Schillaci, Baggio, Maldini, Zenga co. painautuivat 8 -vuotiaan jantterin mieleen Italia -90 kisoista. Neljä vuotta myöhemmin Jumalaisen poninhännän johdolla finaaliin kituuttanut ja sen musertavasti hävinnyt joukkue sinetöityi "The Joukkueeksi". Baggion myötä mukaan tuli sitten Juventus ja sitä kautta myöhemmin Pinturicchio.
On nähty rankkaritappiot Ranskalle -98 ja musertava finaali pari vuotta myöhemmin EM -kisoissa. 02 -kisoissa hurmoksessa pelannut E-Korea tiputti flegmaattisen Italian heti ensimmäisellä pudotuspelikierroksella ja 04 -EM kisat sössittiin ihan itse, vaikka skandit sopivasti hieman hommassa auttoivatkin. Vuosi toisensa jälkeen kaverit ja media louskuttavat catennaciosta, filmaamisesta, korruptiosta ja Totin tyhmyydestä jne., mutta kertaakaan ei Gli Azzurrin hylkääminen ole tullut mieleen. Ja toivottavasti ei koskaan tulekaan...
Inhokkejakin on muutamia. "Maailman kauneinta futista" brassit, "Hei me ollaan koko Afrikan joukkue" Ranska ja "Valioliiga rules in Finland" Englanti saisivat minun puolestani kontata ja pahasti.
Ikuinen floppaaja Espanja saa sympatiat puolelleen. Muista suurista Argentiina, Saksa ja Hollanti eivät sykähdytä mihinkään suuntaan. Yksilötasolla symppispelaajia on paljon, mutta yleensä yksittäiset ukot eivät riitä koko joukkueen sympatiseeraamiseen...