Munillepotkijat tyylittömine chav-faneineen ovat tavoilleen uskollisina ulkona ratkaisupeleistä, joten jäljellä on ainoastaan enemmän tai vähemmän siedettäviä vaihtoehtoja. Rankataanpa.
1. Italia. Suosikki vuodesta 1982, jolloin 11-vuotiaana naskalina hyppäsin Mestareiden matkaan. Selkeää gloryhunttausta siis. Pari peliä (USA & Australia) olivat hieman heikompia, mutta muuten ryhmä on esittänyt varsin vakuuttavia otteita. Jotkut jaksavat soitella ikivihreää filmaus- ja sumppupuolustuslevyä, mutta tosiasiassa Italia ei turnauksessa ole kuulunut aivan pahimpien jurkkaajien joukkoon. Varovaista peli toki on ollut, mutta tilaisuuden tullen on kyllä uskallettu iskeäkin. Joukkuehenkikin vaikuttaisi hyvältä, joten Saksa ei välierässä ole mikään ylivertainen suosikki.
Toisaalta mestaruudella olisi varjopuolensakin. Kiekkoinnostus nimittäin lässähti aika tavalla, kun Tappara tässä taannoin pokkasi pytyn.
2. Portugali. Etelä-Eurooppalainen mentalitetti vetää puoleensa. Eroaa Espanjasta ja Italiasta ainakin siinä mielessä, että nuppi kestää kovatkin paikat. Tästä osoituksena varma suoritus puolivälierissä. C.Ronaldo, Figo ja kumppanit hyviä futaajia.
3. Saksa. On esiintynyt edukseen helppoja maita vastaan, mutta oli Argentiinaa vastaan vaikeuksissa pitkät tovit. Miksi hyväksi havaittua strategiaa on pakko muuttaa tosipelien alkaessa? Parhaimmillaan Saksa on esittänyt mukavaa ja jopa näyttävää hyökkäyspeliä, mutta Italiaa vastaan sitä tuskin nähdään. Sääli.
4. Ranska. Jonkun pitää olla neljäs. Muutaman vuoden takainen ylivoima ja menestys pudottavat tässä seurassa viimeiseksi. Itse asiassa Ranska oli kisojen aluksi jopa jonkinmoinen inhokki, mutta mahtavat ottet parissa viimeisessä matsissa ovat saaneet sympatiapisteitä ainakin täältä.
Finaalissa pelaavat todennäköisesti Italia ja Ranska.
