Sinä syksynä, kun Teemu ei enää astukaan NHL-jäille, monen silmät avautuvat.
Hieno kirjoitus hannekselta.
Teemu Selänne on kaiken ikäisille suomalaisille isossa kuvassa tämän hetken ylivoimaisesti tärkein ja mielenkiintoisin yksittäinen kiekkoilija. Ei voi edes kuvitella sitä kiekkojuniorien määrää, joka on ammentanut viimeisten 15 vuoden aikanakin intohimonsa rakkaalle harrastukselle Selänteen kautta. Eikä voi samalla edes kuvitella sitä suomalaisten määrää, joka nauttii päivittäin siitä, kun oma jälkipolvi pelaa kiekkoa suurella sydämellä "koska haluaa olla kuin Teemu".
Selänne on antanut pitkällä uralla suomalaisille valtavan paljon tunnetta. Ennen kaikkea hän on tehnyt sen avoimella luonteellaan, toki erinomaisia peliesityksiä yhtään väheksymättä. Selännettä on varmasti helppo lähestyä kenen tahansa ja hänestä tuskin löytää hakemallakaan maailmantähdelle usein niin tyypillisiä negatiivisia piirteitä. Monia Selänteen positiiviset luonteenpiirteet ilahduttavat, mutta eivät kaikkia.
Pitää tunnustaa, että olen kuulunut itse jonkinlaisena osana tähän jälkimmäiseen ryhmään - aika suurenkin ajan Selänteen uraa. Kun Selänne aikanaan siirtyi Winnipegiin, minulla oli jo valmiiksi olemassa vihasuhde tuohon joukkueeseen (Jets pelasi samassa divisioonassa kuin Vancouver) ja tiesihän sen, mitä vastustajan ykköshyökkääjästä tuolloin ajatteli - joukkueet ottivat yhteen vielä playoffeissa.
Myöhemmin Selänne siirtyi Anaheimiin, jota 'vihasin' oikeastaan jo valmiiksi yhtä paljon kuin Winnipegia aikaisemmin (kiitos Suomessa joka puolella tuohon aikaan pursunneen kumisen Ankka-fanikrääsän - olen vieläkin katkera, kun Suomesta ei saanut mistään tuohon aikaan "oikeiden joukkueiden" fanitavaraa). Kun Anaheim pelasi tuohon aikaan myös samassa divisioonassa kuin Vancouver, niin Selänteelle jaksoi toivoa aina vain mahdollisimman heikkoja otteita.
Ducks muutti myöhemmin divisioonajaon jälkeen pois Canucksin divisioonasta ja Selännettä kohtaan aikaisemmin tuntemani tunteet lientyivät muutamaksi vuodeksi. Kunnes taivaalta putosi taas pommi Selänteen ja Kariyan siirryttyä "kuin kiusaksi" pahimpaan vihollisleiriin Coloradoon. Pelaaja, jonka epäonnistumisille olin tuuletellut ja onnistumisia kironnut useiden vuosien ajan menneellä vuosikymmenellä tuli taas agitoimaan niin lähelle kuin mahdollista.
Coloradon aika ei mennyt erinäisistä syistä ihan putkeen ja Selänne palasi takaisin siihen tuttuun ja aikaisemmin 'vihaamaani' "muovijoukkueeseen" - mutta onneksi tällä kerralla kauemmas omista. Mutta eroon vihollisleirin suuresta nimestä ei päässyt tälläkään kaudella, kun Selänne oli - kuinkas muutenkaan - pudottamassa Vancouveria jatkosta playoffien ensimmäisellä kierroksella.
Jostain syystä Selänne on siis ollut usein minulle NHL:ssä vihollisleirin ykkösnimiä, ja valehtelisin jos sanoisin, että olen hurrannut Selänteen onnistumisille NHL:ssä - vaikka olenkin samalla toki kunnioittanut Selänteen hienoja ominaisuuksia niin kiekkoilijana kuin persoonana. Mutta nyt tässä vaiheessa, kun Selänteen unelma on näin lähellä toteutumista, hänelle ei voi toivoa kuin parasta. Ja eiköhän se unelma tule toteutumaan.
hannes_ko kirjoitti:
Minulla on aavistus siitä, miltä se syksy tuntuu, mutta totuus tulee iskemään lujaa.
Se tulee aivan varmasti iskemään lujaa. Paljon lujempaa kuin osaisi edes odottaa.
Ja mistä ne pikkulapsetkaan sen jälkeen etsivät uudet idolinsa?