Se mikä näillä pelikirja-jeesuksilla pääsääntöisesti unohtuu aina, että joukkueen pelitavan ohella pelaajiston fyysisen kunnon ja hyvän ilmapiirin merkitys on menestykseen vähintään yhtä suuri. Ja paino sanalla vähintään.
En osaa sanoa millainen ilmapiiri KJ:n joukkueissa on ollut noin yleisesti, mutta joukkueet ovat pääsääntöisesti olleet sarjan kovakuntoisimpia. Se mitä Kojo toi IFK:hon ja mikä pohjimmiltaan toi mestaruuden oli ammattilaiskiekon vaatimustaso. Edelleen pelattiin fyysistä brändilätkää, mutta se 80-luvulta ja Hagmanin ajoilta lähtöisin ollut seuraan juurtunut edaripelleily karsittiin tehokkaasti juuriaan myöten pois. Karalahti oli pitkään tämän saman kulttuurin lipunkantaja Hank Pikkaraisen ja muutaman muun vajakin ohella. Heidän kaltaisilleen, oman joukkueen jaloille kuseville idiooteille ei ole mitään käyttöä nykypäivän voittavassa organisaatiossa. Eikä ollut myöskään enää 2000-luvun jälkipuoliskolla.