kyse on 50 vuoden ajanjaksosta ja jos se mestaruus olisi realistista väittämällesi 10-15 maalle, niin tällaisen ajanjakson sisällä pitäisi löytyä nykyistä enemmän maita jotka tuon ajanjakson sisällä olisivat huipulla ja täten pystyisivät horjuttamaan "suurten" asemaa, tosiasia sen sijaan on että MM-tasolla tämä on jäänyt lähinnä välierävaiheeseen asti.

Tai toisaalta, onko sinulla mitään varsinaisia perusteluita väitteellesi 10-15 realistisesta mestarista?

Muutenkin on naurettavaa pitää mestaruuden voittaneiden maiden lukumäärää mittarina turnauksen tasokkuudesta. Jalkapallon MM-kisoissa kuitenkin jokainen maa osaa pelata jalkapalloa huipputasolla ja näin ollen jokainen ottelu on huippuottelu. Moniko voi sanoa samaa jääkiekon lukuisista Tanska-Ukraina, Slovenia-Itävalta yms. otteluista?

Aivan, näinhän se on, jokainen MM-kisoissa pelaava maa osaa pelata jalkapalloa huipputasolla kuten esim. vuonna 2002 Kiina osoitti 0-3 -9 saldolla, puhumattakaan samaisten kisojen Saudi-Arabiasta 0-3 ja -12 saldollaan.
Kyllä mahtoi Saksa-Saudi-Arabia-pelissä (8-0) olla todellista huippuottelun tuntua. Pettämätöntä argumentointia sanoisin.

Yhä, kun lajin harrastajamäärät ovat suuremmat, myös taso on leveämpää siellä keskijoukossa, mutta se ei vielä tarkoita että kilpailu huipulla olisi mitenkään olennaisesti kovempaa.
 

Maple Leaf

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Toronto Maple Leafs, Pat Quinn -lahko
Kyllä, jalkapallossa kilpailua on enemmän, mutta toisaalta niin on kyllä niitä "näytönpaikkojakin" ts. NHL:n paras pelaaja on varmasti maailman paras pelaaja ja joka päivä pelaa "seuraavaksi parhaita vastaan", mutta samaa ei voi sanoa jalkapallosta missä TOP-10 ei välttämättä kohtaa toisiaan koskaan tai parhaimmillaankin kerran parissa vuodessa.

Olen tässä asiassa varjon kanssa pitkälle samaa mieltä. Parhaiden futaajien kohtaamiset ovat valitettavan vähissä, ja siitä syystä esimerkiksi Mestareiden Liiga on formaattina antoisa ja kaikessa yksinkertaisuudessaan nerokas. Jääkiekossa moinen on/olisi eurotasolla kuitenkin vain kalpea... eh... varjo jalkapalloveljestään, koska parhaiden kohtaaminen tapahtuu nimenomaan NHL:ssa.
 

HLe

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit
Ei välttämättä mutta hyvinkin todennäköisesti. Verrataanko vaikka Brasseihin jotka vievät futiksessa yksilökohtaisissa taidoissa muita maita aika vahvasti, mutta joukkuepelissä on ilmennyt kaikesta henk.koht taidoista huolimatta silloin tällöin puutteita. Mitä yritän ajaa takaa on se että futiksessa yksilökohtainen huippusuoritus jopa mm-tasolla huippumaiden välillä voi ratkaista ottelun kulun pelaajan joukkueelle suotuisasti vaikka muu joukkue pelaisinkin reilusti alle odotusten. Milloin viimeksi tälläistä on lätkässä päässyt tapahtumaan?

En nyt oikein päässyt kiinni pointtiisi (tai pääsin osittain mutta en käsitä miten se littyy itse aiheeseen). Voisitko tarkentaa hieman?

Ei se ole pohjaton, vaan juurikin se ainoa perustelu jolla on mitään arvoa, pelkkiä heittoja vastaan, koska tosiasiat ovat se että finaalipaikat ovat jakaantuneet harvan joukon kesken.
Ja ei pidä ajatella asiaa pelkästään 12 finaalin kannalta, vaan toisaalta siitä että kyse on 50 vuoden ajanjaksosta ja jos se mestaruus olisi realistista väittämällesi 10-15 maalle, niin tällaisen ajanjakson sisällä pitäisi löytyä nykyistä enemmän maita jotka tuon ajanjakson sisällä olisivat huipulla ja täten pystyisivät horjuttamaan "suurten" asemaa, tosiasia sen sijaan on että MM-tasolla tämä on jäänyt lähinnä välierävaiheeseen asti.

Tai toisaalta, onko sinulla mitään varsinaisia perusteluita väitteellesi 10-15 realistisesta mestarista?

Eikö mielestäsi välieriin pääsy kerro realistisista mestaruusmahdollisuuksista? On varmasti järkevää rajata vertailu vain finalisteihin, sillä kas kummaa, jääkiekossa viime vuosien kuusi finalistia ovatkin melko tarkkaan samat kuin välieriin päässeet joukkueet, höystettynä Valko-Venäjällä. Sen sijaan jalkapallon MM-kisoissa välierissä on viime vuosina nähty Etelä-Koreaa, Turkkia, Portugalia, Ruotsia, Bulgariaa, Kroatiaa, Belgiaa, Puolaa, jne jne.

Aivan, näinhän se on, jokainen MM-kisoissa pelaava maa osaa pelata jalkapalloa huipputasolla kuten esim. vuonna 2002 Kiina osoitti 0-3 -9 saldolla, puhumattakaan samaisten kisojen Saudi-Arabiasta 0-3 ja -12 saldollaan.
Kyllä mahtoi Saksa-Saudi-Arabia-pelissä (8-0) olla todellista huippuottelun tuntua. Pettämätöntä argumentointia sanoisin.

Yhä, kun lajin harrastajamäärät ovat suuremmat, myös taso on leveämpää siellä keskijoukossa, mutta se ei vielä tarkoita että kilpailu huipulla olisi mitenkään olennaisesti kovempaa.

Toki joukkoon on mahtunut muutama vähemmän tasokas maa lähinnä aluekiintiöiden takia. Mutta siltikin, Saudi-Arabian maajoukkue on todellakin huippujoukkue verrattuna moniin jääkiekkokisoissa esiintyviin maihin.
 

varjo

Jäsen
Suosikkijoukkue
Montreal Canadiens, (Internazionale), Nash&Suns
Ihan mielenkiintoinen ajatus. Maailman kerma on siis Brasilia, Argentiina, Saksa, Italia, Ranska, Hollanti, Tshekki ja Englanti. No miksei noitakin voi lätkän suuriin vertailla, ja onhan jutussasi ihan asiaakin. Vaikuttaako välieriin päässeiden jengien määrä mielestäsi mihinkään, kun siellä on kuitenkin kaikenmaailman Turkkia, Belgiaa ja Etelä-Koreaa? Vai päätitkö ettei niillä ole ollut realistisia mahdollisuuksia mestaruuteen?

Niin, em. lista onkin luonnollisesti varsin kaukana kaikista yleisistä "luettele maailman parhaat jalkapallomaat"-listauksista, että eihän se voi pitää paikkaansa.

Ei kyse ole mistään minun päätöksestäni, vaan lähinnä tosiasioista, koska täytyy yhä muistaa että pelikaaviot monesti mahdollistavat sen että yksittäinen maa pystyy pääsemään juurikin välierävaiheeseen asti pelaamalla parhaimmassa tapauksessa yhtä "huippumaata" vastaan ja kun huippumaittenkin pelit ovat välillä sekaisin niin on ihan re, lististakin odottaa että juuri välierävaiheeseen päätyykin enemmän maita. Mutta juuri se, että vain muutama maa pystyy ottamaan ne vaadittavat 2 (tai 3) voittoa huippumaista kertoo, että taso huipulla on kuitenkin kapea.

Esim. mainitsemasi Turkki hyötyikin juuri 2002 todellisesta arpaonnesta ja pääsi oikeastaan juuri välierään asti kohtaamatta varsinaisia huippumaita. Etelä-Korea kykeni kaatamaan Italian, mutta siinä vaiheessa kun olisi pitänyt ottaa se ratkaiseva toinen voitto huippumaasta, tie nousi pystyyn Saksaa vastaan.

Oikeastaan statistinen analyysi juuri näistä "Top-6" maa vs. muut otteluista varmaan valaisisi asiaa paljon, koska pikasilmäyksellä _hyvin_ harvassa ovat top-6:n ulkopuoliset maat jotka ovat kyenneet samassa turnauksessa voittamaan kahdesti Top-6 maan, mainitsemasi Belgiakin sitten tippui heti ensimmäisessä yrityksessä Argentiinaa vastaan välierissä.
 

Tumpero

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS-kannattajat.net
Sinänsä myös ihmetyttää nämä väitteet etteikö Suomella olisi tulevaisuutta maajoukkueessa. Jo viime kesän EM-kisapaikka u21 turnauksessa osoitti, että jotain on tehty oikein. Suomi oli siis EM-kisoissa, jossa oli 8 parasta maata mukana. Halliten mm. Englanti peliä, mutta jälleen heikko viimeistely ei tuonut voittoa. Siinä muuten se pahin heikkous on ollut jo kauan. Olisi jännä nähdä missä oltaisiin jos Zlatanin suku olisi muuttanut Suomeen eikä Ruotsiin. Sieltä kuitenkin on tulossa Pukkia ja Dalla Vallea joten en panikoisi tuosta välttämättä.

Mielestäni jo nämä saavutukset kertovat, että niin juniorivalmennus kuin kenttäolosuhteet ovat helvetin paremmassa kunnossa kuin 70- ja 80-luvuilla, mistä runkomiehet ovat jo vuosia koostuneet. En vaan yksinkertaisesti keksi syytä miksi ei miehissäkin pystyttäisiin nousemaan ylemmäs kun tätä nuorta, lupaavaa sakkia on tulossa koko ajan enemmän ja enemmän mukaan.

Vai pitäisikö mennä seuraavatkin karsinnat ihan alusta saakka "ei se seiso kuitenkaan" -asenteella eteenpäin, niinkuin monet tuntuvat menevän.

Jotain pientä uskoa nyt hei edes.
 

J.Grönvall

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara, Newcastle United, Philadelphia Eagles
Ei kyse ole mistään minun päätöksestäni, vaan lähinnä tosiasioista, koska täytyy yhä muistaa että pelikaaviot monesti mahdollistavat sen että yksittäinen maa pystyy pääsemään juurikin välierävaiheeseen asti pelaamalla parhaimmassa tapauksessa yhtä "huippumaata" vastaan ja kun huippumaittenkin pelit ovat välillä sekaisin niin on ihan re, lististakin odottaa että juuri välierävaiheeseen päätyykin enemmän maita. Mutta juuri se, että vain muutama maa pystyy ottamaan ne vaadittavat 2 (tai 3) voittoa huippumaista kertoo, että taso huipulla on kuitenkin kapea.

Nimenomaan pelikaavio tekee tuon asian ettei huippumaita vastaan tarvitse välttämättä pelata montaa kertaa. Mutta katsot nyt kyllä vähän liian suoraviivaisesti tätä hommaa. Eihän MM-kisojen pelikaavio ole mikään tason mittari. Jalkapalloon kun liittyvät vielä karsinnatkin ja tulee muistaa, että näistäkään huippumaista kaikki eivät ole pelanneet kaikissa kisoissa.

Toisekseen voi miettiä vaikka EM-kisoja joissa huippumaita joutuu voittamaan enemmän ja taso on ehkä absoluuttisesti vielä MM-kisojakin kovempi, poislukien Brasilia ja Argentiina. Sielläkin on mestareita riittänyt melkein joka lähtöön ja finalistejakin useampia. Ne ovat aika lähellä vaikkapa lätkän olympialaisia joukkuemäärän ja myös tason suhteen.

Kyllä minäkin sanoisin, että jalkapallossa on vaikeampaa menestyä kuin jääkiekossa, ja väitän myös, että ns. huippumaita on enemmän kuin kuusi. Futiksen hienous tuleekin tavallaan siinä, että todella moni joukkue voi mennä pitkällekin mikäli se onnistuu pelaamaan lähes täydellisesti. Siinä mielessä olen samaa mieltä siitä, että jääkiekon Ukraina tai Norja eivät kultaa tavoittele ikinä vaikka kuinka täydellisesti pelaisivat, ja jopa Sveitsille tai Slovakialle se on lähes mahdotonta.

Mutta joo, kuten sanottu niin hyödytöntä keskustelua tämä on loppupeleissä. Sinä varmaan kaivaat hamaan loppuun asti kaikkia "faktoja" sieltä sun täältä ja väliin aina sitä Saksan 8-0-voittoa Saudi-Arabiasta. Minä laitan riidan poikki ja sanon, että tennis on maailman vaikein laji huipputasolla ja se hakkaa futikset ja lätkät 6-0, 6-0, 6-0.
 

varjo

Jäsen
Suosikkijoukkue
Montreal Canadiens, (Internazionale), Nash&Suns
Nimenomaan pelikaavio tekee tuon asian ettei huippumaita vastaan tarvitse välttämättä pelata montaa kertaa. Mutta katsot nyt kyllä vähän liian suoraviivaisesti tätä hommaa. Eihän MM-kisojen pelikaavio ole mikään tason mittari. Jalkapalloon kun liittyvät vielä karsinnatkin ja tulee muistaa, että näistäkään huippumaista kaikki eivät ole pelanneet kaikissa kisoissa.

Mutta se että huippumaat eivät ole olleet jokaisessa kisassa menee ihan vain statistisen hajonnan piikkiin aka. aina ei voi onnistua.
Pointti nyt pelikaaviossa on vain se, että se mahdollistaa tällaiset yksittäiset tuhkimotarinat välierävaiheeseen asti mutta kuten kisojen historia osoittaa, tuhkimotarinat ovat nähdäkseni aina päättyneet siihen kun TOP-6-ulkopuolisen joukkueen olisi pitänyt voittaa se toinenkin ottelu TOP-6 maata vastaan. Tämä vain tarkoittaa puhtaasti sitä, että se tasoero huipun ja keskitason välillä on niin selvä että pitkässä juoksussa keskitason joukkueet eivät ole pystyneet voittamaan huippumaita systemaattisesti, vaikka yksittäisiä yllätyksiä on päässyt tapahtumaan.

Toisekseen voi miettiä vaikka EM-kisoja joissa huippumaita joutuu voittamaan enemmän ja taso on ehkä absoluuttisesti vielä MM-kisojakin kovempi, poislukien Brasilia ja Argentiina. Sielläkin on mestareita riittänyt melkein joka lähtöön ja finalistejakin useampia. Ne ovat aika lähellä vaikkapa lätkän olympialaisia joukkuemäärän ja myös tason suhteen.

Niin, EM-kisoissa on yllätysvoittoja tullutkin enemmän mutta tämä toisaalta taas kerran johtuu osittain ihan vain kapeammasta ottelukaaviosta.
Esim. "yllätysvoitoissa" Tanska pelasi vain yhden pelin em. huippumaata vastaan voittaen Saksan finaalissa, samoin Kreikka otti voittonsa voittamalla vain yhden huippumaan.

Kyllä minäkin sanoisin, että jalkapallossa on vaikeampaa menestyä kuin jääkiekossa, ja väitän myös, että ns. huippumaita on enemmän kuin kuusi. Futiksen hienous tuleekin tavallaan siinä, että todella moni joukkue voi mennä pitkällekin mikäli se onnistuu pelaamaan lähes täydellisesti. Siinä mielessä olen samaa mieltä siitä, että jääkiekon Ukraina tai Norja eivät kultaa tavoittele ikinä vaikka kuinka täydellisesti pelaisivat, ja jopa Sveitsille tai Slovakialle se on lähes mahdotonta.

Nämähän ovat mielipiteitä ja voit ihan hyvin olla tuota mieltä, mutta mitään perusteluita et ole kyennyt esittämään tälle. Minä nojaan yhä historialliseen statistiikkaan finalistien määrän kapeudesta suhteessa osanottajamääriin ja toisaalta juuri siihen että tähän mennessä jokaikisen "yllätyssuoriutujan" taustalta on löytynyt suotuisa lohkokaavio mikä on mahdollistanut em. huippumaitten kohtaamisen aikaisessa vaiheessa.
Mutta aika näyttää onko esim. Espanjasta uudeksi TOP-6 maaksi, koska on selvää että Englannin sijoitus ko. joukossa perustuu pääosin menneeseen maineeseen ja 2008 EM-kisoissa Espanja kuitenkin kykeni voittamaan sekä Italian ja Saksan. Hieman samasta syystä en laske Uruguayta näihin laskelmiin vaikka se tuplamestari onkin.

Ja mitä menestymiseen noin yksilötasolla tulee, niin aina pitää huomioida se että koska lajia pelataan niin laajalti, myös vaihtoehtoja on enemmän eli se vaikeus on hieman suhteellista.

Mutta joo, kuten sanottu niin hyödytöntä keskustelua tämä on loppupeleissä. Sinä varmaan kaivaat hamaan loppuun asti kaikkia "faktoja" sieltä sun täältä ja väliin aina sitä Saksan 8-0-voittoa Saudi-Arabiasta. Minä laitan riidan poikki ja sanon, että tennis on maailman vaikein laji huipputasolla ja se hakkaa futikset ja lätkät 6-0, 6-0, 6-0.

Heh, ja sitten marttyyrimäinen poistuminen kun argumentit loppuvat kesken?
Saudi-Arabia nyt vain oli hyvä vastaesimerkki esitetylle väitteelle että _jokainen_ MM-kisoissa pelattava peli olisi automaattisesti huippupeli. Juuri maantieteellisten kisapaikkojen takia tämä ei pidä paikkaansa, asia minkä jokaikinen jalkapallofani kyllä muistaa mainita joka kerta kun Suomi ei pääse MM-kisoihin mutta sitten juuri Saudi-Arabiat yms. ovat sinne päässeet.

Tenniskommenttiin voin hyvin yhtyä, joskin en näe kovinkaan suurta tarvetta rankata lajeja (siitähän koko keskustelu lähti). Tenniksessä kuitenkin juuri yksilölajin luonteesta johtuen huippu on laajempi ihan jo sen takia että lahjakkaat urheilijat kilpailevat kukin toisiaan vastaan erillään ja kuten Jarkko Nieminen on osoittanut, noutaja tulee TOP-20 porukoista nopeasti jos ote alkaa lipsumaan. Toisaalta taas tenniksessäkin näkee helposti sen, että lahjakkuuden jakaantuminen ei ole tasaista, vaan käytännössä koko sen historian ajan kuin tennistä olen sivusilmällä seurannut, lajia on aina hallinnut muutama yksilö jotka ovat olleet niin paljon muuta massaa ylempänä että tappiot ovat olleet lähinnä tilastotappioita.
 
Viimeksi muokattu:

HLe

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit
Varjo, sinun asiantuntemuksestasi jalkapalloa kohtaan kertoo jo paljon se ettet miellä edes Espanjaa huippumaaksi. No, näyttäähän tuo olevan FIFA-rankingissa sijalla 1, mutta ei kai se huippumaa ole kun ei ole maailmanmestaruuttakaan voittanut!

Kirjoitit, että "Kreikka otti voittonsa voittamalla vain yhden huippumaan". Tämähän ei pidä millään tavalla paikkaansa edes sinun kriteereilläsi, sillä Kreikka voitti mainitsemasi MM-finalistit Ranskan ja Tshekin. Lisäksi me jalkapallosta vähän enemmän tietävät tiedämme myös, etteivät Espanja ja Portugalikaan mitään huonoja joukkueita ole.

Saudi-Arabia-esimerkki on sikälikin huono, että jos kisoissa pelaa 32 maata niin tottahan toki joku floppaa ja silloin kisoissa ei onnistu mikään. Tämä on sitä tilastomatematiikkaa.
 

Wilzu

Jäsen
Suosikkijoukkue
Charlestown Chiefs
Täällä pitäisi otsikon mukaisesti keskustella FutisForum-keskustelupalstasta, mutta nyt olemme saaneet taas yhden ketjun jossa käydään iänikuista vertailua suomifutis vs. suomilätkä. Tasoa osoitetaan taas vahvasti.

Pitää kai ottaa se kiristävä panta pois päästä ja istahtaa tänään hyvillä mielin tv:n ääreen ensin katsomaan Afrikan mestaruusturnauksen matsi ja sen jälkeen Elitserieniä ja todeta viihtyvänsä edelleen molempien lajien parissa. Suosittelen samaa muutamalle muullekin suu vaahdossa lajiaan puolustavalle kendojanarille.

..... Toinen on sisäsiittoisten ihmisten sisäsiittoinen paikka, kun taas toisessa on ihan oikeasti asiallistakin keskustelua, kun vain suodattaa muutamat nimimerkit tehokkaasti.

........

Kuten myös Jari Litmasen palvominen, lasista kokoon kyhätty pelaaja, jonka olisi pitänyt älytä lopettaa jo viime vuosituhannen puolella.

Hyvä kun muistutit.
 

LaTe_Show

Jäsen
Suosikkijoukkue
Colorado Rockies: 1980-1981.
Saudi-Arabia nyt vain oli hyvä vastaesimerkki esitetylle väitteelle että _jokainen_ MM-kisoissa pelattava peli olisi automaattisesti huippupeli.

En tiedä mikä on huippupelin määritelmä, mutta MM-kisoissa lähes jokaisessa pelissä on panosta ja sitä kautta myös merkitystä.
 

varjo

Jäsen
Suosikkijoukkue
Montreal Canadiens, (Internazionale), Nash&Suns
Varjo, sinun asiantuntemuksestasi jalkapalloa kohtaan kertoo jo paljon se ettet miellä edes Espanjaa huippumaaksi. No, näyttäähän tuo olevan FIFA-rankingissa sijalla 1, mutta ei kai se huippumaa ole kun ei ole maailmanmestaruuttakaan voittanut!

Eli kun argumentit loppuvat mennään henkilökohtaisuuksiin, upeaa!

Espanja on tällä hetkellä FIFA:n rankingissa ykkösenä ja kuten totesin, hallitseva Euroopan mestari. MUTTA jokainen jalkapalloa pidempään seurannut tietää, ettei Espanja ole aina ollut huipulla, päinvastoin Espanjan epäonnistuminen arvokisoissa oli enemmänkin vakiotapahtuma "Zubizarreta neva förget". Mutta rankingit tulevat ja menevät, nyt oikeastaan ensi kesä näyttää onko Espanjan menestys EM:issä ollut vain satunnaista (vai pitäisikö Tanskaakin pitää huippumaana yhden EM-tittelin perusteella, jonka menestys perustui puhtaasti yhteen äärettömän lahjakkaaseen pelaajakokoonpanoon) vaiko pysyvää ja toisaalta Englannin näytöt viime vuosikymmeniltä taas ovat olleet varsin heikkoja.

Kirjoitit, että "Kreikka otti voittonsa voittamalla vain yhden huippumaan". Tämähän ei pidä millään tavalla paikkaansa edes sinun kriteereilläsi, sillä Kreikka voitti mainitsemasi MM-finalistit Ranskan ja Tshekin. Lisäksi me jalkapallosta vähän enemmän tietävät tiedämme myös, etteivät Espanja ja Portugalikaan mitään huonoja joukkueita ole.

Tsekki oli kyllä MM-finaalissa, kuten olen myös itsekin sanonut, mutta se on käynyt siellä vain kerran ja siitä on jo se 48 vuotta aikaa, joten en juuri sen takia laskekaan sitä siihen TOP-6:een joka on muuten aika järjestäen miehittänyt finaalit viimeisten 50 vuoden ja 12 kisan aikana ( kuten todettua 24 finaalipaikasta TOP-6 on miehittänyt 21 paikkaa).
Mutta jatka vain pätemistä, koska se tuntuu sinulle luontevimmalta tavalta perustella argumentteja.

Saudi-Arabia-esimerkki on sikälikin huono, että jos kisoissa pelaa 32 maata niin tottahan toki joku floppaa ja silloin kisoissa ei onnistu mikään. Tämä on sitä tilastomatematiikkaa.

Väärin. Jos jokainen peli on huippupeli, ei silloin joukossa voi olla ei-huippupelejä. Siis, oliko Saksa-S-A nyt sitten huippupeli vai ei, jos nyt jo myönnät että kyse on floppaamisesta, tai sitten meillä on aivan eri määritelmät "huippupelille".
 

BitterX

Jäsen
Suosikkijoukkue
HPK, FC Wacker, Punaportin vapaakaupunki
Pitää kai ottaa se kiristävä panta pois päästä ja istahtaa tänään hyvillä mielin tv:n ääreen ensin katsomaan Afrikan mestaruusturnauksen matsi ja sen jälkeen Elitserieniä ja todeta viihtyvänsä edelleen molempien lajien parissa. Suosittelen samaa muutamalle muullekin suu vaahdossa lajiaan puolustavalle kendojanarille.

Ja takaisin topicin aiheeseen.

FutisForum2:n kriteerien mukaan olet itse, kuten minäkin, kendojanari. Sillä palstallahan kendojanareita ovat kaikki, jotka pitävät edes jollakin tasolla jääkiekosta. Kendojanareita ovat siis kaikki, jotka eivät hyväksy "Kendo vittuun Suomesta" -biisin sanomaa mukisematta.


Terveisin,

jalkapallosta ja jääkiekosta yhtä paljon pitävä kendojanari
 

J.Grönvall

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara, Newcastle United, Philadelphia Eagles
Mutta se että huippumaat eivät ole olleet jokaisessa kisassa menee ihan vain statistisen hajonnan piikkiin aka. aina ei voi onnistua.
Pointti nyt pelikaaviossa on vain se, että se mahdollistaa tällaiset yksittäiset tuhkimotarinat välierävaiheeseen asti mutta kuten kisojen historia osoittaa, tuhkimotarinat ovat nähdäkseni aina päättyneet siihen kun TOP-6-ulkopuolisen joukkueen olisi pitänyt voittaa se toinenkin ottelu TOP-6 maata vastaan. Tämä vain tarkoittaa puhtaasti sitä, että se tasoero huipun ja keskitason välillä on niin selvä että pitkässä juoksussa keskitason joukkueet eivät ole pystyneet voittamaan huippumaita systemaattisesti, vaikka yksittäisiä yllätyksiä on päässyt tapahtumaan.

No voi jestas sentään. Vai että menee "statistisen hajonnan piikkiin". Minä kun väitän edelleen, että se johtuu siitä, että varsinkin Euroopassa on niin laaja taso, että myös nämä huippumaat jäävät välillä ulos. Lätkässähän näin ei ole. Ja ihan oikeasti, missäköhän lajissa keskitason joukkueet voittavat systemaattisesti huippumaita? Jalkapallossa nämä suhdanteet kuitenkin vaihtelevat useammin kuin vaikka lätkässä.

Niin, EM-kisoissa on yllätysvoittoja tullutkin enemmän mutta tämä toisaalta taas kerran johtuu osittain ihan vain kapeammasta ottelukaaviosta.
Esim. "yllätysvoitoissa" Tanska pelasi vain yhden pelin em. huippumaata vastaan voittaen Saksan finaalissa, samoin Kreikka otti voittonsa voittamalla vain yhden huippumaan.

Ja nyt se on sitten kapeamman kaavion ansiota :D

Nämähän ovat mielipiteitä ja voit ihan hyvin olla tuota mieltä, mutta mitään perusteluita et ole kyennyt esittämään tälle. Minä nojaan yhä historialliseen statistiikkaan finalistien määrän kapeudesta suhteessa osanottajamääriin ja toisaalta juuri siihen että tähän mennessä jokaikisen "yllätyssuoriutujan" taustalta on löytynyt suotuisa lohkokaavio mikä on mahdollistanut em. huippumaitten kohtaamisen aikaisessa vaiheessa.
Mutta aika näyttää onko esim. Espanjasta uudeksi TOP-6 maaksi, koska on selvää että Englannin sijoitus ko. joukossa perustuu pääosin menneeseen maineeseen ja 2008 EM-kisoissa Espanja kuitenkin kykeni voittamaan sekä Italian ja Saksan. Hieman samasta syystä en laske Uruguayta näihin laskelmiin vaikka se tuplamestari onkin.

Nimenomaan ovat mielipiteitä ja siksi olen jo pariin otteeseen todennut, että koko keskustelu on ihan hyödytöntä koska mitään vedenpitävää faktaa ei voi esittää oikein suuntaan eikä toiseen. Ja kyllähän Espanja on ihan kiistattomasti TOP 6-joukkue tällä hetkellä, taitaa olla jopa aika lähellä maailman parasta.

Heh, ja sitten marttyyrimäinen poistuminen kun argumentit loppuvat kesken?
Saudi-Arabia nyt vain oli hyvä vastaesimerkki esitetylle väitteelle että _jokainen_ MM-kisoissa pelattava peli olisi automaattisesti huippupeli. Juuri maantieteellisten kisapaikkojen takia tämä ei pidä paikkaansa, asia minkä jokaikinen jalkapallofani kyllä muistaa mainita joka kerta kun Suomi ei pääse MM-kisoihin mutta sitten juuri Saudi-Arabiat yms. ovat sinne päässeet.

Näyttäisi omat rahkeet loppuneen kun siirryttiin taas tähän henkilökohtaiseen puoleen. Tuo on ihan hauskaa, että puhut tilastollisista totuuksista ja sitten jaksat vedota yksittäiseen otteluun joka kai muuten voitaisiin laittaa myös poikkeamaksi. Enkä ole väittänyt, että jokainen peli olisi huippupeli, itsehän sinä vasta otit asian esiin.

Tenniskommenttiin voin hyvin yhtyä, joskin en näe kovinkaan suurta tarvetta rankata lajeja (siitähän koko keskustelu lähti). Tenniksessä kuitenkin juuri yksilölajin luonteesta johtuen huippu on laajempi ihan jo sen takia että lahjakkaat urheilijat kilpailevat kukin toisiaan vastaan erillään ja kuten Jarkko Nieminen on osoittanut, noutaja tulee TOP-20 porukoista nopeasti jos ote alkaa lipsumaan. Toisaalta taas tenniksessäkin näkee helposti sen, että lahjakkuuden jakaantuminen ei ole tasaista, vaan käytännössä koko sen historian ajan kuin tennistä olen sivusilmällä seurannut, lajia on aina hallinnut muutama yksilö jotka ovat olleet niin paljon muuta massaa ylempänä että tappiot ovat olleet lähinnä tilastotappioita.

Pitää paikkansa, onko tenniksen kärki siis kapea vai leveä? Eli lasketaanko kärkeen Top 20 vai pelkästään Ivan Lendl, Pete Sampras, Andre Agassi, Roger Federer tai Rafael Nadal? Vai ovatko nämä pelaajat vain satumaisen hyviä ja siksi dominoivat/ovat dominoineet tenniksen kaltaista lajia?

Ja ihan lopuksi kysyn, että mitenkä näet jääkiekon tuosta historiallisesta perspektiivistä, kun tuntuisi, että Neuvostoliiton myötä se kärjen taso vasta kapea onkin?

Eiköhän tämä nyt ihan oikeasti jo riitä tästä aiheesta, häh?
 

Wilzu

Jäsen
Suosikkijoukkue
Charlestown Chiefs
FutisForum2:n kriteerien mukaan olet itse, kuten minäkin, kendojanari. Sillä palstallahan kendojanareita ovat kaikki, jotka pitävät edes jollakin tasolla jääkiekosta. Kendojanareita ovat siis kaikki, jotka eivät hyväksy "Kendo vittuun Suomesta" -biisin sanomaa mukisematta.

Tiedän. Totuus sattui aluksi, mutta olen oppinut elämään asian kanssa.

Naamiokostajat on sitä paitsi loistava.
 

Lättykiekko

Jäsen
Suosikkijoukkue
Dayton Bombers
Se mitä minä en ymmärrä on juuri tuo sinunkin heittosi tuosta, että mitä järkeä on edes yrittää kisoihin kun ei sieltä heti ole tuomisina kultaa ja hopeaa ja pronssia. En tiedä katseletko futiksen MM-kisoja ja kuinka innokkaasti, mutta väitätkö ettei se olisi komeaa katsella kun Maamme-laulu pauhaa ja Suomen joukkue seisoo arvokisoissa samalla viivalla vaikka Saksan kanssa? Ja riittäisi ihan taatusti taas se perinteinen taistellen tullut 0-1, pääasia kun se tulee MM-kisoissa. Jopa sinulle.

Eli Suomen huippuhetki kestäisi 30 sekuntia kerrallaan. Yhteensä parin minuutin ajan Suomen kansa pääsisi tuntemaan ainutlaatuista yhteneväisyyttä, kun Suomen jalkapallomaajoukkue seisoo viivalla kansallissävel soiden. Tästä syntyy hirveä jalkapallobuumi ja lehdet kirjoittaisivat lööppejä vielä vuosikausien jälkeen, kuinka Jari Litmanen lauloi maamme laulua Saksan huippupalloilijat vierellään. Nyt voisit vielä kertoa, kuinka nämä parin minuutin infernaaliset huippuhetket auttaisivat Suomen jalkapalloila kehittymään lähemmäs Euroopan yleistasoa?

Ja kyllä tässä maassa olisi taatusti kiima päällä kun lehdet paukuttaisivat, että nyt ollaan kisoissa ja tässäkin pelissä on 50 000 katsojaa. Ja auta armias jos ekasta pelistä tulisi piste, niin täällähän ei muuta tehtäisi kuin sen kaksi viikkoa puhuttaisi futiksesta.

Varmasti sen parin viikon ajan Suomen jalkapallomaajoukkue saisi moninkertaista näkyvyyttä normaaliin verrattuna, mutta entäpä kisojen jälkeen? Kirjoitettaisiinko seuraavat vuodet analyysejä siitä Suomen ainoasta maalista ja maalintekijä nousisi Suomen kansan sankariksi? Suomalaista Pertti Perusinsinööriä ei varmasti enää kiinnostaisi. Tuskin kiinnostaisi edes kisojen aikana lukea muuta kuin ottelun lopputulos.

Se on se suomalaisten perisynti siitä kun me mietimme mitä muut meistä ajattelevat. Siitä tuntisi aika moni ylpeyttä kun Suomen värit olisivat edustettuina tuolla, vaikka ihan salaa.

Millä tavalla jalkapallon MM-kisoihin pääsy kohentaisi Suomikuvaa maailmalla? Kisoissa on kuitenkin niin monta eri maata, että Suomen kolme alkulohkon tappiota ei paljoa Kongon tasavallan kansaa heilauta. Vai luuletko, että Jari Litmanen maailman vanhimpana jalkapalloilijana tekisi vaikutuksen?
 

Vinyl

Jäsen
Suosikkijoukkue
Aravirran kovuus
Varmasti sen parin viikon ajan Suomen jalkapallomaajoukkue saisi moninkertaista näkyvyyttä normaaliin verrattuna, mutta entäpä kisojen jälkeen? Kirjoitettaisiinko seuraavat vuodet analyysejä siitä Suomen ainoasta maalista ja maalintekijä nousisi Suomen kansan sankariksi? Suomalaista Pertti Perusinsinööriä ei varmasti enää kiinnostaisi. Tuskin kiinnostaisi edes kisojen aikana lukea muuta kuin ottelun lopputulos.

Sen enenpää en jaksa tästä vääntää koska eihän tässä keskustelussa oo päätä eikä häntää mutta tää lainaus kyllä kertoo aikalailla suomalaisesta urheiluseuraajasta kaiken. Pitää tulla menestystä että jaksetaan ees vähää alusta. Katsomossa ei olla lajin ja yhteisöllisyyden takia vaan että voitettas jotain.
 

J.Grönvall

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara, Newcastle United, Philadelphia Eagles
Eli Suomen huippuhetki kestäisi 30 sekuntia kerrallaan. Yhteensä parin minuutin ajan Suomen kansa pääsisi tuntemaan ainutlaatuista yhteneväisyyttä, kun Suomen jalkapallomaajoukkue seisoo viivalla kansallissävel soiden. Tästä syntyy hirveä jalkapallobuumi ja lehdet kirjoittaisivat lööppejä vielä vuosikausien jälkeen, kuinka Jari Litmanen lauloi maamme laulua Saksan huippupalloilijat vierellään. Nyt voisit vielä kertoa, kuinka nämä parin minuutin infernaaliset huippuhetket auttaisivat Suomen jalkapalloila kehittymään lähemmäs Euroopan yleistasoa?

Miten tämä v*ttuilu edistää tätä keskustelua? Kyllä varmaan ymmärsit mitä ajan takaa.

Kehittymään se auttaisi sillä tavalla, että taas olisi yksi uusi edistysaskel otettu. Nyt olisi jo omakohtaista kokemusta siitä mitä kisoihin pääseminen vaatii, mitä kisoissa pelaaminen vaatii jne. Ja tämä parhaassa tapauksessa heijastuisi lopulta aina ns. kentälle (ei jalkapallokentälle) asti.

Varmasti sen parin viikon ajan Suomen jalkapallomaajoukkue saisi moninkertaista näkyvyyttä normaaliin verrattuna, mutta entäpä kisojen jälkeen? Kirjoitettaisiinko seuraavat vuodet analyysejä siitä Suomen ainoasta maalista ja maalintekijä nousisi Suomen kansan sankariksi? Suomalaista Pertti Perusinsinööriä ei varmasti enää kiinnostaisi. Tuskin kiinnostaisi edes kisojen aikana lukea muuta kuin ottelun lopputulos.

Luulen, että kiinnostaa kyllä. Kyllä suomalaiset syttyvät aina kun arvokisoissa ollaan. Hyvä esimerkki on vaikka lentopallo joka on yhtäkkiä kovassa suosiossa A-maajoukkuetasolla ja Tampereella jengi kerää parhaimmillaan lähes 7 000 katsojaa. Minä luulen, että se ainakin hetkellisesti nostaisi myös Veikkausliigan mielenkiintoa kun ihmiset huomaisivat, että hetkinen meillähän on ihan hyviä futaajiakin.

Millä tavalla jalkapallon MM-kisoihin pääsy kohentaisi Suomikuvaa maailmalla? Kisoissa on kuitenkin niin monta eri maata, että Suomen kolme alkulohkon tappiota ei paljoa Kongon tasavallan kansaa heilauta. Vai luuletko, että Jari Litmanen maailman vanhimpana jalkapalloilijana tekisi vaikutuksen?

Eihän tästä olekaan kysymys. Suomalaiset nyt vaan innostuvat siitä kun omat pojat/tytöt ovat maailmalla edustamassa omaa maata, ihan sama heitetäänkö keihästä, hypitäänkö kolmois-lutzeja vai pelataanko jalkapalloa. Ja paljon futiksen MM-kisoja isompaa tapahtumaa ei löydy, olympialaisia lukuunottamatta. Ja se vasta olisikin jos joku ulkomaalainen sattuisi mainitsemaan, että Suomi on sympaattinen joukkue tms. Kansallinen itsetunto nousee taas yhden 5 cm.

EDIT. Vähän lisäystä.
 

Borre

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara
Pitää tulla menestystä että jaksetaan ees vähää alusta. Katsomossa ei olla lajin ja yhteisöllisyyden takia vaan että voitettas jotain.

Mielestäni on luonnollista, että lajilta kuin lajilta odottaa mahdollisimman korkeaa tasoa, jos siihen ei ole syventynyt kunnolla. Huippu-urheilu kiinnostaa lähes lajista riippumatta, mutta muut lajit eivät itseäni viehätä niin paljon, jotta niitä seuraisin ihan vain lajin vuoksi. Silloin huomio luonnollisesti keskittyy päätapahtumiin ja niissä menestyminen tuo lisämielenkiintoa.

Jalkapallofanien puolella tuntuu olevan tärkeää, että kaikki ottaisivat jalkapallon omaksi lajikseen ja hylkäävän nykyisen. Heidän päähänsä ei tunnu menevän, että kaikki eivät kuolaa jalkapallon (varsinkaan kotimaisen) perään ihan vain sen takia, että se on jalkapalloa.

Jari Litmanen muuten kertoi juuri pari päivää sitten haastattelussa jääkiekon olevan hänelle toiseksi läheisin laji. Futiskenttien sankari Litti kuuluu siis kendojanarien laajaan joukkoon.
 

HLe

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit
Varjo se vaan jankuttaa että argumentit ovat loppuneet, vaikka koko ajanhan niitä sinulle syydetään. Silmät pois perseestä.

En myöskään ymmärrä minkä takia arvon Lättykiekko pitää varmana Suomen kolmea tappiota MM-kisoista. Kuitenkin MM-kisojen alkulohkojen keskimääräinen taso on matalampi kuin Euroopan karsinnoissa, joissa Suomi on jo osoittanut pärjäävänsä. Miksi me emme pärjäisi siis itse kisoissakin?

Kaiken kaikkiaan nuo Lättykiekon kommentit olivat kerta kaikkiaan junttimaisia. Kyllä se pitää kultaa, hopeaa tai pronssia tuoda tai muuten osallituttiin turhaan! Ihan sama vaikka itse lajia pelaisi kuusi maata maailmassa.
 

varjo

Jäsen
Suosikkijoukkue
Montreal Canadiens, (Internazionale), Nash&Suns
No voi jestas sentään. Vai että menee "statistisen hajonnan piikkiin". Minä kun väitän edelleen, että se johtuu siitä, että varsinkin Euroopassa on niin laaja taso, että myös nämä huippumaat jäävät välillä ulos. Lätkässähän näin ei ole. Ja ihan oikeasti, missäköhän lajissa keskitason joukkueet voittavat systemaattisesti huippumaita? Jalkapallossa nämä suhdanteet kuitenkin vaihtelevat useammin kuin vaikka lätkässä.

Se, että yksittäinen huippumaa jää silloin tällöin ulos kisoista kertoo lähinnä siitä että aina hommat ei toimi huipuillakaan, mutta se 5/6 huippumaista kuitenkin lopulta hoitaa homman kotiin. Etenkin kun kyse on monesti huippumaan kohdalla hyvin lyhyen ajan matalasuhdanteesta ja nythän kyse ei ole siitä miten hyvin joku yksittäinen huippumaa pärjää vaan että tilastollisesti huippumaat nyt pärjäävät vuodesta toiseen aivan eri lailla kuin keskitason maat.

Ja nyt se on sitten kapeamman kaavion ansiota :D

Ei ansiosta, vaan kapea kaavio mahdollistaa sen että hyvällä arpaonnella finaaliin pääsee kohtaamalla huippumaan kerran vs. yleensä 2-3 kohtaamista MM-kisoissa. Ja kun MM-kisoissa mestaruus vaatii sitä että näistä kohtaamisista pitäisi myös saada voittoja, lopputuloksena on se ettei "yllätysmestareita" ole ollut kovinkaan paljoa.

Nimenomaan ovat mielipiteitä ja siksi olen jo pariin otteeseen todennut, että koko keskustelu on ihan hyödytöntä koska mitään vedenpitävää faktaa ei voi esittää oikein suuntaan eikä toiseen. Ja kyllähän Espanja on ihan kiistattomasti TOP 6-joukkue tällä hetkellä, taitaa olla jopa aika lähellä maailman parasta.

Asiaa voi tarkastella tilastojen valossa, siitähän on juuri kyse jos vertaillaan kahden turnauksen tasoa. Espanja on tällä hetkellä varmastikin kuuden parhaan maan joukossa, mutta oikeastaan tulevat kisat tulevat näyttämään nouseeko sekin kuitenkin sinne lajin kirkkaimpaan kärkeen, se kuitenkin noin teoriassa vaatii esim. Brasilian voittamista, mikä on tilastollisesti taas ollut varsin vaikeaa mille tahansa valtiolle, finaaliesiintymiset taitavat olla 5/7.

Näyttäisi omat rahkeet loppuneen kun siirryttiin taas tähän henkilökohtaiseen puoleen. Tuo on ihan hauskaa, että puhut tilastollisista totuuksista ja sitten jaksat vedota yksittäiseen otteluun joka kai muuten voitaisiin laittaa myös poikkeamaksi. Enkä ole väittänyt, että jokainen peli olisi huippupeli, itsehän sinä vasta otit asian esiin.

Joopajoo, jos et edes lue keskustelussa kirjoitettuja viestejä, miksi vaivaudut kirjoittamaan mitään. Luepa nyt kiltisti HLe:n viesti missä hän yksiselitteisesti toteaa "Jalkapallon MM-kisoissa kuitenkin jokainen maa osaa pelata jalkapalloa huipputasolla ja näin ollen jokainen ottelu on huippuottelu.".

Koko keskustelu ko. ottelusta on perustunut ko. väitteen alasampumiseen, jota et siis itsekään hyväksy, eli mistä tässä nyt oikein kiistellään?

Pitää paikkansa, onko tenniksen kärki siis kapea vai leveä? Eli lasketaanko kärkeen Top 20 vai pelkästään Ivan Lendl, Pete Sampras, Andre Agassi, Roger Federer tai Rafael Nadal? Vai ovatko nämä pelaajat vain satumaisen hyviä ja siksi dominoivat/ovat dominoineet tenniksen kaltaista lajia?

Tenniksen kärki on leveä, mutta se terävin huippu on silti varsin kapea juuri sen takia että superlahjakkuuksien määrä populaatiossa on kuitenkin niin pieni ettei harrastajamäärillä sinänsä ole suurtakaan vaikutusta niitten esiintymismäärään, miltei lajissa kuin lajissa löytyy aina pelaajia jotka ovat selvästi muuta kärkeä parempia riippumatta lajin suuruudesta.
Ja siis TOP-20:llä tarkoitin aktiivipelaajien joukkoa, eli nykyistä rankingia missä taso 20 parhaan joukossa on erittäin kova mutta silti toki Nadal ja Federer ovat hieman eri tasolla kuin muut, samoin kuin em. nimet ovat kukin olleet omina aktiivivuosinaan dominoivia pelaajia.

Ja ihan lopuksi kysyn, että mitenkä näet jääkiekon tuosta historiallisesta perspektiivistä, kun tuntuisi, että Neuvostoliiton myötä se kärjen taso vasta kapea onkin?

No, historiallinen perspektiivi on sikäli vääristynyt jo siksi, että parhaat pelaajat eivät ole pelanneet toisiaan vastaan kuin oikeastaan vuodesta 98 asti.

No, mutta tosiaan, mitään uutta tässä keskustelussa nyt tuskin tulee esille.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös