penkinlämmittäjä
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- JYP, Vatanen, Blackhawks
Pelisarja kiinnostanut jo pitkään, mutta vasta nyt on ensimmäinen käsissä. Ei siis minkäänlaista kokemusta tämän kokoluokan manageripeleistä aiemmin.
FM14 ollut opettelussa nyt vähän toista kautta. Alkuun annettiin ohjeeksi, että kannattaa opetella isolla jengillä, mutta ajattelin, että tekemällä oppii ja kävin heti JJK:n puikkoihin. Joukkueella oli jo valmiiksi talousvaikeuksia ja totuudenmukaisesti liian suuret palkkakulut. Omintakeisella pelityylillä aloitin kauden kuitenkin hyvin ja taisin hävitä ensimmäisen kerran vasta lähempänä kauden puoliväliä. Sitten iski loukkaantumissuma ja puolet kärkipelaajista olivat yhtäaikaisesti pitkään poissa. Edes lainalle ei saanut lupaa pelaajiin, joten se oli vaan organisaatiosta nostettava nuorempaa ylös. Putosin lopulta seitsemänneksi, mutta tulos oli odotuksiin nähden hyvä. Talousvaikeuksien vuoksi en saanut puoliakaan avauskokoonpanon miehistä pidettyä, vaan lähtijöitä olivat muunmuassa Korhonen, Manninen, Virtanen, Poutiainen ja Korte. Eero Markkaselle, Mikko Innaselle ja Jordi Van Gelderenille sain jatkot sorvattua jollain ihmeen kaupalla todelliseen alihintaan. Tuli uuden kauden valmistelut ja kolmeen joukkueeseen asti ei pelaajia todellakaan ollut, muttei oikeastaan varaa hankkiakaan pelaajia. Ajattelin sitten ratkaista ongelman, kun HJK tarjosi mottipäistä Markkasesta, että kyllähän tuolla summalla saan ehkä pääsarjatasolle jotenkin kelpaavia pelaajia ja junnut voivat täyttää sitten kakkosjengin ja junnut. No eihän se ihan putkeen mennyt, vaan fyffet menivät talouden paikkaamiseen ja penniäkään ei herunut kauppoihin tai sopimuksiin. Siinä sitten oltiinkin siinä tilanteessa, että minulla oli yksi kärkipelaaja, Antto Hilska. Keskikentälle olin saanut apua palkattua joukkuetta kasatessa, mutta neljästä pelaajasta kolme ja kärjestä Hilska loukkaantui pitkäksi ajaksi heti starttiin ja lopulta jouduin lähtemään Liigacupiin junnuilla ja siedettävällä puolustuslinjalla. Vaikeaahan se oli, mutta jatkoon selvisin alkulohkosta kuitenkin. Suomen Cupin startin alla sain kutsun Slovenian liigan jumbon haastatteluun ja pelipäivänä vain tunteja ennen alkua vaihtui työnantaja Sloveniaan. Pääsin siis uppoavasta laivasta ja samalla minun kaksivuotinen sopimus ostettiin ulos ja selvisin uralla eteenpäin. Nyt opetellaan sitten käsittelemään huomattavasti isomman budjetin joukkuetta. Helpotusta on sikäli, että edustusjoukkueen takana on vain U18-joukkue, eikä kakkosjengiä. Ekasta pelistä nyt tuli takkiin, mutta tänään koitetaan nousta karsintarajan paremmalle puolelle. Vaikeaa se tulee olemaan, kun 31 peliä on pelattuna jo kaudesta. Pientä toivoa on kuitenkin. Slovenian kakkossarja ei kuitenkaan ole varmaan Veikkausliigatasoa.
Kiva ja koukuttava on peli. Se täytyy sanoa.
FM14 ollut opettelussa nyt vähän toista kautta. Alkuun annettiin ohjeeksi, että kannattaa opetella isolla jengillä, mutta ajattelin, että tekemällä oppii ja kävin heti JJK:n puikkoihin. Joukkueella oli jo valmiiksi talousvaikeuksia ja totuudenmukaisesti liian suuret palkkakulut. Omintakeisella pelityylillä aloitin kauden kuitenkin hyvin ja taisin hävitä ensimmäisen kerran vasta lähempänä kauden puoliväliä. Sitten iski loukkaantumissuma ja puolet kärkipelaajista olivat yhtäaikaisesti pitkään poissa. Edes lainalle ei saanut lupaa pelaajiin, joten se oli vaan organisaatiosta nostettava nuorempaa ylös. Putosin lopulta seitsemänneksi, mutta tulos oli odotuksiin nähden hyvä. Talousvaikeuksien vuoksi en saanut puoliakaan avauskokoonpanon miehistä pidettyä, vaan lähtijöitä olivat muunmuassa Korhonen, Manninen, Virtanen, Poutiainen ja Korte. Eero Markkaselle, Mikko Innaselle ja Jordi Van Gelderenille sain jatkot sorvattua jollain ihmeen kaupalla todelliseen alihintaan. Tuli uuden kauden valmistelut ja kolmeen joukkueeseen asti ei pelaajia todellakaan ollut, muttei oikeastaan varaa hankkiakaan pelaajia. Ajattelin sitten ratkaista ongelman, kun HJK tarjosi mottipäistä Markkasesta, että kyllähän tuolla summalla saan ehkä pääsarjatasolle jotenkin kelpaavia pelaajia ja junnut voivat täyttää sitten kakkosjengin ja junnut. No eihän se ihan putkeen mennyt, vaan fyffet menivät talouden paikkaamiseen ja penniäkään ei herunut kauppoihin tai sopimuksiin. Siinä sitten oltiinkin siinä tilanteessa, että minulla oli yksi kärkipelaaja, Antto Hilska. Keskikentälle olin saanut apua palkattua joukkuetta kasatessa, mutta neljästä pelaajasta kolme ja kärjestä Hilska loukkaantui pitkäksi ajaksi heti starttiin ja lopulta jouduin lähtemään Liigacupiin junnuilla ja siedettävällä puolustuslinjalla. Vaikeaahan se oli, mutta jatkoon selvisin alkulohkosta kuitenkin. Suomen Cupin startin alla sain kutsun Slovenian liigan jumbon haastatteluun ja pelipäivänä vain tunteja ennen alkua vaihtui työnantaja Sloveniaan. Pääsin siis uppoavasta laivasta ja samalla minun kaksivuotinen sopimus ostettiin ulos ja selvisin uralla eteenpäin. Nyt opetellaan sitten käsittelemään huomattavasti isomman budjetin joukkuetta. Helpotusta on sikäli, että edustusjoukkueen takana on vain U18-joukkue, eikä kakkosjengiä. Ekasta pelistä nyt tuli takkiin, mutta tänään koitetaan nousta karsintarajan paremmalle puolelle. Vaikeaa se tulee olemaan, kun 31 peliä on pelattuna jo kaudesta. Pientä toivoa on kuitenkin. Slovenian kakkossarja ei kuitenkaan ole varmaan Veikkausliigatasoa.
Kiva ja koukuttava on peli. Se täytyy sanoa.