Ymmärrän sen, että poikkeustapauksissa prioriteettina hyvin korkealla on kohteen toiminnan lamaannuttaminen kaikin käytettävissä olevin keinoin ja tällöin poliisin on toimittava tilanteen vaatimalla tavalla (ja tällöin ymmärrän ja hyväksyn sen, että kohdetta ammutaan enemmänkin kuin pari kertaa). Mutta olen antanut itseni ymmärtää asian olevan kuitenkin sellaisen ettei jenkeissäkään näitä tällaisia poikkeustapauksia jokaisen poliisin kohdalle ihan nyt kovinkaan usein tule ja ettei esim. Fergusonin tilannetta voidaan verrata tilanteeseen, jossa lähdetään pidättämään useita ihmisiä tappanutta (mahdollisesti) aseistautunutta henkilöä, jälkimmaisessa tapauksessa en vaatisi poliisia tilille vaikka se rikollinen ammuttaisikin kuoliaaksi. Fergusonin tapauksessa kritisoitavaa (molemmin puolin) on runsaasti.
Jalkoihin ampuminen on tietyissä tilanteissa haasteellista, mutta jos "raja-alueeksi" määritellään lantionseudusta alaspäin niin mitä suurimmalla todennäköisyydellä meistä jokainen putoaa siinä vaiheessa kun parikin ysi millistä osuu lantionseudulle ja tämän jälkeen poliisilla on mahdollisuus tehdä tilannearvio antautuuko kohde vai onko ammuttava vielä useamman kerran. (Täsmennyksenä - tarkoitan osuneita laukauksia eli poliisi voi ampua viidesti mutta jos vaikkapa kaksi osuu, niin en pidä toimintaa liioiteltuna.) Tärkeintä on se, että eletään tilanteen asettamien ehtojen mukaisella tavalla eikä tehdä liian hätiköityjä johtopäätöksiä - niiden seurauksena kun tuppaa yksi jos toinen homma menemään reisille.
Painotan sitä, että akuutissakin tilanteessa tulee (poikkeustapauksia lukuunottamatta) edetä portaittain. Vaihtoehto ei minusta pidä olla se, että käskytyksen jälkeen ammutaan hetimmiten kohti lukuisia kertoja vrt. video,
jossa poliisi toimii minusta ammattimaisella tavalla vaikka joutuukin käyttämään asettaan. Tämän poliisin toiminta on minusta hyväksyttävää ja ammattimaista huomioiden tilanteen vaarallisuuden, eikä ylilyönteihin sorruttu vaikka mahdollisuus sellaiseen oli olemassa.
vlad.